Yhdessä kohti eriarvoisuutta

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna eriarvoistuminen on kaikesta päätellen vain jälleen lisääntynyt. Jälleen siksi, että eriarvoisuuden ongelmia oli ratkottu hyvin 80-luvulle asti. Nyt on jo pitkään ollut nähtävissä, että eriarvoistuminen on edistynyt hyvin. Juhlavuoden ”Yhdessä” -teema alkaa näyttää irvokkaalta ja erittäin päälle liimatulta.

Vuosi 2017. Leipäjonoissa 20.000 kansalaista joka viikko. Suuri osa nuoria, mutta myös työssäkäyviä. Peruspalveluministerimme toteaa, että jos nopeita ratkaisuja olisi, olisi jonoista jo päästy. Itse asiassa jonot ovat jo vuosikausia sitten vakiintuneet. Aikaa on ollut. Peruspalveluministeri Rehulan puolue on ollut nyt kaksi vuotta hallitusvastuussa. Kaikki hallituksen tekemät päätökset ovat vain leipäjonoja pidentäneet. Viimeisin tällainen puoliväliriihen ruumen on asumistukien leikkaus, maksimineliövuokrat. Siis tuen määrä leikkautuu, eivät vuokrat. Hallitus perustelee sillä, että asumisen tuet kasvattavat kannustinloukkuja ja että tämä hillitsisi vuokrien nousua. Siitä vain ei ole mitään näyttöä. Tämä aiheuttaa sen, että ne joilta asumistukea leikataan, joutuvat muuttamaan aina vain halvemmille alueille. Köyhien gettoutuminen kiihtyy. Tämä on sitä ”yhdessä” -politiikkaa.

Rahan määrästä ei ole kyse, vaan sen jaosta. Politiikassa on aina kyse valinnoista. Hallituksemme on valintansa tehnyt. Yritystuet, suorat 1.3 miljardia ja kaikki verohuojennukset mukaan lukien 8 miljardia, säilyvät. Pääministerimme niistä "ei ole mahdollista löytää leikattavaa". Valtiovarainministeri: "Ei voida ottaa riskiä, että metsä- tai terästeollisuutta lähtisi muualle. Ja kikysopimuksessa on sovittu tiettyjen tukien säilyttäminen tietyllä tasolla". Toiseen lauseeseen sisältyy arvovalinta, joka on tehty elinkeinoelämän ehdoilla. Yhdessä.

Hallituksemme viisaudessaan esittää työttömyysturvan ”aktiivimallia”. Työttömyysturvan omavastuupäiviä vähennetään työttömyyden alussa seitsemästä päivästä viiteen päivään ja työttömyyden jatkuessa yli kolme kuukautta työkkäriin tulisi yksi omavastuupäivä / kk. Sen voisi välttää olemalla ”aktiivinen”, mitä se sitten tarkoittaakin. Ikään kuin suurin osa työttömistä ei olisi aktiivisia. Ikään kuin työpaikkoja olisi pilvin pimein vain valita. Kannustinloukkuja puretaan aina heikentämällä tukia, ei koskaan matalapalkkojen nostolla.

Puoliväliriihessä tehtiin myös valintoja, joiden taustasta emme juuri tiedä. Hallintarekisterilaki tekee paluun kuin vieteriukko puoliväliriihen yhtenä tuloksena. Laki tuodaan eduskuntaan. Sori siitä. Vielä joulukuussa 2015 Timo Soini ilmoitti, että ”hallintarekisteriä ei viedä eteenpäin. Päätös on oikea ja vastaa perussuomalaisten linjaa. Tämä on ollut johdonmukainen kantamme jo viime eduskuntakaudella”. Lakia jyrkästi vastustanut, talousvaliokunnan pj. Kaj Turunen, ei vastusta enää. Politiikka on tätä. Takki myydään sopivasta hinnasta. Joku hinta tässäkin oli. Vauraat osakesijoittajat siis pääsevät kuin pääsevätkin piilottamaan omistuksiaan hämärärekisterin taakse. Näin me saamme Suomen nousuun, YHDESSÄ.

