Myrkkykäärmeetkin piti sitten luoda

Komodonvaraani ja muita mukavia otuksia. Alkuperäinen blogini kuvituskuva

 

”Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?” Matt. 3:7

Näin Raamattu kertoo Johannes Kastajan huutaneen. Tämä toistuu sitten Jeesuksen suuhun pantuine sanoineen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt! Kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” Matt 23:27

Tämä tuli mieleeni tänään lukiessani Reza Aslanin mielenkiintoista kirjaa "Kapinallinen - Jeesus Nasaretilainen aika ja elämä" ja siitä sitten tuli mieleen kesäuusia tämä 26.6.2012 Kotimaa-24 -blogissa julkaisemani teksti vain vähän tuunattuna.

------------------

Keväällä kävellessäni pellolla törmäsin kyykäärmeeseen. Oikein kunnon mittaiseen. Otaksuin ensin, että se oli kuollut, kun se ei olkien heitoista ollut moksiskaan. Jalan polkaisu sitten sai sen pään kääntymään. Päätin kokeilla seuraako se minua. Seurasi. Muutaman kerran sen kierrettyäni sen katse seurasi minua sillä seurauksella että se kiersi itsensä kerälle. Kyy on Suomen waarallisin käärme, muttei onneksi fataalisen myrkyllinen. Joskus tuntuu siltä, että keskuudessamme, meissä ihmisissä, on paljon myrkyllisempiä tapauksia.

Katselin Prisma-dokumentin Myrkynmetsästäjä. Se kertoi Tohtori Bryan Frystä ja hänen työstään kalkkarokäärmeitten, skorpioniliskojen sekä skorpionien parissa. Näistä lypsettävää myrkkyä tutkitaan ja niistä tehdään vastamyrkkyjä niiden pistoksien varalta. Fry todisti erään herttaisen otuksen, kolmemetriseksikin kasvavan komodonvaraanin erittävän purressaan myrkkyä, joka estää veren hyytymisen. Sitten se odottaa, kunnes ruoka valuu kuiviin ja se kuolee. Ei siis juuri kannata jäädä neuvotteluihin komodonvaraanin kanssa. Inhoan kylmyyttä ja räntää, mutta oikeastaan olen tyytyväinen siihen, että synnyin Suomeen. Täällä ei ole komodonvaraaneja.

Tuli mietittyä sitäkin, että miksi ihmeessä kaikkitietävän Luojan piti luoda myrkkykäärmeitä, myrkkyliskoja ja skorpioneja? Mikä tarkoitus niillä piti olla? Ihmisiä kuolee käärmeenpuremiin vuosittain keskimäärin 35 000. Pyramidikyyn purema tappaa vuodessa tuhansittain ihmisiä. Yleensä fataali käärmeen myrkky on hermomyrkkyä, joka tukehduttaa hengityksen lamaannuttua. Kuolema seuraa yhtä varmasti, oli sitten pakana, muslimi, kristitty tai ateisti. Vaarallisimmat skorpionilajit ovat myös hermomyrkyttäjiä. Esimerkiksi Meksikossa skorpioninpistoihin kuolee yli tuhat joka vuosi. Pistoja esiintyy satoja tuhansia vuosittain. Huumejengeillä on pitelemistä pysyäkseen perässä uhriluvuissa.

Pitkäjänteisellä työllä on onnistuttu kehittämään vastamyrkkyjä. Kerran USA:ssa Teksasissa sairaaloissa alkoi ilmaantua ongelmia kalkkarokäärmeen puremista, joihin ei mikään vastamyrkky tehonnut. Oireet olivat ennen tuntemattomia ja ikäviä. Uhreina oli myös paljon lapsia. Tässä saattoi olla yksi ilmenemä evoluutiosta omana aikanamme. Epäiltiin nimittäin, että kaksi kalkkarokäärmelajia oli onnistunut risteytymään keskenään ja kehittämään entistä tehokkaamman myrkyn. Tai sitten uuden myrkkytyypin kehittyminen oli saalistajan ja saalistettavan kilpavarustelusta. Kilpavarustelua eivät siis keksineet länsi ja itäblokki pullistelussaan, vaan evoluutio teki sen ensin.

