Laura Räty - kunnon sotekokoomuslainen

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, sanoitti Veikko Lavi aikoinaan. Näin varmasti, mutta eräät lähinnä pilkkalaulun. Laura Räty on esimerkki hyvinvoivasta eliitin edustajasta, jolla moraali ja etiikka mittautuu opportunistisesti sen mukaan, mitä siitä tulee tilille, mitä muuta etua tai asemaa se tuo. Tällaiset henkilöt tekevät kaiken mahdollisen ja mahdottomankin saadakseen haluamansa tai tarkoitusperänsä, joka aina on itselle ja omalle laumalle hyödyllinen. Jos nämä ovat poliitikoita, ovat nämä useimmiten kokoomuslaisia, keskustalaisia tai demareita. Laura Räty valittiin aikoinaan Kokoomuksen runnomana Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ohi pätevämmän. Hän oli sopivampi. Siinä hommassa hän tylytti aikansa alaisiaan, kunnes sai mielenkiintoisempia uranäkymiä. Hän pääsi Stubbin hallitukseen sosiaali- ja terveysministeriksi. Virkavapaalla häntä tuurasi kansanedustajuuden jättänyt Lasse Männistö, joka sittemmin siirtyi Mehiläiseen ”terveydenhuollon ulkoistusten johtajaksi” eli käytännössä ohjaamaan yhteiskunnan varoja Mehiläiselle. Laura potkaisi kaverinsa pois paikaltaan palatessaan hetkeksi vielä apulaiskaupunginjohtajaksi.

Lasse Männistö taas oli 2014 valmis jättäytymään kansanedustajan tehtävistä, jotta varaedustaja Rädylle saataisiin kansan mandaatti ministerinä. Tästä nousi kohu, joten harmillisesti jouduttiin vähän peruuttamaan. Ministerin paikka järjestyi kuitenkin sopivasti muutenkin, säätämään Suomea lääkärifirmojen toimia väljemmin. Lassen isä, Jukka Männistö, valittiin epäpätevimpänä Kevan johtoon, kun edeltäjä Merja Ailus (nyk. Kasoi) sekoitti omat ja työpaikkansa etuudet ja joutui lähtemään, kuitaten 300.000 euron erorahan. Sittemmin tämä sai syytteen törkeästä petoksesta, perusteettomasti nostetuista lapsilisistä. Asianomistajana Norjan valtio. Laura Räty ehti Kevan hallituksen puheenjohtajana siis vielä järjestämään kaverinsa isän Kevan johtajaksi. Vielä ennen lähtöään ministeriksi hän joutui selittelemään parhain päin edellisen puheenjohtajan ja puoluekaverinsa, kansanedustaja Sampsa Katajan, Ailuksen kanssa tekemiä sopimuksia ja hmm, johtajalle sopivia järjestelyjä.

Lyhyen ministeriytensä jälkeen Laura Räty siirtyi takaisin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajaksi, jossa toimessa hän tuli olleeksi yhteensä viisi vuotta. Hän ehti hyvin hankkimaan haltuunsa sekä kunnallisen puolen sosiaali- ja terveysalan ja julkisten hankintapäätösten kaikki mutkat, kaarteet, suorat, ylä- ja alamäet. Ja ministerinä ollessaan maan hallitustason vastaavat tiedot ja taidot. ”Kun tulin, minulle annettiin tehtäväksi yhdistää sosiaali- ja terveystoimi. Se työ on nyt tehty”, totesi Räty siirtyessään Terveystaloon johtajaksi vastuualueenaan valtakunnalliset palvelut julkiselle sektorille. Näin se käy.

