Yhtiöittäminen on siistiä

Valtion ei ole syytä olla yritystoiminnassa. Ei. Kyllä yrittäjien kuuluu hoitaa yritystoiminta ja valtion valtion tehtävät. Mutta on sellaista yritystoimintaa, jonka on syytä olla valtion omistuksessa. Se on lähinnä infraa. Tällaista on jo paljon yhtiöitetty ja myyty. Nykyinen hallituksemme on jatkamassa tätä thatcherilaista linjaa. Valtiovarainministerimme on ilmoittanut ihailevansa kauan sitten Britanniaa johtaneen Thatcherin näkemyksiä valtion hoidosta. Liikenne- ja viestintäministerimme sekä pääministerimme ovat yrittäjiä ja yksityistäjiä henkeen ja vereen.

Perussuomalaisten puheenjohtaja ja aina vähän väliä ulkona oleva ministeri Timo Soini tyrmäsi joku aika sitten ministeri Bernerin laajat liikenteelliset kaaret eli siis esitykset taksilupien vapauttamisesta ja teitten yhtiöittämisestä. Hän, joka pysyy sanojensa ja sovitun takana aina ja iankaikkiseen, ilmoitti, ettei niistä ole sovittu hallitusohjelmassa. Pääministeri kiirehti puolustamaan omaansa, Berneriä, toteamalla niistä kylläkin sovitun. Hallitusohjelma lienee tulkinnallinen kuin Raamattu.

SDP on välikysynyt hallitukselta, onko se yhtiöittämässä Suomea. Keskustan Matti Vanhanen siitä kimmastui ja esitti Facebookissa, että hallitus laskisi, paljonko SDP-hallitukset ovat yksityistäneet valtion omaisuutta. Presidentiksi pyrkivä Vanhanen ei oikein tunnu valtiomiesmäiseltä suhtautumisessaan välikysymykseen ja sen sisältöön - ”kun kerran muutkin, niin kyllä mekin sitten”. Itse yhtiöittämisen eetokseen ja sen seurauksiin hän ei kiinnitä huomiota. Kyllä pitäisi.

Valtiojohtomme on viimeisen neljännesvuosisadan aikana yksityistänyt ja tuhonnut yhteistä omaisuutta kiitettävällä vauhdilla. Monet valtionyritykset on myyty yksityisille ja todella huonolla hyötysuhteella. Eihän niitä kukaan olisi ostanutkaan, jos ei olisi kannattanut. Kauppa se on joka kannattaa ja huonoa ei kannata ostaa, ellei sitten hullunhalvalla saa. Ja kyllä on saatukin. Suomen kaivokset ja maaperän varat on myyty pikkurahalla ylikansallisille firmoille. Valtionyhtiö Outokummun Talvivaaran kaivosoikeudet myytiin Pekka Perälle yhdellä eurolla. Partekin valtio lahjoitti Suomen rikkaimmalle perheelle, Koneen Herlineille. Vastoin lupauksia se pantiin halki, myytiin osa ja lopusta tehtiin rahantekokone Cargotec, joka suoltaa osinkoja Herlinien holdingyhtiöille veroilta suojaan.

Pilkkahinnalla on ulkomaille myyty entinen telelaitos, sittemmin Sonera, sen jälkeen, kun oli ensin tyhjästä ilmasta lahjoitettu 4 miljardia euroa saksalaisille, puolet Imatran Voimasta meni kansainvälisille pelureille, Kemira norjalaisille, autokatsastus englantilaisille ja espanjalaisille, maanpäällinen radio- ja TV-lähetysverkko, joka yhtiöitettiin Digitaksi, ranskalaisille ja jonka nyt omistaa ja rahastaa YLE:ä ties kuka. Postipankin tuhoaminen ja omaisuuden luovuttaminen eräälle Ruotsiin kirjansa siirtäneelle suurliikemiehelle on yksi typeryyden suuria kukkasia. Neste ja Imatran voima yhdistettiin Fortumiksi, jota sen johto ryhtyi rahastamaan satojen miljoonien optioilla. Sen jälkeen Fortum ja Neste taas eriytettiin. Fortumista myytiin osa ulkomaisille ilman että kotimaisilla oli edes mahdollisuutta sitä ostaa. Siitä on 20% ulkomaisessa omistuksessa. Osinkoja on mennyt miljardeja ulkomaille sen sijaan, että olisivat voineet tulla valtion kassaan. Fortumin karu Caruna-juttu eli sähkönsiirtoverkon privatisointi lienee kaikille tuttu.

Valtio on menettänyt miljardeja, kun julkista omaisuutta on luovutettu puoli-ilmaiseksi yksityisille. Jaakko Kiander arvioi viisi vuotta sitten, että ilman valtion omaisuuden myyntiä valtion osinkotulot olisivat olleet vähintään kaksinkertaiset eli 4 mrd./vuosi ja omistusten arvo enemmän kuin kaksinkertainen. Yksityistäminen oli siis tuolloin aiheuttanut 10 vuoden aikana valtiolle noin 15 miljardin tappion.

Käytännössä kyseessä on ollut ja on tulon siirto tavallisilta veronmaksajilta yritysten suuromistajille. Entisen valtion omaisuuden uudet yksityiset omistajat eivät ole tuottaneet yksityistämisen myötä mitään hyötyä yhteiskunnalle. Työpaikat ovat hävinneet eikä tilalle juuri ole tullut uusia.

Valtion omaisuuden yhtiöittämisessä ja privatisoimisessa on kyse ideologiasta. Vaikka muuta väitetään, on se mikä on yhtiöitettävissä, myös privatisoitavissa. Privatisoimisideologiassa kuvitellaan yksityisen omistuksen olevan automaattisesti dynaamista ja tehokasta ja siten sen tuovan hyvinvointia. Viime vuodet ovat kuitenkin näyttäneet sen, että yksityisellä omistuksella ei ole mitään ideologiaa. Sillä on vain silmitön voiton tuottamisen tavoite. Ja silloin pannaan lihoiksi kaikki isoäitiä myöten, mikäli siitä on hyötyä. Ja näin on käynyt.

Berner on sitä mieltä, että yhtiöittäminen tuottaa omistajuuden läpinäkyvyyttä ja antaa selkeät arvot omistajuudelle. Valtion omaisuutta saadaan tuloslaskemaksi, eli saadaan tuloja ja menoja. Bernerin luulisi kuitenkin tietävän, että yhtiötä sitoo yhtiölaki ja se voi pitää tietoja salassa, kun taas julkinen omaisuus kuuluu julkisuuslain piiriin. Eli päinvastoin kuin Berner sanoi.

Sipilä ja Berner ovat taitavia ja älykkäitä ainakin mitä tulee yksityisen omaisuuden kasvattamiseen ja omaisuuden piilottamiseen verottajalta. Anne Berner on myös kyennyt taikomaan yksityiseen omistukseen valtavan yhteiskunnallisen investoinnin, Lastensairaalan. Tämä yksityiseen omistukseen jäävä rakennus rakennetaan ja se rahoitetaan vuosikymmeniksi eteenpäin hyväuskoisten tavallisten ihmisten lahjoituksilla sekä verovaroin. Yhtiö, joka rahastaa 3,5 miljoonan vuokratulot vuodessa, sijaitsee Bernerin perheyrityksen osoitteessa. Eihän tällaiseen järjestelyyn kykene kuin älykäs ja kyvykäs ihminen.