On työttömät aina keskuudessamme

Sana tietokone saapui meille 60-luvun puolivälissä, kun Hesarin toimittaja Jorma Toivarin piti kääntää hankalaa englanninkielistä tekstiä. Sanan computer käännökseksi teknillinen korkeakoulu neuvoi: tietokone. Näin Hesarin Matti Kalliokosken mukaan. PC-koneet tulivat 80-luvulla. Itse hankin ensimmäisen 90-luvun puolivälissä samaan aikaan kuin www aukeutui meille tavallisille kuolevaisille. Monet tietokoneista aikoinaan innostuneet ovatkin sittemmin jääneet työttömiksi tietokoneistumisen ja automaation vuoksi.

Moottorisahat tekivät monista hakkuutyömaiden miehistä työttömiä. Samoin traktorit. Sitten tuli harvesterit, jotka tekivät selvää metsureista. Ja niin ovat vieneet koneistaminen ja tekniikan kehittyminen niin monet työpaikat ja aputyöt historiaan. Nyt robotisaatio ja 3D-tulostaminen ovat hivuttautuneet takavasemmalta esiin ja niin ikään vieneet ja tulevat viemään entistä enemmän perinteisiä töitä historiaan. Ihmiskäsille jää jatkuvasti vähemmän työtä tehtäväksi. Seuraavaksi tulee 4D-tulostaminen. Siinä ei enää vain tehdä esineitä vaan objekteja, jotka muuttuvat toisiksi ajan myötä. Objektien tuottamiseen tulee siis myös aikaulottuvuus niissä itsessään.

Automaatio ei pian ole enää objektien valmistusta, vaan objektit tekevät itsekseen automaattisesti itsestään muuta. Automatisaatio saa aivan uudet ulottuvuudet. Ja tämäkin on vasta alkua. Tekniikasta on tullut itseään yhä nopeammin kehittävää. 4D-tulostus on jo aika vahva signaali sille. Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun kukaan ei kuvitellut, että me kannamme nettiä taskuissamme. Ala kuin ala on muuttunut teknologian kehittymisen myötä niin nopeasti, ettei aina ole ehtinyt kissaakaan sanoa.

Teknologian kehittyminen on vähentänyt töitä ja sitä se tulee tekemään entistäkin nopeammin. Vääjäämätön kehitys, mikäli taivas ei putoa niskaan tai supertulivuori tee meistä kaikista selvää, on se, että työt vähenevät ja hupenevat harvojen herkuksi. Työnteon ulkopuolelle jää koko ajan suurempi osa väestöstä. Vääjäämätöntä silloin on se, että pian koko työnteko, elinkeinot ja tekeminen ylipäätään täytyy ajatella uusiksi. Ja tulonmuodostuksen järjestäminen. Ja verotus. Ja tämä tulee tapahtumaan ennemmin kuin arvaammekaan.

Työttömiä on meillä nyt jo kuin tähtiä universumissa. Avoimia työpaikkoja yhtä harvassa kuin elämää universumissa. Työpaikkoja on itse asiassa paljon vähemmän kuin on luultu. Tämä johtuu siitä, että meille on tullut useita yksityisiä työnvälitysfirmoja ja samat työpaikat ovat Siten kirjattu useampaan kertaan. Eli töiden ja työttömien kohtaanto-ongelma onkin suurempi kuin monet kuvittelevat. Monethan kuvittelevat, että työttömät ovat laiskamatoja ja vapaamatkustajia.

Mutta vuoden 2017 alusta alkaakin aivan uudenlainen työllistyminen: yksityiset firmat palkkaavat haastattelijoita, jotka tulevat haastattelemaan työttömiä kolmen kuukauden välein. Työttömiähän pitää jatkuvasti haastatella, niin saadaan paremmin selville, miksi nämä pakoilevat töitä. Tähän suurenmoiseen ja nerokkaaseen ideaan viisas hallituksemme on varannut 17 000 000 euroa ensi vuonna. Työnvälityskin siis yksityistetään. Ei vain terveyskeskuksia, kuten näin tulevaisuudessa väistämättä tulee käymään, mikäli niiden yhtiöittäminen tulee todellisuudeksi. Ja miksipä ei tulisi?

