Mormonit Herran valitut

”Mummolaan kun pyorrailemme…” eli mormonipoikien matkalaulu. Tätä vitsiä sai kuulla aikoinaan vähän väliä. Joskus 60-luvulla, kun mormonipojat alkoivat kunnolla polkea (siis fillareilla), otti isäni heitä mielellään vastaan. Tilaisuus treenata englanninkieltään. Fillarilähetystöt kaiket luulivat saaneensa uuden seuraajan. Turha luulo. Isäni uskoi tai ainakin esitti uskovansa Lutherin oppeihin hamaan loppuun saakka. Noilta ajoilta oli peräisin kotona hyllyssämme Mormonin kirja, jota juuri lukemaan oppineena ihmettelin. Niin, siis kenen? Vielä enemmän ihmettelin vuosikymmeniä myöhemmin kirjaa selaillessani. Jos sitä kykenee lukemaan, on aivoissa täytynyt tapahtua jonkinlainen ihan oikea myöhempien aikojen pyhien liike.

Kristuksen kirkko, Kristuksen puhdas kirkko, Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko, Kristillisen veljeyden kirkko, Jeesuksen Kristuksen 1830 palautettu kirkko, Jumalan leijonan virka, Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen ennallistettu kirkko, Myöhempien aikojen pyhien jäännöskirkko, Kristuksen kirkko, jolla on Elian sanoma, Reorganisoitu Jeesuksen Kristuksen kirkko, Reorganisoitu myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, Aikojen täyteyden esikoisten kirkko, Myöhempien aikojen täytetyn Jeesuksen kirkko, Tosi ja elävä myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, Myöhäisten teutonien pyhäin kirkko, Myöhässä tulleiden pyhien reaktionistien kirkko. Mormonien lukuisten eri haarojen ja niiden haarojen nimet ovat komeita ja mielikuvitusta herättäviä. Tuossa vain osa niistä. Kuten kommunistit ja perussuomalaiset, ovat monet uskonyhteisöt yksituumaisuudesta huolimatta kaksi- tai monituumaisia ja kärkkäitä riitelemään. Kun yksi on oikeassa ja toinen vielä enemmän oikeassa, on riita sovittamaton. Täytyy jakaantua ja perustaa uusi lahko. Näin uskonnossa ja politiikassa, jotka ovat sama asia.

Ensimmäinen lievää vakavampi ristiriita aikaisempien myöhempien aikojen pyhien keskuudessa ilmaantui v. 1844, kun uskonnon perustaja, Joseph Smith (aik. Jooseppi Seppä, Suomen siirtolainen) tuli ammutuksi eräässä pikkuriidassa lahkon totuudesta. Hänen luultiin kuolleen, mikä oli ymmärrettävää, kun puolet päästä oli seinällä. Kaikkea kanssa. Hän vain hylkäsi tomumajansa ja otti astraaliruumiin aktiivikäyttöön ja matkasi tähtituulen mukana Qo'noS -planeetalle, jossa hän asettautui istumaan Universumin Valtiaan vasemmalle puolelle. Oikealla puolella oli jo tunkua. Trurl ja Klaupasius olivat vaihteeksi kotona kyllästyttyään sytyttelemään ja sammuttelemaan aurinkoja.

On tiettyjä asioita, mistä eriseuraisetkin mormonit ovat yhtä mieltä. Me olemme kaikki tähtilapsia. Rakastava universaalinen Isä kaikessa rakkaudessaan lähetti meidät tänne ikävään, mutta vaaralliseen maailmaan oppimaan ja edistymään kuolevaisessa tilassa. Ja lopulta kuolemaan hitaasti kärsien ikäviin tauteihin. Tai joskus nopeammin, kotona sähköiskuun, islamistin suorittamaan kaulankatkaisuun tai Itä-Ukrainan yllä matkustajalentokoneessa ohjuksella alasammuttuna.

Mormonit ovat terveyslainkuuliaisia. Laki on se, että mormonin ei tule käyttää huumeita, viinaa, olutta, tupakkaa, kahvia, teetä eikä muita kuumia juomia. Nämä ovat maailmallisia houkuttimia, joita universaalinen Isä on nerokkaasti asetellut joka puolelle koetukseksi ja opiksi. Jos mormoni näihin sortuu, voi hän alkaa kuvitella tämän maailman olevan oikeastaan ihan kiva paikka, mikä ei tietenkään ole mormonille sovelias ajatus. Mormonit pyöräilevät paljon. Se johtuu siitä, että kun he eivät käy töissä, heillä ei ole varaa autoon tai bussilippuun. Toisaalta pyöräily tuo kuntoa, jota tarvitaankin pitämään kotona odottelevat viisi tai kymmenen vaimoa tyytyväisinä.

