Lestadiolaisuus päättäjän ohjenuorana

Keskusta pohtii Sipilän suosiokatoa. HS:n teettämän kyselyn mukaan pääministerin suosio mataa nyt suunnilleen samalla tasolla kuin Alexander Stubb siinä vaiheessa, kun omat saivat tästä tarpeekseen ja heivasivat syrjään uuden sateentekijän, Petteri Orpon, tieltä. Puoluejohdossa täytyy käydä keskustelu, kuinka tästä rämmitään ulos ja kestävämmälle pohjalle, tuumii kansanedustaja Timo Kalli. Se, joka ilmoitti, ettei aio ilmoittaa vaalitukijoitaan, kun ei hotsita. Kun siitä ei tuomita.

Joko keskustapuolueessa ei lueta lehtiä, sitä valtamediaa, tai sitten sieltä on kadonnut ymmärrys siitä, miten maata pitäisi hallita. Tai sitten alkeellisinkin oikeudenmukaisuudentaju. Yksi asia on varma. Siellä on erkaannuttu kiitettävästi tavallisen vähävaraisen kansalaisen arjesta. Kansanedustaja Annika Saarikko selittää huonoa tulosta paitsi Sipilän julkisuuskompuroinneilla, myös hallituksen päätöksillä. Hän toteaa, että tälle vaalikaudelle ovat osuneet 2010-luvun ”ehdottomasti vaikeimmat” päätökset. Kumma lausahdus tai sitten hän selitti asian mukavammalta kuulostavaksi. Ne ”vaikeat” päätökset eivät nimittäin ole yhtään vaikeita. Syrjäytyneiltä, sairailta, eläkeläisiltä ja muilta heikosti toimeentulevilta leikkaaminen on helppoa kuin heinänteko rikkailta viemiseen verrattuna. Sellaiset päätökset ne vasta vaikeita ovat. Mahdottomia. Niinpä niitä ei tehdä.

Timo Soini tiesi hyvin valitessaan ulkoministerin salkun. Hän tiesi tultavan tekemään äänestäjiensä kannalta hankalia päätöksiä, mutta myös uskonnolliset syyt. Pääministerimme arvot nousevat lestadiolaisuudesta. Soini on katolinen ja hänellä on toiset arvot ja ne ovat usein luterilaista kirkkoa vastaan. Kaksi etua: saa olla maasta poissa, eikä tarvitse mittailla katolisen ja protestantin voimia toisiaan vastaan.

Juha Sipilällä on kristillinen vakaumus. Hän on Rauhansanalainen. Rauhan Sanan hallitusta johtaa rovasti Ari Juntunen, Sipilän vaimon veli. Suku on tottunut johtamaan. Sipilä lienee jo yrityselämässä ojentautunut niin, että johtaja on ehdoton auktoriteetti ja esivalta. Nyt hän pääministerinä edustaa valtioesivaltaa. Esivalta on Jumalan asettama. Siis hän on Herramme meille esivallaksi asettama ja meidän tulee olla Hänelle kuuliainen.  Rauhansanalainen liberaalius on sitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa. Kunhan on esivallalle alamainen.

Kun Susanna Kuparinen käsitteli pääministerin vaimoa Eduskunta -näytelmässään, kävi pääministeriltä käsky Ylelle, että Kuparisen on poistuttava Pressiklubi-ohjelmasta. Kun Ylen toimittaja käsitteli Sipilän sukulaisten firmaa, joka oli saanut pääministerin päätöksellä 100 miljoonaa lisärahaa saaneelta Terrafamelta, sai toimittaja lähteä.

Pääministeri loi ihmeen Talvivaaraan, mutta sitä ei huomioitu. Vain se pipo pääministerin päässä. Ja poikien ja serkkujen firma. Väärin huomioitu. Pääministeri tuohtui, että kenellekään tulisi edes mieleenkään epäillä hänen omatuntonsa puhtautta. Kertoo enemmän epäilyn esittäjästä kuin kohteesta. Sipilä on nimittäin pelastaja. Messias. Nuhteeton.

Hän aloitti TV-puheensa syksyllä 2015 ilmoittamalla: ”Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava”. Sitten hän kertoi, miten HÄN tulee maamme pelastamaan. Hän on päättänyt niin, että Suomi ei pelastu, ellei HÄN, Messias, jota kauan on odotettu, pelasta sitä. Hän kertoi, että Suomi on velkaantunut seitsemän vuotta miljoona euroa tunnissa. Pyhänä ja arkena. Eli seitsemän lihavaa vuotta on nyt takana ja edessä seitsemän ankaraa nälkävuotta. Ja niin se käy toteen. Kiristämispäätöksiä on tehty ja tehdään. ”Moni asia tehdään jatkossa pienemmällä rahalla kuin aiemmin”, kuten hän totesi.

