Leipäjonoaktivointia

Kansanedustajat nostattavat palkkioitaan puolen vuoden kuluessa yhteensä yli kolmella prosentilla. Kun nimittäin jälkeenjääneisyys. No, eipä siinä mitään. Täytyy noudattaa yleistä palkkakehitystä kai. Mutta toisaalta nämä ovat niitä päättäjiä, jotka kurmuuttavat köyhiä, sairaita, opiskelijoita ja työttömiä. Säälimättömästi. Kun kerran ei ole muutakaan vaihtoehtoja ja ihmiset tulee ”saada palaamaan töihin”, kuten Juhana Vartiainen sattuvasti taannoin totesi. Hän oli se, joka muutama vuosi sitten vertasi Twitterissä työttömiä rikkaruohoon.

-  Nämä poliitikot ovat niitä, jotka pyyhkivät äänestäjän äänellä takalistonsa, jos näkevät pörriäisissä ja etujärjestöissä tai kaupunginjohtajan huoneissa paremmat urakehitysnäkymät, tai loikkaavat nähtävästi uppoavasta puolueesta toiseen.

-  Nämä kansanedustajat ovat niitä, jotka pyrkivät saamaan soteuudistuksen, joka on käytännössä terveydenhuolto- ja hoivayrityksille suunnattu valtaisa yritystuki ja joka tulee sekoittamaan koko nykyisen terveydenhuoltojärjestelmän, joka on maailman mitassa kuitenkin varsin toimiva, vaikka onkin pahasti aliresurssoitu ja joka tulee toteutuessaan vielä kalliiksi.  

-  Nämä kansanedustajat ovat niitä, joiden päätösten seurauksena vanhusten kotihoito rämpii resurssipulassa aiheuttaen tarpeettomia kärsimyksiä ja jopa kohtalokkaita seurauksia. Kun tästä eduskunnan kyselytunnilla kysyttiin nyt 26.4. peruspalveluministeri Saarikolta, vastasi hän mielenkiintoisesti jotenkin niin, että ei niistä kotihoidon onnistumisista ja hyvistä hoitotapahtumista lööppejä tehdä, mutta kun kerran käy niin, että vanhus kuolee, niin siitä kyllä.

Työttömät aktivoidaan, kuten tiedämme. Eli he ovat itse passivoituneet ja siksi työttömiä. Ja jos eivät ”palaa” töihin, on heille ihan oikein laskea korvauksia – vielä vähän suuremmallakin prosenttiosuudella kuin nämä hyvätuloiset kansanedustajat omia palkkojaan nostavat – häveliäästi palkkiotoimikunnan kautta. Kansanedustajat ovat köyhyysteoreetikoita, jotka tietävät työttömiä paremmin syyt heidän tilaansa. He, työttömät, ovat itse se syy.

Nyt on jälleen köyhyysteoreetikoita liikkeellä. Tällä kertaa suunnittelemassa leipäjonoaktivointia. Espoossa on pyrkimys saada ruoka-apu vastikkeelliseksi. Ruokakassin saisi jatkossa vain, jos osallistuu ”yhteisölliseen” ruokailuun tai kokki- tai ruoanlaittokurssille. Helsingissä on samoja pohdintoja. Ben Zyskowicz totesi helmikuussa, että ”nämä leipäjonot, joissa sadat ihmiset jonottavat pakkasessa ruoanjakelua, eivät ole mieltä ylentävä näky”. Hän kehui Vantaan ”yhteinen pöytä” -nimistä hanketta, jossa siis köyhiä ruokailutetaan yhdessä. Sitä hän ei maininnut, että siellä kuulemma jotkut yhteisruokailija olivat sitten saaneet vastineeksi jonkun valmismaksaloodan ja hautakynttilöitä (!), Veikko Hurstin mukaan.

Eipä siinä mitään. Yhdessä syöminen on kyllä ihan kiva juttu ja on hyvä saada ruoanlaitto-oppia, jos se ei oikein suju. Mutta kaikki eivät ole yhteisöllisiä, eivätkä halua missään nimessä olla katseille alttiina. Jotkut mielenterveysongelmaiset (joista suuri osa on säästösyistä pantu avohoitoon eli jätetty oman onnensa nojaan) panttaavat jopa päiviä ruokajonoja kerätessään rohkeutta avata ulko-ovi hakeakseen ruokakassin niin nopeasti kuin mahdollista. Tällaiset sitten yhteisruokailuun? Me olemme yksilöitä omine omituisuuksinemme, ainakin kaikki hyväosaiset ja poliitikot. Mutta köyhät ja muut luuserit kai sitten ovat yhtenevää massaa vakio-ominaisuuksineen ja määrittelyineen.

