Verosuunnittelulla autuaaksi

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka Toivakka ei ole eroaikeissa asiassa, jossa tämä syytti kansanedustajaa täysistuntosalissa valehtelusta, vaikka olisi pitänyt käyttää sanontaa ”puhua muunneltua totuutta”, vaikka itse asiassa hän itse puhui muunneltua totuutta ja valehtelusta syyttämänsä kansanedustaja puhuikin faktaa.

Toivakka ei ole halukas arvioimaan sitä, oliko hänen muunnellun totuuden puhuminen eduskunnalle vakava asia vai ei. ”-Jos ja kun on saatu sellainen kuva, että olen antanut väärän kuvan toimistani yhtiössä, niin sori siitä”. Ja näin jatkamme puhtaalta pöydältä. Pääministeri kiirehti ilmoittamaan, että ministerillä on hänen täysi luottamus. Ja näin ojentautui myös valtiovarainministerimme Alexander ”ten-ninety” Stubb. Hänelläkin on Toivakkaan nähden täysi luottamus. Minun on kysyttävä, hyvät herrat, että oletteko nyt oikein sisimmässänne tuota mieltä, sori siitä. Tai olette te. Pääministerimme on itse suojannut pääomatulonsa kapitalisaatiosopimuksiin ja valtiovarainministeri yritti vielä kerran sen onnettoman prosenttilukukeikauksensa jälkeen tuoda takaoven kautta sitä hallintarekisteriä eduskunnan hyväksyttäväksi. Pääomapiireillä on kiire saada tiettyjä lakiuudistuksia, millä varoja saa piilotettua, kun Euroopan Unionikin heitä alkaa jo ahdistelemaan.

SSS-hallitus on tänään nimittänyt parlamentaarisen seurantaryhmän tutkimaan veronkiertoa ja verovälttelyä. Hienoa. Mutta sen tehtävä onkin rajattu vain rikosten torjuntaan. Sen tehtävän ei suinkaan ole laissa olevien aukkojen tilkitseminen. Joku roti nyt sentään. Hallituksemme, jossa on siis ainakin kolme verosuunnitteluun perehtynyttä ministeriä ja valtiovarainministeri, joka on varakkaiden henkilöiden hyvin lobbaama, on erittäin orientoitunut yksityisen varallisuuden suojelemiseen ja sen yksityisyyden vaalimiseen.

Viime syyskuussa uutisoitiin, että yritysten verovelat olivat yli kolme miljardia. Suuri osa tästä johtui harmaasta taloudesta. Ja suuri osa tästä taas siitä, että yrityksen toiminta oli päättynyt tai ulosotto oli todennut ne varattomiksi. Eli firma oli putsattu ennen kuin verottajalle täytyi tilittää. Näitä varmasti sopii paheksua kaikkien. Mutta samaan aikaan hallituksemme päättikin vähentää harmaan talouden tutkimisen varoja. Talousrikostutkijoiden vakansseja on vähennetty ja Tullin määrärahoja harmaan talouden syynäämisessä leikattu. Miljoonaleikkaukset hallitus nyt joutui pyörtämään, kuten sen ”tehokkaan katumisen” eli veropetoksen rikosseuraamusten välttämisen mahdollistavan lakiesityksen. Kuulemma perustuslaillisten ongelmien takia. Varmasti näin, mutta eivät he sentään aivan sitä kehdanneet. Se olisi päästänyt verohuijarit pälkähästä.

Meillä on hallitus, joka on hyvin sisäistänyt markkinatalousjärjestelmän ja siitä koituvat edut. Kuten me kaikki tiedämme, kunhan isot ja paksut voivat hyvin, varisee sieltä pöydältä murusia alemmaskin. Veronkiert.. eikun verosuunnittelu on tapa, jolla pääomia saadaan kasattua yksiin käsiin niin, että maamme nousee uljaaseen lentoon. Jos harmaa talous on jonkinlainen ongelma, on sen päällä vielä se pimeä talous, pääomatulot ja voitot, joita verojärjestellään veroparatiisien ja konsernilainojen kautta. Niiden määrä on monikertainen tavalliseen harmaaseen talouteen verrattuna. Niistä rahoista verottaja ei näe edes unta.