Vastamyrkyt pelastavat runsaasti ihmisiä muuten varmalta kuolemalta. Absoluuttisesti varmemmin kuin rukous. Vastamyrkkyjen keksiminen ja valmistus on sofistikoituneen tieteen tulosta, ihmisen neuvokkuuden aikaansaannosta. Myrkkykäärmeiden luoja, Jumala, ei tiettävästi ole vastamyrkkyjen ohjeita missään antanut, eikä edes myrkyllisten eläinlajien varomisesta Raamatussakaan mitään ilmoitettu. Sopii ihmetellä miksi ei. Paljolta turhalta kärsimykseltä olisi vältytty, mikäli Jumala olisi myrkkymatelija- ja skorpionilajien sijaan tehnyt jotain muuta. Tai jos syystä tai toisesta oli pakko nuo herttaiset otukset luoda, niin olisi voinut elämän käyttöohjeisiin eli Raamattuun präntätä maininnan myrkyllisistä lajeista ja niiden puremille vastamyrkyn kaavan.

Meidän ns. evoluutiouskovaisten (mitä nimitystä uskovat mielellään käyttävät) mielihupia on ollut arvailla, miten kaikki miljoonat lajit saatiin mahtumaan ja elämään siinä kuitenkin ilmeisen ahtaassa Nooan arkissa. Miten kaikki heinä riitti, miten monta paria saaliseläimiä lihansyöjille, kuinka paljon makeaa vettä tarvittiin, kuka siivosi tonnikaupalla sontaa päivittäin jne. Halpaa hupia meille skeptikoille. Mutta voihan sitä pohtia sitäkin, miten siinä purkissa roudattiin nuo parikymmentä erityisen vaarallista skorpionilajia, miten kaikki kobrat, pyramidikyyt, mustamambat, korallikäärmeet, kraitit, myrkkytarhakäärmeet, aavikkotaipaanit, kalkkarokäärmeet, skorpioniliskot, myrkkyvaraanit, ja ne kuristajakäärmeetkin jne. Ja komodonvaraanit. Ja miten ne kaikki ruokittiin?

Mutta evoluutiohan on satua ja lajiutuminen järjetöntä. It makes no sense. Meidät kaikki on erikseen luotu tänne, meidät myrkylliset ja myrkyttömät. Pärjäilkäämme keskenämme kun näin on tarkoitettu.

Mutta jos Jessekin käytti sanaa ”myrkkykäärmeen sikiöt” negatiivisessa valossa, niin eikö hän pilkannut isänsä, Jumalan, luomistyötä?

Kissatkin sitten piti luoda

17-vuotiaan kattimme, Miisun, huhtikuinen iltahaukotus. Tämä lienee monille 

luontokappaleille viimeinen näky tässä maailmassa.

(Kesäuusintana teksti Kotimaa 24 -blogistolla 30.6.2012 julkaisemastani bloggauksesta lievästi tuunattuna.)

Kissa käveli vastaan jotain suussaan roikottaen. Ärsytti. Oliko se taas saanut kiinni linnun? Ei. Se oli orava. Se oli vielä elossa, mutta nähtävästi jo siinä kunnossa, ettei siitä eläjäksi enää olisi ollut. Katselin kissan touhuja hetken. Tuli mieleen, että en juuri mitään tuntenut. Vähän harmitti kyllä, koska pidän oravista. Kun näen kissan tappaneen hiiren tai rotan, olen vain pelkästään tyytyväinen. Mutta orava ja rotta ovat luonnon näkökulmasta suunnilleen samankaltaisia. Niillä on täsmälleen samat tarpeet ja täsmälleen samanlainen suhde ympäristöönsä. Mutta ihmisen näkökulmasta ne ovat tyystin erilaiset. Orava edustaa meille positiivisia arvoja, se on virkeä, leikkisä ja ahkera ruoan hamstraaja. Rotta taas vähän kaikkea sitä, mikä vain voi vastenmielistä olla. Joskus joku voi sanoa jostakin vastenmielisestä henkilöstä, että se on rottamainen, rotannaamainen. Silti, rotta on hyvin evoluutiossa kehittynyt, se on suhteellisen älykäs ja se sopeutuu lähes mihin elinympäristöön tahansa. Pohjolan talveen se ei juuri ole sopeutunut. Jos toisin olisi, niitä olisi typerryttävän paljon joka puolella.

Kissa on peto. Se on ehdoton lihansyöjä ja siksi sillä on vaisto tappaa. Se tappaa, jos tilaisuuden saa vaikka ruokakupilta juuri noustuaan. Kissa on varsin vahingollinen ympäristölle missä se elää. Se on taitava saalistaja ja sen kynsiin joutuu paljon lintuja ja oravia. Tosin se pitää myös harmillisten pikkujyrsijöiden määrän jossain rotissa. Monet inhoavat kissoja juuri niiden käsitetyn ympäristöterrorin vuoksi. Kumpihan silti mahtaa olla luonnolle vahingollisempi, kissa vai orava, joka se taas on melkoinen pikkulintujen pesillä käyvä munarosvo?

