Arkipäivän rasismi. Osa 2

Kun Jesse Owens voitti Berliinin olympialaisissa kultaa kolmessa juoksussa ja pituushypyssä, oli tämä rotuerottelun maassa rasismille pitkät antavan rohkean valkoisen miehen ansiota. Mies oli voimistelunopettaja Charles Riley, joka näki köyhyydestä heiveröisen pojan lahjakkuuden. Hän myös järjesti Owensin yliopistoon, työpaikan sekä hänelle itselleen elättääkseen perheensä, että tämän isälle, jolla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada töitä sen jälkeen, kun tämä oli sanoutunut irti vuokraviljelysuhteesta vuokraisännän oltua tyytymätön puoleen sadosta ja vaadittua kolmattaviidesosaa - taannehtivasti. Suhteita käytettiin siis, mutta historiaan jäävästi. 30-luvullakin musta oli USA:ssa yleensä pelkkä köyhä nekru, jolla ei ollut mahdollisuuksia juuri mihinkään, ellei ollut suhteita.

Pituushypystä Owens oli ensin karsiutua. Kun hänen hyppyvuoronsa tuli, käänsi valtakunnankansleri Hitler katseensa muualle. Owens oli niin raivoissaan, että astui yli. Toinen yritys ei riittänyt. Ennen kolmatta Saksan oma arjalainen ylpeys, Lutz Long, tuli ja kysyi, että suututtiko Reichskanzlerin käytös ja että kyllä Owens pystyisi parempaankin. Hän neuvoi vetäisemään hyppymerkin vähän taaemmas lankulta. Owens voitti lajin ja teki olympiaennätyksen. Lutz Long itse nosti Owensin käden ilmaan ja huudatti yleisöä. Turha kai mainita, että Hitler oli ärtynyt. Longin piti voittaa väärärotuinen.

New Yorkissa mitalisti sai valtaisan vastaanoton, mutta kotiseudullaan Alabamassa hän oli pelkkä nekru, eikä olympiamenestys merkinnyt mitään. Presidenttikin, Franklin D. Roosevelt, oli välinpitämätön. Ei onnittelusähkettäkään. Selkääntaputtelijoita tuli ja meni, mutta jälleen hän oli työtön, kunnes sai pienipalkkaisen duunin. Vapauden valtakunta kohteli häntä huonommin kuin arjalaisen rodun ylivallan huippu-urheilija Lutz, joka sitten kuoli pian alkaneessa typerässä sodassa.

Dokumenttiprojekti lähetti juuri amerikkalaisen (YLE:n monikulttuurista linjaa) dokumentin ”Kymmenen luotia”. Floridassa vuonna 2012 valkoinen Michael Dunn ampui huoltamon pihalla ns. hyvällä alueella teini-ikäisen mustan Jordan Davisin ja pakeni paikalta. Syy oli mitätön. Autossa, jossa Jordan ja kaverinsa oli, oli musiikki kovalla. Dunn oli pyytänyt panemaan pienemmälle. Jordan oli soittanut vähän suutaan. Ei kummempaa. Dunn väitti tunteneensa itsensä uhatuksi, otti käsinelokerosta aseen ja ampui kymmenen kertaa autoon. Muut välttyivät osumilta.

Oikeudenkäynnin kuluessa kävi selväksi, että Dunn oli muodostanut TV:stä ja ennakkoluuloistaan narratiivin mustista nuorista, jotka olivat roistoja, jotka kuuntelivat aggressiivista gangsta-rappia. Itse asiassa USA:ssa mustat nuoret ovat huomanneet, että heitä ei kutsutakaan enää sanalla ”nigger”, vaan heitä sanotaan suoraan gangstoiksi. Yksi nuori totesi, että Justin Bieber hölmöilee jatkuvasti, mutta häntä ei sanota roistoksi, vaan hän on ”harhautunut” nuori.