Mikä on ylhäällä, varisee alaspäin, kuten ne leivänmuruset pöydältä. On myös niin, että omena ei kauas puusta putoa. Verosuunn.. eikun sijoittajaveljekset Georg ja Henrik Ehrnroothilla on ollut omistuksessaan luxemburgilainen yhtiö, joka on tehtaillut itselleen, asiakkailleen ja ties keille satoja yhtiöitä veronkiertosaariin eri puolille maailmaa. Näiden isäukko oli edesmennyt Casimir Ehrnrooth, jolta joku vuosi sitten yllättäen löytyi liechtensteinilaisesta pankista 10 miljoonaa euroa tämän avaamalta tililtä. Näistä rahoista ei verottaja tiennyt mitään. Mutta eipä näyttänyt Casimir-vainaa itsekään tienneen: "On täysi mysteeri, kuka ne rahat tilille on tallettanut ja minne rahat sitten joutuivat. Mistä minä ottaisin yhtäkkiä noin paljon rahaa?" Näin totesi hämmentynyt Casimir. Minäkin olisin hämmentynyt, jos minulle olisi ilmaantunut jollekin tilille kymmenen milliä.

Perintörahakas poika Henrik on ehtinyt tehnyt muutamia nerokkaita sijoituksia ja siirtoja muutenkin. Toimittaja Jouni Tervo sai joku vuosi sitten Suomen Kuvalehdestä potkut, kun meni kirjoittelemaan näistä. Lehti on arwokkaan kustannusosakeyhtiö Otavan omistuksessa ja Henrikin äiti on Reenpää, Otavan omistajasukua. Henrik on nykyinen Otava Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Pitää toimittajanplanttujen ymmärtää, että joku roti se on tutkivassa journalismissakin.

Liisa Sulkakoski RIP

Lääkäri, biologi ja homeopaatti Liisa Sulkakoski on kuollut. Hän menehtyi haimasyöpään. Tämä tieto yllätti, kun hän oli vasta aivan pari kuukautta sitten A-talk -ohjelmassa puolustamassa homeopatiaa, tuota kaikkien sairauksiin tehoavaa hoitoa. Kuten kaikki tiedämme, on homeopatia hoitomuoto, jossa lääkkeenä käytetään vettä, johon on taudinaiheuttajaa laimennettu niin paljon, ettei siinä ole juuri molekyylitasollakaan enää taudinaiheuttajaa. Esimerkiksi unettomuutta hoidetaan kofeiinilla. Siis vedellä, josta kofeiini on laimennettu olemattomiin. Parantavassa voimassa onkin kyse veden muistista ja siitä, että vesi on ravisteltu oikein. Tämä on ns. potensointia. Potensoinnissa liuosta ravistellaan jokaisen laimennuksen jälkeen ja tietyllä tavalla. Menetelmän kehittäjä Samuel Hahnemann laati oikein taulukon, miten oikeaoppisesti kuuluu ravistella. Hahnemann oli myös lääkäri. Tosin hän sai koulutuksensa 1700-luvulla.

Minua ihmetytti Sulkakoskessa erityisesti se, että hän oli biologisen ja lääketieteellisen koulutuksen saanut ja toimi lääkärinä. Hän toimi homeopatiasaarnaajana pitkään ja oli varmaankin julkisuudessa näkyvin homeopatian profeetta ja evankelista. Kun hän näinkin näkyvä oli, tuntuu erikoiselta, että homeopatiayhteisö on ollut tyystin hiljaa profeettansa poismenosta. Vaikenemiseen voi tietysti olla syynä sekin, että Sulkakoski oli ollut Sveitsissä hoidossa, jossain ties missä luontaishoidossa. Ei tehonnut hoito, kuten ei tehonnut Applen Steven Jobsillakaan, joka tosin taipui hörhöhoitojen tehottomuuden jälkeen liian myöhään lääketieteelliseen hoitoon. Jobsin haimasyöpä oli sellaista laatua, että se olisi ollut hyvinkin parannettavissa ja se myös tehtiin Jobsille ajoissa selväksi. Mutta hän halusi pehmeämpiä ja luonnonläheisempiä hoitoja.

