tiistai 29. marraskuuta 2016

Aidattu kulttuurikeskus




Kummastelin taannoin, mitä ihmeen karja-aitoja Anniksen pihalle on pystytetty. Niillä ei näyttänyt olevan mitään funktiota. Anniksen piha-alue on halkaistu kahdessa suunnassa. Vaikutelma on kuin vankilan piha-alueelta, jossa pidetään eri ryhmiä erossa toisistaan. SK:n uutisesta tuli tämä asia nyt sitten selväksi. Kiinteistöyhtiö haluaa ”rauhoittaa” tilannetta tontilla.

Mutta aidoilla ei rauhoiteta. Aidoilla ei rakenneta. Niillä osoitetaan epäluottamusta ja luodaan sitä lisää. Aidat eivät koskaan yhdistä. Ne erottavat vielä tehokkaammin toisistaan niitä, joita erottamaan ne ovat pystytetty. Aidat syntyvät epäluulosta ja ne luovat sitä tehokkaasti. Aita viestii pelkoa ja uhkaa, siitä mitä aidan toiselle puolelle aidataan. Vaikka aihetta pelkoon tai mitään uhkaa ei olisi lähimaillakaan. Aita ei ole vain fyysinen este. Aidat luovat myös henkisiä raja-aitoja. Aitaa pystyttäessä osoitetaan mielivaltaisesti toisen paikka. Osoitetaan ja käytetään valtaa. Aitoja rakennetaan, kun halutaan tehdä pesäeroja, eristää, valvoa, kontrolloida, näyttää valta-asema. Ja tietysti karjaa varten.

Annis on Porin kaupungin alaisuudessa toimiva kulttuurikeskus, josta on lähtenyt maailmalle runsaasti eri alojen kulttuurin ammattilaisia. Annis on yhteisö, joka perustuu yhteisöllisyyteen, yhdessä tekemiseen, kaikkien eri ikäluokkien luontevaan kanssakäymiseen, luovuuteen rohkaisuun ja vastuuseen. Annis on paikka, jossa on helppo oppia vastuuta. Olin itse 80-luvulla pitkään talon vakiokäyttäjä ja vierailen siellä edelleen tuolloin tällöin, joten voin todeta itselläni olevan pitkän aikavälin näkemys talosta.

Aidat keskellä kaupunkia, jotka siis eivät ole tarkoitettu karjaa varten, myös asettavat kysymyksen: keitä varten kaupunki on? Keitä varten aidat on pystytetty ja mitä palvelemaan? Nykyinen kaupunki, jossa rakennetaan aitoja, tuhotaan vanhoja kerrostumia uusien korkeiden kerrostalojen tieltä ja kaavoitetaan taloudellisten näkökulmien mukaan ja autoistumista edistäen, on pienoiskuva yhteiskunnan demokratian tilasta: sanan demokratian käyttö on irvikuva siitä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Kaupungissa, kuten yhteiskunnassa, vallitsee harvain valta. Kaupunkiympäristöä rakennetaan harvojen ehdoilla, niiden joilla on valtaa ja taloudellista mahtia. Aidoilla ja muureilla pyritään torjumaan valintojen seurauksista tulleita ongelmia, vaikka näiden sijasta pitäisi tarkastella syitä. Lainaus Tapio Solala eräästä kommentista facebookissa: ”Juteltiin joskus jonkun belgialaisen proffan kanssa luentosarjan jälkeen. Proffa totesi kysyen, että Pori on palanut joskus 60-luvulla. Kerroin, että viimeisestä Porin palosta on jonkun verran enemmän aikaa. Sanoi vaan päätelleensä rakennuskannasta.” Niin. Porin keskustasta on hävitetty vanha rakennuskanta, korvattu se aika tylyllä arkkitehtuurilla. Ja kaikki piha-alueet on aidattu ja portitettu.

Aidan pystytti samassa korttelissa olevan rakennuksen kiinteistöyhtiön hallitus. Perusteluna on, että ”Anniksen väki käyttää taloyhtiön tonttia läpikulkuun”. Mutta siinä on ollut selvä kulkutie talolle koko tontin historian ajan. Hallitus haluaa nyt ottaa tilan omaan käyttöönsä. Tämä tarkoittaa sitä, että pihatapahtumia ei voi enää järjestää. Yksi syy aitaan lienee se, että pihan graffitit ovat häirinneet eräitä kiinteistöyhtiön hallituksen jäseniä. On arvostuskysymys, miten suhtautuu graffiteihin. Joillekin nämä edustavat uhkaa ja epäjärjestystä. Nämä pitävät enemmän neutraaleista, puhtaista, harmaista ja turvallisista betoniseinistä. Myös aidan pystyttäminen on arvokysymys: toisista aidat ovat tarpeellisia ja jos ei aina hyvä asia, niin välttämättömyys. Toisista ne ovat hyödyttömiä ja vain hankaluuksia aiheuttavia. "Samanlaista aitaa ovat Porin päiväkodit ym. täynnä. Ihan ok kaupunkikuvassa", kirjoitti joku SK:n uutisen kommentissa. En tiedä, kuka jättäisi kaupunkialueella päiväkodin aitaamatta. Miten tulikin mieleen rinnastaa päiväkoti tässä? Tottumuksestakin on tullut toinen luonto, jos pitää aitoja ok-asiana kaupunkikuvassa.