Tulospalkkiot eivät sitten enää kuulu vain niille yritysjohtajille, jotka tehokkuustavat firmoja potkimalla työntekijät pihalle. Tulospalkkioita saadaan myös näistä ulos potkituista. Mitä enemmän konsulttifirman haastattelija saa työttömiä töihin, sitä enemmän tämä saa tulosta ja palkkioita. Konsulttifirma laskuttaa tietty sen mukaan, miten se saa työllistettyä. Työttömistä tuleekin kahden vyöhykkeen kansalaisia. On ne, jotka saavat töitä - ei väliä, vaikka muutamaksi päiväksi tai kuukaudeksi, tai menisi työnäytteeseen, missä tehdään ilmaiseksi näytösluontoisesti töitä. Ja sitten ne, jotka eivät työllisty. Heidät haastattelijat hoitavat parissa minuutissa tuhlaamasta tehokasta tulospalkkiontekoaikaansa. Me veronmaksat maksamme. Olkaamme tyytyväisiä, kun rahojamme käytetään tehokkaasti työllistämiseen – konsulttien nimittäin. Tämä tulospalkkio yksityisille työnvälitysfirmoille tulee aivan varmasti. Asiaa nimittäin valmistellaan juuri parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Ja kun se on näin pitkällä, on se jo käytännössä varmaa.

Meillä on nyt hallitus, jolla on jalona tehtävänä saada Suomi nousuun. Siinä on tärkeänä pointtina (kolme pointtia on jo mennyttä aikaa): Työttömiä tulee ”kannustaa” töihin! Työttömämme ovat vain veteliä nahjuksia, joita pitää vähän potkia liikkeelle. Varsinkin niitä ansiosidonnaisella olevia onnettomia lusmuja. Ansiosidonnaisia hallituksemme haluaakin muuntaa vähän kannustavammiksi. Eli lyhentää niitä reilusti.

On meillä työttömät aina keskuudessamme. Ja aina vain enemmän ja enemmän hamaan siihen saakka, kun työnteon ja työttömyyden käsitteet on pakko muljata aivan joksikin muuksi. Monty Pythonin sanoin; and now for something completely different.

On rasismi aina keskuudessamme

En ole millään muotoa Sofi Oksasen fani, mutta hänen kirjoituksensa 25.9. Hesarissa antaa hyvin perspektiiviä kiivaaseen ohihuuteluun pakolaisasiassa. Käytän jälleen sanaa ”pakolainen”, vaikka olen saanut moitteita sen käyttämisestä. Kuulemma johtaa harhaan. Pitää käyttää sanoja kuten ”turvapaikanhakija” tai ”kiintiöpakolainen”. Minä käytän sanaa pakolainen, koska turvapaikanhakijat ovat joutuneet pakenemaan. En väitä, etteikö joukossa silti olisi epämääräisin motiiveinkin matkaan lähteneitä. Kukapa sen kieltää?

Käytin itse joskus vertailuna Suomen omaa pakolaiskriisiä sodissa, kun 400.000 kotinsa jättämään joutunutta karjalaista täytyi asuttaa. Sain moitteita väärästä analogiasta. Ja nämä olivat EVAKKOJA, eivät turvapaikanhakijoita. Oksasen mukaan nämä eivät pitäneet sanasta evakko, jolla heitä kutsuttiin. He eivät jättäneet kotiaan vapaaehtoisesti. He olivat siis pakolaisia. Heitä tuli tänne meidän ”kantisten” joukkoon lyhyessä ajassa melkein puoli miljoonaa. Nyt monet katsovat, että meillä on katastrofi, kun tänne on tullut muutama kymmenen tuhatta usean kuukauden aikavälillä.

Monet ns. maahanmuuttokriitikot julistavat, että Suomi islamisoituu pakolaisten asuttamisen myötä. Mutta karjalaisista suurin osa oli ortodokseja. Suomi ei ortodoksistunut. Oksanen huomauttaa myös, että kun Neuvostoliitto miehitti ja hallitsi Viroa vuosikymmenet, ei Virosta tullut ateistista valtiota. Varsin useat tänne pakolaisiksi tulleista muslimeista lähtivät pakoon toisia muslimeja, jotka olisivat tappaneet väärin uskomisesta tai väärään heimoon kuulumisesta nämä. Ja tulihan tänne aikoinaan tataarejakin, mutta tiedossani ei ole, että nämä olisivat uskoaan levittäneet. Mutta sen sijaan me kantasuomalaiset nyrpistelimme nenäämme karjalaisille. Nämä haisivat ryssältä. Ja uskoivat väärin. Heillä oli ryssän usko.