Liisa Sulkakosken Sveitsiläiseltä klinikalta hankkima hoito lienee ollut kallista, koska hän oli julkisesti fb:ssä pyytänyt lahjoituksia hoitoon. Hän itse oli rahastanut vuosikausia homeopatialla. Täytyy sanoa, että tuntuu varsin kummalta, että Sulkakoski homeopatiaan syvästi perehtyneenä ei osannut itse valmistaa homeopaattista lääkettä sairauteensa, vaan hän joutui turvautumaan omaan yhteisöönsä maksaakseen kalliit sveitsiläiset hoidot. Hänen fb-sivuiltaan on poistettu kaikki. Eikä netistä löydy juuri mitään tuoreita tietoja hänestä. Vain jo vanhoja juttuja. Miksi tämä hiljaisuus, vaikka hän oli homeopatiayhteisön varsinainen guru? Tietämäni mukaan hän oli vielä vähän aikaa sitten julkaissut sivullaan lääketieteen kyseenalaistavan ja suorastaan vihamielisen postauksen. Kyseenalaisti vielä oman yhteiskunnan varoilla annetun kalliin ja korkeatasoisen koulutuksensa.

Siinä A-talkissa, jossa Sulkakoski esiintyi, oli mukana myös Hunks-tanssija Jani Kokki, joka niin ikään kävi jossain ulkomaisessa hörhöhoitolassa hakemassa luontaista parannusta suolistosyöpäänsä, ja johon reissuun hänkin kerjäsi rahaa julkisesti. Ei tehonnut hoito tässäkään tapauksessa, vaan hän joutui viime hetkillä leikkaukseen ja joutuu kantamaan avannetta lopun elämäänsä. Hän puolusti kaikesta huolimatta homeopatiaa, vaikka vähän aiemmin oli todennut, ettei kenellekään enää suosittelisi luontaishoitoja. Sulkakoski lienee onnistunut kääntämään pään. Homeopatiayhteisö on tiukka omassa totuudessaan ja epäilijät pannaan varmaankin nopeasti ruotuun. Tai saavat luopioina lähteä kokonaan lätkimään. Tämä tulee varsin selväksi, kun tutkii hoitouskovaisten keskusteluja.

Lääkäriliiton Heikki Pälve kommentoi tuoreeltaan Sulkakosken esiintymistä A-talkissa: "Oli pöyristyttävää kuunnella lääkäri Sulkakosken kommentteja lääketieteellisen hoidon ja mm. rokotusten asemasta potilaiden hoidossa. Ei ole ihme, että toimijat, jotka haluavat lääketieteen saavutusten siivelle, käyttävät toimistaan nimitystä ’vaihtoehtoinen’ tai ’täydentävä’ lääketiede. Vaikka heidän hoitonsa ei mitenkään liity lääketieteeseen – ei vaihtoehtoisena eikä edes täydentävänä. Ne ovat hyvinvointihoitoja – wellness businessta. Sellaisena toki hyväksyttäviä ja vain sellaisen markkinoitavia."

Niin, luontaishoidot, hörhöterapiat, vyöhyketerapiat ja homeopatiat ovat wellnessbisnestä. Niillä ansaitaan rahaa. Tietenkin on hyvä, että elantonsa jotenkin saa, mutta silti on syytä pohtia, onko tämänkaltainen hyväuskoisten höynäyttäminen ja rahastaminen hyvää yritteliäisyyttä ja voi pohtia sitäkin, että onko sellaisella yritteliäisyydellä elantonsa saaminen parempi asia kuin työttömänä oleminen?

