F-35 - varma nakki. Kallis nakki

Olen harmissani, että nykyhallituksemme ei ole ollenkaan kartalla siitä, mitä ns. HX-hankkeessa tapahtuu. Mitä siis on käynnissä uusien hävittäjien hankinnassa. Tänään 14.5. eduskunnan kyselytunnilla rahaministeri Kulmuni vastatessaan Mustajärven kysymykseen hankinnan järkevyydestä piti Suomen ”uskottavaa puolustuskykyä” tärkeimpänä seikkana. Hallituksemme ei tiedä nykysodankäynnistä yhtään mitään. En minäkään, mutta uskon viisaampiani. Kun joskus kauan sitten Messerschmitt 109 tuhosi vihollisen JAKin, niin jo pitkään tällainen on ollut pelkkää narratiivia. Jo Hornetien hankinnan aikaan. Nykyisin ilmatorjuntaohjuksilla hoidetaan yli 90 prosenttia KAIKISTA koneiden pudotuksista. Suomi EI tarvitse kalliita hävittäjiä. Hankinta on täysin järjetön, kaitapäinen, mieletön ja supermassiivisen kallis. Muutama riittää, tunnistuslentoihin ja jyliseviin paraatiylilentoihin. Kovan äänen mukaan itse asiassa ne muutamat koneet pitäisi valita.

Nyt on jo täysin selvää se, että hävittäjiksi on JO valittu kallein. Lockheedin F-35. Niiden hankinta maksaa 10 miljardia euroa ja niiden ylläpitokustannukset tulevaisuudessa vähintään 30 miljardia. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon oikeasti, koska edes kansanedustajat tai ministerit eivät saa tarkkoja tietoja. Tietoja pimitetään, etteivät tulisi sotkemaan F-35:n valintaa. Hornetit vievät joku 180 miljoonaa vuodessa. F-35:n ylläpitokustannukset kymmeniä prosentteja enemmän. Mutta mistä ei voi puhua, siitä ei puhuta. Lisäksi F-35:n huolto tapahtuu leasing-systeemillä. Lockheed tekee sopimuksen puolustusvoimien kanssa, joka sitoo sitten koko käyttöajan. Muuten hirmuiset sopimussakot. Koko ajalta maksetaan Lockheedille käyttömaksua, jota vastaan se huoltaa koneita. Se ei siis edes juuri työllistä suomalaisia. Hienoa. Lockheedin käyttökustannukset muuten ylittävät myös ”kilpailijoiden” vastaavat myös kymmeniä prosentteja. Tämä tieto HX-hankkeessa mukana olevalta. Siitä ei ole puhuttu mitään eikä missään. Vasta tänään kai kansanedustajatkin saivat tietää, mikäli Suomen Kuvalehden juttua ovat lukeneet. Lehti on varmistanut tiedon antajan henkilöllisyyden ja tämän korkean aseman hankkeessa.

   Miljardi = 1.000.000.000. Sekunteina yksi miljardi tekee 31 vuotta 8 kuukautta. 

   Se x 40. Vähintään. Melkoinen määrä veroeuroina.  Sekunteina 135 vuotta...

Mutta Suomi on, kuten tiedämme, Naton alusmaa. Puolustusvoimien päällikkönä ollessaan kenraali ja Hornet-lentäjä Jarmo Lindberg allekirjoitti ohi eduskunnan Naton kanssa isäntämaasopimuksen, jonka mukaan Nato saa käyttää maatamme mennen tullen harjoituksissa ja mahdollisissa hyökk… eikun puolustautumistoimissa. Niin, ketä vastaan. Ei nyt sentään Venäjää? Allekirjoittamisessa mukana olivat silloinen ulkoministeri Tuomioja ja Suomen tasavallan presidentti. Naton edustajana oli USA:n armeijan kenraali. Suomesta tuli tottelevainen YES-maa. Todellisuudessa Suomi EI ole isäntämaa, vaan renki. Nato on isäntä. Ja niinpä Naton ja USA:n joukot ja hävittäjät ovat hypänneet täällä sotatreenaamassa on useat kerrat.

Samoin kahdenväliset puolustusyhteistyön "aiesopimukset" USA:n ja Ison-Britannian kanssa allekirjoitettiin ilman eduskuntakäsittelyä. Suomea on siis viety sotilaallisiin kytkyihin muiden valtioiden kanssa ilman minkäänlaista parlamentaarista käsittelyä.

