Tuulivoima on makea juttu - omistajille

Lammin tuulivoimapuisto sitten taputeltiin Porin valtuustossa. Ja tälle Satawindin omistajat taputtavat käsiään. Rahastus voi alkaa! Ja kyllä se alkaakin. Jo seuraavana päivänä pantiin hommat käyntiin. Lammin tuulivoimapuistoa pykäävän Satawindin (kuulostaa satakuntalaiselta) suurin omistaja (2/3-osaa) Igor Pavlov Venäjältä kiittää Porin valtuustoa.

Kun puhallus on tarpeeksi iso ja siihen upotetaan kunnolla fyffeä, yhteistä rahaa, niin pian kukaan ei enää uskalla sanoa, että siinä kun tuuli puhaltaa myllyjen siipiin, puhaltavat niiden omistajat veronmaksajien kukkarolla. Niinpä jatketaan samalla itselleen valehtelemisen tiellä. Tuulivoima on kannattava - omistajilleen.

Tuulivahinko.fi -sivustolla on mittari, josta näkee, kuinka paljon valtio eli veronmaksajat maksavat tuulisähkön tukea tuulimyllyjen omistajille. Tiistaina sitä maksettiin tuollaiset 400.000 euroa. Siis yhden päivän aikana. Tuulivoimatuet lienevät taputellun jo pitkälle tulevaisuuteen, kun sijoittajat nähtävästi vieläkin haistavat hyvät apajat. Tuki on nyt keskimäärin 11 miljoonaa euroa / kk. Yli 130.000.000 euroa per vuosi. 200.000.000 parhaimmillaan, kuten viime vuonna taisi olla. Kyllä kannattaa! Tähän mennessä suomalaiset ovat maksaneet tuulivoimayhtiöille jo 500.000.000 euroa vaikka järjestelmä on otettu käyttöön vasta v. 2011.

Satawind, kun se saa myllyt valmiiksi, kerää hyödyn Lammin myllyistä. Tänne hyötyjä ei juuri tule. Vähän kiinteistöveroa, joka vastaisi noin Porin 0,25% kiinteistöveron korotusta. Työpaikkoja Tecnipille joku 50 miestyövuotta. Noin vuodeksi. Haitat jäävät paikallisille asukkaille ja he, kuten me muutkin maksamme huvin.

Yksi mylly saa pyöriä kauan, että se toisi omistajilleen takaisin sen 4 - 6 miljoonaa, mitä sen pystytys maksaa. Ehkä 10 vuotta. Mutta kyllä se takaisin tulee, kun valtio on rakentanut systeemin niiden maksamiseksi. Jos niitä yrityssossuja eli tuulivoimatukia eli meidän tavallisten kuluttajien ja veronmaksajien apua ei olisi, ei olisi myllyjäkään. Yksikään yrittäjä ei lähtisi niitä pystyttämään. Se ei olisi liiketoimintaa. Mutta kun niiden käytöstä maksetaan eli ne tietyllä tavalla sosialisoidaan, ovat ne kannattavaa liiketoimintaa. Tuulisähkö ei siis ole markkinasähköä. Markkinahinta ei koske tuulivoimaa. Mitä alhaisempi hinta markkinoilla, sitä enemmän valtio maksaa tuulivoimayhtiöille. Puhalsi tuuli hyvin tai huonosti - varma bisnes. Hienoa, Porin Kokoomus! Se nähtävästi kannattaa sosialismia! Tosin tässä sosialismissa valtio sosialisoi rahat yhtiöiden voitoksi ja välittömät haitat taas niille, jotka onnettomasti ovat valinneet taloilleen aivan väärät paikat.

Keskustan Mauri Pekkarinen ajoi vuonna 2011 tuulivoimasosialismin, ne syöttötariffit. Mielenkiintoista, että hänen tyttärensä toimi tuolloin tai heti sen jälkeen lobbarifirma Energiakolmiossa, joka siis lobbasi tuulivoimaa. Hänen miehensä Taamir Fareed taas oli Taaleritehdas -sijoitusrahaston tuulivoimajohtajana. Hän toimi sattumoisin vuonna 2008 Vanhasen hallituksen asiantuntijana pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa tehtäessä. Pekkarisen tytär ja vävy haistoivat hyvät apajat jo varhain. Tai sitten kaikki oli pelkkää sattumaa... Joka tapauksessa he tekivät hyvät rahat tuulivoimabisneksestä. Ja mikäpäs siinä rahastaessa, kun koko perhe on ollut säätämässä valtion ja tuulen puhallella hyvät rahat omaan lompsaan.