Michael Dunn toteutti Floridan lakiin sisältyvää oikeutta olla perääntymättä itsepuolustustilanteessa, mikä siis tarkoittaa oikeutettua itsepuolustusta. Dunn siis väitti pelänneensä ja että Davisillä oli hallussa ehkä ase tai aseennäköinen esine. Sellaista ei ollut. Dunn ampui vain siksi, että hän oli päättänyt ampua. Koska hän vihasi. Koska hän pelkäsi. Koska hän luuli ennakolta. Neljä neekeripoikaa autossa. Pelko ja viha ohitti järjen. Viha oli valmiiksi. Ei hän muuten olisi pitänyt 9 millimetrin käsiasetta autossaan. Ensimmäinen valamiehistö piti tappoa oikeutettuna. Toinen ei sentään. Michael Dunn totesi, kun hänet oli tuomittu elinkautiseen murhasta, että hän on 100%:sesti uhri. Hänen mukaansa Jordan olisi ehkä tappanut vielä jonkun, ellei hän olisi toiminut.

Jordanin ystävä kertoi dokumentissa, että oikeudessa todistajana hän tunsi vihaa, ei pelkoa. Mutta hän totesi myös, että viha ei toisi hänelle rauhaa. Viisasta puhetta juuri teini-iän ohittaneelta nuorelta. Pelosta syntyy viha, joka tuhoaa. Mutta musta kostonhimoinen viha on kuin syöpäkasvain, joka tukahduttaa.

Meillä on netti pullollaan erilaisia keskustelupalstoja, joita voi täydellä syyllä kutsua vihapuhesivustoiksi. Niissä lietsotaan sumeilematta eetosta, jonka mukaan kaikki muista kulttuureista tulevat ovat roistoja ja raiskareita. Aseistautumista suositaan ja suositellaan – itsepuolustukseksi. On oikeus ottaa omaan harkintaan olla perääntymättä ja käyttää oikeutettuja voimakeinoja. Itseuolustautuminen on sallittua kyllä, mutta milloin tulee tilanne, jossa kännykkä, sateenvarjo, lompakko tai koulupenaali tulkitaan aseeksi ja ammutaan kymmenen luotia? Usein, kun USA:ssa poliisit ampuvat aseettomia mustia nuoria, he ampuvat nimenomaan silmittömästi ja järjettömän monta luotia. Aina. (Lieneeköhän juuri mustat sellaisia yli-ihmisiä, jotka eivät muuten tokene?)

Älkäämme pelätkö, älkäämme ennakkoluulko, älkäämme vihatko. -Muuten, on mielenkiintoista, että Valitut Palat vuodelta 1970, josta luin Jesse Owensin jutun, oli kirjoitettu sellaiseen muotoon, kuin Owens olisi itse kirjoittanut sen. Mutta hän käytti itsestään ja muista mustista nimitystä neekeri. Tai sitten suomentaja oli termin takana. Luin pienenä noita kummallisia lehtiä ja muistikuvani mukaan tuonkin. Silloin minusta neekeri -sanassa ei ollut mitään merkillistä. Me opimme ajattelemaan usein niin kuin meitä opetetaan.Silloin mustat olivat neekereitä.

Arkipäivän rasismi

Espoon Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Seppo Huhta sai huulensa kireäksi siitä, kun sinivalkoisesta lajista, pesäpallosta, on yritetty tehdä monikulttuurista. Nimittäin islamilaisista kulttuureista tulevat eivät saisi koskea pesäpallomailaan, joka on pyhä esine. Tosin hän väitti yöllistä kirjoitustaan löysäksi huuleksi. Samana päivänä uutisoitiin myös siitä, että Lahdessa on käyty viime viikon lopulla Hennalan vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoiden kimppuun. Eikä vain kerran. Pahoinpitelemiseen oli käytetty pesäpallomailojakin. Tiettävästi sairaalassakin oli käyty paikkauttamassa vammoja. Tässä ollaan absurdin äärellä. Samaan aikaan kun persupoliitikko inhoaa ajatustakin, että ählämi ryhtyy pesäpallolle, toisaalla sinivalkoiset ”rajat kiinni” -kaverit inhoavat ählämiä vain tämän ählämiydestä niin, että ottavat pesäpallomailan ja antavat tälle mitä on tilannut. Mitäs tuli tänne. Sinivalkoisen lajin pelivälineellä kelpaa löylyttää matuja. Facebookin Rajat kiinni -ryhmässä kannustettiin: "Hienoa Lahtelaiset, juurikin näin!!! Saadaan Hennala tyhjäks!!! (toivottavasti pakenevat Lahdesta vitun kauas, mieluiten kotimaahansa).” Jne. Kuvakaappauksia alla.