Esivallalla on silläkin esivalta, nimittäin perustuslakivaliokunta. Suomea yhtiöitettäväksi saatettaessa lakeja on täytynyt säätää lujaa tahtia ja useat niistä ovat törmänneet perustuslakiin. Siinä Sipilä varmasti komppaa Soinia: perustuslakivaliokunta on aikansa elänyt. Pitää saada tuomioistuin sopivine nimityksineen.

Mutta keinot löytyy aina. Jos lait eivät mene sukkana läpi ja perustuslakivaliokunta tökkii, niin tehdään ihan oma budjetti. Eduskunta on hyväksynyt muutoksia lakiin valtion omistuksista ja omistajaohjauksesta. Reformiin kuuluu Valtion Kehitysyhtiö Vake Oy:n perustaminen. Se saa haltuun myytävät valtion omistukset. Saadut rahat jäävät yhtiöön - eduskunnan budjettivallan ulkopuolelle. Rahojen käytöstä päättävät hallitus ja omistajaohjausministeri eli pääministeri. Messias. Messiaan ei tule pelata napeilla. Alkuvaiheissa Vake Oy:n tase, likvidoitava omaisuus ja siis pääministerin suoraan valtaan alistuva, on 2,4 miljardia euroa. Kelpaa Messiaan sillä pelastaa ja yhtiöittää maa sekä vapahtaa meidät alamaiset valtion omaisuudesta.

Päästäkseen osalliseksi pelastuksen autuudesta, täytyy kansalaisen kuulla pääministerin ääneen julistettu Suomen nousun evankeliumi, jonka julistajan täytyy olla ”ennen uskonut” ja ”Pyhästä Hengestä osallinen” ihminen ja oiva kapitalismin airut. Pääministerimme on. Amen.

Katolisuus päättäjän ohjenuorana

Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan. Sellaista kutsutaan diktatuuriksi. Mutta näin monet oikeana pitävät. Suomen teologisen instituutin pääsihteeri, teol. tri Ville Auvinen sanoikin sen taannoin A-talkissa, jossa käsiteltiin kirkon homovihkimysasiaa. Kirkossa ei voi noudattaa demokratiaa. Kirkossa kuuluu olla teokratia. Tämän sanan hän lausui ääneen. Auvinen on wannabe-poliitikko.

Jos maatamme johtaisivat tällaiset henkilöt, olisi maamme teokratia. Kaikilla aatejärjestelmillä, niin myös uskonnoilla, on sisäänrakennettu pyrkimys laajentua ja saada vaikutusvaltaa. Jos maatamme johdettaisiin tiukan katolisesti, ei meillä juuri olisi kansalaisoikeuksia. Katolisuus on islamin ohella ehkä pahin ihmisoikeuksien ja demokratian polkija, mitä tulee uskontoihin.

Timo Soini kääntyi nuorena katolilaisuuteen. Syynä Suomessa sallittu naispappeus. Myös aborttiasia vaikutti. Vieraillessaan Pyhän Marian katedraalissa Irlannissa, tärähti siellä hänen mukaansa kovaa. Katolisuudessa suhtaudutaan myös homoseksuaalisuuteen tiukemmin kuin vettyneessä luterilaisuudessa. Soinilla ei ole mitään homoja vastaan. Näin on todennut. Vuonna 2009 tosin kertoi, että "seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin". Olkoot homoja, kunhan eivät homostele. Niin se vain on. Homoavioliitto on Soinille moraalikysymys. Homojen avioliitto on moraaliton. Näin tohtori Auvinenkin ajattelee.

Naispappeuskielto on Soinista ehdoton. Nainen alttarilla on kauhistus. Koska Jumala on sen niin säätänyt. ”Perussuomalaisessa puolueessa vallitsee miesten ja naisten tasa-arvo. Sukupuolen mukaan ei saa erioikeuksia, eikä sen perusteella sorreta.” Plokista 20.6.2016. Mutta silti nainen vaietkoon seurakunnassa. Se vain on niin. Samanlainen Jumalan säätämys muuten on myös Koraanissa; ”Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan”.

EU:n ulkoministerikokous 9.6.2015, Timo Soini: "Me olemme kaikki kulkeneet pitkän matkan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä, mutta maissamme lukuisat naiset ja tytöt yhä kohtaavat syrjintää jokapäiväisessä elämässään.”

Timo Soini kertoo päättäneensä kääntyä uskoon. Hän kertoo vakaumuksestaan kirjassaan Peruspomo näin: ”Mutta koska olen katolinen kristitty, minä en voi päättää onko abortti synti vai ei. Se on jo päätetty." Hän päätti kääntyä uskoon, jossa kaikki on jo päätetty. Kätevää. Se helpottaa kyllä myös päätöksen tekoa politiikassa.

