torstai 20. syyskuuta 2018

Eikä kenelläkään ollut lupaa painaa punaista nappia


Kansanedustajat eivät tietenkään ole kansan edustajia, paitsi tietysti Teuvo Hakkarainen, joka on kansan edustaja. Puhuu kuin kansa, käyttäytyy kuin kansa, omien sanojensa mukaan. Kansanedustajat ovatkin puolueenedustajia. He tekevät niin kuin puolueen johto käskee ja äänestävät niin kuin on sovittu. Paitsi tietysti Kokoomus, jossa puheenjohtaja Petteri Orpon mukaan saa olla eri mieltä. Ja ajatella itse. Kunhan äänestää niin kuin Orpo käskee.

Ja paitsi tietysti Perussuomalaiset, jossa ei tunnetusti ole ns. ryhmäkuria, vaan siellä saa äänestää kuten itse haluaa. Kunhan äänestää niin kuin ryhmässä "yhdessä" on sovittu. Saa olla sitä mieltä mitä tahtoo, ajatella itse ja päättää itse, kunhan päättää yhdessä ryhmän kera - yksituumaisesti! Näin toimii hieno demokratia.

Nyt perjantaina Kokoomus ja Keskusta äänestävät "yksimielisesti" Soinille vihreää. Siinä sitä on nieleskelemistä niillä hallituspuolueiden naiskansanedustajilla, jotka julkisesti ovat tuoneet kantansa julki. Ei sekään riitä, että sattuu olemaan asiaa käytävälle äänestyksen aikana. Sekin katsotaan Soinia vastaan äänestämiseksi. "Jos et ole Soinin puolella, olet meitä vastaan". Näin porvaripuolueet omivat entisaikojen taistolaisten eetoksen. Ryhdikästä. Mutta ei sitä kauaa kestä. Äkkiä pikku murheet unohtuu ja ruoto suorana ja ääni paatoksesta väristen julistetaan tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Eikä äänestäjät mitään välitä. Ja unohtavatkin mokomat pian.

Kepulien rivipuolueenedustaja Markku Pakkanen on jo uhkaillut pariinkin otteeseen Kokkareita äänestysryhdikkyydestä tässä Soinin luottamustapauksessa. Että yhtenäisesti painetaan vihreää, tai muuten... jos ei lehmänkaupat ja lahjonta auta, niin eiköhän kiristys.

Joku Soini ja naisten itsemäärämisoikeusjutut ovat yhdentekeviä, kun täytyy saada isot ja tärkeät asiat maaliin. Eli Sote ja terveydenhuollon yksityistäminen. Sitähän ne tärkeät asiat ovat. Moraalinvartijat ja kukkahattufeministit itkekööt sitten käytävillä. Onhan se Soini vähän rasittava niine katolisen kristityn vakaumuksineen, mutta onhan se nyt pidettävä vielä vähän aikaa ruodussa. Pitää saada Pörriäisille luvatut asiat hoidettua.

Eräs nimettömänä kummasti pysyttelevä puolueenedustaja (Kep/Kok/Sin) kertoi Iltalehdelle: "Viesti oli hyvin selvä, eikä kenelläkään meistä ole lupaa painaa punaista nappia. Mutta ainahan voi eksyä eduskunnan käytävillä".

Perussuomalaiset, joita ei enää hiusjakauksen jälkeen päästetty kabinettiin, antavat siis Juudakselle armon tässä asiassa. Perussuomalaiset äänestävät ryhdikkäästi petturille vihreätä – tai sitten heille tulee kiireellistä asiaa käytävälle äänestyksen aikaan. Näin toimii hieno demokratia.

Ei kannata miettiä, miksi äänestysprosentti vaaleissa on mitä on. Ei kannata uskoa poliitikkoja, jotka joka vaalien jälkeen otsa rypyssä ovat huolissaan äänestysprosentista. Eivät he ole. He riemuitsevat siitä, että kaikki eivät lähde uurnille. Ei heillä demokratia ole mielessä, vaan valta, jonka syrjään tai äärelle ovat päässeet. Se on kiehtovaa, se on kiihottavaa, se on veret kiertämään pistävää. Veret seisauttavat vaalitulokset ja muut jytkyt ovat heille kauhistus. Valta lipuu kauemmas, pahimmassa tapauksessa sille kansalle.