Monilla on kissaan ambivalentti suhde. Toisessa vaakakupissa painaa se, että kissa on aivan vastustamattoman viehkeä, pehmeä, kaunis. Sen selvästi opportunistisen käyttäytymisenkin sietää, kun se piru on niin sulokas, pehmeä, silittämään yllyttävä ja sen kehräys niin hemmetin mukavaa. Kissa vastaa kevyesti jotain kallista terapiaa. Mutta sitten se on se säälimätön, saaliillaan leikittelevä peto. Se todellakin siis leikkii kissa ja hiiri –leikkiä. Se voi jatkaa sitä pitkiä toveja. Jos se saa kiinni linnun, ei se sen kanssa pitkään neuvottele, koska tietää linnun helposti voivan lentää tiehensä. Kissalla on yllättävän pitkä muisti. Jos kissan saa nostettua pois jonkun päästäisen kanssa elämän ja kuoleman pelin pelaamisesta ja vie sen sisätiloihin, antaa olla siellä riittävän kauan, se ulos päästyään painaa saman tien tutkimaan paikkaa, olisiko leikkikaveri vielä siellä.

Ihan aikuisten oikeasti monet pitävät kissaa julmana. Mutta se on sitä eläinten inhimillistämistä, joka sisältää aina harhan. Ei kissa julma ole, ei se tiedä, mitä julmuus on. Se leikkii saalillaan siksi, että se on sille luontaista käyttäytymistä. Kissalle on luonnonvalinnassa kehittynyt tiettyä älykkyyttä. Ja kun älykkyyttä on kehittynyt, tarvitaan virikkeitä. Kissa tutkii ajankulukseen ympäristöään ja etsii myös virikkeitä. Olen nähnyt kissan leikkivän itsekseen risuilla, kävyillä tms. Eipä tarvitse ihmetellä sen kissa ja hiiri -leikkiä. Kissa on sen verran älykäs, että tietää milloin on vahvoilla. Aivan kuin ihminen. Monet tekevät sitä samaa; kissa ja hiiri -leikkiä lähimmäisten tunteilla, mutta voivat seuraavassa tilanteessa kauhistella kissan hiirellä leikittelyä.

Jotkut inhoavat kissoja siksi, etteivät ne kuulu Suomen luontoon. No, ei kuulu fasaanitkaan, kauriit, nykyiset majavat, lupiinit, jättiputket jne. Näitä Suomen luontoon alun perin kuulumattomia lajeja on lukuisa määrä sellaisia, jotka on tuotu tai tulleet Suomeen paljon kissan jälkeen. Niin, kuuluko kissa Suomen luontoon? Voi saman tien kysyä, kuinka paljon ihmisen kuuluminen Suomen luontoon on luonnollisempaa? Ja kumpi itse asiassa luontoa enemmän tuhoaa?

Olin jo kysyä, että miksi ihmeessä kissa piti luoda, mutta muistinkin että kissa on todistettavasti tunnettu omana lajinaan jo 9500 vuotta sitten, mutta maailma on taas tiettävästi vain 6000 vuotta vanha, joten kysymys täytyykin asetella jotenkin toisin. Mutta en osaa, kun tuli esitettyä paradoksi, jonka kai kristityt uskovat osaavat paremmin selittää.

Mark Twain totesi joskus: ”Jos ihminen ja kissa risteytettäisiin, ihmisestä tulisi parempi mutta kissasta huonompi”. Laittamattomasti sanottu, mutta enpä tiedä. Jos on lukenut Mark Twainin tuotantoa, mitä itse diggaan, voi hyvin ymmärtää tuon, hmm, ehkä hieman nihilistisen lauseen. Mutta miten teoreettisesti mahtaisi meidän ruukkurouvan ja minun kohdalla käydä? Ainakin me kumpikin olemme hyviä haukottelemaan. Muusta risteytyksen lopputulemasta ja sen positiivisuudesta en menisi oikein mitään sanomaan. Tai ainakin jotain. Lopputulos olisi ainakin yhtä laiska kuin minä tiedän olevani.  

Suomi Areena 2018, asevarustelua ja turvallisuutta

Suomen raskaat näyttivät meille, miten turvallisuuttamme turvataan. Kirjurinluoto, Pori. 

Sotiminen on kaunista, kun sitä voi ihastella turvallisissa olosuhteissa katsomossa.