”Kipeitä” leikkauksia ei kukaan halua, puheista päätellen, mutta kun on kyse verohelpotuksista, yritystuista tai hyväosaisten omistusten piilottamisen edistämisestä, on toinen klangi kellossa. Ne ovat ”talouden vetovoimatekijöitä”. Niin on kuin halutaan ja niin on miltä näyttää. Maassamme ei oikeasti mitään tehdä yhdessä, vaan harvojen etuja ajaen. Viimeksi jotain yhdessä tehtiin silloin, kun kasinoissa tukehtuneita pankkeja pelastettiin, niiden tappiot sosialisoitiin niin, että ne pääsisivät taas yksityistämään voittoja – meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi. Tosin silloinkin eräät pääsivät vähemmällä kuin toiset. Ja jotkut vähemmän onnekkaat, mutta pankkiensa neuvoja uskoneet yrittäjät maksoivat silloiset valuuttavelkansa sillä ainoallaan. Pankit taas tekevät nyt lihavia voittoja ja jakavat kivat osingot omistajilleen. Yli miljardin voiton tahkonnut Nordea on muuten hyvin kyennyt nyhtämään vanhoilta ja ymmärryskyvyltään alentuneilta ihmisiltä säästöt sijoitusneuvoillaan.

Yksi hallituspuolueen kansanedustaja on julkaissut omassa blogissaan huolestuneen kannanoton ns. homorummutuksesta. Listalla on satoja yrityksiä ja yhteisöjä ja tärkeää nuorisotyötä tekeviä urheiluseuroja. Kansanedustajan mukaan nämä listalla olevat toimijat tulisi panna tarkkailun alle ”mahdollisen poliittiseen mielipiteeseen perustuvan syrjinnän vuoksi”. Kyse oli ilmeisesti ”aito avioliitto” -ryhmän laatimasta listasta. Tämä kristillinen ryhmä haluaa eriarvoisuutta erilaisille sukupuolisuuntauksille. Aito avioliitto nyt vaan ei kuulu kaikille. Miten tällaisen eetoksen ajaminen ja moisten listojen laatiminen tukevat juhlavuotemme yhdessä -teemaa? Tällaiset listat kuuluvat totalitaarisiin järjestelmiin. Se on kovaa diskriminaatiota.

Sampo Terhosta (ps) tuli uusi kulttuuriministeri. ”Elävää, iloista ja kaikille yhteistä”, hän totesi näkevänsä kulttuurin. Suomalaista identiteettiä vahvistavaa, totta kai. Mitä se sitten on ja miten tätä toteutetaan, jää nähtäväksi.

Rahapajalta komea 100-juhlavuosiveto. Ja kolikon pois veto.

“Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto. Siitä syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu.” Näin sanaili ministeri ja yrittäjä Anne Berner joku aika sitten.

Kuin pisteenä tämän päälle Suomen Rahapaja julkaisi sivuillaan hienon Suomen 100-vuotisjuhlarahan. Sen kuva-aiheessa on hienosti kiteytettynä Suomen syntymisen alkuvaiheet, kun pääoma ja työväki teki liittoaan. Punaisia teloitetaan. Rahapajan sivuilla juhlarahoja kuvaillaan näin: ” 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan”. Rahaa ei vain koskaan julkaista. Rahapaja perääntyi, kun somessa nousi myrsky.

Meillä on nyt Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Venäjän kansankomissaarien neuvosto Lenin johdolla antoi sen itsenäisyyden, josta juuri kukaan ei edes ollut kiinnostunut vielä tuolloin. Nyt julkaisematta jääneen juhlarahan piti kuvata kevään 1918 tapahtumia. Siinä valkoiset voittavat vaikeuksia asein. Kuva-aihe on jäljennös aidosta kuvasta, jossa valkoiset teloittavat Tammisaaren punaisia vankeja, mahdollisesti itse aseeseen tarttumattomiakin, kuten useat teloitetut olivat. Eipä tienneet nuo kiväärien piippuja viimeisen kerran katselleet miehet melkein pääsevänsä juhlarahaan riemuitsemaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Tämä raha, jonka kuva-aiheessa siis on teloitettavia ja yksi jo tapettu punikki, oli olla sarjan ensimmäinen. Räväkkä alku olisi ollut, ei voi muuta sanoa. Luu kurkkuun heti.