Ja hyvin Laura Räty on asiantuntemuksensa pannut töihin Terveystalossa. Hän ei totta tosiaan ole piilotellut kynttiläänsä vakan alla. Hän antoi vastikään ohjeet Pohjois-Savon maakunnassa Terveystalon lääkäreille, että nämä lähettävät potilaitaan ympäri maakuntaa Varkauteen leikattavaksi. Varkaus taas ulkoisti vuosi sitten oman kiireettömän leikkaustoimintansa Terveystalolle. Kyse on Laura Rädyn ohjeiden mukaan ”potilaan valinnanvapaudesta”, jota vapautta tosin käyttää Terveystalon lääkäri ohjatessaan potilaan yksityiselle eli oman firmansa yksikölle. Lääkäri kirjoittaa lähetteeseen: ”Potilas haluaa hoitoon Varkauden sairaalaan valinnanvapauden perusteella.” Kyse onkin yksityisen lääkäriketjun valinnanvapaudesta ottaa omansa verovaroin hoidettavista kiireettömistä leikkaushoidoista. Lähettävä kunta maksaa laskun Terveystalolle. Kaikki tapahtuu lain kirjaimen mukaan. Mielenkiintoista on, että tilat tälle Terveystalon välistävetoon tarjoaa Varkauden sairaala. Mutta jos tuosta kiireettömästä leikkauksesta tuleekin kiireellinen eli tulee komplikaatioita, joudutaan potilas lähettämään hoidettavaksi tunnin matkan päähän Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Yhteiskunnan piikkiin. Se ei Terveystaloa enää kosketa. Sen sopimuksissa ei ole ehtoa, että Terveystalo joutuisi itse maksamaan aiheutuneista lisäkuluista. Näin se käy.  Vapaa kilpailu verorahoilla.

Kokoomuslaiset ovat kaupanneet sote-uudistusta iskulauseella "Raha seuraa potilasta”. Niinpä seuraa - ”verorahat seuraavat potilaan mukana lääkäriketjulle”. Kokoomuslainen sotemaali onkin, että Lääkäritalo ja muut kansainväliset verokeplotteluketjut rahastavat ”asiakasseteleillä” verovarat itselleen. Ja välttävät ”laillisilla” konsernilainoilla omaa verovelvollisuuttaan. Kokoomuslaiset poliitikot saavat palkkansa veronmaksajilta ja vastapalvelukseksi he kynsin ja hampain yrittävät saada yksityisille lääkäriketkuil, eikun siis -ketjuille helpot ja varmat verorahamarkkinat. Kehtaavatkin. Muistaakseni yksikään kokoomuslainen ei juuri huutanut karenssilakia tai paheksunut Laura Rädyn hyppäämistä Terveystaloon tai Lasse Männistön Pörriäiseen.

Tosin nyt terveydenhuoltolakia oltaneen muuttamassa niin, että nukutusta vaativissa leikkauksissa on sairaalassa oltava ympärivuorokautinen yhteispäivystys, mikä ei yksityisiä juuri kiinnosta. Ja niinpä sisäministeri Paula Risikko, kok, on ollut huolissaan pienten sairaaloiden ja nimenomaan yksityissairaaloiden mahdollisuuksista leikata potilaita jatkossa. Ja niinpä kokoomus ja keskusta ovat kinanneet siitä, miten asiakasseteleitä tullaan tarjoamaan erikoissairaanhoidossa. Että kuinka paljon kokoomuksen silmäterä, yksityiset lääkärifirmat voivat leikkauksia yhteiskunnan piikkiin tehdä.

Iltasanomat yritti saada Laura Rätyä kommentoimaan tätä, mutta hän ei ollut halukas, kumma kyllä, vaikka julkisten palveluiden liiketoimintajohtaja onkin. Hän käski kysymään Terveystalon johtavalta ylilääkäriltä. Hän tietysti puolusti järjestelyä ja paheksui ”vapaan kilpailun” rajoittamista ja että uuden terveydenhuoltolain mahdollisesta vaatimuksesta yöpäivystykseen ei hyödy kukaan.

Kippis vaan Terveystalolle, se on saanut soteuudistuksen jo käyntiin omassa firmassaan. Terveystalolla varmasti kippistellään soteasiantuntija Laura Rädylle. Ja lähetetään kukkia urheille näiden asioiden ajajille Paula Risikolle ja Petteri Orpolle.