Ns. maahanmuuttokriittiset ennustivat talvella, että kunhan kevät koittaa, matut villiintyvät ja ryhtyvät joukkoraiskauksiin. Ei ole näkynyt. Sen sijaan nähtävästi alkoivatkin matuihin kohdistuvat joukkopahoinpitelyt, ainakin Lahdessa. Nämä sankarit hyökkäsivät nimittäin joukolla, mikä onkin luonnollista. Sankariteolla täytyy olla todistajia ja jakajia. Ei se muuten miltään tunnu. Ja yhdessä tekeminen luo yhteisöllisyyttä.

Väkivallasta irtisanoutunut (lukuun ottamatta johtajaansa) Soldiers of Odinin toiminta on hiipunut joka puolella. Rekrytointi ei suju. Eräs soldier totesikin: ”Pitäisi sattua jotain huonoa, että ihmiset aktivoituisivat”. Pitäisiköhän Odinin sotilaitten aktivoitua juuri Lahdessa, ettei siellä enempää huonoa tapahtuisi ja pesismailatkin jäisivät pesiskentille?

"Saatanan suvakki. Sinut pitäisi kans hakata samoin kuin jokainen matuloinen. Sulle hyyssäri käy vielä huonosti"

Eräs keski-ikäinen naishenkilö sai vastikään tuntemattomasta numerosta tuon tekstiviestin. Henkilö, joka on valmis hakkaamaan mailalla toisen vain siksi, että tämä on jonkun ryhmän yhteisestä sopimuksesta epäkelpo, alempi olento, matu ja mitä vielä, on valmis tilanteen tullen tekemään saman vaikka vanhemmalle naishenkilölle. Lahden pahoinpitelyt, talven tuhopolttoyritykset ja yksi onnistunut vastaanottokeskukseksi tarkoitetun kerrostalon tuhopoltto ovat osoitus siitä, että kynnys lähteä toisen vahingoittamiseen ja vahingontekoihin on meillä Suomessakin monella matalalla. On tekopyhäilevää kauhistella muualla tapahtuvia väkivaltaisuuksia – "ei vaan meillä". Mutta kyllä, myös meillä.

Arkipäivän rasismi ei kohdistu vain toiseuttamisen kohteisiin ja muista kulttuureista tulleisiin, vaan myös kansalaisiin, ”suvakkeihin”, joista uskotaan mitä merkillisimpiä asioita. Kaikissa ns. maahanmuuttokriittisissä keskusteluryhmissä käytetään rajua kieltä tappouhkauksineen juuri omia kansalaisia kohtaan. Heidät luvataan marssittaa ensimmäisten joukossa seinää vasten. Eräällä vihapuhesivustolla julkaistiin juuri tänään meemi, jossa kuvailtiin "tyypillisen miespuolisen suvakin olevan homoseksuaali, joka vihaa Suomea ja suomalaisia". On luonnollista, että vihan kohteeksi kuuluvat myös homot. Samalla sivustolla julistettiin niin ikään aivan juuri: ”Neekerimatut tunkeutuvat kotiisi joten hanki ase turvaksesi.”

Rodullistamisessa tapahtuu dehumanisaatio. Sellainen prosessi, jossa uskotellaan itselle ja kavereille niiden, joita vastaan käydään, olevan alempia olentoja. Alempaa rotua. Ei edes ihmisiä. Näin saadaan hirmutyöt masinoiduksi. Lenin kutsui vihollisia haitallisiksi hyönteisiksi. Natsit dehumanisoivat juutalaiset. Eurooppalaiset orjakauppiaat pitivät afrikkalaisia pelkkänä karjana. Tällainen rodullistaminen ei ole mitään uutta meillä Suomessakaan. Laajamittaisesti sitä tapahtui 100 vuotta sitten sisällissodassa, jossa täällä olleita Venäjän sotilaita, ryssiä, ja kapinallisia punaisia teloitettiin, eliminoitiin. Myös lapsia. Usein se tapahtui siksi, että saataisiin kunnon suomalainen aines pysymään puhtaana. Saastumattomana. Tätä rodullistamista tapahtui vielä 60-luvun lopulla. Tuolloin vielä steriloitiin kehitysvammaisia, mieleltään vajaita, mielisairaita ja jopa köyhiä. Ruotsissa vielä 70-luvun puolivälissä. Ruotsissa muuten vielä 70-luvulla monet pitivät suomalaisia alempirotuisina.