Jos tässä on jotain symboliikkaa itsenäisyydelle haettu, niin mikä se oli? Mikä on se viesti mikä tällä piti välittää? Että teloittamalla vastustajat, usein ilman oikeudenkäyntiä, selvitään vaikeuksista? Jotain symboliikkaa on kyllä siinä, että Juhlarahan aiheineen hyväksyi vvm:n asetuksella valtiovarainministerimme Petteri Orpo, kokoomus. Asetuksessa on kuva rahasta ja kuvaus: "Vasemmalla on kaksi ihmishahmoa, joista sisimmäinen osoittaa pitkällä aseella oikealle. Keskeltä oikealle on seitsemän ihmishahmoa rivimuodostelmassa." Pitkä ase on sievistelevä ilmaus sotilaskivääristä. Rivimuodostelma tarkoittaa punavankeja, omia kansalaisia, isiä, veljiä, poikia, joita ruvetaan juuri ampumaan hengiltä, vaikka ovat antautuneet ja olleet vangittuina. Oikeudenkäynnit olivat, jos sellaisia ylipäänsä järjestettiin, erittäin ylimalkaisia ja tuomiot annettiin suunnilleen mutulla.

Asetus siis juhlakolikosta annettiin, mutta toteuttamatta jäi. Kun somemyrsky nousi, Orpo kommentoi: "Juhlaraha on mauton. Toivon, että se vedetään pois." Mutta hetkinen, hänhän itse oli allekirjoittanut asetuksen. Tästä voi päätellä vain, että joko hän ei aluksi nähnyt juhlarahassa mitään kummallista eikä sen mauttomuutta, tai sitten hän ei edes tutki niitä asetuksia, mitä allekirjoittaa. ”En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan, ja kokonaisuus harkitaan uudelleen”, toteaa Orpo. Mitähän kolikon suunnittelija mietti, kun hän ilmoitti, että aihe oli ”tarkkaan harkittu”?

Anne Bernerin näkemys itsenäisyyden ajan alusta on kyllä mielenkiintoinen. Suomessa siis käytiin heti itsenäisyyden alkajaisiksi raaka sisällissota, johon osallistui myös Saksa armeijaosastoineen sekä aseavustuksin.  Sotimiseen lähtivät sosiaalidemokraatit vaadittuaan turhaan työläisille parempia oloja ja torppareille helpotuksia ehtoihinsa. Molemmat ryhmät olivat sinnitelleet kohtuuttomien vaatimusten ja olojen kanssa pitkään. Huonot yhteiskunnalliset olot olivat yksi keskeinen syy maailmanhistorian tapahtumien ohella, miksi työläiset nousivat kapinaan. Jos olot olisivat olleet paremmat, ei olisi ollut mitään syytä lähteä aseelliseen kapinaan, joka sinänsä on raju ja kohtalokas päätös. Sellainen, johon ei tehdä kevyesti noin vain, kun se tuntuu jänskältä. Siinä sodassa toimitettiin raakuuksia puolin ja toisin ja suurimmat voitetulle osapuolelle teloituksin ja nälkään ja sairauksiin näännyttämisineen. Eikä sitä työvoiman ja pääoman liittoa tullut vielä sen jälkeenkään, vaan vasta talvisodan aikana tammikuussa vuonna 1940. Sodan, jossa Suomen rajoja puolustamassa olivat myös ne punaiset.

”Juhlarahan tunnuspuoli muistuttaa vuonna 1918 kansalaisia koetelleesta sisällissodasta, josta Suomi selvisi”, kuvailee Rahapaja. Kuka historiatiedoton tämänkin kirjoitti? Entä millä yhteiskunnallis-historiallisella tuntemuksella tätä kolikkoa saattaa luonnehtia ”nostalgiseksi”? Mitä nostalgiaa on teloituksissa, tekivät niitä sitten ketkä tahansa? Selvisikö Suomi siitä?

Juhlarahasivu, jossa tätä nostalgista ja upeaa juhlarahaa esiteltiin ja jonka sain tätä kirjoittamaan alkaessani auki, meni sitten kiinni. Sitä ei saanut enää uudelleen esiin.
 - - -

edit: myöhemmin Rahapajan sivu avautui, mutta juhlarahaosasto oli hävinnyt tyyten. Rahan suunnittelija ilmoitti ajatelleensa, että homma olisi Petteri Orpolle "sulka hattuun". Voiko "tarkkaan harkittu" juttu mennä enää pahemmin poskelleen
 - - -

edit 2: Tampereen yliopiston Suomen historian professorin Pertti Haapala epäilee, että juhlarahan mallina toiminut teloituskuva olisi lavastettu. Olen nähnyt sisällissodan teloituskuvia paljon ja jo monta vuotta sitten mietin itsekin kuvan asetelmallisuutta ja teloitettavien rauhallisuutta. Mietin kuten monet historioitsijat, että kuva olisi tehty propagandamielessä. Voi olla. Sama se, kuva-aiheen kyseenalaisuutta se ei poista.