Maailmassa käytettiin vuonna 2017 aseisiin ja varustautumiseen rajaa 1.740.000.000.000 USD. Siinä on melkoinen mälli rahaa tai arvoa, mitä rahalla mitataan. Maan ja auringon välimatka on 149.600.000 kilometriä. Siis melkein 12 dollaria riittäisi jokaiselle kilometrille täältä aurinkoon. Periaatteessa sentti per metri US-rahaa.  USA käytti tuosta summasta yli kolmanneksen. 610.000.000.000 taalaa. Siis 610 miljardia. Sadan taalan seteleitä peräkkäin aseteltuna riittäisi Pentagonista laskettuna maapallon ympäri takaisin Pentagoniin noin 20 kertaa.

Kiina seuraa hyvin perässä: 228.000.000.000 dollaria. Pronssisijan nappasi fundamentalisti-islamilainen valtio Saudi-Arabia, jota USA tukee ja aseistaa. Kuten myös Suomen valtion puoliksi omistama asevalmistaja Patria. Venäjä on jäänyt jo senkin taakse. Siellä asevarustelu on jäänyt pahasti miljardöörioligarkkien ja Putinin itsensä rahanahneuden jalkoihin. Kun Kiina tuossa tuokiossa on maailman johtava talous, on selvää, että sen asemenot tulevat kirimään ja ennen pitkää ohittamaan USA:n, joka tullee olemaan Trumpin kauden jälkeen niin pahoissa taloussotkuissa, että sen on pakko supistaa ns. puolustusbudjettiaan.

Mutta rahaa siis käytetään varustautumiseen hirvittävät määrät. Sillä rahalla voitaisiin ruokkia koko maapallon väestö pari sataa vuotta tai lähettää kaikki koulutusta vailla olevat lapset kouluun ainakin parin kymmenen vuoden ajaksi. Siis vain tuolla yhden vuoden asemenojen määrällä. Luetteloa voisi jatkaa, jos hotsittaa keksiä esimerkkejä. Nuo otin nyt suhteutettuna veroparatiiseihin kätkettyjen pääomien yhteismäärästä, jolla voitaisiin toteuttaa nuo mainitut.

Nato, jonka jäsen Suomikin tosiasiassa on ilman sitä viidettä artiklaa, on sotilasliittoutuma, jonka pitäisi turvata rauhaa, on itse asiassa asetehtaitten ja sotilaitten liittoutuma Venäjää vastaan. Sen yksinomainen tarkoitus on olla linnake Venäjän oletettua uhkaa vastaan. Mutta mikä uhka se on? Venäjän kalusto, vaikka onkin massiivinen, on surkeassa tilassa. Poissa on Neuvostoliiton aikainen loisto ja voima. Teknologia, hävittäjät ja muu kalusto on vanhaa, eikä sitä Venäjän taloudellisissa oloissa kovin notkeaan kohenneta.

Trump, joka kävi kuin norsu posliinikaupassa rähjäämässä Naton kokouksessa, vaati Naton Euroopan maita lisäämään tuntuvasti maksujaan Natolle ja lisäämään asevarustelumenojaan. Nostamaan ne 2%:iin bkt:sta. Se maksaisi vaikka Saksalle kymmeniä miljardeja. Erikoinen vaatimus samalla, kun Trump on samalla aloittanut EU:ta vastaan kauppasodan tulleineen. Ilmankos Natomaiden johtajat ovat kuin klapilla päähän lyötyjä.

Suomi, joka siis ei istu omien sotahaukkojemme harmiksi Naton sisimmässä pöydässä, kyllä varustautuu ja mielellään. Suomi tulee lähimmän 15 vuoden aikana käyttämään kymmeniä miljardeja asehankintoihin. Ja sellaisiin, jotka kelpaavat Natolle. Samalla se tulee täyttäneeksi sen 2% bkt:sta, jota Trump (muilta) Natomailta vaatii. Sen puolustusministerimme Jussi Niinistö mielevänä totesi Suomi Areenan eräässä keskustelussa. Mielenkiintoinen oli muuten Niinistön bloggaus Uudessa Suomessa juuri samana päivänä kuin Trump ja Putin tapasivat Helsingissä. Hän haluaa ”repiä rikki” Ottawa-sopimuksen, joka siis kieltää maamiinat. Hän sanoi sen ääneen myös Areenan avajaisissa.