Nyt on tullut ilmi, että tämä Lindberg heti ja välittömästi eläköidyttyään ryhtyi Lockheedin lobbariksi. Varmaan kiva lisätulo surkean eläkkeen päälle. Suomen Kuvalehden jutun mukaan hän oli JO puolustusvoimien komentajana ko. konevalmistajan lobbari. Hän myös ohjeisti juuri ennen eläkkeelle lähtöään alaisiaan varmistamaan, että F-35 tulisi valituksi. Nämä tiedot SK sai niin ikään HX-hankkeessa mukana olevalta. Ne muut koneet ovat tyyten hämäämässä. Todellisuudessa niitä ei verrata keskenään. F-35 on jo valittu. Tämän taisin itsekin todeta, vaikka ei tietoa vielä ollutkaan, jo pari kolme vuotta sitten. Ja olen todennut sen monestikin.

Lindberg sanoi neljä vuotta sitten, puolustusvoimien komentajana siis, eräässä lehtihaastattelussa, että ”Suomi joutuisi suuriin vaikeuksiin, jos USA ei toimittaisi meille uusia aseita, asejärjestelmiä, varaosia ja ohjuksia”. Niinpä niin. Suomi on ajanut itsensä riippuvaiseksi USA:n aseista. Vähän kuin jatkosodassa olimme riippuvaisia Natsi-Saksan aseista.

Hornetit, jotka myös aikanaan hankittiin Naton ja USA:n kanssa veljeilyn vuoksi, muutettiin joku aika sitten vähin äänin ilmapuolustuskoneista ilmahyökkäyskoneiksi hankkimalla ilmasta maahan –ohjukset. Ne EIVÄT ole enää puolustusaseita, vaan hyökkäysaseita. Tarkoitus on selvä. Jos Nato (USA) alkaa sotasille Venäjää vastaan, se tarvitsee lähialueille hyökkäysaseita. Niitä ovat Natoyhteensopivat Hornetit ja jatkossa F-35:t. On nimittäin kallista ja riskialtista roudata lentotukialusta Itämerelle, jos rantamaihin saadaan sopivasti hävittäjiä. On selvää, että konfliktin sattuessa Venäjä pommittaisi ohjuksilla ja musertavan suurella hävittäjäarsenaalilla kaikki lentokentät ja varalaskupaikat äkkiä. Ja tekee selvää hävittäjistä. Mutta ei Nato siitä piittaa. Se laskee, että tehokas hyökkäys ei kauaa kestä. Se on päivässä parissa ohi ja siihen mennessä Suomen hävittäjät ovat tehtävänsä tehneet.

Hävittäjähankinta, varsinkaan F-35 ei ole halpa nakki, vaan erittäin kallis. Meille veronmaksajille. Natolle ja USA:lle hävittäjien myynti Suomelle, kiltille ja tottelevaiselle hauvalle, on helppo ja varma nakki. Hävettää olla suomalainen, jos tuo kauppa toteutuu. USA:n sotilaallis-industriaalisen keskittymän tyypit nauravat meille, helposti hassutettaville. Suomi on siis USA:n sotilaallisessa talutusnuorassa ja maamme sinne ovat ajaneet edelliset hallitukset. Valitettavasti nykyinen hallitus ei taida tehdä tämän suhteen mitään. He eivät tiedä miten meitä on viety ja miten edelleen viedään. Ei pääministeri, ei rahaministeri, eikä puolustusministeri Kanki.

Nykymaailmassa on tosiasia se, että ainoa tehokas ja halpa tapa torjua hävittäjiä ja ohjuksia on ohjus. Kun on hyvät ohjusjärjestelmät, ei mikään maa (Venäjä siis) mielellään lennätä hävittäjiään maahan. Ruotsi on hankkinut amerikkalaisia Patrioteja. Turkkikin on hankkinut vähän aika sitten ohjuksia. Suomi sen sijaan on luopunut niistä, kun on niin paljon hienomaa, kun Horneteissa on ohjukset -ilmasta maahan -ohjukset... Mutta ohjuksilla ilmapuolustus saataisiin kuntoon ja ”uskottavaksi” nopeasti ja halvalla - vaivaisella parilla miljardilla. Ylläpitokustannukset olisivat käytännössä olemattomat.

Hävittäjähankinnan järjettömyyttä alleviivaa sekin, että F-35 lienee ilmailuhistorian kallein fiasko. Se on vikapesä, jota joudutaan korjaamaan jatkuvasti ja alituiseen. Eikä sitä siksikään – ja überkalliina – ole ollut helppo myydä. Mutta Suomi on helppo nakki. Poliitikoille lienee helppo nakki tulevaisuudessa säästää vanhustenhuollosta, terveysmenoista, koulutuksesta ja muusta infrasta, kun häivehävittäjät tekevät työnsä, häivyttävät rahat täältä Lockheedin miljonääreille.