Uskonto ja politiikka ovat itse asiassa hyvin lähellä toisiaan. Molemmissa esitetään väitteitä maailmasta ja sen ongelmien ratkaisuista. Soini on todennut olevansa kristitty poliitikko. Hänen mukaansa politiikassa tulee jatkuvasti miettiä, mitä tehdään ja keneltä otetaan. Mutta sitten on asioita, joissa ei voi joustaa. Niitä ovat avioliitto, elämän pyhyys ja eutanasia. ”Arvoasioissa ei voi tehdä kompromisseja”. Homoavioliitosta ei ole Raamatussa mitään mainintaa. Ei koko avioliittokäsitettä sellaisena kuin me sen tunnemme. Joten kyse onkin arvoista, jotka on pyhitetty kristinuskolla ilman dogmia.

Ja niin se ”keneltä otetaan ja missä ei voi joustaa” -eetos on tullut todistetuksi. Timo Soini, köyhien ja unohdettujen asialla olevana, on tässä hallituksessa mukana yhtään häpeilemättä hyväksynyt köyhiltä ja tulottomilta ottamisen. Mutta yksi oli asia, jossa hän ainoana ministerinä oli vastaan: mies- ja naisparien asemaa parantava hallituksen lakipaketti. SE edusti moraalittomuutta, kohtuuttomuutta ja kauhistusta.

Eutanasiasta on kristittyjen piirissä tehty arvo, jota ihminen ei saisi hallita. Elämä on pyhä asia, johon ihminen ei saisi kajota, koska se on ylhäältä annettu. Vain elämän ja kuoleman herra saisi päättää näistä. Timo Soini sanoo edustavansa Suomen kansan tahtoa. Eutanasiassa kansan tahto on toisenlainen kuin hän haluaisi. 70% suomalaisista kannattaa eutanasiaa, joka asia on tulossa eduskuntaan käsiteltäväksi. Hän kutsuu eutanasiaa kannattavia ”kuoleman kulttuurin edustajiksi”. Näin hän on todennut vihreistä. Mutta suurin osa kansalaisistakin kannattaa siis ”kuoleman kulttia”. Kun asia kansalaisaloitteena menee lakikäsittelyyn, tulee aikanaan Timo Soini luonnollisesti vastustamaan sitä. Käy kuten avioliittolaissa: koko eduskuntaryhmä saa äänestää vapaasti, kunhan puheenjohtajan tahdon mukaan. Ja kun edustaja Juvonen ainoana äänestää eutanasian puolesta, toteaa Timo Soini sitten, että Juvosen kohtalo on äänestäjien käsissä. Näin siis ennustan.

Elämä on Timo Soinista pyhää. Se on niin pyhää, että syövän kourissa kituva saa kitua loppuun saakka, vaikka mikään kivunlievitys ei enää toimisi. Parantumattomasti sairas lapsi, jolla aivotoimintaa ei enää ole, saa kuivua kuoliaaksi. Koska elämä on pyhää. Koska jumala on niin sanonut.

Timo Soini plokissaan 4.9.2016: ”Äiti Teresa julistettiin Roomassa tänään pyhimykseksi. Olen lapsesta saakka arvostanut häntä. Itse asiassa Äiti Teresalla on oma osuutensa siihen, että pidän ihmiselämää pyhänä.Vakaumusta ei pidä hävetä, eikä pelätä. Suomi on siitäkin hieno maa, että täällä saa puolustaa ihmiselämää kohdusta hautaan. Äiti Teresa ei päässyt näin helpolla. Mutta perille hän pääsi.”

Todellisuudessa äiti Teresa oli valehteleva huijari, joka käytti häikäilemättömästi köyhiä hyväkseen. Hän väitti ruokkivansa tuhansia ihmisiä päivässä ja opettavansa 5 000 lasta. Todellisuudessa luvut olivat noin sata ja sataviisikymmentä ja opetuskin katolisen katekismuksen opettelua. Järjestöllä ei ollut Kolkatassa sairaalaa, eivätkä nunnat kiertäneet kaduilla köyhiä auttamassa. Kaupungin pahimmassa slummissa ei ollut edes järjestön soppakeittiötä. Järjestöllä ei ollut Kolkatassa juuri muuta kuin kuolevien saattokoti, jossa ei ollut lääkäriä, kertakäyttöruiskuja tai jäähdytettyä ruumishuonetta. Sinne mahtui noin sata ihmistä, mutta oli harvoin täynnä. Lahjoitettuja sairasautoja käytettiin nunnien kuljettamiseen kaupungilla. Suurin osa äiti Teresan keräämistä summista käytettiin pappien kouluttamiseen ja muuhun uskonnolliseen työhön. Kun äiti Teresalta kysyttiin, miten köyhät voisivat tehdä maailmasta paremman paikan, hän vastasi: ”Heidän pitäisi hymyillä enemmän.” Teresan narratiivi upposi miljooniin ihmisiin. Niin myös Timo Soiniin. Usko on luja ja se kieltää tosiasiat.