Helsingin Diakonissalaitos on ollut Espoon ja Helsingin kanssa järjestämässä Leipäjonoista yhteisöihin -työskentelyä, jossa siis ruoka-apujonottajia ”aktivoidaan”. Sen diakoniajohtaja Matti Helin toi Turun Sanomien tammikuisessa jutussa paljon puhuvasti: ”Kyse on ihmisten oman toimijuuden vahvistamisesta, jonka avulla on mahdollista päästä kiinni huono-osaisuuden juurisyihin”. Näinhän se siis on; leipäjonottajat ovat siis itse syypäitä jonottamiseensa. Sillä, että on pienipalkkainen, nollatuntisopimuslainen, pien- tai sairaseläkeläinen ja muuta, eivät tietenkään vaikuta asiaan. Näihin ”juurisyihin” eivät tietenkään kuulu takuueläkkeiden pienuus, kalliit lääkkeet, Euroopan mitassakin matala sosiaaliturvan taso, Euroopan kalleimpiin kuuluvat terveydenhuollon maksut ja kaikki ne hallituksen tekemät leikkaukset ns. etuuksiin. Tietysti nämä omia palkkojaan nostattavat poliitikot kehuskelevat takuueläkkeen nostolla parilla kympillä – mainitsematta sitä, että ovat aiemmin leikanneet lääkekorvauksia ja muita tukia niin, että tuo nosto ei kesää tee eikä pakkasta paranna.

Poliitikko-köyhyysteoreetikkojen maailmaan ei mahdu ajatus, että köyhien joukossa on yhtä monenlaisia seppiä kuin paksusti voivissa. Ei pitäisi olla yllätys se, että taloudellisen huono-osaisuuden lisäksi yli kaksi viidesosaa ruoka-avun saajista kärsii myös sosiaalisista ja terveydellisistä hyvinvoinnin vajeista, kuten asiaa tutkinut VTM Tuomo Laihiala tuoreessa väitöskirjassaan on todennut. Laihialan mukaan pienetkin korjausliikkeet voivat tuoda paljonkin toivoa toivottomille. Mutta se on kiinni valinnoista. Niistä valinnoista, joita hyvin toimeentulevat poliitikot tekevät.

Ben Zyskowicz tuskailee sitä, että leipäjonot eivät ole mieltäylentävä näky ja Diakonissalaitoksen Matti Helin siunailee, ettei ihmisten ulkona jonottaminen ole ihmisarvoista. Näinhän se menee. Seurauksiin puututaan ja yritetään keksiä niiden häivyttämistä, muttei syihin. Syyt ovat liian vaikeita ja epämukavia.

Poliitikot ja muut köyhyysteoreetikot ovat mielellään pöydissä, joissa päätetään isoista rahoista. Helsingin diakonissalaitosta hoitaa säätiö, jonka valtuuskunnassa istuu mm. kolme toimitusjohtajaa, esim. Piia-Noora Kauppi, Vallila Interiorin omistaja ja ministeri Anne Berner ja tietysti piispa Teemu ”luottokortti” Laajasalo, kaikkien porvareiden luottopappi.

Kokoomuksen ex-puoluesihteeri ja Ellun Kanat -yhtiön toimitusjohtaja ja osaomistaja Taru Tujunen muuten taas istui Kelan hallituksessa, kunnes taannoin joutui lähtemään. Tuli nimittäin ilmi, että yhtiö myi palvelujaan Kelalle. Varmaan ihan mukavasti laskuttaen. Köyhyys on myös hyvä bisnes. Ainakin niin kauan kuin kukaan ei huomaa ikäviä kytköksiä. Muut Kelan hallituksen jäsenet (hyvin palkatut) eivät "huomanneet".

Huojuva ääni

Miksei porukat äänestä? Tätä pohtii huolestuneena aina ennen ja jälkeen vaalien varsinkin poliitikot. Koska demokratia. Meillä Suomessa. Menisivät itseensä... On selvää, että myös heistä on kiinni se, hotsittaako äänestää vaiko ei. Poliitikot eivät keskimäärin voi väittää nauttivansa kovin suurta arvostusta keskimääräisen kansan parissa. Jos he muuta tuumivat, he ovat sokeita sille politiikalle, millä vähäväkisiä on kurmuutettu ja pulskasti voivia paijattu.