Tampereella aatteet marssivat jälleen

Tampereella marssittiin jälleen aatteiden nimissä lauantaina 21. päivä lokakuuta. Onneksi ei aivan siihen tyyliin kuin muutamaa kuukautta vaille 100 vuotta sitten, jolloin aatteita ajettiin aseiden voimin ja lopulta lähes 37.000 vainajan lopputaseella. Pohjoismainen vastarintaliike katsoi asiakseen puolustaa aatettaan ja sanomaansa demonstraatiolla eli mielenosoituksella, joka liittyy vielä tässä kuussa Tampereella pidettävään oikeudenkäyntiin, jossa joko kielletään järjestö tai ei.  Tietysti vastapuoli oli ollut jo pitkään hereillä tämän tiimoilta ja oli myös sitten tapahtumissa tiiviisti mukana tunnuksella ”Ei natseja meidän Tampereelle”.

Pohjoismainen vastarintaliikkeen eetos ei ole järin mukava. Nimi tuo ovelasti mieleen, että oikealla asialla ollaan, vastustamassa vääryyksiä ja sortovaltaa. Näinhän vastarintaliikkeet ovat kautta historian tehneet. Pohjoismainen vastarintaliike ei näin jalosti toimi. Sen tarkoitus on perustaa pohjoismainen kansallissosialistinen valtio. Sen eetos on väkivallan läpitunkema. Tampereella se jakoi lappuja, joissa oli kuva AK47-rynnäkkökivääristä. Lapun sisällöstä en tiedä, eikä tarvitsekaan. Viesti tulee selväksi jo kuvasta.

PVL:n ja parin muun samanhenkisen porukan jäsenet ovat syyllistyneet lukuisiin väkivallan tekoihin ja todennäköisesti yhteen kuolemantuottamukseen. PVL:n jäsenet ja muut samanhenkiset, vaikka eivät itse käyttäisikään fyysistä väkivaltaa, ajavat sellaista yhteiskuntajärjestystä, jossa on yksi johtaja, yksi komento ja jossa toisinajattelijoita ja vääriä ihmisiä voidaan panna ojennukseen väkivaltaisin keinoin ja tänne kuulumattomiksi tuomittavia toimitetaan joko keskitysleireihin (mm. Jussi Halla-ahon ajatus paperittomien sijoituksesta) tai sitten käsiraudoissa rajalle, jossa heidät potkaistaan ulos maasta. Kyse on siis kansallissosialistisesta järjestyksestä, joka Euroopassa viimeksi oli hallintomuotona Natsi-Saksassa. Turha kai mainita, että PVL kiistää Natsi-Saksan toteuttaman holokaustin.

Porissa PVL, silloin vielä Suomen vastarintaliike, jakoi taannoin kouluissa lappuja, joiden mukaan holokausti on pelkkä myytti tai valhe, jolla tuetaan monikulttuuristumiskehitystä. "Taistelu monikulttuurisuutta vastaan edellyttää, että nykyistä politiikkaa pönkittävä holokaustimyytti kumotaan", luki lapuissa, joita jaettiin oppilaille ja kiinnitettiin ilmoitustauluille. Että Suomen koululaitoksessa syydetään pelkkää valhetta ja monikulttuurista propagandaa.

Poliisin mukaan Tampereella vastamielenosoittajat pyrkivät hyökkäämään PVL:n mielenosoittajia vastaan.  Ilmeisesti vastamielenosoittajat heittelivät paukkupommeja vastamielenosoittajia ja poliiseja kohti. Ei kovinkaan järkevää. Ja jos siellä väkivaltaisia pyrkimyksiä oli, niin vielä surkeampaa. Miksi ihmeessä vastustaa sitä, jolle väkivalta on jo eetoksessa sisällä, sen omin keinoin? Poliisi ilmoitti myös tutkivansa vastamielenosoittajien toimia väkivaltaisesta mellakoinnista epäiltynä. Tämä lienee liioittelua. Olihan siellä niitä nuoruuttaan tai typeryyttään riehujia jokunen, mutta useiden silminnäkijöiden mukaan ei nyt sentään mellakkaa. Sen sijaan kyllä PVL niin ikään silminnäkijöiden mukaan ja videoklippien selvästi osoittamina pahoinpitelivät muutamia vastamielenosoittajia. Eräs oli huutanut ohi marssiville Odinin soltuille, että "Ei natseja Tampereelle! Nämä olivat käyneet laumana päälle ja hakanneet ja potkineet huutelijaa. Sitten tuli poliisi, joka pidätti mielenkiintoisesti sen pahoinpidellyksi tulleen. Uutisointi Tampereen tapahtumasta leimasi vastamielenosoittajia häiriköiksi, ei PVL:n marssijoita, lippulinnoja ja iskulauseiden karjujia. Merkillistä.