Mitä pienempi äänestysprosentti, sitä tislautuneempi tulos. Ulos ovat tislautuneet luuserit, työttömät, köyhät, sairaat, vammaiset, vanhukset ja muut luovuttaneet joutavat. Ja sitä vähemmän ääniä siis vassareille, persuille, pikkukommaripuolueille ja muille takiaisille. Ja sitä vähemmän huolta siitä, ettei pääsisi ajamaan omiensa asioita, keskiluokan, hyvin toimeentulevien, elinkeinoelämän, Terveystalon, Pörriäisen ja hyvien veljien.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Timo Soini - jatkoon!


Eduskunnassa nähdään jälleen nyt perjantaina arvoton näytelmä, kun Timo Soinin ministerinpaikasta äänestetään. Hänen luottamuksestaan siis, kun tämä oli ulkoministerin ominaisuudessa mennyt puhumaan ja tekemään sopimattomia eli hailaamaan abortin kieltämisen puolesta ulkomailla. Ne hallituspuolueiden edustajat ja ministerit, jotka ovat arvostelleet Soinia hänen aborttikirjoituksistaan, joutuvat nyt taipumaan äänestämään Soinia jatkoon. Tai he voivat "myöhästyä" äänestyksestä tai käväistä asioilla käytävässä. Kumpi nolompaa, en tiedä.

Annika Saarikko (kepulit), tuo sanojen armoitettu laskettelija, totesi äänestyskäyttäytymisestään, että hänellä on Suomen nykyisen aborttilainsäädännön ja kehitys- ja ulkopolitiikassa seksuaalioikeuksien vahva edistäminen poliittisena tehtävänä, ei Soinin erottaminen. Ratkaisu tälle verbaalikolle - ja valtioneuvoston tasa-arvovastaavalle - on kuulemma helppoa kuin heinän teko. Tai ristinmerkin.

Kaikille se ei ole. Anne-Mari Virolainen (kokkeli) on tehnyt selväksi, ettei hyväksy Soinin tapaa toimia. Mutta "tulossa ei ole äänestys aborttikannasta, vaan käytännössä hallituksesta. Hallituksella on isoja asioita maaliin vietävänä”. Niin, ei sovi pikkuasioiden, kuten naisten globaalin itsemääräämisoikeuden ja sen puutteen, häiritä isoja ja tärkeitä asioita.

Samoin Hanna Kosonen (kepulit) äänestää vihreää. ”Pakkohan se on äänestää, ei tässä ole vaihtoehtoja. Tätä kutsutaan politiikaksi.” Näin se menee. "Tätä kutsutaan politiikaksi". Ei lisättävää.

Näin se menee myös Perussuomalaisilla. Hekin tulevat ilmeisesti äänestämään Soinin puolesta. Petturin puolesta siis. Ja sitä ryhmyri Leena Meri perusteli niin, että eihän tässä nyt olla katkeria eikä ajeta henkilöä takaa. Ja kääntyy fiksusti kansan puoleen: "Kansa sitten sanoo ensi keväänä mielipiteensä Soinin toiminnasta". Mielenkiintoista muuten, että ryhmä päättää miten äänestetään, eli kukaan ei sooloile eikä omatunnollaan ohjaudu. Ei nimittäin saa. Mutta eihän persuilla pitänyt olla ryhmäkuria, vai miten se meni?

Nähtävästi petturin suudelma kestetään, kun se tapahtuu oikean asian puolesta: kristillisen moraalin nimittäin. Perussuomalaisethan kunnioittavat kristillisiä arvoja ja aborttihan on tiedämme kyllä mitä. Näin Pyhä Henki johdattaa hajalleen itsensä johdattaneet ja eksyneet yhteen, ainakin yhden asian ajaksi. Ja sitä paitsi on kyse myös sanamvapaudesta. Jokaisella, ministerilläkin, tulee olla oikeus mielipiteeseen ja vakaumukseen.

