Tuulivoima on likaista. Kaikin tavoin.

Nähtävästi yrityssossua, yritystukea, ei saada sitten millään alas. Sitä vaan lapioidaan laskentatavasta riippuen 4 - 8 miljardia vuodessa, suoraa ja verotukea. Suurin osa täysin turhaan. Yritystukea saavat käytännössä suuret, vakavaraiset ja paksusti voivat suurfirmat. Suurimpia tukia saavat firmat jakavat vuosittain omistajilleen myös tukevia osinkoja, varsinkin puunjalostusfirmat, jotka samalla myös riistävät paikallisten rikollisten avulla Brasilian ja Uruguayn köyhiä ja muuttavat sademetsiä puupelloiksi.

Varustamot ovat myös hyvin voivia suurfirmoja. Nekin saavat yrityssossua. Tiettävästi siksi, että suomalaiset saisivat halpoja laivareissuja ja risteilyjä. Voi vaikka mennä Tallinnaan hankkimaan verotonta brenkkua. Suomessa valmistettuakin. Noilla risteilyillä muuten eivät käy pienituloiset eläkeläiset tai muut köyhät. Siellä käy lähinnä se suuri harmaa keskituloisten massa.

Nyt 17.9. hallitus päivän kestäneen budjetin rustauksen jälkeen ilmoitti, että yritystukia leikataan peräti 120 miljoonalla - 2023 mennessä. Eli se siitä. Käytännössä ei siis oikein lainkaan.

Tuulivoimayhtiöt kuuluvat myös niihin suuriin yrityssossun saajiin. Mauri Pekkarinen tuon tuulivoimatuen, syöttötariffin, sai aikaan. Valtio siis maksaa uusiutuvalle energialle ns. tuotantotukea. Pekkarisen tytär ja vävy ovat mukana tuulivoimabisneksessä ja ovat saaneet hyvät fyffet syöttötariffeista. Vävy oli mukana Taaleritehtaassa, joka perusti Honkajoelle tuulivoimapuiston. Se myytiin ulkomaille. Suuri osa tuulivoimatuista meneekin ulkomaisille sijoittajille. Veronmaksajien rahaa. Joka kolmannen tuulivoimayhtiön omistus johtaa lopulta ulkomaisille sijoitusyhtiöille, vaikka suomalaisia nimiä myllyissä lukisikin.

Valtiotalouden tarkastusvirasto VTV:n mukaan tuulivoiman tukeminen tulee hintoihinsa. Tuet voivat nousta vielä 2–3 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Ja mitä me saamme? Hyvän mielen, kun hiilitase helpottaa ja maailma pelastuu? Puhdasta energiaa, jota voi suu messingillä käyttää vaikka sähköauton lataamiseen? (sähköauto muuten on suunnilleen yhtä ympäristöystävällinen kuin 300.000 km ajettu vanha dieselmersu)

Juu ei. Tuulivoima saastuttaa. Siitä on tehty Englannissa tutkimus, jossa osoitetaan, että pahin saastuttaja on muuntamoasemien ja kytkinlaitteiden eristeiden rikkihexafluoridikaasu, joka on 23 500 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Pelkästään vuonna 2017 tuon kaasun lisäys vain Euroopassa vastasi 1.300.000 henkilöauton päästöjä. Mietin jo vuosia sitten, kun tuohon lähelle Peittooseen niitä valtavia myllyjä pystytettiin, että milloin saisi nähdä jonkun taseen tuulivoimalasta, että kuinka paljon se on säästänyt hiilareita verrattuna siihen määrään, mikä on aiheutunut niiden rakentamisesta, teräksen valmistuksesta, harvinaisten metallien tuotannosta, perustusten betonivaluista, pystyttämisestä, jatkuvista huolloista ja öljynvaihdoista, siipien irrottamisista ja kuljettamisista Ranskaan korjattaviksi. Jo tuolloin mietin, ettei varmaan kovin hyvä tase olisi nähtävissä, kun niiden käyttöikä on joku 20 vuotta. Sitten ne täytyy vielä purkaa ja hajasijoittaa niiden ongelmajätteet, metallit, muovit ja lasikuidut... Silloin en tiennyt mitään noista eristekaasuista edes.