Helsingissä asema-aukiolla nuoren hengiltä potkinut Jesse Torniainen oli myös Tampereella. Hänen tuomionsa ei ole vielä lainvoimainen. Silminnäkijän mukaan hän hyökkäili vastamielenosoittajia vastaan aina kun poliisia ei ollut näkyvissä. Samoin oli Terhi Kiemunki. Hän piti puhetta PVL:n lippujen edessä. Hän sai potkut Perussuomalaisista, eikä uudelleen hakemana enää otettu. Hän oli eduskunta-avustana ollessaan jaellut rasistisia juttujaan somessa. Hän sai jatkaa varsin pitkään työtään. Elokuussa hän sai sakot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta eli rasismista. Tuomio ei nähtävästi Kiemunkia pidättele.

Vastamielenosoittajissa oli sitten niitä ”antifasisteiksi” eli ”antifanteiksi” kutsuttuja. Näitä nimityksiä käyttävät lähinnä ne, jotka hiljaisesti tukevat PVL:ää, inhoavat kumpaakin porukkaa tai pitävät kumpaakin porukkaa ns. ääripäänä. Ymmärrän hyvin sen, että äärikansallista, rasistista ja selvästi väkivaltaa ja diktatuuria kannattavaa aatetta vastustetaan. Mutta vielä PVL:llä on oikeus osoittaa mieltään ja poliisin velvollisuus on ”suojella” näiden kokoontumisvapautta. Toisaalta PVL on varsin pieni ja lähinnä tragikoominen porukka, että maksaako vaivaa osoittaa mieltään sitä vastaan? Tampereella näitä oli vain 200 ja näistäkin osa muista pohjoismaista. Vallan kamareissa on tälläkin hetkellä samankaltaisia ideologioita kannattavia, mutta kabinettikelpoisina poliitikkoina. Näitä ja poliittisen ilmaston kehittymistä kannattaisi enemmänkin seurata.

PVL ja vastaavat pitäisi kyllä kieltää. Sekin on jo melkoista Suomessa vuonna 2017, että holokaustin kieltävä porukka saa marssia näkyvästi, vaikka se pieni olisikin, ja heilata, joka tervehdys aikoinaan tarkoitti kuolemaa väärille ihmisille. Vaikkakin, mikäli PVL:ää ei kielletä, ei juuri mikään muuttuisi nykyisestä. Porukka pysyy pienenä ja vastaavat muutkaan ryhmät eivät juuri kannatusta saa. Soldiers of Odin on pysynyt käytännössä täysin katveessa, eikä se siitä kummemmaksi muutu. Enemmistö suomalaisista on perin juurin demokratian kannalla, eikä uusnatsistiset tai äärikansallismieliset pienryhmät Suomen yhteiskuntajärjestystä juuri hetkauta. Jos Helsingin asema-aukion tapahtuma vielä toistuu tai muuta vastaavaa tapahtuu, on silloin homma selvä. Nämä ryhmät tullaan viimeistään silloin kieltämään. Mutta jos PVL saa jatkaa, saa se siitä kyllä uutta pontta, se kokee olevansa legitiimi ja niinpä äly hoi –tempauksia joudutaan kestämään. Jos se kielletään, tulee varmasti jonkinlaista flowback –ilmiötä. Uskossaan vahvat eivät heti luovuta.