Äänestäjällä pitäisi voida olla tuotesuoja - varmuus siitä, ettei hänen ainoansa, äänensä, ole huojuva tai ennenaikaisesti kokoon lysähtävä. Tässä on nähty viimeisen vuoden parin aikana varsin tiuhaan kansanedustajien enemmän tai vähemmän arvaamattomia liikkeitä. Meille on tuttua huttua ne (lähinnä kokoomuslaiset) kansanedustajat, jotka ovat hypänneet kansalaisten heille antamista luottamustehtävistä kesken kauden ja siirtyneet pörriäisiin ja herhiläisiin hyväliksaisiksi pomoiksi. Kokoomuksen Outi Mäkelä lähti maaliskuussa kaupunginjohtajaksi. Hänestä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaupunginjohtajakin on "yhteiskunnallinen ja demokraattisesti valittu toimi". Hän kummastelee omiltaankin saamaansa kritiikkiä. Mutta hän tuumii, että äänestäjät kyllä ymmärtävät ratkaisun, koska "hänen urakehityksensä kannalta homma on todella kiinnostava tehtävä".

Näin teki myös demarien Nasima Razmyar, joka taas sai kivan pestin Hesan apulaiskaupunginjohtajana, joten hänetkin eduskuntaan äänestäneet saivat niin ikään pitkän nenän. Seuraava kansanvallan valtakirjalle pitkät haistattava on Susanna Huovinen saatuaan hänkin pomon paikan. Vain vuosi olisi ollut jäljellä, jolloin olisi voinut hyvin jättäytyä ehdokkuudesta. Konttoristeiksi, bussikuskeiksi tai siivoajiksi lähteviä ei kansanedustajuuden kesken kauden jättäviä liene. Kummallista.

Viime eduskuntavaaleissa Kaj Turusen äänestäjät eivät varmaan ajatelleet, että parin vuoden kuluttua hän olisi uuden puolueen kansanedustaja ja siitäkin vajaan vuoden kuluttua peräti Kokoomuksen edustaja. Tai Veera Ruohon olevan niin ikään Kokoomuslainen eikä se jona he tätä äänestivät. Lukuisten muidenkin perussuomalaisten äänestäjien ääni lakkasi olemasta perussuomalainen.  Mutta puolueessa tapahtui muutos, joka ei ollut äänestettäessä välttämättä äänestäjien odotettavissa. Perussuomalaiset ovat puolue täynnä kohinaa, jonka seasta on ollut vaikea saada selvää signaalia, joten ääni sille voi merkitä mitä hyvänsä. Viime kesän puoluekokouksessa vasta yksi heikohko signaali nousi yli kohinan. Onkohan niitä piikokokkareita ja piilodemareita Perussuomalaisten riveissä vielä monta? Ja kuinka pian seuraavat loikkaukset tapahtuvat? Onhan persujen riveissä entisiä kokoomuslaisia ja demareita. Onpa ainakin Porissa yksi ex-vihervassarikin, kun tämä oli ollut ensin vehreissä ja sitten demareissa.

Itse asiassa millekään puolueelle menevä ääni ei koskaan ole absoluuttisen varma. Ainoa varma asia äänestettäessä on se, ettei voi olla varma ehdokkaansa perimmistä vaikuttimista. Poliitikoiksi lähtee useimmiten narsisteja ja opportunisteja, joille oleellista on omien etujen turvaaminen. Hyvin oireellisesti Mikael Jungner tuli vastikään huomaamattaan paljastaneeksi itsensä kysyttäessä haastattelussa "uuden puolueen" eli Liike nyt -ehdokkaaksi asettautumisesta; "Olen ollut politiikassa kaksi kertaa ja saanut jo kaiken, joten en kaipaa takaisin." Niin sitä pitää. Toinen hyvä esimerkki opportunistista on Harry Harkimo, joka myös jätti Kokoomuksen kesken kauden. Hänellä nyt ei varmaan montaa perinnekokkaria ollut äänestäjinä, vaan varmaan enimmäkseen jääkiekkoporukoita. Hän ei saanut ajettua omia etujaan politiikassa, niin hän on nyt pettynyt ja on nyt Jungnerin kanssa tarjoavinaan jotain uutta. Nämä ”uudet” lääkkeet politiikan korjaamiseksi on jo kuultu moneen kertaan. Mutta jotain hänen täytyy kehitellä, kun Jokeribisnes on tahkonnut pelkkää persnettoa jo vuosikaudet ja hän on ollut käytännössä vain keulakuva ja Veikkauksen tukevien (200.000) sponsorirahojen varmistaja.