Porin kaupunginvaltuusto päätti lakkauttaa yhden erityiskoulun. Lakkauttamispäätöstä jotkut rinnastavat rasismiin. Itse en päätöksen perusteista tiedä tarpeeksi ottaakseni kantaa. Mutta jos rasismi on syrjimistä, niin eikö inkluusio, erityisoppilaiden tuominen ns. normaaliin opetukseen tarpeittensa mukaan tuettuina, ole rasismin vähentämistä? Suomessa on vammaisia kohdeltu kyllä rasismiin vivahtavasti. Suomi ratifioi viimeisten joukossa vasta nyt YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen, yhdeksän vuoden viivyttelyn jälkeen.

Pari päivää sitten HIFK:n fanijoukon kulkueessa nähtiin keulilla englantilaisen umpirasistisen National frontin tunnus. Väittävät, että se olisi kuulunut ranskalaisille faneille. Tarkkana pitäisi olla, jos näin oli. Arkipäivän rasismi on helpompaa kuin uskotkaan.

 

Rauhaa, rasismia ja populismia

Euroopassa on meneillään mielenkiintoista polarisaatiota. Maailmalle Adolf Hitlerin ja sitkeästi henkiin jääneen aatteen antanut Itävalta valitsi presidentiksi vihreän professorin äärioikeistolaisen populistin sijaan. Ääniero ei ollut suuri, mutta kuitenkin. Pakolaistulvaa ihmettelevän Euroopan keskellä oleva valtio sai pakolaistaustaisen presidentin. Lähinnä seremoniallisessa virassa on kuitenkin valta hajottaa ja nimittää hallitus. Kansantaloustieteen professori Alexander van der Bellen edustaa maltillisuutta ja avoimen Euroopan eetosta. Hän vastustaa Euroopassa jälleen noussutta herätysliikettä, nationalismia, kansallisuusaatetta. Kuten hän itse totesi, johti nationalistinen politiikka toiseen maailmansotaan. Useimpien sotien syinä on juuri nationalismi. Heti sen jälkeen tulevat uskonto ja talous.

Tämä vaalitulos antaa aiheen uskoa, että järjen ääni ja humanismi eivät ole tyystin katoavaa eurooppalaista perinnettä. Koska Nelson Mandelaa esikuvanaan pitävä Alexander van der Bellen oli ennen sosiaalidemokraatti ja nyt vihreä, lienee hän mitä suurimmassa määrin vihervasemmistoa. Tietyt piirit odottanevatkin nyt vesi kielellä van der Belleniltä mitä tahansa, mihin tarttua.

Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin esikuvaksi Mandela vaatisi hurjaa mielikuvitusta. Erdogan edustaa tyyten toista eetosta. Sellaista, josta ei hyvä heilu. Erdogan on parantanut autoritaarisia ja diktatorisia otteitaan kuin sika juoksuaan. Hänen komennoltaan ja vainoharhaltaan ei kukaan ole turvassa. Kaikki poikkipuoliset äänet vaiennetaan. Toimittajat saavat syytteitä Turkin halventamisesta, maanpetturuudesta ja vaikka omenavarkaudesta. Erdogan vangituttaa lapsiakin, mikäli nämä vähänkin nauravat presidenttiä.

”Maatamme uhkaa niin sanotun älymystön maanpetos”, Erdoğan julisti tammikuussa, kun yliopistoihmiset vetosivat rauhan puolesta. Hän on julistanut maanpettureiksi kaikki, jotka vaativat kurdialueille rauhaa ja toimittajat, jotka uutisoivat Turkin asekuljetuksista Syyriaan. YLE:n mukaan Turkissa on parhaillaan vireillä yli 2 000 oikeudenkäyntiä vain presidentin kunnian loukkaamisesta.