Oireellista on, että Anniksen käyttäjiltä sekä siellä työssä käyviltä ei aitoja pystyttämään ryhdyttäessä kysytty mitään. Ei kysynyt kiinteistöyhtiöstä kuten ei teknisestä palvelukeskuksestakaan kukaan. Voikin miettiä, mitä sitten, jos siinä olisikin liikerakennus, seurakuntakeskus tai eläkeläisten harrastuskeskus. Tässä on siis nähtävissä selvää paikan osoittamista. Niiltä, joita asia koskee, ei tarvitse kysyä mitään, koska heiltä ei tarvitse kysyä mitään. Päätöksen tekijä tietää paremmin ja sillä hyvä. Tällaista eetosta vasten sopii kysyä, miksi nuoret vieraantuvat politiikasta eivätkä äänestä.

Aidat olivat joskus kauniita ja toimivat kaupunki-interiöörin jäsentäjinä. Hyvä esimerkki on Raatihuoneen pihan valurauta-aita. Nyt aitojen tarkoitus on olla rumia ja tehdä esteitä. Me länsimaalaiset puistelimme päätämme aikoinaan, kun Berliiniä jakoi muuri. Me nyökyttelimme hyväksyvästi, kun USA:n presidentti Ronald Reagan puhui muurilla: Mr. Gorbatsov, purkakaa tämä muuri. Nyt Porista on tullut muurien, aitojen ja kiinni olevien porttien kaupunki.




maanantai 28. marraskuuta 2016

Yle Teema. Liian hyvää ollakseen totta




Liian hyvää ollakseen totta. Ja kun se liian hyvää on, ei sitä kannata jatkaa. Menee hukkaan ja tuhluuseen. Uudistetaan se. Näin ilmeisesti YLE:n johtajat ajattelevat heidän ”virtaviivaistaessaan” ohjelmapolitiikkaansa ja kanaviaan. Nyt on Teema ja Fem -kanavat vuorossa. Ne teurastetaan, palastellaan ja syötetään yhdistetylle kanavalle ja Areenalle.

Joskus löysin YLE Peilin. Siinä fiksut, sivistyneet, rauhallisesti ja hyvin artikuloivat henkilöt keskustelemassa ja puhumassa oikeista asioista. Nimi muuttui sitten YLE Puheeksi. Linja jatkui ja kaikki hyvin. Mutta se olikin liian hyvää ollakseen totta. Vuoden 2012 alussa tuli kalsea totuus esiin. Asia, josta olin jotain kuullut, mutta en ollut sisäistänyt. Että Puhe ja YleX muuttaisivat paikkaa tjms. Mutta kanava, se Puhe, tuhottiin. Tulikin uudistus ja kuten tiedetään, uudistuksissa yleensä tuhotaan toimivaa. Jonkun uudistuksen takana olleen pomon mukaan kanavaa ”nuorennettiin”. Tosi asiassa siitä siivottiin sivistynyttä keskustelua ja muuta, mikä tekee minulle radion kuuntelusta merkityksellistä. Kanavasta tehtiin Yle Hölötys & Urheilu. Ennen se oli monen mielestä maailman laadukkaimpia radiokanavia.

Onneksi on vielä Yle1. Sieltä tulee vielä ohjelmaa, jota varten meillä on Yleisradio. Kalle Haatasen haastatteluohjelma toimikoon esimerkkinä radio-ohjelmasta, josta on vaikea kuvitella sellaista kuulevan kaupallisilta kanavilta. Kalle Haatasen ohjelma toteuttaa yleisradion tehtävää: jakaa tietoa ja sivistystä. Voin sanoa tuntevani olevani eliittiasemassa, kun saan kuunnella tällaista. Meillä Suomessa on sananvapaus, mikä ei ole läheskään kaikkialla itsestään selvyys. Meillä vielä voi radiokeskustelussa tuoda esiin yhteiskunnan ja talouden vinoutumia. Meillä voi vielä kertoa radiossa, että luokkaerot ovat edelleen todellisuutta. Meillä voi vielä kyseenalaistaa poliittista eliittiä ja analysoida retoriikkaa, jolla hämärretään kansan käsityksiä.