Ja näin se käy myös kristillisissä. Sari Essayahin ryhmä äänestää ilman muuta Soinin jatkoon. Essayah otti Päivi Räsäsen kuuluisat maallisen ja taivaallisen lain punnitsemiset esille. Räsänenhän on jo pariin otteeseen, ensin julkisessa tilaisuudessa sisäministerinä ollessaan ja taannoin nettihaastattelussa, todennut kristityn joutuvan toimimaan jopa vastoin Suomen lakia, jos laki on ristiriidassa Raamatun kanssa. ”Kysymys on vakaumuksen, mielipiteen ja sananvapauden suojasta, jonka perustuslaki takaa”, Essayah saarnaa. Hallelujaa! Voi Mooses, kun joillakin sentään vielä on moraali ja eetos tallella!

Sinisten Sampo Terho on syvästi huolissaan hallituksen pysyvyydestä ja omasta ministerin paikastaan, joka alkaa olla jo lyhyttä kuin mainen kunnia. Hänen mukaansa hallitus kaatuu nimittäin, jos Soini kaatuu.

Orpo (kokkarit) on tiukkana: ”Oikeuskanslerin kanta on selkeä. Sen mukaan pitää elää ministerin aina kaikissa tilanteissa – ministeri on aina ministeri. - Mutta emme me rupea hallitusta kaatamaan tähän asiaan!” Niin oikein. Joku roti siinä sentään on, mihin hallituksia kaadetaan. Ei ainakaan naisten oikeuksiin. On niitä isompiakin asioita. Joku roti.

(lainaukset Hesarin jutusta 19.9.)

tiistai 18. syyskuuta 2018

Jääkiekko ei ole pehmeille


”Hyökkääjä Marko Anttila on tavallisesti lempeä jätti, mutta nyt yli 2-metrinen maajoukkuehyökkääjä näytti myös rajumman puolensa. Anttila moukaroi Amurin Pavel Dedunovin lähes tyrmäyskuntoon sen jälkeen, kun Dedunov oli taklannut vaarallisesti Jokerien puolustajaa Alex Grantia.” (IL 5.9.)

Tavallisesti lempeä jätti hurjistui, kun kaveria runtattiin. Siitä sai, mitä tilasi. Urheilutoimittajan viesti tulee selväksi: se oli oikeutettu kosto ja sillä nautiskellaan. ”Pavel Dedunov tippui Marko Anttilan käsittelyssä”, kuten Iltalehden kuvateksti hienosti kertoo.

Minulta kysyttiin taannoin, mitä jalkapallojoukkuetta fanitan. Olin vähän aikaa ihmeissäni, kun en nopeasti saanut mieleeni edes joukkueitten nimiä. Millwall? -Se Timo Soinin fanittama joukkue. Mutta siis eihän minulle ole. En ole koskaan ollut suuremmin kiinnostunut ylipäätään urheilusta, saati sitten jalkapallosta tai jääkiekosta. Kävin marraskuussa 2012 elämäni ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa liigaottelussa. Olen jääkiekkodissidentti. Nyt on alkamassa jälleen kausi. Mietin, menisinkö kuuden vuoden jälkeen toistamiseen. Tukisin osaltani Ässien taloutta, joka on solidi kuin tynnyrioluen ekojen vaahtotuoppien sisältö.