Yksi mylly ei kauan pyöri ilman jatkuvaa huoltoa ja osien vaihtamista. Generaattori lienee 20 vuodessa sökö, puhumattakaan vaihteistosta, jota täytyy huoltaa ja uusia jatkuvasti. Peittoonkorven myllyt ovat seisseet paikoillaan nyt muutaman vuoden. Ne ovat yksi toisensa jälkeen vähän väliä pysäyksissä. Näen ne joka päivä. Jokaisen myllyn siivet täytyi irrottaa ja korjata, kun ne olivat alkaneet repaloitua. Jokunen 60 metriä pitkä siipi täytyi roudata Ranskaan tai Espanjaan tehtaalle korjattaviksi. Rahtilaivoilla. Yhden sellaisen päästöt ovat 50.000.000 henkilöauton luokkaa. Että sellaista vihreää energiaa.

En sitten muuten ole itse ”vihreää” energian tuotantoa vastaan, enkä tuulivoimaa vastaan sinänsä. Jos tuulimylly toimii tehokkaasti, eikä sen käyttöön tarvita normaalien sähkötariffien lisäksi valtion tukia, niin siitä vain. Kunhan niillä vain ei pilata maisemia eikä, niitä viedä toisten taka- tai etupihoille. Tuulivoimalla on kuitenkin nykyisellään niin onneton sähkön tuotto suhteessa siihen kaikkeen energian kulutukseen, mikä kuluu, kun myllyt valmistetaan, laivataan, roudataan, pystytetään ja puretaan noin 25 vuoden jälkeen, ellei jatkuvalla komponenttien uusimisella aikaa venytetä 50 vuoteen. Siinä ei nähdäkseni juuri ole nykyisellään järkeä. Aurinko- ja geo- ja ehkä vuorovesienergiakin (siellä missä sitä esiintyy) nyt ainakin ovat niitä uusiutuvan energian muotoja, joita on syytä tutkia ja kehittää. Pienillä tai vähän suuremmillakin säädöillä siellä täällä sähkön kulutusta voisi vähentää runsaasti.

Sähkövero on noussut 255 % vuodesta 2011 eli tuulivoimatuen voimaan tulosta lähtien. Siirtohinnat ovat nousseet, koska hajautettu tuulivoimaverkko vaatii lisää ilmajohtoja. Kuinkahan paljon päästöjä on aiheutunut, aiheutuu ja kuinkahan paljon energiaa kuluu pelkästään tämän tiuhan tuulivoimapiuhaston rakentamisessa?

Tuulivoiman energiatasetta sietää pohtia. Onko missään luotettavia laskelmia siitä, kuinka paljon niiden hiilitase on tai niiden tuottaman ns. puhtaan energian määrä verrattuna siihen, kuinka paljon niiden ja johtoverkoston rakentamisessa on käytetty fosiilisia polttoaineita, erinäisiä maasta kaivettuja raaka-aineita, niiden roudaamisessa kulunutta energiaa, laivojen päästöjä kun ne laivataan määränpäihinsä, niiden monikymmenmetristen siipien roudaamista tehtaisiin korjattaviksi, niiden jatkuvan huollon viemää energiaa sekä kuorma-autojen päästöjä, niiden purkamisessa kuluvaa energiaa sekä jälleen kuljetuskalustojen päästöjä sekä lasikuituisten valtavien siipien ja generaattorien loppukäsittelyssä kuluvaa energiaa sekä siitä aiheutuvia päästöjä?
--- 

Lisäys: Tiettävästi maapallon ilmasto ei todistettavasti ole lämmennyt viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen. Silti olen sitä mieltä, että on järkevää pelata varman päälle ja välttää hiilidioksidipäästöjen ainakaan lisäämistä. Saastuttamista vähemmän ja uusiutumattomien luonnonvarojen säästämistä enemmän. Mutta tuulivoiman maailmanpelastavuuseetos ei perustu faktoihin, vaan uskomuksiin. 