Yleisradioyhtiön tärkein tehtävä pitäisi olla yleissivistyksen kohottaminen. YLE:ltä tämä näyttää jäävän sivuosaan kaikkia kumartelevan viihdyttämisagendalta. ”Yli kuudenkymmenen ikävuoteni aikana olen ollut radio-ohjelmien suurkuluttaja. Nyt koen olevani petetty ja hyljätty.” Näin eräs kansalainen Yleisradion kehityksestä. Samoin tunnen minäkin. Varoitus tulevasta saatiin vuosia sitten, kun Yle1:ltä siivottiin Hannu Taanilan päiväkirjat. Tämä radio-ohjelma oli parhautta kautta aikain. En ole antanut päätöksen tehneelle Minna Lindgrenille vieläkään anteeksi sitä. Se oli yksi episodi YLE:n ohjelmistojen virtaviivaistamispolitiikassa ja laadun alasajossa. Tai sitten jostain vain tuli määräys potkaista hankala tyyppi ulos. Varsinkin nykyisen hallituksen aikana Taanilan tylytys olisi hallitukselle korvia kuumottavaa.

YLE:n hallintoneuvosto on päättänyt Femin ja Teeman yhdistämisestä. Svenska Ylen johtaja Marit af Björkestenin mukaan jaettu kanavapaikka ”tuo mahdollisuuden siirtää resursseja suomenruotsalaisten ohjelmasisältöjen ja Yle Areenan kehittämiseen. Näin varmistetaan, että jatkossakin ruotsinkielistä sisältöä on tarjolla ajasta, paikasta ja välineestä riippumatta”. En ymmärrä. Miksei Fem jo itsessään ole sitä varmistanut? Yle Areenaa kyllä sopii kehittää. Se on nyt todella hankala käyttää. Ja sen hakukone on luokattoman huono. Ja sinne Femin ja Teeman lähetyksiä nyt aiotaan siirtää. TV:n puolella Teemaa on tarkoitus lähettää viitenä iltana viikossa kello 20 alkaen. Ja jotain iltapäivällä. Sunnuntaina ja maanantaina ei mitään. Ohjelmapäällikkö Marika Kecskeméti väittää, että Teemaa ei lopeteta, vaan tämä on uuden alku. Niinpä kai. Minulle tulee mieleen 1984:n newspeak.

Teema on ollut se TV-kanava, jossa laatu on ollut elokuvien, dokumenttien ja muiden ohjelmien valinnan kriteeri. Ei voi väittää, että ”televisiosta ei taaskaan tule mitään”. Teemalta tulee aina. Kanava valittiin lokakuussa Musiikki & Media -messuilla Suomen tärkeimmäksi musiikkimediaksi ja Markkinointi & Mainonta -lehdessä se valittiin Suomen merkittävimmäksi tv-kanavabrändiksi. Tällaisen kanavan hallintoneuvosto keväällä hävittää. Onnitteluni! On ymmärrettävää, että hallintoneuvoston jäsenet haluavat jättää jälkensä omalta kaudeltaan ja uudistaa. Vaikka kuinka typerästi.

Voiko olla enää sattumaa se, että kaikki vähänkin fiksu ja sivistävä tarjonta suomalaisessa mediassa kuihtuu? Kaikissa medioissa. Tyhmä tarjonta tyhmistää ja sen kyllä huomaa. Otsikoihin nousee lähinnä ”tosi”-TV:n tähdet ja saara aallot. Se mitä kulisseissa tapahtuu, jää sirkushuvien varjoon. Se mitä todellisuudessa yhteiskunnassa tapahtuu, ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi, kun ei mitään tiedä. Äänestyskarjaa lienee helpompi ohjailla näin. Ja aina parempi, kun entistä harvemmat äänestävät. Tämäkin on eliitin itsellään varjelema totuus. Haastatteluissa he ovat otsa rypyssä huolissaan demokratian tilasta. Demokratia on kuitenkin se, mitä he kaikkein viimeksi kaipaavat.