Jalkapallo alkoi ammoin sellaisena pelinä, että kylien joukkueet pelasivat toisiaan vastaan. Ja jääkiekossakin alun perin kylät, kaupungit tai kaupunginosat muodostivat joukkueita. Nyt siitä ei ole juuri mitään jäljellä. Pelaajat ovat kaupan. Suomalaisessa joukkueessa voi olla monta ulkomaalaistakin pelaajaa. Kyse on siis enää silkasta viihdeliiketoiminnasta, joka käyttää urheilua välineenään. Jääkiekko ja jalkapallo ovat siis liiketoimintaa. Liiketoiminta ei suju, ellei ole kaupattavaa. Pelkkä peli ei riitä. Tarvitaan draamaa, draaman kaarta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Aivan kuten antiikin gladiaattoritaisteluissa. Jääkiekkoilijat ovat nykyajan gladiaattoreita. Ja kun gladiaattoritaisteluita käydään, tapahtuu loukkaantumisia.

Jääkiekko on lujaa, nopeata, kiihkeätä ja fyysistä puserrusta. Ja sanovatpa liigan ja seurojen johtohenkilöt ym. urheiluhymistelijät mitä tahansa, kuuluu jääkiekkoon erottamattomasti väkivalta. Suurin osa yleisöstä tuleekin hakemaan juuri sitä; väkivaltaisia elämyksiä, vaikka eivät sitä myöntäisi tai edes tiedostaisi. Aivan kuten meistä monet saavat tarpeellisen adrenaliinipläjäyksen toiminnallisista ja väkivaltaisista elokuvista.

Liiga on siis alkanut. Myös uutiset rajuista taklauksista ja muista kolhuista alkavat. Mutta vain hurjimmista uutisoidaan. Runkosarjassa pelataan 450 ottelua. Tiedossa on vähintään saman verran aivotärähdyksiä. Lieviä aivovammoja. Joka viides pelaaja saa kauden aikana päävamman.

Niin Tommi Kovanenkin siirtyi seurasta toiseen, kunnes päätyi Rauman Lukkoon. Ei hän siellä pitkään ehtinyt pelata, kun 26.1.2013 hänet taklattiin kuolleesta kulmasta laitaa päin niin, että hänen pelit oli siinä sitten pelattu. Peliä oli kulunut 11 sekuntia. Pää kolahti pleksiin, eikä sen jälkeen mikään ollut enää kuin ennen. Hän sai aivovamman. Se muutti peruuttamattomasti hänen loppuelämänsä ja hänet itsensä. Parin sekunnin tapahtuma ja Kovasesta tuli työkyvytön loppuelämäkseen. Jo kuntopyörän kokeilu sai aikaan pahoinvointikohtauksen. Hän päätyi ”kuolemanlaaksoon”.

Aivovammaa ei heti todettu, kun sitä ei edes etsitty. Lukon lääkärit pitivät Kovasen oireita psyykkisinä ja ehdotettiin masennuslääkkeitä. Otettiin kyllä magneettikuvat, joissa näkyi vain leuan murtuma. Niitäkään ei aluksi nähty röntgenissä. Spesialisti ymmärsi mitä etsiä, jonka vuoksi otettiin koko pään alueen MRI. Sieltä näkyi, että aivoihin oli tullut ns. diffuusi aksonivaurio.

Kovanen ei juuri voinut puhua oireistaan ja olostaan. Jääkiekossa on heikkouden merkki valittaa kipujaan. Se ei vain käy. ”You´re fucking pussy”, oli eräs nimekäs valmentaja huutanut eräälle ulkomaalaiselle pelaajalle koko joukkueen edessä, kun tämä ei enää pysynyt jäällä pystyssä tällin saatuaan. Tämäkin joutui lopettamaan uransa.

Taklaukset ja kovat otteet kuuluvat jäälle kuin jääkiekkouutiset urheiluruutuun. Tommi Huhtala pääsi seuraamuksitta. ”Rumasta” taklauksesta hänet ajettiin suihkuun, mutta sen enempiä seuraamuksia ei tullut. Pelin videotuomarina toimi Sakari Pietilä. Hän ei vienyt asiaa eteenpäin eli toimittanut rangaistusvaatimusta liigan kurinpidolle. Pietilä ei lähettänyt tietoa siitä Lukon toimitusjohtajalle ajoissa, joten valitusaikakin meni umpeen. Valmentaja luuli toimitusjohtajan saaneen tiedon ja reagoineen siihen.