Puolustusministeri Kanki, kun sai tietää Lindbergin rekrystä Lockheedin lobbariksi: ”Ihan turha luulla, että näillä rekrytoinneilla jotain lisäpisteitä saataisiin”. Sai nou moor!

Presidentti Niinistö samasta asiasta: ”Tämä nyt ei ole ensimmäinen kerta, tosin räikein esimerkki”. Priceless! Presidenttimme on muuten sanonut, että USA:lla on Suomen kanssa yhteiset arvot. Hän voi lukea minut kyllä pois siitä. Minä en jaa Yhdysvaltain arvoja.

F-35 -hävittäjien hankinta ylläpitokustannuksineen tekisi siis sekunteina 135 vuotta. Kuka kykenee ymmärtämään tässä mitään järkeä?

                                                  Mielenkiintoinen detalji: Apollo-lentojen miehistöjen avaruuspukujen 
                                                  hinta kypärineen 70-luvun alussa nykyarvossa oli noin 55.000 euroa. 
                                                   F-35 -hävittäjän lentäjän pelkän kypärän hinta on 400.000 e. 

Seksi, seteli ja sepite

Seteli on arvoton paperinpala, vaikka siinä lukisi ja olisi mitä numeroita hyvänsä. Sen arvo perustuu sopimukseen. On sovittu, että se on tietyn määrän eri maiden numeroyksikköjä vastaava vaihdon väline. Vielä näihin aikoihin asti setelit ovat olleet konkreettisia esineitä, mutta niiden käytöstä luovutaan ennen pitkää ja niistä tulee numismaatikkojen keräily- ja vaihtoesineitä. Museoissa niitä jälkipolvet tulevat kummastelemaan. Setelit eli raha muuttuu biteiksi ja on jo muuttunutkin. On nimittäin niin, että jo nyt maailmassa on arvoltaan suunnattomasti suurempi määrä rahaa ja valuuttaa kuin on painettu setelimäärä tai on sellaista jo nykyisin harvinaisuutta kuin kultakantaa. Se muuttuu näkymättömäksi. Yhtä näkymättömäksi kuin jumalat. Vaikka molemmat ovat näkymättömiä ja ihmisten välisiä sopimuksia, voidaan yhtä lailla niiden avulla kyllä tehdä sekä hyvää että pahaa. Ikävä kyllä runsaasti pahaa.

Raamattu, Koraani, Veda-kirjallisuus, Mormonin kirja jne. ovat samankaltaisia kuin setelit. Uskonnot ovat nekin sopimuksia. Pyhät kirjat perustuvat aineettomalle ja abstraktille samoin kuin raha, jolla on vain sovittu arvo, joka näkyy sinänsä arvottomissa paperinpaloissa. Setelin arvo on sepite.

Samoin ovat uskonnot sepitteitä. Uskonnot sisältävät tietyt sopimukset, joiden mukaan uskontoa harjoitetaan. Kussakin omansa samoin kuin eri maiden seteleissä on omat sopimuksensa niiden arvosta. Lapsena en ymmärtänyt seteleistä mitään sikäli kuin niitä näin. Mutta kun ikää tuli tarpeeksi, ymmärsin setelin mahdin. Ja niinpä eräänkin kerran kähvelsin keittiön kaapista sinne ruokarahaksi jätettyjä kolikoita ja markan seteleitä ja menin kauppaan vaihtaakseni ne karkkeihin. Toimi. Tosin jäin kiinni, eikä hyvä heilunut.

Mitä enemmän on rahan kanssa tekemisissä, sitä enemmän siihen alkaa uskoa. Suuret talousmahdit, suuryritykset ja rahastot ovat tarinoita. Eivät mitään konkreettisia entiteettejä. Vähän samoin kuin ovat valtiot. Nekin ovat pelkkiä käsitteitä ja sopimuksia. Mitään sellaista konkreettista entiteettiä kuin Suomi ei ole olemassa. Se on vain asia. Sopimus muiden sen tunnustaneiden valtioiden kanssa. Multa, maaperä, vesi ja ilma ovat samanlaisia kaikkialla riippumatta millä nimellä niitä kutsutaan. Samoin on uskonnoissa. Jokaisessa uskonnossa on pyhät tekstinsä, rituaalinsa ja uskon kohteet eli jumalat. Paitsi kenties jossain buddalaisuudessa, joka itsessään on ennemmin filosofia kuin uskonto.