Kaj Turunen päästi tiedotustilaisuudessaan suustaan huomaamattaan lauseen, joka toi mukavasti esille hänen opportunisminsa. Hän totesi, että Kokoomuksessa on ollut usein samankaltaista ajattelua kuin hänellä. Tässä voi todeta, että joka ainoalla puolueella on paljon samankaltaisia asioita ja ajatteluja. Entä sitten? Senkö takia hypätään toiseen puolueeseen? Ei. - Sinisillä on kehno kannatus ja vaalit vain vuoden päässä. Siksi. Täytyy veikata voittajahevosta, jos haluaa pysytellä menossa mukana eli politiikassa. Hän ottaa varman päälle, vaikka varmaa on vain epävarmuus. Voipi hyvin olla, ettei kokoomuslaiset äänestäjät hänen päälleen juuri nakkaa. -  Luopio, joka tulee heidän hienoon porukkaansa, että kehtaakin. Sen sijaan Siniset voivat peräti saada myötätuntoääniä tämmöisistä opportunistisista loikkereista. Kuka ties. En ota kantaa siihen, mikä Sinisen tulevaisuuden tulevaisuus on. Kuten tiedämme, on ennustaminen vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.

Hallituksemme lopputaivalluksesta en ainakaan ennustuksia tee. Onpahan ollut rämpimistä ja tulee olemaan loppuun asti. Mitähän vielä? Siniset olivat jo eroamassa, mutta ottivat ja puhalsivat herneen nenästään ja pysyvätkin hallituksessa. Mutta eräistä asioista siellä (hallituksen istunnoissa) ei varmaankaan juuri leikkiä lasketa. Paljon puhuvaa on, että Petteri Orpo kuittasi ilmeettömästi TV-uutisissa Sampo Terhon puheet Kokoomuksen salaisesta vehkeilystä hallituksen kaatamispyrkimyksineen, että "hänellä on hyvä mielikuvitus". Voi olla, ettei hallituksen istunnoissa juuri veistellä vitsiä rennosti tänä loppuaikana.

Tämä hallitus ei juuri ole ollut köyhän kuuntelija. Ei siinä olevat Siniset sen kummemmin kuin Kokoomuskaan, joten siinä asiassa viimeisin hallituksen sisällä tapahtunut loikkaus ei tee kesää jos ei talveakaan.

Kokoomus, Veikkaus, Tampere

Hjallis Harkimo siis irtisanoi sopimuksensa Kokoomuksen kanssa. Koska siellä nyt ei keskustella. Eihän individualisti tietty kestä porukkaa, jossa ei ääntään oikein saa kuuluville ja ei kykene ajamaan itselle tärkeitä (omia) asioita. Kansanedustajan hommakin lienee pian taputeltu samasta syystä, vaikka uutta puoluetta tai mitä lie onkin kasaamassa. Mutta hän onkin starttaaja. Ja jatkaja omissa pisneksissään, jos ne luistavat hyvin. Start up ja get out if not interesting.

Ja Jokeripisneshän luistaa. Harkimo sai 2016 Veikkauksesta hallituspaikan ohi sinne suunnitellun Timo Heinosen (kok tai sek), kun pääministerimme ilmeisesti niin hyväksi katsoi. Ja miksei olisi katsonut. Pisnesmiehet tekivät diilin. Minkä, heaven knows tai joku varmaan. Siellä Veikkauksessa inidividualisti Harkimo kyllä viihtyi, vaikka varmaankin oli kestämistä muiden eli epäkiinnostavien asioiden vatvomista kokouksissa (joista Harkimo sai sivutuloina 30.000 e). Hän erosi siitä viime vuoden lopussa. Ei siis siksi, että siellä olisi ollut tylsää, eikä siksi, että Harkimon jäkispisnes eli Jokerit saivat suoraa sponssitukea Veikkaukselta 200.000 euroa / vuosi, vaan siksi, että hänellä oli uusi pisnes tiedossa: Tampereelle pykättävä monitoimiareena-kasino-viihdehelvetti. Hänen Starsquad -konsulttiyhtiönsä on hommassa mukana kyynärpäitä myöten ja Veikkaus on yhtenä osapuolena tuossa peligehennassa. Lienee siinä kai sitten kyse suuremmista pelimerkeistä kuin vaatimattomista parin sadan tuhannen sponssauksista. Tampere monitoimiareena-pelihelvetti will be rules.