Erdoğan ilmeisesti uskottelee olevansa vuosikymmeniä jatkuneen ei-uskonnollisen järjestelmän uhri. Entisen poliitikon Suat Kınıklıoğlun mukaan hän haluaa kostoa. Hänen käskyvaltansa alla on niin kenraalit kuin oikeuslaitos. Erdogan valvoo lähes kaikkia tiedotusvälineitä. Hän on ottanut koko ajan yhä enemmän valtaa käsiinsä ja hän käyttää valtaa sekä uskonnollisen että kansallismielisen eetoksen perustalta. Vaarallinen yhdistelmä. Mikäli Erdogan näine kaikkine ominaisuuksineen olisi vihervassari, olisi hän meillä erään puolueen ja sitä lähellä olevien ns. maahanmuuttokriittisten hampaissa. Mutta hän on saanut olla varsin rauhassa, vaikka onkin islamisti. Hänen suhtautumisensa turvapaikanhakijoihin on varmaankin oikea.

Perussuomalaisten Johtajalla Timo Soinilla on huuli kireänä oppositiojohtaja Antti Rinteen moitittua Persuja puolueeksi, joka suojaa rasistisesti ajattelevia. Soinin mukaan 524.000 äänestäjää tuntee itsensä nyt lujasti loukatuksi. Soini on näköjään vain parissa viikossa unohtanut, että viime gallupin mukaan puolueen kannatus on sulanut puoleen. Voisi siis sanoa vaikka niin, että puolet tuosta yli puolesta miljoonasta on jo aiemmin tuntenut itsensä loukatuksi. Syytä ei ole vaikea arvata.

Soini perustelee puolueensa ei-rasistisuutta äänestäjien määrällä. Mutta suuri osa kannatuksensa lopettaneista lienee pettynyt puolueen maahanmuuttopolitiikkaan hallituksessa. Puolueen tilaaman mukaan tutkimuksen mukaan 50%:lle maahanmuuttolinja oli pääsyy sen äänestämiselle ja 35%:lle tärkeä syy. Puoluetta voi kyllä pitää rasistisempana kuin muita. Rasistit ovat saaneet tilaa toimia. Viime syksynä julkistettiin Suomen Kuvalehden tilaama tutkimus, jonka mukaan PS:ssä todella oli roimasti enemmän rasistisesti ajattelevia kuin muissa puolueissa. Mielenkiintoista, ettei Soini ei protestoinut tutkimusta. Mutta firman omistaakin keskeinen kokoomusjyrä, Eero Lehti. Jos tutkimuksen olisi tehnyt vaikka joku yliopisto, olisi tutkimus itkupotkittu vihervasemmiston juoneksi.

Perussuomalaisten retoriikassa rasismi on puettu muotoon ”maahanmuuttokriittisyys”. Jussi Halla-ahon laatima puolueen maahanmuuttopoliittinen ohjelma on selvästi rasistinen. Jo sen alussa määritellään pakolaisongelman ensisijaiseksi syyksi elintaso, jota afrikkalaiset ja Lähi-Idän siirtolaiset himoavat. Ohjelma tarjoaa yksinkertaistettuja osatotuuksia uskottavasti muotoiltuna, mutta tekstin maahanmuuttajia syyllistävää ja syrjivää sävyä ei ole vaikea havaita.

PS:n poliitikkoja niin paikallis- kuin valtiotasolla on kuulunut ja kuuluu Suomen Sisuun ja muihin äärioikeistolaisiin ryhmittymiin. Näiden Facebook-sivuilla rasistinen ja kansanryhmää vastaan kiihottava retoriikka on äärimmäisen kovaa ja säälimätöntä. Uhkailu kohdistuu myös maanmiehiin, ns. suvakkeihin. On siis paljon merkkejä siitä ja sen pituudesta. Niin on, jos siltä näyttää.

Populismi, joka aatemössönä ottaa aineksia sekä vasemmalta että oikealta, mutta on pääsääntöisesti oikeistolaista, on ollut kasvusuunnassa eri puolilla maailmaa jo pitkään. Siksikin Itävallan presidentinvaalitulos on tärkeä. Se näyttää suuntaa. Suomen mepeiltä kysyttiin omaa suosikkia USA:n presidentiksi. Ainoa joka suoraan kannatti äärioikeistolaista populistia, Donald Trumpia, oli Jussi Halla-aho.