Ihan tavallisia natotusasioita

Niinisalon Pohjankankaalla soi ja rytisee, kun Arrow16 -sotimisharjoitusta viedään läpi sekä Suomen raskaan että USA:n ratsuväen ankaralla mutta tunnollisella otteella. Satakunnan Kansa on Suomen ja USA:n yhteisistä harjoituksista, jos ei nyt aivan haltioissaan, niin sangen myötäsukainen. Kirjoituksissa on ollut sävy, että kyse on vain Suomen armeijan taitojen ylläpidosta ja tuorestuksesta, eikä mistään sen kummemmasta. Torstain lehdessä oli menoon ja meininkiin ihastuksissaan olevan Almamedian Pekka Söderlundin juttu, joka oli otsikoitu: ”Niinisalon kohuharjoitus oli aivan tavallinen harjoitus”. Kohusta huolimatta ihan tavallinen mekanisoitu treeni. Ihan tavallisia asioita. Kuulemma jenkit ovat aivan lääpällään suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten asenteesta, ilmapiiristä ja taidoista. Suomalaiset ovat peräti aloitekykyisiä ja kielitaitoisia. Hyvä me! Jenkit ovat huomanneet myös, että suomalaiset osaavat oikein naamioitua ja sitä ilmeisesti jenkeille onkin antaumuksellisesti opetettu. Back to basics. Välillä on paras palata ihan perusasioihin.

Majuri Neal Penttilan mukaan Suomessa treenaus ei poikkea USA:n Euroopan joukkojen treenaamisesta. Se poikkeus on, että he harjoittelevat nyt eurooppalaisten ystäviensä kanssa. Ja niin oikein; me olemme USA:n ystäviä. Söderlund omassa kommenttiosiossaan vanhana aktiivireserviläisenä ihmetteli, kun monessa mediassa kuulemma huudettiin, että tänne saapuu jenkkipanssareita. Oikeastihan ne ovat kumipyöräisiä ”Stryker” -miehistönkuljetusajoneuvoja. Minä en kyllä montaa panssarinimitystä nähnyt, vaan niitä kutsuttiin ihan niiden oikeilla nimillä. Mutta sama se, oliko panssareita vaiko kumipyöriä. Kuitenkin kyseessä on amerikkalainen ammattisotilasosasto. Suomessa aseineen.

Toimittaja Juha Ståhle kirjoitti samassa lehdessä, että harjoituksissa ei ole aihetta hysteriaan ja tunnekuohuihin. Suomi kun liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan jo vuonna 1994. Ja että harjoituksia voi pitää perinteisenä aktiviteettina, vaikka Naton luonne on muuttunut. Niinhän se on, että Suomi on treenannut muiden maiden kanssa jo vuosia. Ja varsinkin Naton kanssa. Suurvalta, USA, on pitänyt harjoituksiaan jatkuvalla syötöllä Baltiassa ja nyt täällä kotimaassamme. Tammikuussa USA:n merijalkaväki treenasi Sodankylässä. Näitä talvitreenauksia on ollut jo aiemmin parina vuotena. Pian Savossa, itärajan tuntumassa lentelevät amerikkalaiset hävittäjät omiemme kera. Koneet lentävät kirjaimellisesti sinipunavalkoisin siivin. Ja jatkoa riittää: maihinnousuharjoitus Hangossa ja merisotaharjoitus aluevesillämme, johon siis osallistuu USA:n laivastoa. Suomi isännöi Natoa, kuten isäntämaasopimuksen allekirjoittajan kuuluukin.

Suomi hankkii tulevaisuudessa uudet hävittäjät USA:sta, kuten Hornetit aikoinaan. Muut vaihtoehdot ovat vain näön vuoksi kuvaamassa jonkinlaista kilpailua. Pelkkä hankintahinta tulee olemaan viidennes valtion budjetista. Mutta vähemmän on puhuttu siitä, että Suomi on aikeissa tehdä myös miljardiluokan sotalaivahankinnan. Nämä purkit eivät tule olemaan parasta A-luokkaa nimenomaan siinä tarkoituksessa kuin missä niiden luulisi, maamme rannikon puolustaminen. Ne ovat tarkoitettu lähinnä avomeritaisteluihin. Tarkoituksena niillä onkin operoida eteläisellä Itämerellä eli aika kaukana maamme rannikosta. Voi miettiä, mitä Suomen sotalaivat siellä tekevät. Todella kummalta tuo tuntuisikin, ellei meneillään olisi tätä Natotus- ja USAtuspyrkimystä. Tästä tuleenkin jälleen mieleen USA:n laivaston läsnäolo eteläisellä Itämerellä sekä nämä yhteiset sotimisen treenit. Mutta enhän minä näistä asioista mitään ymmärrä. Kunhan ihmettelen.

Suomi on jo liittoutunut länsimaiden sekä Naton kanssa, käytännössä myös sotilaallisesti, vaikka se viimeinen niitti, viides artikla, on vielä lyömättä. Juha Ståhle kysäiseekin jutussaan: ”entä, jos sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomelle viisain vaihtoehto jatkossakin?” Minä voisin vastata, että mikäli Suomi katsoo olevansa itsenäinen, suvereeni valtio, niin silloin se on se viisain. Mutta onko Suomi sellainen? Onko maa, joka on antanut rahapolitiikan ja lainsäädännön EU:lle, olla suvereeni ja itsenäinen? Vaatii varsin luovaa ajattelua määritellä Suomi nykyisin itsenäiseksi valtioksi.

Valmistunutta Natoselvitystä en kommentoi sen kummemmin, kun en varmaan siitä mitään ymmärrä, enkä sitä, mikä maamme asema on, liityimmekö vaiko emme tai jos vain Ruotsi liittyisi. Voin vain ihmetellä sitä, mihin ihmeessä maailmassa Natoa tarvitaan. Mihin me valmistautuisimme liittyessämme Natoon? Kuten natotus- ja usatusministeri Niinistö totesi, materiaalihankintojemme myötä meillä on uskottava kansallinen puolustus. Että vaikka kansainvälinen puolustusyhteistyö on tärkeää, emme olisi sen varassa. Mutta jos on kansainvälinen puolustusyhteistyö, niin mitä tai keitä vastaan puolustaudutaan? Niin, aivan: vastaus, jota ei ääneen lausuta, on Venäjä.

On todettava, että nykyiset päättäjämme ovat historiattomia. He eivät näe, että Suomen maaperän antamisessa Venäjälle vihollismielisen maan treenikentäksi ja sen liittolaiseksi ryhtymisessä on tilanne suunnilleen sama kuin oli jatkosodassa, kun Suomen silloiset poliitikot antoivat Saksan hyökätä Neuvostoliittoon maamme kautta, soti sen rinnalla ja lensi sen toimittamilla hävittäjillä. Niissä oli keltaiset raidat Saksan itärintaman tunnuksena.