Mutta ei Hjalliksen ovi Veikkaukseen kokonaan sulkeutunut, ei tietenkään. Jokereiden innokkain kannattaja on Veikkauksen varatoimari Velipekka Nummikoski, jonka pääministerimme sinne nimitti varatoimitusjohtajaksi, kuten Hjalliksen hallitukseen. Nummikoski käytännössä päättää Veikkauksen sponsorituista. Jokerifanitus on tässä ihan kiva homma. Korvaus menetetystä vapaa-ajasta Nummikoskella itsellään muuten on 300.000 e/vuosi.

Rakkautta, libilarismia ja distruptivismia

Rakkautta, libilarismia ja distruptivismia, kansalaiset!

Puolueita tulee, puolueita menee, puolueita jakaantuu. Politiikkako tylsää? Viime kesän erään puoluekokouksen tapahtumat alkavat olla jo so boring ja loppuun taputeltu. Nyt Paavo Väyrysen Kansalaispuolueella on jo peräti kolme hallitusta ja 30 jäsentä ja tutkintapyyntöjä poliisille yli omien tarpeitten. Jakaantumista ei tapahdu siis vain solujen eli biologian tasolla, vaan myös aatteellisessa eksistenssissä.

Nyt politiikan markkinoita tulee hämmentämään uusi (sic) puolue, jota hääräilevät Hjallis H. ja Mikael J., värittömän politiikan (ja joskus pääkaupungin yöelämän) ehdottomat väriläiskät.

Mikael J. on aivan oikea henkilö muodostamaan uuden rakkaudellisen ja libilaarisen ja distruptiivisen uuden uutukaisen puolueen sulostuttamaan ja raikastuttamaan tulevan kuuman kesän ummehduttamaa politiikan syksyä. Hän on  kehuskellut ex-kokkarikansanedustajaa, ex-sotekaupunginjohtajaa ja nyk. Pörriäisen"terveydenhuolloin ulkoistusten" johtajaa Lasse Männistöä politiikan disruption tuomisesta Suomeen.

Epäilemättä Kokoomus on Männistöllekin liian tylsä ja harmaa siinä vaiheessa kun rakkauden ja libiralismin puolue starttaa. Mielenkiintoista onkin se, kuinka monta lähtijää onkaan Kokoomuksessa ja Demareissa kesän tienoilla. Sotehäiriköitsijä, libertaristi Elina L., on varmaankin yksi Sekoomuksen pölyt taakseen jättäjä.

Joskus Hukkaputki -ohjelma lanseerasi uuden lastenlaulun: "Demari on pyöreä, demari on soikea, demari on porvari ihan oikea".

Kun demaristo ja kok-oikeisto alkavat nähtävästi jakaantua, niin olisko tämän poliittisen rintaman sopiva nimitys "soikeisto"?

Tosin sinisten varapj. Tiina E. olisi kyllä suomassa nämä kapinalliset jo valmiiseen puolueeseen, joka kaiketi lienee luettavan oikeistoon. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla tapahtumia. Varsinkin kun Hjallis H. on jo kiistänyt uuden puolueen perustamisen.

Jaa, niin siis mikä distruptio..? KVG: "Sekasorto, häiriö, hajaannus". Siinäpä se. Sitä meillä oli 100 vuotta sitten. Sitä meillä on nytkin luvassa.

Nyt on ilmeisesti linnut laulaneet jo nuoteista, että Hjallis jättää kokkarit. Ja uuden uljaan puolueen, siis kansanliikkeen tietysti, mukaan ovat hilautumassa Risto E.J. Penttilä, (nuorsuom.) ja Tuomas Enbuske (EK).

Voi politiikan kevät! 

 

Ylellä ei ole varaa

Saara Aallon biisintekijät eivät pääse Ylen kustannuksella Euroviisuihin. Ylen tuottaja Anssi Autio on todennut, ettei Ylellä ole varaa maksaa ko. ruotsalaispariskunnan matkaa.