Mormonin kirja on mormonin käsikirja. Siinä on Jumalan antamia vinkkejä hyvään elämään ja muiden universumin sivilisaatioiden historiaa. Kirjassa on myös historiallistieteellinen selvitys Amerikkaa 600 eKr – 400 jKr asuttaneista dinosauruksista ja näitä kotieläiminään pitäneistä vähän ihmisen kaltaisista esimormoneista. Tätä tarinaa sovelsi vähän muunnettuna Pierre Boulle vuonna 1963 tieteisromaanissaan Apinoiden planeetta. Mormonin kirja sai alkunsa siitä, kun Mormon -niminen tietäjä kaiversi tarinat kultalevyihin, jotka kaivoi maahan. Jooseppi Seppä, alias Joseph Smith, löysi ne vuonna 1827 pottuvakoa kuokalla kaivaessaan. Levyt olivat täynnä sekavaa harakanvarvasta, joten Joosepin oli rakennettava laite, millä hän sai hieroglyfit käännetyksi ihmisten kielelle. Tarinoiden sekavuuteen se tosin ei auttanut, mutta Jooseppi sai valaistuksen ja muutti nimensä Joseph Smithiksi. Laitteesta muuten saksalaiset myöhemmin kehittivät Enigma-tekstikoodaajan. Jotain vanhaa siihen jäi, kun kerrotaan, että kun liittoutuneet ensi kerran saivat murrettua koodin, luki siinä: ”Kansallissosialistisjumalallinen voima suojelee Hitleriä. Hän opettaa kymmenen käskyä. Pelastus ei tule yksin Mooseksen lain kautta. Hitler itse on suorittava sovituksen ja lunastava kansansa”.

Mormonismi on USA:n neljänneksi suurin kristillinen yhteisö. Paitsi, että se ei ole kristillinen. Kristittyjen mielestä nimittäin. Kristityt tietävät hyvin, ettei Jumala asu Qo'noS -planeetalla, eikä sen emotähdellä eikä millään muullakaan. Hän on kaikkialla, eikä missään. Tässä on kyllä selvä logiikka, nimittäin kun universumissa ei ole tiettyä alkuräjähdyksen sijaintipaikkaa, vaan se on kaikkialla, joten luomistyön alkupistettä ei siis voi määritellä. Kun mormonimiehellä on noin viisi vaimoa, on muissa uskonyhteisöissä ja lahkoissa ymmärrettävästi oltu huolissaan naisten riittämisestä kontrolloitaviksi. Niinpä nämä ovatkin naisten puutteessa ottaneet homoseksuaalit tähtäimeensä. Synnistä oikaistavien määrän on oltava vakio niin, että olemassaolon päämäärä tulee täytetyksi ja oma ansiolista syntisten ojentamisessa kiitettäväksi.

Jehovistit Herran valitut

Venäjän hallinto rajoittaa eräiden uskonnollisten yhdyskuntien toimintaa. Jehovan todistajat ovat siellä luokiteltu äärijärjestöksi. Äärijärjestöhän se minustakin on, kuten myös useimpien suomalaisten uskovien evluttien silmissä. He uskovat samaan Jumalaan ja samaan Raamattuun kuin kristityt, mutta heidän tulkintansa ja Jeesus-käsityksensä ovat vääriä. He uskovat väärin ja siksi kristityt eivät katso heitä kristityiksi ensinkään. Tietenkään Venäjän suhtautuminen ei ole ihme. Jehovan todistajia nimittäin johdetaan globaalisti USA:sta, jossa uskonnon ensivaiheet Charles Taze Russell kehitti.

Voisi ajatella, että Venäjällä on sekularisaatio käynnissä. Mutta ei, kaikkea muuta. Kyse on uskon ja oikean totuuden Putinin aikakauden ryhdistysliikkeestä. Evankelisluterilainen kirkko on saanut jäädä jokseenkin rauhaan, kuten katolilaisetkin ilmeisesti. Nämä ovat kaiketi lähes hyväksyttäviä sen ainoan oikean uskomisen muodon ohella, nimittäin ortodoksisuuden. Ortodoksikirkko on kiinteästi yhteydessä Kremliin ja Putin on Moskovan patriarkaatin tukija ja hyvä ystävä.