Joulun evankeliumi

On hanget korkeat nietokset – Saharassa. Meillä maa marto, kuten kuuluukin ja ansaittua on meille sekulaareille syntisille. Kouluissamme on ollut taas koulujen joulujuhlan kovin ydin, seimi, esillä muistuttaakseen meitä kurjia maallistuneita luopioita siitä, mikä on se evankeliumi, jota siis koulujen joulukuvaelmissa lapset nyt taas ovat esittäneet: surkeimmista surkein talli oli se, mistä Herramme Vapahtaja, maailman Valo ja Valkeus lähti. Näin meidän tulee uskoa: köyhät pääsevät kirkkauteen ja autuuteen. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi, viimeiset ensimmäisiksi ja köyhimmät rikkaimmiksi. Näin meidän armahtava hallituksemmekin meitä opettaa: kun annat enemmän, saat vielä enemmän. Saat sen mistä luovut.

Kävin nyt talvipäivänseisauksen iltana Lyttylän metsäkirkossa, joka tosin pidettiin pihalla, Lyttylän kartanon pihalla. Se suoritettiin sujuvasti, mutta suuremmitta ylistyksittä. Laulettiin yhdessä Maa on niin kaunis, pappi luki jouluevankeliumin, jossa todistetaan köyhimmistä synnyinsijoista maailman kuninkuuteen nousua, porin kielellä ja soololaulaja esitti Jouluyö, Juhlayön. Metsästysseuran puheenjohtaja julisti joulurauhan alkaneeksi metsän eläimille. Näillähän ei juuri rauhaa tätä ennen ollutkaan, kun saman seuran metsästäjät näitä olivat jaakanneet. Ja sitten paistettiin makkaraa ja juotiin lämmintä mehua. Tämä kävi hyvin Herramme Pyhästä Ehtoollisesta, vaikkakaan sitä ei papin toimesta pyhitetty. Mutta ulkotulet, yhteisöllisyys, rento rupattelu ja kaikinpuolinen rauhanomaisuus sen hyvin pyhittivät. Kelpaa meidän täällä, kun meidän ei tarvitse kalashnikovein, pommein ja rekka-autoin todistaa uskon oikeamielisyydestä ja paremmuudesta.

Jouluhysteria on tiivistynyt kuluvalla viikolla. Eivät tienneet ne itämaiset viisaat, minkä saivat aluilleen tuodessaan erääseen pilttuuseen kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Nyt noin 2016 vuotta myöhemmin on kyllä alkanut tuntua siltä, että Messiaamme olisi saanut valtakuntineen tulla todellakin silloin, kun Paavali sitä julisti, julisti sitä, että se oli lähellä. Meidän ei tarvitsisi kärsiä tästä hysteriasta, mielensä pahoittamisesta, pelosta aiheuttaa pahaa mieltä ja tunnelman pilaamista. Ja tämä toistuu joka jumalan vuosi.

Itämaan viisaat eivät tehneet viisaasti roudatessaan kalliita lahjoja sinne kurjaan talliin. Sama eetos jatkuu edelleen. Joulupukki otti viisaiden lahjavalinnoista vaarin. Tosin kalliiden lahjojen saajat eivät nykyään asu talleissa eivätkä betonilähiöissä, vaan kauniissa ja vauraissa taloissa, joiden talleissa on Audi tai BMW tai kenties molemmat.

Välttykäämme, me jotka emme siihen ole vielä ryhtyneet, jouluhysterialta ja kulutusjuhlan korkeimmalta veisuulta. Hengittäkäämme syvään hetken, rauhoittukaamme ja olkaamme hetki hiljaa. Jos unohdamme nyt tämän syvimmän kaamoksen hysterian, emmekä tee palvontamenoja kapitalismin, anteeksi vapaan markkinatalouden, alttarilla, ei siitä ole kenellekään mitään haittaa. Paitsi tietysti kauppiaille. Mutta he unohtavat sen pian. Kauppiaiden kiitosvirsi alkaa, kun alennusmyynnit alkavat heti pahimman jouluähkelmyksen jälkeen.

Muistakaamme, että joulun sanoma ei suinkaan ole se, että jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Muistakaamme tämä, vaikka Raamattumme ja hallituksemme näin ilmoittaakin. Muistakaamme myös näin joulun alla vanha sananlasku; ”ahne on hyvä ottaan mutta käs vapisee, jos antaa tarttis”.