Jääkiekko on bisnestä, jonka sujuminen tulee varmistaa aina ja kaikissa tilanteissa. Ilman hyviä suhteita ei mikään iso liiketoiminta ole mahdollista. Näitä suhteita ei sovi vaarantaa. Sakari Pietilä oli Bluesissa pelanneen Huhtalan, sen sääntöjen vastaisella taklauksella aivovamman aiheuttajan, isän hyvä kaveri. Liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorisen poika taas oli tuolloin Bluesin urheilutoimenjohtaja. Näin siis oli selvää, ettei Pietilän mielestä ollut syytä jatkotoimenpiteisiin. Näin se käy.

Joskus Liigassa tehdään pieniä eleitä, jotta kuva vastuullisuudesta ja eettisten arvojen kunnioituksesta kirkastuisi. Koska peleissä tuolloin oli ollut runsaasti rumia ja likaisia tapahtumia, päätti Liiga antaa potkut toimitusjohtaja Vuoriselle. Näin annettiin signaali julkisuuteen, että Liiga suhtautuu vakavasti jääkiekkoväkivaltaan. Huhtalasta tehtiin sijaiskärsijä ja rikka, joka siivottiin suurieleisesti sivuun. Onko peli siitä siistiytynyt, on sitten toinen asia. Toisaalta lätkän kaksi hyvää veljeä voi olla yksi mies - SM-liigan nykyinen puheenjohtaja Heikki Hiltunen on myös Vaasan Sportin puheenjohtaja.

Marko Anttila, joka siis möyhensi Pavel Dedunovin, pelaa Jokereissa, joka on puoliksi venäläisoligarkkien omistuksessa. Nämä ovat pumpanneet tuohon vuotavaan laivaan rahaa kymmeniä miljoonia, joten käytännössä omistavat koko joukkueen. Veikkaus sponsoroi eli tukee Jokereita vuosittain 200.000 eurolla. Pelaaminen KHL:ssä eli venäläisliigassa ei ole Veikkaukselle ongelma. Sponsorituista päättää varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski (palkka 300.000 e/vuosi), jonka pääministerimme tehtävään nimitti, kuten Jokereiden silloisen pääomistajan Hjallis Harkimon Veikkauksen hallitukseen. Näin jääkiekko toimii hyvin, kun veljet ovat hyviä keskenään. Bisnes luistaa. Paitsi tietysti Porin Ässissä, jossa hommat ovat menneet persiilleen ja velkaa on rajusti, vaikka parilla edellisellä tilikaudella myytiin olutta ohi kirjanpidon 120.000 euron edestä. Ässien mukaan normihävikkiä. Toimitusjohtajan syytä koko sotku, huusi koko Ässien hallitus ja potkaisi toimarin pellolle. Näin aina. Kun homma karahtaa kiville, ei peilejä, joihin vilkaista, ole missään.
 Tommi Kovanen jäällä taklauksen jälkeen (kuva: Ruutu Urheilu)

Tommi Kovaselle aivovamma tarkoitti jäähyväisottelunsa, jonka juuri ja juuri jaksoi, vielä itsemurhayritystä, jatkuvaa kuolemisen ajattelua ja lähtöä piippuhyllylle. Piippuhyllyllä tarkoitetaan Moision mielisairaalan takaovea. Kovanen ei ollut mielisairas, vaan aivojen etulohkon vamma saa aivot käymään ylikierroksilla, mikä sitten vaikuttaa samoin kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Huhtala ei koskaan pahoitellut tapahtunutta, eikä soittanut. Kovanen itse soitti sittemmin Huhtaselle. Puhelun päätyttyä Huhtala sanoi, että ”hei, kiitti kun soitit”. Kovat jätkät ei pyytele anteeksi eikä anteeksipyytöjä vaadi.

Lähde: IS 5.9. & Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso (julkaistu syyskuussa 2017)