Tampereella liput liehuivat. PVL:n liput. Siellä missä liput liehuvat, on aina aatteet läsnä. Ja yksi ja ainoa oikea totuus. Tosin toiset sietävät toisia totuuksia paremmin kuin toiset. Pirkanmaan käräjäoikeuden edessä PVL:n lippulinnan edessä joku huusi maneereita ja maneereilla kuin Göbbels ikään. Siihen mökään ei mikään muu totuus mahdu. Pitäköön totuutensa ja tunkkinsa, jos eivät muita vahingoita. Paras olisi, kun annettaisiin näiden marssia ja karjua iskulauseitaan tyhjillä kaduilla. Annettaisiin se huomio, minkä ansaitsevatkin. Ja annettaisiin virkavallan hoitaa asia silloin kun laki ylitetään. Ja jos PVL kielletään, on poliisin silloin puututtava lippulinnoihin ja marsseihin.

Pieni syntiinlankeemuskertomus

Katselin pitkästä aikaa Werner Herzogin Kaspar Hauserin. Eräässä kohtauksessa papit tivaavat Kasparilta, oliko hänelle syntynyt "luonnollinen käsitys Jumalasta" ja että oliko hän pohtinut hengellisiä asioita vankeudessaan. Kaspar löydettiin siis aivan oikeasti 16-vuotiaana vuonna 1828 eräästä kellarista, eikä hän ollut nähnyt muita ihmisiä ilmeisesti koko siihen astisessa elämässään. Kaspar, joka sittemmin oppi puhumaan, vastasi papeille, ettei hän ollut ajatellut yhtään mitään ja että hänestä on mahdotonta kuvitella, että Jumala olisi luonut kaiken tyhjästä, kuten papit hänelle olivat kertoneet. Papit olivat pöyristyneitä ja käskivät häntä uskomaan ja lopettamaan uskon pimeisiin puoliin paneutumisen.

Herzogin Kaspar Hauser -elokuva, joka tositapaukseen perustuu, kertoo kuitenkin lähinnä ihmisten rajoittuneisuudesta ja jumittumisesta totuttuihin ja vallitseviin käsityksiin. Itse tulin korvajumipotilaana sohvalla maatessani miettineeksi taas pitkästä aikaa VT:n kertomuksia syntiinlankeemuksesta ja Jumalan kummista virheistä. Peräti kaksi kertaa Hän joutui pettymään luomuksiinsa, itse suunnittelemiinsa ja valmistamiinsa otuksiin. Tämä on uusintajulkaisu. Kirjoitin tämän v. 2011 Kotimaa24-blogistolle. Olen tuunannut sitä tähän vain hieman.

-------

(17.2.2011)

Pieni syntiinlankeemuskertomus

Viimeisenä luomispäivänä, kuudentena, Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja näki, että kaikki oli tylsää. Hän tuli luoneeksi ihmisen hyväksi olennoksi ja pahasta tietämättömäksi. Yksinkertaisesti ihmisestä tuli liian yksinkertainen. Se tyhmyri ei siis tiennyt mitään pahasta; hän tunsi vain hyvän ja sen mitä piti Jumalan hyvänä tahtona, ja kuuliaisena teki niitä kaikkia Jumalan hänelle luomia potentiaaleja. ”Ei herranen aika”, tuumi Jumala. ”Jo tässä on vietetty iäisyys tylsyydessä. Eikö nuo tomppelit nyt saa yhtään mitään mielenkiintoista aikaiseksi?”

Se nyt puuttui, että Jumalan ajankulukseen luoma olento ei tuonutkaan mielekkyyttä olemiseen ja tuupannut tylsyyttä tiehensä. Niinpä Hän päätti tehdä vielä yhden puun, eikä siitä tullutkaan mikä tahansa omppupuu. Sitten Hän antoi yhden ainoan käskyn ihmiselle, jota noudattaa: ”Älä syö hyvän ja pahan tiedon puusta, sillä jos siitä syöt, olet kuoleman oma”. Ja kun nuo Aatami ja Eeva olivat tyhmiä kuin nokian saappaat, piti laittaa vielä kärmes tekemään hyviä ehdotuksia, että viesti menisi perille. ”Ans kattoo ny mitä maanantaina tapahtuu”, tuumi Jumala ja meni tyytyväisenä sunnuntaitorkuille.