2. lisäys:  Espoolais-venäläisfirma Satawind on nähtävästi tilassa, jossa se kyllä tarvitseekin vähän buustia valtion kassasta.
https://www.finder.fi/…/Satawind…/Espoo/yhteystiedot/2633175

Yksi esimerkki Taaleritehtaan ja Taamir Faheedin ansaintalogiikasta:

https://www.kemionsaari.net/betonimylly-kay-pihalla-koko-ajan/

 Peittoonkorven Gamesan -laitteiston roottorin napa pystytysvaiheessa maassa vuonna 2013. Minulla oli tuolloin 

Alfa Romeo, jonka olen sijoittanut tuohon antamaan mittasuhdetta kokoon. Nuo kolot ovat siis 60 

metristen  siipien kiinnityskohtia. Kyllä siitä 120 metrisestä roottorista tietty ääni lähtee.

Kulttuurinen ja uskonnollinen relativismi

Meillä Suomessa voi edelleen hyvin kulttuuri- ja uskontorelativismi. Jos puhutaan ismistä nimeltä ”suvakismi”, niin ei se ihan väärinkään ole. Sitä nähtävästi esiintyy myös turvapaikan hakijoihin suhtautumisessa. En pysty ymmärtämään, miksi täältä turvapaikkaa hakenut ja sen saanut voi lähteä lomailemaan maahan, josta on turvapaikkaa lähtenyt hakemaan, kuten tiedän tapahtuneen. Porissakin. Mitä turvapaikkaa he lähtivät hakemaan? Toisaalta lapsiperhe, joka ei suurin surminkaan palaisi lähtömaahansa ilmiselvän kuolemanvaaran vuoksi, palautetaan poliisisaattueessa sinne.

Vuonna 1985 meille säädettiin vapautuslaki, jonka mukaan jehovan todistajat vapautettiin asevelvollisuudesta ilman mitään muuta korvaavaa palvelusta. Uskonnollisin syin siis saivat vapautuksen. Olkoonkin, että vuoteen -69 saakka Karvian erityislaitos, johon jehovaa todistaneet siirrettiin lusimaan, oli suunnilleen keskitysleiri ja myöhemmin heidät passitettiin vankiloihin ja työsiirtoloihin. Nyt totaalikieltäytyjät, jotka perustelevat kieltäytymisensä eettisin syin, joutuvat ilman muuta vankilaan 173 päiväksi. Uskonto siis ajaa eettisten syiden yli. Jehovahihhuleille heidän jumalansa on ehdoton auktoriteetti. Suomen laki kumartaa sille. Cheers. Vapautuslaki oli ja on perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen. Toisaalta ei Suomessa perustuslaista muutenkaan juuri ole piitattu. Eikä ihmisoikeuksistakaan. Kansalaisten tulee olla lainkuuliaisia, mutta valtiovallan edustajien kohdalla ei ole niin nökönuukaa.

Nyt lienee jotain edistymistä tapahtuvan tässä kummallisessa erioikeusasiassa. Hovioikeus on nimittäin nyt perjantaina kumonnut siviilipalveluksesta kieltäytyneen miehen vankeustuomion. Siis jehovan palvojien erioikeus syrjii muita totaalikieltäytyjiä. Mutta tämä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastainen käytäntö jatkuu vain edelleen. Ei sillä, etteikö maailma ole täynnään ihmisoikeuksien rajuja polkemisia ja julmuuksia kulttuurisista ja uskonnollisista syistä, mutta Suomi katsoo olevansa oikeusvaltio ja sivistyneen maailman riveissä.

Kulttuuri- ja uskontorelativismin tunkka tulee hyvin esille siinäkin, että Suomessa saa edelleen ympärileikata poikia uskonnollisin syin. Suomessa on myös uskonnonvapaus, johon tämäkin tympeä ja räikeä ihmisarvoa loukkaava rikos liittyy. Uskonnonvapaus koskee vain lasten vanhempia, ei lapsia. Vanhemmat saavat liittää lapsensa kirkon jäseniksi näiltä mitään kyselemättä. Kun lapsi on kirkkoon liitetty, ei sen peruminen ole ihan nappia painamalla tehty, kuten yksittäisen aikuisen eroaminen. Siihen tarvitaan kirjallinen ilmoitus, jossa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitus. Jos on erottu, ei lapsen huoltaja voi erottaa lastaan kirkosta, jos toinen heittäytyy hankalaksi, eikä kiusallakaan allekirjoita. Lapsella itselläänhän EI ole uskonnonvapautta.