"Puhdas" tuulivoima on saanut pian miljardi euroa tukea veronmaksajilta. Tämä tieto on peräisin Energiaviraston uusiutuvan energian osaston johtajalta Pekka Ripatilta.

Että ei muuta kuin lisää tuulivoimaa - ilma puhdistuu ja maailma pelastuu! Pääsemme ympäristösynneistämme eroon, emme tarvitse enää edes puolestamme kärsinyttä ja ylösnoussutta! Kiitetty olkoon tuulivoima!

Läskit valtionyhtiöiden johtajien lompakot

Tässä Posti-Hessun, siis Heikki Malisen, jutussa on tullut jälleen hyvin esille yhteiskuntamme eliitin (poliitikot, pääomapiirit, yksityisten ja julkisten firmojen johtajat) täydellinen vieraantuminen realiteeteista siinä, mitä tulee tulonjakoon, rahoitukseen, mihin rahaa annetaan, mitä valtion tulee tukea ja mitä ei, ja miten valtion yhtiöiden hoidon on annettu mennä tähän pisteeseen. Kun valtionyhtiö Fortumin johtajien, varsinkin Mikael Liliuksen järjetön ja törkeä palkitseminen tuli kymmenisen vuotta sitten julkisuuteen, paruttiin kuorossa, että "ei näin, että kohtuutonta ja kyllä tähän pitää puuttua"... Ei puututtu. Ei eliitti toisiaan noki. Annetaan vain pölyn laskeutua ja mennään kuten on menty. Mikael Lilius, joka ryösti yhteisiä varoja yhtiön nimissä itselleen, on nykyisin Mehiläisen luxemburgilaisen holdingyhtiön eli verosuunnitteluyksikön yksi omistajista ja hallituksen jäsen.

Sama laulu kuin Fortumissa on jatkunut muissa valtion yhtiöissä. Stora Enson johtajan vuosipalkka on 1,6 miljoonaa. Onko tämä poliitikoista ihan okei? Aivan ilmeisesti on, kun ei mihinkään ole puututtu. Vähän voi leukoja louskuttaa, jos TV-kamera on paikalla, mutta siinä kaikki. Valtio on suurin omistaja tässäkin firmassa. Ja tämän firman tytäryhtiö Uruguayssa on pitkään ryöstänyt paikallisilta maita eukalyptusviljelmiä varten ja uhkaillut näitä köyhiä pitämään turpansa kiinni. Homma on ilmeisesti vain pahentunut vuoden kuluessa. Tämä siksi, että Stora Enson sellutehdas saa rapsakasti raaka-ainetta rahan tekoa varten. Ei kiinnosta. Onhan näiden firmojen johtajat mukavaa kokkariseuraa ja kenties näistä voi hyötyä vielä. Saada vaikka poliitikon uran päälle mukavapalkkaisen duunin.

Postin johto kiirehti tänään ilmoittamaan, että he "voivat keskustella" johdon palkitsemisesta. Olihan pakko, kun jäivät rumasti housut nilkoissa kiinni. Vielä pari päivää sitten Postin hallituksen johtaja (muutamasta kokouksesta palkkioita vuodessa 62.000) ilmaisi, että nyt vain on pakko tehdä näin ja että palkitseminen on ihan asiallista ja ansaittua.

Nykyinen omistajaohjausministeri Paatero tarttui asiaan tänään. Se nyt vain on onnetonta onttoudessaan, kuten myös pääministerimme "tuohtumus". Nämä molemmat ovat olleet politiikassa jo sen verran pitkään, että ovat taatusti tienneet, missä ahneuden ja hävyttömyyden asteikoilla valtion yrityksissä on menty jo kauan. Molemmat ovat kuuluneet jo tarpeeksi pitkään hyvätuloisiin, jolloin näkökulma on kapea kuin entisen valtion virkamiehen leipä. Ja äänet kuullaan vain läheltä, samankaltaisilta, omalta heimolta. Eliitiltä.