Meillä on ollut keskuudessamme jo pitkään romaneja. Opin tuntemaan heidät pienenä mustalaisina. Romani -sanan opin paljon myöhemmin. Luulin, että heitä oli juuri alettu kutsua sillä nimellä. Romanit ovat aina olleet epäluulojen sekä syrjinnän kohteita. Mutta sotaan rintamalle he kyllä kelpasivat. Ja kaikki heidän hevosensa.  Saamelaisilla on ollut sama tilanne. Heidät on ajettu asuinsijoiltaan meidän ”kantasuomalaisten” tieltä. He ovat se alkuperäinen kansa tässä maassa. Mutta kun alkuperäiskansoja on ryhdytty nostamaan esille, tapahtuu se saamelaistenkin kohdalla omistussuhteisesti ja glorifioiden. He ovat MEIDÄN alkuperäiskansa. Saamelaisia on aiemmin syrjitty, mutta nyt heidän kulttuurinsa tunnusmerkit, kuten vaatetus, on valjastettu kaupan kohteiksi.  Neljän tuulen hattu turistimyymälässä ei ole muuta kuin kopio. Rihkamaa. Kulttuurinen riistäminenkin on rasismia.

Rasismin vastaisessa Peli poikki -mielenosoituksessa oli 15.000 ihmistä. Suuri joukko ei vielä kerro mistään. Monet voivat olla harhaanjohdettuja. Mutta tämä kertoo nyt vain siitä, että rasistinen esiintyminen ja retoriikka ovat kypsyttäneet ihmisiä. Toisaalta isänmaallisuuteen tai huolestuneisuuteen rasisminsa verhoavat pitävät määräänsä enemmän ääntä: musiikkitalon luona vastamielenosoitus sekä Narinkkatorilla Rajat kiinni -miekkari vetivät molemmat ehkä 30 osallistujaa. Tiedotuksesta ei ollut kiinni.

Petteri Orpo meni liian pitkälle. Timo Soinin mielestä. Hän hitsasi siitä, kun Orpo kehtasi mennä vaatimaan Perussuomalaisia sanoutumaan irti rasismista, selvittämään kytkynsä äärijärjestöihin ja irrottamaan ne. Soinin närkästymisen, kuten muutaman muunkin perussuomalaisen, ymmärtää. Heidän äänestäjäkunnastaan suuri osa on "maahanmuuttokriittisiä". Soini ja kumppanit voisivat kyllä rauhassa tehdä selväsanaisen pesäeron kaikkiin "isänmaallisiin" ryhmittymiin nyt. Se ei kannatuslukemia juuri muuttaisi. Maahanmuuttokriittiset ovat jo hylänneet perussuomalaiset. Nykyiset kannatuslukemat osoittavat sen.

Perussuomalaiset ovat usein tuominneet väkivallan ja rasismin, mutta nähtävästi on käytetty vain sanoja. Sanat  tilannearviosta, ei sydämestä. Samalla lukuisa joukko puolueen jäseniä flirttailee äärijärjestöjen kanssa tai ovat jäseniä niissä. Puolueen retoriikka on väljää ja jättää tilaa sellaiselle, mitä se ei sanojensa mukaan hyväksy. Se sallii ja ei hyväksy. Puolueella on kaksi kättä, joista toinen "ei tiedä, mitä toinen tekee”. Lainausmerkeissä siksi, että me kaikki tiedämme aina, mitä se toinen käsi tekee, antoi se sitten almua tai allekirjoitti jotain nuivaa manifestia tms.

"Elävä elämä on populismia!" Tämä kelpaa soinismiksi, totesi Timo Soini plokissaan, jossa hän Orpoa kurmuutti. Aiemmassa tekstissään hän kaipasi populismin määrittelyjä. Kyllä kansa tietää. Ja populismin ylimmäinen käskynhaltija tietää sen. Tämä oli Soinin mukaan paras tiivistys. Olen täsmälleen samaa mieltä. Kuollut elämä ei ole niin populistista. Sen nihilistisempää ei mikään ole.