Maailma muuttuu puoliholtittomasti

Maailma muuttuu, tai sitä muutetaan. Tuttu ja turvallinen muuttuu muuksi. Joku tykkää, joku ei.  Kesällä Perussuomalaisista tulee uusi puolue. Tai kaksi puoluetta riippuen siitä, tykättiinkö uudesta puheenjohtajasta enemmän vaiko vähemmän. Gallian kukko alkaa kiekua uusia säveliä. Suomea ei enää rankata lehdistönvapauden ykkösmaaksi YLE:n uutispäätoimittajan ja pääministerin onnistuneella yhteistyöllä. Mikäpä ei muuttuisi.

"Nyt se alkaa, uusi televisiokanava Yle Teema & Fem tarjoaa laatuohjelmaa", ilmoitti YLE sivuillaan. Mutta mikä uusi kanava? Kyse on leikkauksesta, eikä mistään uudesta. Leikkaukset ovat jo niin tuttuja ja turvallisia. Mitään uutta kanavaa ei tehty, vaan kaksi kanavaa yhdistettiin eli typistettiin niiden ohjelma-aikaa. Laatuohjelmaa? Eikö Fem ja Teema jo aiemminkin esittäneet laatuohjelmaa? Minusta ainakin ne olivat selkeästi laadukkaimmat kanavat. Mutta laatu on niin kuin se katsotaan ja kuka katsoo ja miten katsojalukuja katsotaan. Hyvä YLE! Kiitos, että saan nyt entistäkin enemmän vapaa-aikaa TV:n katsomiselta.

YLE ilmoittaa yhdistämisen syyksi sen, että kanavat eivät erillisinä kyenneet täysin täyttämään koko ohjelmakaaviota televisiossa. TV2 kyllä kykenee täyttämään kiitettävästi koko ohjelmakaavionsa roskalla ja aivojen nollauksella. Muuta eroa kaupallisiin kanaviin sillä ei olekaan kuin mainoksettomuus. Vielä.

Yksi asia ei muutu, vaikka muodot muuttuisivatkin. Veronkierto. Sitä on tehty niin kauan kuin veroja on kannettu. Toimittaja Minna Knus-Galán teki vuosi sitten Ylen MOT:lle ohjelman Panama-papereista. Hän oli ainoa toimittaja Suomesta työryhmässä, joka kävi läpi tuhotonta määrää aineistoa valtaisasta veronkierrosta ja veroparatiisiyhtiöistä. Nordeankin toiminta verovälttelyssä tuli paljastetuksi ja Björn Wahlroosin hymy hyytyi ensimmäisen kerran TV-kameroiden edessä. Yhdellä lauseella hän kömpelösti tuli paljastaneeksi, että tiesi oikein hyvin mitä pankissaan oli tehty, vaikka muuta väitti.

Knus-Galán, joka on kirjoittanut kirjan ”Vuosi Panama-papereiden parissa”, kertoi Hesarissa, että MOT (nykyisin suunnilleen ainoa tutkivan journalismin ohjelma TV:ssä) saa vain joitakin viikkoja aikaa valmistella yhtä ohjelmaa. Ruotsin SVT:ssä saavat kolme kuukautta, norjalaiset puoli vuotta ja tanskalaiset vielä enemmän. Knus-Galánin mukaan täällä ei koeta tutkivia TV-ohjelmia niin tärkeiksi. Kun tekijät valittavat lyhyestä ajasta, toteavat pomot, että ”teidän täytyy laskea rimaa”. Niinpä. Ja tietysti valikoida helppoja ja mukavia aiheita. Meiltä Suomestakin löytyisi takuulla runsaasti aiheita tutkivalle journalismille, mutta niinpä löytyy yhtä paljon niitä, joiden mielestä tutkiva journalismi ”ei ole niin tärkeätä”. Knus-Galán kertoo, että on jo arkipäiväistä, että liikemiehet, firmojen johtajat, viestintäjohtajat ja lakimiehet painostavat ja jopa uhkailevat. He pyrkivät vaikuttamaan siihen, mitä ohjelmissa kerrotaan. Myös poliitikot. Pääministerin taannoinen painostus YLE:n uutisointiin ei ole ainoa laatuaan.