Sulkakoski siis on menehtynyt, enkä hänestä tämän enempää kirjoita. Vainajista ei sovi puhua eikä kirjoittaa epäkunnioittavasti, mutta voinee nyt todeta, ettei hän ollut uskontokuntansa levittämän uskon paras esimerkki. Sulkakosken omasta uskosta homeopatiaan en tiedä. Joko hän uskoi tai ei. Jos ei, voi miettiä, miksi hän tuota uskoa levitti. Näistä kuuluisista tapauksista, joissa hoito ei ole tehonnut, on kuitenkin varmasti hyvä tiedottaa. Nimittäin tavalliset ihmiset, jotka eivät paranekaan, vaikenevat ja menevät vähin äänin lääkärille tai menehtyvät sairauteensa ilman että kuuluttavat ilmoille tulleensa fataalisti harhaanjohdetuiksi. Jos usko on tarpeeksi vahva, sen kanssa mennään hautaan. Jani Kokki on hyvä esimerkki uskosta, hän ei parantunut, mutta todistaa hoidon tehokkuudesta.

Yhteiskunnan hyväksymät iilimadot joukossamme

Jumalauta, saatana, perkele ja helvetti! Ja liuta muita. Nämä ovat tyypillisiä voimasanoja tiukassa paikassa. Nämä ja se yleisin, jota tässä en mainitse, ovat nykyisin lähinnä puheenparren apusanoja ja välimerkkejä. Kirosanat ovat menettäneet tehonsa. Mutta on todellisiakin kirosanoja, sellaisia, joita ei juuri kukaan uskalla sanoa ääneen. Ne ovat niin voimallisia, niitä pelätään, niitä kammoksutaan ja niitä inhotaan pahemmin kuin ruttoa. Rutto on vain sairaus, joka olisi nykyisin helposti parannettavissa. Mutta ne vitsaukset, joita kukaan ei halua ovelleen tai postiluukusta sisään tunkeutuvina, ovat sellaisia, joihin parannus saadaan katkerimman ja kalleimman kautta. Näitä kirosanoja ovat Intrum Justitia, Lindorff, OK Perintä, Aktiv Kapital ja Svea Perintä.

Velkojen syntyyn on monta tarinaa, joita tässä ei ole tilaa käsitellä. Useimmat velalliset ovat kuitenkin alentuneessa tilassa hoitaa asioitaan. Velkojen moninkertaistuminen korkojen, koronkorkoineen ja perintämaksuineen on aivan huikeaa. Taikurit ovat silmänkääntötemppujen tekijöitä, jotka viihdyttävät meitä tekemällä tyhjästä jonkun esineen tai päinvastoin. Esine on silti olemassa ja muuttumaton. Perintäfirmojen taikatemppu on tehdä kymmenestä eurosta 150 euroa. Ja siinä ei ole mitään viihdyttävää. Esimerkkejä on lukuisia. Perintäfirmat saavat tehdä laillisesti pienistä veloista moninkertaisia ja periä ne vaikka oikeusteitse. Ennätys lienee 11 sentin velan kasvaminen 128 euroon. Kyse on usein perintämaksusta, joka maksamatta jäätyä kasvaa, kasvaa, kasvaa…

Nämä ulkomaisessa omistuksessa olevat firmat eivät maksa veroja niistä voitoista, joita ne tekevät täällä riistämällä velallisia. Ne on rekisteröity veroparatiiseihin. Lindorff sijaitsee Jerseyllä. Muuten, suomalainen eläkefirma Ilmarinen on sijoittanut tähän veren- ja veronimijäfirmaan. Joskus velan hoito tapahtuu käytännössä vielä verovaroin, vaikka toimeentulotuella ei velkoja saakaan hoitaa. Kansaneläkerahoja nuo roistofirmat kyllä ainakin imevät. Kupattavina on nimittäin paljon köyhiä eläkeläisiä. Erityisen käsittämätöntä on, että kunnat, kuntayhtymät ja muut julkiset palveluntuottajat ovat ulkoistaneet perintänsä juuri näille yhteiskunnan syöpäkasvaimille. Lienee niin, että julkisyhteisöt ovat laiskoja itse perimään saataviaan ja suomalaisia perintäfirmoja ei kai sitten ole. Moraali kyllä on tästä kaukana.