Ne, miinat, ovat Suomessa tarkoitettu vain ja ainoastaan Venäjän hyökkäyksen varalta. Varmaan mielenkiintoista oli Putinille saada tietää tuo. Tottahan se hänelle kerrottiin. Olkoonkin, että Venäjä ei sitä sopimusta ole allekirjoittanut, kuten ei USA, Intia ja Israel, nuo kaikki mallikelpoiset ja ihmisoikeuksia kunnioittavat maat. Niinistö oikein tosissaan haluaa Suomen irtaantuvan sopimuksesta ja liittyvän noihin kunnioitettaviin maihin. Niinistö, presidentti Niinistö siis, muuten menee tapaamaan Putinia elokuussa. Keskusteltaneenkohan puolustusministerin, kylmän viileän militaristitohtorin, ehdotuksesta? Saman tien totean sen, että JOS Venäjä jostain kummasta syystä haluaisi hyökätä Suomeen, mikä on täysin absurdi ajatus, ei siinä miinat mitään estä. Niinistön käsitys sotimisesta lienee peräisin hänen innolla harrastamastaan sotahistoriasta.

Porissa on meneillään Suomi Areena, jonka teemana on turvallisuus. Etelärannassa on armeijan kalustoa, tankkeja ja muuta kalustoa. Areenan avajaisia juhlistettiin Hornetin ylilennolla. Ilmavoimien Black Hawk -taitolentäjät esittivät piruettejaan kaupungin yllä ja Kirjurinluodon perukoilla järjestettiin oikein taistelunäytös. Se näytös muuten veti monin kerroin enemmän väkeä kuin yksikään keskustelutilaisuus.

Ymmärrän kyllä, että puolustusvoimia tarvitaan niin kauan kuin maailmassa on despootteja ja mieleltään epävakaita johtajia ja on niistä hyötyä monissa siviilielämän onnettomuuksissakin. Mietin vain, että mitä ihmettä aseellisen voiman esittely kuuluu keskustelutapahtumaan, missä puhutaan turvallisuudesta. Tai ylipäätään näkyville siviilielämän keskuuteen. Panssarivaunu tykkeineen ja miehistönkuljetusvaunu konekivääreineen ei oikein tuo lenseää fiilistä kesätapahtumaan. Niiden näkeminen luo ainakin minulle levottomuutta, vaikka olenkin armeijan käynyt.

Suomi Areena 2018, turvallisuus, Eteläranta, Pori

Missään eikä koskaan ole turvallisuutta kohennettu aseiden määrää nostamalla. Päinvastoin, turvattomuus on aina suurinta siellä missä aseita on paljon ja niitä käytetään, riippumatta maasta tai maan kolkasta. Se on nähty koko ihmiskunnan historian ajan. Turvallisuutta kyetään edistämään vain sopua hakemalla ja yhteisymmärrykseen pyrkimisellä.

Varustautumisella luodaan ja syötetään kansalaisille turvallisuuden tunnetta. Jokainen asehankintapäätös perustellaan turvallisuudella ja sen lisääntymisellä. En puutu kaikkiin syihin, miksi maailma on muuttunut nähtävästi turvattomammaksi terrrorismeineen ym., mutta on aivan selvää, että kapitalismi kulkee aina käsi kädessä aseistautumisen kanssa. Historiassa on myös uskonto ollut syynä, kuten edelleenkin kriisipesäkkeissä. Mitä muuten turvallisuuteen tulee, on maailma vuosisatojen kuluessa kuitenkin muuttunut koko ajan vain rauhallisemmaksi ja sodat harvinaisemmiksi. Siihen on syynä kansojen tutustuminen toisiinsa, ajatuksien ja eetosten ymmärtäminen. Terrorismi muuten aiheutti Euroopassa kuolonuhreja vuosina 1970-1986 enemmän kuin vuosina 2000-2016.

Yksi tärkeä seikka turvallisuuden suhteen, mihin Suomi Areenassa ei juuri puututa, on köyhyys ja taloudellisen tasa-arvon olemattomuus myös meillä Suomessa. Hallituksemme on jatkuvasti luonut uusia sisäisiä turvallisuusuhkia heikentämällä vähäosaisten asemaa, antamalla syrjäytymiskehityksen jatkua, mutta sen sijaan ojentamalla hyvissä taloudellisessa asemassa oleville lisää hyvää. Syrjäytyminen on nyky-Suomen suurin turvallisuusuhka, jonka ovat todenneet eri ministeriöt. Venäjä se suurin uhka siis ei ole, paitsi sotahaukkojen mielestä. Tämä pitäisi olla kaikilla tiedossa. Ja tämän kaupunginvaltuutettu Raisa Rantakin toi SK:n kolumnissa esille.

Onneksi olkoon, Suomi Areena, hyvin lobbasitte asevarustelun ja TURVALLISUUDEN edistämiseksi!

Ylen sivuilta voi kuunnella, kuinka leppoisasti osaston johtaja ohjaa lentuettaan. Rentoutta.