Valta ja valtarakenteet perustuvat aina mekanismeille, joita täytyy varjella julkisuudelta. Valtaa himoavilla on vallanhimon lisäksi motiivina myös vaurauden jano. Valtaapitävät luovat rakenteita, joissa he voivat palkita itseään ja toisiaan laillisesti. Jan Vapaavuori valitaan kesällä Helsingin pormestariksi. Alkupalkka 14.000 e/kk. Hänestä ei ole kummallista se, että kun hän on tehnyt pari vuotta Euroopan investointipankin apujohtajan "töitä", siis käytännössä ei yhtään mitään, 24.000 euron kuukausipalkalla, tulee hän saamaan kolmen vuoden ajan "korvauksena" kymppitonnin kuussa. Ei yhtään kummallista, vaan laillista. Kätevää. Hän on kirjoittanut kirjan, Puoliholtiton Suomi. Hänellä oli aikaa, kun investointipankin apujohtajalla ei juuri tekemistä ole. Hän toteaa siinä, että puoliholtiton aika Suomessa on ohi. Se, että hän saa ikään kuin työttömyyskorvausta - korvausta siitä, että hänellä ei ole enää sitä "työtä", ei ole yhtään holtitonta, edes puoliholtitonta. Sen sijaan työttömyyskorvaukset työttömille luusereille varmaan on aivan täynsin holtitonta. Tavalliset työttömät eivät muuten saa tehdä toista työtä samaan aikaan kun korvaukset työn puuttumisesta juoksevat. Mutta kun on pari vuotta tarpeeksi isolla palkalla isossa pankissa työssä, jossa ei tehdä mitään, saa työn päätyttyä työttömyyskorvauksen ja olla samalla korkeasti palkatussa toisessa työssä eli pormestarina.

Jos Teemalle ja Femille ei ole löytynyt tarpeeksi ohjelmakaavion täytteeksi, niin kyse ei kyllä voi olla ainakaan valinnanvaran puutteesta. Tutkivalle journalismille olisi selvä tilaus, mikäli tahtoa olisi. Ja maailmalla tehdään muuten vuosittain tuhansia elokuvia. Suomeen näistä tulee vain jokunen. Dokumenttielokuvia tehdään ilmeisesti sama määrä. Jos näistä ottaisi tänne vain laadukkaimmat, riittäisi niitä TV-esitykseen useita per päivä. Esityskorvaukset eivät varmasti olisi este. Ja jos olisi, niin onhan YLE:ssä paljon todella runsaspalkkaisia pää- ja apujohtajia sekä tyhjäntoimittajia joista säästää. Mutta nähtävästi meillä on hyvissä asemissa paljon henkilöitä, jotka mieluummin haluavat vaikka puoliholtittoman Suomen kuin läpinäkyvän Suomen.

---- 
edit: Vielä pari päivää sitten Jan Vapaavuori totesi, että tottahan hän ottaa sen 340.000 euron muuttoavustuksensa sieltä investointipankista, kun se kerran on juridinen ja laillinen korvaus. Silloin hän EI puhunut mitään "hyväntekeväisyydestä".

Nyt on klangi kellossa vaihtunut. Tuli hirmumyrsky somessa. Hän ilmoittikin sitten blogissaan, että antaa "näin lasketun" osan siirtymäkorvauksestaan hyväntekeväisyyteen. Osan? Varmasti saamme tuleman vielä tietämään, KUINKA suuren osan. Hän itse määrittelee sen. Hänen mukaansa hänen ansiotasonsa laskee siirtyessään Helsingin pormestarin virkaan, josta saa vain surkeat 14.000 euroa/kk, ainakin aluksi. Investoitipankin apujohtajana ajan kuluttamisesta sai sentään 24.000 e/kk. Joten siksi on täysin oikein ja kohtuullista, että hän saa "korvausta" menetetyistä ansioista. No niin, nyt ollaan jännän äärellä: mikähän on kohde, johon herra pormestari tulee suuntaamaan hyvää tahtoaan ja hyvää tekevää kolehtiaan?