Kun perintäfirma hinautuu köyhän velallisen viereen, on seurauksena aina luottotietojen menetys. Ja silloin ei oikein mikään enää onnistu. Ei asunnon vuokraus, ei pankkikortin saaminen, ei saa vakuutuksia, eikä oikein mitään mitä ei käteisellä saa. Tämä säälimätön ja kylmä sanktio tulee yksityiseltä veronkiertofirmalta, pankkien yhteisesti omistamalta Asiakastieto Oy:tä. Niiden pankkien, jotka aikoinaan nostettiin ahneuden aikaansaamasta alhosta verovaroin. Asiakastieto Oy:llä on rahaa kuin Roope Ankan säiliössä, mutta silti se on runsaissa veloissa. Velat sille on kehitelty eli hienosti sanottuna sen pääomarakenne on muutettu siksi, että sen ei tarvitse maksaa veroja. Vuonna 2014 veroja se maksoikin tasan 0 euroa.

Suomessa muutettiin v. 2013 perintäkulujen kattosääntöä pienemmäksi, kun velkojen perintälakia muutettiin. Perintäyhtiöt eivät jääneet miettimään: ”Lindorff pyrkii sopeuttamaan tuotantoprosessejaan ja asiakassopimuksiaan muuttuneeseen lainsäädäntöön, jotta muutoksen kielteiset vaikutukset yhtiön tulokseen voidaan eliminoida”. Siinä se on sanottu. Perintäyhtiöt ovat tarkoitettu yhteiskunnan lailliseen kuppaamiseen köyhien ja onnettomien velallisten kautta. Niille on tärkeintä se, että velallisia on riittävän monta ja että perintäaika on mahdollisimman pitkä. Että viivästyskoroista tulisi satojen prosenttien suuruisia. Suomessa on laki, jonka mukaan viivästyskorko saa olla enintään 7 %-yksikköä yli Suomen pankin koron. Mutta silti nämä firmat kiristävät satojen prosenttien suuruisia korkoja. Kun kiristettävinä on köyhät, niin se sallitaan. Tämä ei hallitusta huoleta, sen sijaan näiden luottotietonsa menettäneiden ja toimeentulon rajamailla elävien asioiden kiristämisestä hallitus vielä huolehtii. Sehän on vain omiaan kannustamaan heitä. Niiltä, joilla vähiten on, viedään loputkin liikenevät, perintäfirmojen toimesta ja hallituksen siunauksella.

Yhteiskunta maksaa perintäfirmojen lisäksi suuria summia ulkomaisille lääkärifirmoille niille ohjatuista hoidoista. Nämäkin firmat vievät veronmaksajien maksamat voitot muualle täältä pois kuleksimasta. Näin on päättäjämme hyväksi katsoneet.

”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan”, lukee tuomarin ohjeissa, mutta kun tuo ei ole laissa, niin siitä ei tarvitse välittää. On ymmärrettävää, ettei globaali verovelvoitteensa laistava suuryritys välitä tuon taivaallista oikeudesta ja kohtuudesta, mutta jos ja kun päättäjämme ovat tunteettomia tuolle Olaus Petrin laatimalle sangen hyväksyttävälle ohjeelle, on yhteiskuntamme pian ajautumassa pahaan luokkajakoon ja levottomuuksiin.

Nämä ulkomaisomisteiset kiskurifirmat toimivat kyllä aivan raamatullisesti: "Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta eläkä mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan. Vierasmaalaiselta voit periä korkoa mutta maanmieheltäsi et. Kun noudatat näitä määräyksiä, Herra sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikissa toimissasi siinä maassa, jonka nyt menet ottamaan haltuusi."