Ja kyllähän Jumalan nyt kelpasi. Jo alkoi tapahtua. Tuli alastomuus, tuli häpeä, tuli himo, tuli suvunjatkaminen, tuli kuolema, tuli hyvä ja paha, tuli sek… hmm, sille piti keksiä nimi. Hei, nimetkäämme sen synniksi. Juu näin tehdään. Näin kului pitkään. Ja taas tuli aika pitkäksi Jumalalle, vaikka veljesmurhia, sotia, kansanmurhia ja muuta olikin antanut ihmiselle askareeksi ja itselleen ajanvietteeksi.

Jotain kyllä piti keksiä. No, kun tämä ihminen on kuolevainen ja juuri sitä pelkää, niin antakaammekin tälle mahdollisuus pelastua. Jahas, mutta miten…? No tietysti, laitetaan poika asialle ja keksitään helvetti, ikuinen tulijärvi. Pannaan poika ristille ja kerrotaan ihmisille, että nythän on niin että teitin pitäisi elää nuhteettomasti eikä syntiä harrastaman, mutta kun ette te kurjat siihen kykene ja turhaahan se olisikin, kun kannatte jo perimässänne niiden kahden ensimmäisen tomppelin lankeemuksen, niin mitäs jos uskoisitte siihen, että poikani Jeesus on teitin ristiteloituksella verisesti ja tuskalla lunastanut, niin kenties ette kuolemanne jälkeen joudu sinne helvettiin, deal? Ja näin tapahtui.

Sitä Jumala vain ei laskenut eikä kaikkitietävyydessäänkään hoksannut, että sitten kun Herran päivä oli jo historiaa ja maanpäälliset ajat loppuivat ja ne uskovat taivaaseen nostetut saivat luonaan uuden henkiruumiin ja kaikki olivat yhtä hyviä ja nuhteettomia ja lakkaamatta kurkku suorana veisasivat Hänen kunniaansa, joutui Hän kestämään jälleen tylsyyttä ikuisuuden.

--------

J.K. (21.10.2017) Itse asiassa aivan niin, että ihmiset olisivat sitten parantaneet tapansa, ei tapahtunut, kuten hyvin tiedämme. Eli Luojamme on joutunut kolmasti pettymään luomakuntansa kruunuun, ihmiseen. Se eka oli siis se omppupuukiellon uhmaaminen ja toinen kerta ennen vedenpaisumusta ja melkein koko homman hukuttamista. Ihmiskunnasta suurin osa uskoo ihan kaikkea muuta kuin sitä mitä Jumala haluaisi. Ja tällä hetkellä esim. meistä suomalaisista lienee olevan uskossa kirkon tarkoittamalla tavalla vain noin neljännes. Eli huonosti on mennyt perille se Jeesuksen pelastussanoma tai Jumalan ns. pelastussuunnitelma. Muinainen kirkkoisä Tertullianus jo aikoinaan kyllä ilmoittikin, että vain pieni osa ihmiskunnasta pääsee taivaaseen. Muut joutuvat ilman muuta helvettiin. Näin oli Jumalan suunnitellut.

Niin, että mitäs ovat pököpäitä. Heitettäkööt kurjat sinne helvettiin käristymään ja miettimään ikuisesti omaa typeryyttään. Pelkkä kuolema, ikiuni ja unohdus, olisikin aivan liian helppo juttu näille Poikaan ja Lunastukseen uskomattomille kunnottomille.

Kaspar Hauser -elokuvan papit olivat aivan oikeassa sanoessaan, ettei uskon pimeisiin puoliin ole panetumista. Näinhän se on. Jos niin tehdään, tulee esille liian paljon hankalia kysymyksiä.

Ja loppuun on pakko panna yksi Jarla. Lupia kyselemättä, mutta en tee tällä fyffeä.