"Tervetuloa. Mielipiteesi on meille tärkeä. Ottaisitko osaa lyhyeen kävijäkyselyyn käyntisi jälkeen? Käytämme tietoja Ylen verkkopalveluiden parantamiseen." Tällaista Yle Areena kysyy toisinaan. En ota osaa enää. Kerran otin. Silloin, kun Areenan uudistus osoittautui sudeksi. Turhaan. Ei vastausta eikä tehoa. En silti odottanutkaan.


torstai 24. marraskuuta 2016

Kunnallisvaalit lähestyvät, SOS





Kunnallisvaalit lähestyvät... On hyvä muistaa, mitkä puolueet saivat aikaan sen, että ensi vuonna leikataan kansaneläkkeitä, takuueläkettä, lapsilisiä, lastenhoidon tukia, peruspäivärahaa, työmarkkinatukea, eläkeläisten asumistukea ja vammaisetuuksia.

On hyvä muistaa, miltä puolueilta löytyi rohkeutta viedä vähäosaisilta, muttei hyväosaisilta. Nämä rohkeat ovat sitä mieltä, että köyhimmät eläkeläiset saavat käyttää entistäkin enemmän mielikuvitusta pohtiessaan, minkä jättää vähemmälle, jättääkö lääkkeet nyt ja ensi kuussa ruoan?

On hyvä muistaa, mitkä puolueet olivat ne, joiden mielestä yli seitsemän donaa kuussa ansaitsevien ansiotuloverotusta voidaan keventää, miljoonaperijöiden perintöveroja löysätä, miljoonatuloisten apteekkareiden, asianajajien ja muiden hyvätuloisten yrittäjien verotusta täytyy keventää. Vaikka tämä kevennys ei mitenkään lisää työllisyyttä.

On hyvä muistaa, että näiden leikkausten lomassa nämä kolme puoluettamme keventää autoveroa 200 miljoonalla eurolla. Tämä kevennys menee hyvätuloisten pussiin, koska köyhillä ja kuppaisilla ei ole varaa milloinkaan ostaa uutta autoa. On hyvä muistaa, että nämä samat puolueet syvän oikeamielisyyden tunnossa nostavat autojen käyttöveroja. Se joka käyttää, saa maksaa. Se on niille vanhoilla sutkuilla päästötteleville surkimuksille ihan oikein.

On hyvä muistaa, että Keskustan eduskuntaryhmän Markus Lohi ja Elsi Katainen ilmoittivat silmät moraalisen kirkkaina viime keväänä, ettei lapsilisiin puututa. On hyvä muistaa, mitä Keskustan puoluevaltuusto ilmoitti suoraselkäisesti oppositiossa ollessaan neljä vuotta sitten: "Talous ei saa ajaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edelle edes tiukkoina aikoina. On kyse yhteiskunnan arvoista. Siksi Keskusta ei hyväksy perheisiin ja perusturvaan kohdistuvia leikkauksia. Julkisen talouden tasapainottaminen pitää tehdä muilla keinoin."

On hyvä muistaa, että tuon ylläolevan nyt rikkoo sama puolue Kokoomuksen ja Perussuomalaisten suosiollisella tuella. Lapsilisiä ja kotihoidontukea nipistetään, kun indeksikorotukset jätetään tekemättä. On hyvä muistaa, että oppositiossa ollessaan Juha Sipilä tippa silmäkulmassa ilmoitti, että tulee muistaa viime laman opetukset, kun leikkauksia mietitään. Että vaihtoehtoja lapsilisien leikkaamiselle on, jos vaan halua on.

On hyvä muistaa, mitkä puolueet päättivät puolisalaa siirtää sen ns. puoliväliriihen kuntavaalien jälkeen ensi kertaa. Siitähän tuli pieni huomaamaton ilmoitus... jossain. Että ei päästä sanomaan, ettei tiedotettu. On hyvä pitää mielessä se, että tämä lupaa lisää kuritusta vähävaraisille, opiskelijoille, eläkeläisille, vammaisille, sairaille ja muutenkin luusereille.

Yhden hallituspuolueen säännöissä lukee: "Puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu. Näitä kansalaisryhmiä ovat: 1) lapsiperheet, 2) eläkeläiset, 3) työttömät, 4) pien- ja perheyrittäjät sekä itsenäiset ammatinharjoittajat, 5) pienipalkkaiset toimihenkilöt, virkamiehet ja työntekijät, 6) opiskelijat.

Hallelujaa!

Onnea vain niille, jotka intoavat äänestyskopeissa nykyisten hallituspuolueiden perään. Saammepa sote-sopankin sitten liukkaammin kurkustamme alas niin kuin hallituksemme sen hyväksi näkee. Ja se näkee hyväksi sen, että kaikki hoiva- ja terveyspalvelut yhtiöitetään. Jokainen voi miettiä mitä se sitten tuo aikanaan tullessaan. Minä olen jo miettinyt. Esimerkkejä on.