Ainakin meillä on edes yksi puolue, joka ei käskytystä muilta puolueilta ota. Menköön vaikka hallitussopu kiville, kunhan itsekunnioitus ja oikeat arvot säilyvät. Sitä kansa arvostaa. Sen se tietää, sitä se tilaa ja sitä se saa. Kansa on bessewissereitten ansa.

Ainakin meillä on edes yksi puolue, joka rohkeasti luottaa kansalaisiin, varsinkin kehä III:n ulkopuolella asuviin, eikä ainoana suurena puolueena vaadi kuntavaaliehdokkailtaan erillistä sitoutumista rasismia ja vihapuhetta vastaan. Mihin mokomaa tarvitaankaan? Perussuomalaiset asettavat ehdokkaiksi vain asiallisia henkilöitä, jotka tietävät mikä on rasistista puhetta, mitä voi vitsillä heittää ja mitä ei. Asiapuolue ei häviä eikä lakoa POPULISMIN edessä.

Kenen joukoissa seisot, VVO?

Kenen joukoissa seisot? Kysyttiin aikoinaan eräässä taistolaisessa laulussa. Minä en ainakaan ammattiyhdistyksen joukoissa. Enää. Nuorena liityin ammattiyhdistykseen. Se vain vähän kuin kuului asiaan. Olin KTV:ssä, JHL:n edeltäjässä. Kerran osallistuin johonkin lakkoonkin tai työnseisaukseen. Oli coolia olla osa joukkovoimaa. En muista tuliko siitä mitään tulosta vai oliko yhtä tyhjän kanssa. Se olikin ainoa lakko, missä olen ollut. Sittemmin siirryin SET:iin eli Suomen elokuvatyöntekijöiden liittoon. Jo kauan sitten jätin senkin. Ryhdyin Loimaan kassan asiakkaaksi. Minusta tuli luopio. En muista ay-jäsenyydestäni olleen mitään hyötyä, mutta ei se syynä eroon ollut. Syy oli se, että tajusin isojen ammattijärjestöjen ajavan vain omiensa etuja, ei kenenkään muun. Ei varsinkaan kaikkein onnettomimmissa asemassa olevien. Ne ovat oikeita etujärjestöjä. Omien etujensa ajamisjärjestöjä.

Ammattiliittojen johtajien edut ne vasta ovatkin briljantisti ajettuja. Näiden palkat ovat huippuedukkaita. Kun heillä on herratason palkat, ovat he myös herroja. Herrat seurustelevat herrojen kanssa, eivät narrien, vaikka osa heistä narreja ovatkin. Paperiliiton Jouko Ahonen sen paljasti onnettomasti vuonna 2010 eräässä TV-haastattelussa. Ehkä tyhmyyttään. Hän tuli puolustaneeksi eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajan 700 000 euron palkkaa. Hän itse istui Varman johtokunnassa hyvillä kokouspalkkioilla, totta kai, ja oli päättämässä toimitusjohtajan palkkioiden nostoa 50 %:lla viidessä vuodessa. Hän katsoi, että ”mittavasta työstä kuuluu maksaa mittava palkka”. Myös muiden isojen yhtiöiden johtajien palkat olivat puolustamisen arvoisia. Viime vuonna Metallin Riku Aalto puolusteli ay-pomojen roheita palkkoja (200 -250.000 e/vuosi), mutta unohti kertoa sen, kuinka monessa eri hallituksessa nämä myös istuvat, joista kokouspalkkioina nostavat tavallisen duunarin vuosipalkan verran, muutamasta istunnosta per vuosi.

Riku Aalto on yksi niistä monista ay-pomoista, jotka istuvat myös VVO-yhtymä Oyj:n hallituksessa. Hän on myös sen puheenjohtaja. VVO harjoittaa asunnonvuokraamista. Se perustettiin vuonna 1969 Valtakunnallinen vuokratalo-osuuskunta VVO -nimisenä järjestämään asuntoja maalta kaupunkeihin pakeneville. Se oli yleishyödyllinen osuuskunta. Sittemmin siitä on tullut ammattiyhdistyksille hyödyllinen tuottoisa suurfirma. Sen omistajia ovat nimittäin ammattiyhdistykset 60%:lla. Suuromistajia ovat myös Ilmarinen ja Varma.