Uskonnonvapaudesta huolimatta lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on siis juutalaisten ja muslimien kohdalla tyyten vitsi. Ei kun poikavauvoilta esinahka vaan uskonnon alttarilla uhriksi, kun jumala on erityisen perso niille. Tyttöjen ympärileikkaus nyt on tietysti kielletty. Mutta koska kulttuuripiirteitä tulee kunnioittaa, sallivat viranomaiset periaatteessa sen, että täältä lähtee muslimiperheitä ”lomailemaan” oman kulttuurinsa maihin, kun tytär on ”siinä” iässä. Naimareissuista eli alaikäisten tyttöjen pakkonaittamismatkoja tiedetään tehdyn, jopa niinkin, että reissulta palatessa tyttö on raskaana. Ympärileikkaustapauksista ei liene todisteita olevan, mutta THL:n ja sosiaalialan ammattilaisten mukaan tällaisista tapauksista on kyllä epäilyjä. ”Riittilomalta” palaaville tytöillehän ei tehdä tarkastuksia. Tämä julmuus siis tapahtuu siis tietyllä tavalla viranomaisten suojeluksessa. Vuonna 2012 oikeusministerinä silloin ollut Anna-Maja Henriksson ilmoitti hyväksyvänsä poikien cirkumisaation kulttuurisin ja uskonnollisin syin, kunhan ”toimenpide tehdään turvallisissa oloissa”. Tietääkseni siitä lähtien yksikään hallituksemme ministeri ei ole esittänyt vaatimusta ehdottomasta kiellosta, mikäli lääketieteelliset syyt eivät sitä edellytä.

Perhevapaauudistuksen kaatoi juuri myös ilmeisesti kiista kotihoidon tuesta. Kun rahat ei riitä. Mutta entäs lestadiolaisperheet, joissa on vaikka kymmenen lasta. Tällaista perhettä tuetaan kotihoidontuella niin kauan kuin muksuja tulee. Ja niitä muksuja tulee, koska uskonto kieltää ehkäisyn. Näin kotihoidontuella tuetaan siis uskontoa, kuten STTK:n tiedotuspäällikkö Marja-Liisa Rajakangas taannoin twiittasi. Tästä riemu repesi siinä ketjussa. Eräät eivät halunneet keskustella moisesta. ”Siitä mistä ei voi puhua, pitää siis vaieta. Näin Suomessa vuonna 2018”, vastasi Rajakangas siihen. Niin, epämukavista ja hankalista kysymyksistä ei ole niin mukava esittää mielipiteitä. Annetaan mennä niin kuin on tähänkin asti menty. Helsingin Keskustan puheenjohtaja totesi, ettei käy keskustelua pohdinnoista, joissa on ”lähtökohtaisesti vinksallaan ihan kaikki”. No eipä ihme; Keskustan ydintukijoukkoon kuuluu runsaasti juuri lestadiolaisia. Rajakangas ilmoitti pohtivansa ja esittävänsä kysymyksen. Mutta näköjään kaikkea ei saa edes pohtia, saati sitten asettaa kysymyksiä.

Lestadiolaisilla on tietysti vapaus uskoa ja toimia kuten heidän uskontonsa määrää. Sitä oikeutta vain ei ole lestadiolaisperheitten äideillä. Heiltä ei ole kysytty mitään siitä, haluaako he viettää koko nuoruudesta varhaiseen keski-ikään kuuluvan elämänvaiheensa lapsentekokoneina. Mutta eipä siinä mitään – jos lestadiolaiset haluavat tehdä mukuloita pirtin täyteen, niin siitä vain. Mutta onko sitä tuettava verovaroin eli kotihoidon tuella? Rajansa kaikella, muttei nähtävästi uskonnon suvaitsevaisuudella… Nämä kotihoidon tukea saavien perheiden ne jälkeläiset, jotka haluavat päästä irti tukahduttavasta uskonelämästä, joutuvat yleensä perheittensä karttamiksi. Vanhemmat eivät enää tunnusta lastaan, eivätkä kohdatessa ole näkevinäänkään. Jos teet toisin kuin uskontomme määrää, kärsi sitten itse seuraukset. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä näitä tarinoita riittää.

Suvakismia esiintyy paljon siellä, missä ristiriidat koskettavat omia tukijoukkoja ja annetaan asioiden tapahtua ”kulttuurin kunnioittamisen” merkeissä. ”Käsittämätön ajatus sinulta – missä kunnioitus ja suvaitsevaisuus toisia kohtaan?”, kysyi Rajakankaalta eräs keskustelija.