Minulle on aivan sama, lähteekö tämä Saara Aalto Euroviisuihin tai pääsevätkö biisin tekijät sinne veronmaksajien rahoilla tai mitä siellä esitetään. En ole kuullut enkä aio ainakaan tietoisesti kuulla koko kappaletta, jonka nimi kai on Monsters. Euroviisuiltakin olen itseäni säästänyt jo pitkään ja pieteetillä. Saara Aallolta en kylläkään ole voinut välttyä. Sen verran tiuhaan häntä on otsikoihin jo pitkään nostettu ja jonkun tai pari kappalettaan olen kai kuullut radiossa. Mutta se siitä.

Mutta jos Yle ilmoittaa, että sillä ei ole varaa maksaa jonkun pariskunnan jokusta hotelliyötä ja matkoja, tulen heti miettineeksi mihin Ylellä on varaa.

Yle-pomojen tulospalkkiot tuplaantuivat vuonna 2016. Pääpomo Lauri Kivinen, Keskustan luottomies ja ex-päätoimittaja Atte Jääskeläinen ja muut pomot kuittasivat 78 600 euroa. Siis tulospalkkioita pelkän palkan päälle. Yhtiössä, joka ei tee "tulosta" ja joka on verorahoitteinen. Yle-vero otettiin käyttöön 2013 alusta ja SE sai Ylen mammuttitaudin pöhöttämän talouden vakaantumaan - ei sen pomojen mikään toimi. Siis se, mistä "tulospalkkioita" firmoissa maksetaan.

Yle-veron jälkeen bonuksien määrä sen kuin nousi. Yle maksoi heti vuoden 2013 "saavutuksista" yhteensä 2. 650.000 euron kannustuspalkkiot osalle henkilöstöään. Ei siis kaikille. Eli palkkioita palkan päälle. Kymmenisen pomoa palkittiin 123.000 euron bonuksella. Kokoomuslainen Kivinen nostatti palkkaansa heti kymppitonnilla kuussa. Palkka lienee jotain 340.000 euroa / vuosi. Ja työstä talossa, jossa on pomoja niin että päät yhteen kolkkaa, jotka käytännössä tekevät työt. Kivisen alainen Atte ”pääministerin suojelija” Jääskeläinenkin lienee kai ollut se, joka antoi määräyksiä esimiehelleen… Kivinen lieneekin kyllästynyt tyhjäntoimittamiseen, kun hän on irtisanoutunut ja suuntaa muualle. Tietysti Ylellä on varaa maksaa 6 kk:n irtisanoutumisajan palkka.

Ylellä on hallitus eli noin kerran kuussa kahville kokoontuva keskustelukerho, jonka puheenjohtajalle maksetaan 25.000 euroa, varapuheenjohtajalle 19.000 euroa ja muille jäsenille 15.000 euroa per vuosi. Sen lisäksi on hallintoneuvosto, jonka jäsenet saavat satoja euroja per kokous.

Tämä kaikki siitä tuloksesta, mitä Yle on viime vuosina on tehnyt: pudottanut laatua kiitettävän huolella, tuhonnut ennen Euroopan mitassa laadukkaan Yle Puheen, luovuttanut uutisensa maan hallituksen äänenkannattajaksi ja alkanut kauttaaltaan apinoida kaupallisia kanavia.

Ehkä joitain kaiken maailman Euroviisuedustajia ei olekaan varaa majoittaa, kun pomojen palkkaus on niin turkasen kallista. Ja Digitan ulkomaalaisille omistajille täytyy maksaa se maan päällisen lähetysverkon käyttömaksu, 40 miljoonaa joka vuosi. Digitahan oli ennen Ylen omistama ja siis yhteiskunnan infraa, mutta Ylen pomot ja poliitikot näkivät parhaaksi myydä se pois. Yle sai Digitasta 300 miljoonaa. Nyt Yle on maksanut jo nuo 300 miljoonaa takaisin verkkomaksuina ja vähintään toiset 300 miljoonaa sen päälle. Nyt justiinsa sen omistaja, australialainen sijoitusyhtiö First State Investments, myi sen sijoitusyhtiö Digital Colonylle. Ulkomaiset omistajat tekevät mitä lystäävät ja me katselemme sivusta.

Edit (17.4.): Ylen pääjohtajaksi tulee Maikkarin uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila. Hyvä ja johdonmukainen valinta. Ja Ylä-Anttilallekin mukava juttu - hän kaksinkertaistaa palkkansa, joka oli onneton 170.000 e/vuosi maikkarilla.