VVO pitää vuokratasoa tapissa. Hyväpalkkaiset metallityöläisetkin ovat helisemässä vuokrien kanssa. Pääkaupungin tienoilla yksinasuja ei tule toimeen ilman asumistukea, vaikka olisi kohtuupalkkaisessa työssä. Vuokrat ovat hurjat. Vuonna 2012 VVO peri ”tasausjärjestelmään” vedoten suurempaa vuokraa kuin mitä oli ilmoittanut ARA:lle. Puolet taloista se rakentaa valtion tukemana korkotukilainoin. Voitot ovat merisuolattuja. Viime vuoden tulos oli 225 miljoonaa ennen veroja. Suuri osa tästä on veronmaksajien asumistukina sille lahjoittamaa rahaa. Viiden viime vuoden aikana Ay-liike on kuitannut VVO:n osinkoja 50 miljoonaa euroa. Verovapaina, totta kai.

Vuokrien jokavuotisia korotuksia VVO on perustellut remonteilla. Tottahan talojen kulumista kuuluu korjata. Jotkut asukkaat vain ovat huomanneet, että on remontoitu suottakin. On korjattu sitä, mikä ei korjaamista vaadi. Ja kun on korjattu korjaamista vaativaa, jälki on sitä sun tätä. Remontteeraajissa on näkynyt harvoin suomalaisia.

Valtio siis myöntää VVO:lle korkotukia. Sitten vuokralaisten palkat eivät riitä jatkuvasti kohoaviin vuokriin ja he joutuvat hakemaan asumistukea. Ja kun VVO myy rakennuttamiaan asuntoja, se saa miljoonia verovapaina, koska yleishyödyllisyys. Omistajilleen eli ammattiliitoille ja eläkevakuutusfirmoille se maksaa vuosittain hyvästä tuloksesta läskit osingot. Ay-järjestöt saavat nämä verottomina, koska yleishyödyllisyys. Tänä syksynä 5 – 6,5 miljoonaa kukin. - Aivan loistava bisnes. Ja me veronmaksajat osallistumme tähän yleishyödylliseen voitonkäärimiseen. Suoraa tulonsiirtoa veronmaksajilta lihaville ammattiliitoille. Täytyyhän niiden pomojen mittavat liksat mittavasta duunista saada kuitattua. VVO:n hallituksen jäsenien saamia kokouspalkkioita ei muuten julkaista. Eivät kehtaa. Ammattiliittopomoia ei juuri työläisten talkoot ja palkanalennukset huoleta. He saavat palkkansa maksetuksi VVO:n verotuetuista verovapaista osingoista. Ei väliä, vaikka työntekijä jäisi työttömäksi. Sossu ja Kela maksaa VVO:lle vuokran. Joskus Ay-liike vaati kattovuokrien määräämistä. Eipä enää. Vuokrabisnes on sellainen unelmien täyttymys, jota ei pidä suitsia.

Ay-liike perustettiin puolustamaan työläisiä ja ajamaan heidän yhteiskunnallista asemaansa. Yhteiskunta perustuu veronkantoon. Suurfirmat pyrkivät minimoimaan veronsa. Kiertämään niitä. Samaa tekee Ay-liike. Laillisesti. Ay-liikkeen johtajista on tullut kuin Orwellin Eläinten kapinan ne, mitä eläimiä ne nyt olivatkaan, ne jotka lopulta juhlivat isäntäväen kanssa..? Sikojahan ne olivat.
 - - - 

Edit: Kyllä siitä KTV:n jäsenyydestä minulle se hyöty kuitenkin oli, että sain kassasta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa hetken.

Ja toinen: eivät ne Ay-johtajat vain herroja ole, vaan on siellä rouviakin. Mutta kuten perinteisesti on ollut naisten ja miesten palkoissa tapana ne tietyt erot, on ay-johtajista naisten palkat selkeästi pienempiä kuin miesten. Niiden Ay-herrojen. Erot on tavallisen palkkatyöläisen vuosiansion verran ellei kahden.