Samoin kuin rahan kanssa, mitä enemmän on uskonnon ja sen pyhien kirjoitusten äärellä, sitä varmemmin niihin alkaa uskoa. Tosin useimmilla usko setelin voimaan on paljon suurempi kuin ihmeitä tekevään jumalaan. Kirkollakin. Vaihdon väline eli raha, oli se missä muodossa hyvänsä, on vanhempi keksintö kuin nykyiset valtauskonnot. Mutta melkeinpä alusta lähtien varsinkin kristinuskon kirkko ja sen miehet ovat toimineet toisin kuin kristinuskon idoli, Jeesus, kehottaa. Ne ovat keränneet varoja kiitettävällä ahkeruudella. Kirkolla on Suomessakin melkoinen vuosisatojen aikana haalittu omaisuus. Papeilla ja piispoilla on hulppeat virka-asunnot. Seurakuntalaisiltaan eli paimennetuilta lampailta kerätyillä kymmenyksillä, kolehdeilla ja veroilla hankitut. On tehty kaksikin sopimusta: on sovittu, että tämä uskonto antaa synnit anteeksi ja lupaa taivaspaikan. Seurakuntalainen on antanut siitä vastineeksi sopimuksia eli rahaa. Yhdysvaltalaiset TV-pastorit ovat saaneet näitä sopimuksia niinkin paljon, että ovat voineet ostaa itselleen saarnamatkoille omia suihkukoneitakin.

Sopimus nimeltä raha on hyvä hallinnan väline. Sillä saadaan pidettyä epätoivottu käytös aisoissa ja kansa kurissa. Se näkyy joka päivä politiikassa, joka on käytännössä melkein läpeensä talouden hoitoa. Samoin uskonto, toinen sopimus, on ollut ja on edelleenkin monin paikoin hyvä hallinnan väline. Joka ainoa hallinnan muoto, ideologia, aate ja muu formuloitu käsitteistö ovat sepite. Sepitteen avulla on helpompi hallita kuin esittämällä todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on.

Isis, joka oli kehittänyt oman sepitteensä islamista, ryösti valloittamillaan alueilla olevista pankeista satoja miljoonia dollareita ja kauppasi dollareita vastaan öljyä, ei suinkaan väheksynyt tuota USA:ssa tehtyä sepitettä. Päinvastoin, se toi sille valtaa, uusia uskonsotureita ja aseita. Sepitteen avulla sepitettä levittämään. Sopimus nimeltään seteli toi voimaa, jolla pyrittiin levittämään toista sopimusta, uskontoa.

Setelit ovat seksikkäitä. Setelit symboloivat vaurautta. Vauraus tuo valtaa. Vaurailla on enemmän seksiä kuin köyhillä. Rikkailla on aina ollut ylilyöntiasema vallassa. Niin se on edelleen. Vauraampi on tasa-arvoisempi kuin köyhä. Valta ja vauraus kiihottavat, koska ne tarkoittavat myös turvallisuutta. Evoluutio on muodostanut käyttäytymismalleja, joissa uros on se vahvempi, ruoan tuoja ja jälkeläisten selviytymisen eli suvun jatkamisen turvaaja. Vahva uros vetää puoleensa. Kautta aikain myös kirkot ja kirkon miehet ovat haalineet valtaa. Valta maistuu hyvältä. Mutta se turmelee.

Aikoinaan kirkolla oli lähes absoluuttinen valta (teokratioissa vieläkin). Absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Niinpä ei ole yllättävää, että monissa uskonnollisissa yhteisöissä on esiintynyt ja esiintyy omavaltaista seksiä eli hyväksikäyttöä. Seurakuntalaisten, varsinkin lasten ja nuorten, hyväksikäyttöä. Monet uskonnolliset yhteisöt ovat suojelleet omiaan maallisilta oikeuksilta. Asiat on käsitelty omassa piirissä. Hairahtumisia on ymmärretty ja anteeksi annettu, ei suuremmin edes paheksuttu. Katoliset papit ja opettajat on vain siirretty, ei oikeuslaitokselle, vaan johonkin muualle. Pois silmistä ja mielestä.

Uskonnot ja setelit ovat sopimuksia ja sepitettä. Seksi ei. Se on evolutiivinen ja biologinen tosiasia. Ainoa konkreettinen asia näistä tässä kirjoituksessa olevasta kolmesta asiasta. Ja ainoa, johon kirkko kompastuu alituiseen ja jatkuvasti.