Poliitikot ovat itse olleet hyväksymässä valtion laitosten yhtiöittämiset, pilkkomiset, virtaviivaistamiset, järkeistämiset ja muut toimet, joilla yhteiskunnan varoja on saatu entistäkin tehokkaammin ohjattua muutamien yksityisten käsiin. Poliitikot ovat antaneet vapaat kädet nostattaa palkat taivaslukemiin. Vapaat kädet tehostaa niin, että vähistä työntekijöistä otetaan kaikki irti, eikä mikään enää oikein lopulta toimi kunnolla. Vaikka Suomessa moni asia toimii selvästi paremmin kuin muualla, on se lähinnä vain tunnollisten työntekijöiden ansiota. Joskus silloin, kun oli olemassa vielä Posti, Postipankki, Tele ym., asiat toimi siihen nähden, ettei ollut tietotekniikkaa ja digitalisaatiota, suhteessa nykyiseen varsin paljon paremmin. Ainakin johtajien palkat olivat jossain suhteessa työtehtäviin.

Paljon puhtaammat jauhot eivät ole, jos edes ollenkaan, ammattiliittojen johtajilla. He ovat itse Orwellin Eläinten vallankumous -allegorian puhtaimpia esiintymiä opportunismista. He ovat nostattaneet itsensä sellaisiin tuloluokkiin, joilla he ovat tehneet itsestään tasa-arvoisempia kuin edustamansa työläiset. Työläisiähän itse asiassa ei oikein sellaisena enää edes ole kuin joskus vielä ehkä 70- ja 80-luvulla. Ainakin kun puhutaan teollisuudesta. Ammattiliittojen edustamat tehdastyöläiset ovat hyväpalkkaisia ja tukevan keskiluokkaisia, mikäli vielä ajatellaan luokkaeetoksen mukaan eri populan segmenttejä. Ne, jotka nyt ovat entisaikojen duunareiden asemassa, ovat perushoitajia, siivoajia, nollatuntilaisia, työkokeilijoita ja osapäivätyöntekijöitä. Näiden asiaa eivät nuo lihavat kaikki veroedut itselleen varanneet liitot aja.

Tutkijat Anu Kantola ja Hanna Kuusela ovat tutkineet ja kirjoittaneet kirjan siitä, mitä ylin tulopromille ajattelee yhteiskunnasta. Ja köyhistä. Useiden mielestä meillä on ”kokonaan työtä vieroksuvia ja joutilaita ihmisiä”. Sellaisia luikeroita, jotka eivät ota vastuuta elämästään, vaan antaa muiden maksaa heidän makoilunsa ja bailauksensa. Yhtä moni ei kylläkään ole nähnyt, missä todellisuudessa miljoona suomalaista elää. Tuossa pulskasti voivien kuplassa ollaan tuohtuneita siitä, kun ei kelpaa työ. Kyllä pitäisi kelvata, ne muutamat tunnit viikossa. Tämä sama eetos oli läpikäypänä edellisen hallituksemme lausunnoissa ja toimissa. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä nykyinen hallitus tulee tekemään. Mutta tuskinpa mitään. Tähän on menty ja siitä on vaikea palata takaisin – ”saavutetuista eduista ei tingitä!”

Ministeri Paateron tyhjää kolkutteleva lausunto Postin johdon palkitsemisen kohtuuttomuudesta TV-kameran edessä tulee suhteisiinsa, kun samaan aikaan Turun Sanomat uutisoi: ”Ministeri Paateron linjaus tulee mielenkiintoiseen aikaan, koska Postin palkka- palkkioselvityksen mukaan joulukuussa on tulossa tavoitteiden täyttyessä maksuun 2X-kannustin. Siinä pienin mahdollinen palkkio on 12 ja maksimikorvaus 60 prosenttia vuosipalkasta.”

Turun Sanomat ei saanut Heikki Maliselta lausuntoa tähän.