Jehovan todistajille tuo Venäjän linjaus on myös myönteinen juttu. He voivat jälleen todistetusti ilmoittaa olevansa vainottuja. Vainotuksi tuleminen synnyttää mainiosti uhriutumista, mikä taas on tehokasta oman agendan edistämistä. Oman asiansa edistämisessä jehovistit ovatkin tehokkaita. Joka viikonloppu ja viikollakin on heillä suunnitellut ihmisten kiusaamiskierrokset. Kaikilla näistä on kokemuksia. Joskus kauan sitten kouluaikoinani yritti eräs jehovistikaveri lähestyä minua. Hän kertoi voivansa tarjota apua, vaikka näytti siltä, että olisi itse tarvinnut apua. Ja paljon. Näin jälkeenpäin ajatellen hän näytti suunnilleen itsemurhakandidaatilta. Muistan vieläkin hänen epätoivoisen katseensa.

Toukokuussa Porin kirjastossa oli muutamia muitakin kirjastoja kiertänyt näyttely, Jumalan nimi nimeltään, jossa oli kauniisti kuvitettuja kuvatauluja ja vitriineitä, joissa esiteltiin ”Jehova” -nimen esiintymistä historian teksteissä ja Raamatussakin. Siellä oli myös pyörimässä video, jossa oli selvää tunnustuksellista sisältöä sekä traktaatteja mukaan otettavaksi. Lähetin kirjaston johtajalle sähköpostin, jossa ilmoitin tunnustuksellisen näyttelyn olevan täysin väärässä paikassa. Hän kävi tarkistamassa näyttelyn ja totesi huomion oikeaksi. Tunnustuksellinen materiaali poistettiin. Tästä oli SK:ssakin juttu. Maininnalla ”tarkkaavaiset kävijät” tarkoitettiin siis minua. Kai tämäkin episodi oli vainoa heidän mielestään (vaikka näyttely oli siis yksityishenkilön).

Suomen laissa on sellainenkin käsittämättömyys kuin jehovisteille suotu erivapaus: heidät on vapautettu armeijan käymisestä. Silkka uskontoon perustuva valtion suojelema epätasa-arvoisuus. Uskonnoton pasifisti joutuu vankilaan, mutta Jehova kävelee vapaana jakaen houruisia Vartiotorneja. Jehovistien erivapaus tässä ei ole muuta kuin perustuslain vastainen loukkaus totaalikieltäytyjiä kohtaan. Perustuslakivaliokunnalle tämä lienee pikkuasia, kun ei sille tärkeää aikaansa ole suonut. Perusoikeusrikkomukset saavat jatkua. Putinin Venäjällä siis eri meininki. Siellä jehovistit ovat lainsuojattomia samoin kuin homot. Tosin, jos Jehovan todistajat julistettaisiin meillä äärijärjestöksi, voisi se armeija olla sitten vähän hankalampi juttu.

Kirjaston näyttely, toisin kuin sen järjestäjä kertoi ja kirjaston johtaja katsoi, oli läpeensä tunnustuksellinen. Sen informatiivinen arvokin oli ohut. Näyttely edusti uskoa, joka on varsin vaarallista humpuukin muotoa. Monia sairastuneita lienee kuollut vain siksi, että verensiirto edustaa heille paholaisen ilkeitä juonia. He rahastavat, ryöstävät köyhiä ja yksinäisiä, manipuloivat ja uhkailevat jäseniään. He käyttävät kaikessa "hengellisyydessään" henkistä väkivaltaa. Eikä vain henkistä. Suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä on aina harrastettu lasten hyväksikäyttöä. Niin jehovistienkin piirissä. Jehovistit käyttävät Mooseksen lakia seksuaalirikoksia selvittäessään. Kun joku äijä raiskaa naisen tai sekaantuu lapsiin, vaaditaan ensinnäkin kaksi todistajaa. No niitähän tietysti aina löytyy lapsenraiskauksessa… Sitten tutkitaan, ovatko uhrit vastustelleet tarpeeksi. Mieshän on viaton Jumalan luomistyön kruunu, nainen sivutuote ja lapsi on vain lapsi. Mies ei tietty voi himolleen mitään, nainen tai naisesta lähtenyt lapsi ovat kiusaus ja viekoitus. Nämähän houkuttelevat miehiä syntiinlankeemukseen. Rikoksia ei kerrota viranomaisille, vaan ne tutkitaan omissa salaisissa oikeuskomiteoissa. Ja ne ovat sellaisia hornankattiloita, ettei kukaan uhri siitä vaurioitta selviä, joutuu vielä itsekin syytetyksi. Näinhän se vanhoillislestadiolaisillakin menee, tai meni, kuten he itse uskottelevat. Sama eetos siellä kuitenkin on ollut. Katoaisiko se noin vain muutamassa vuodessa? Lesujen hyväksikäytöt tulivat ilmi vasta joku aika sitten. Samoja latuja nämä kulkevat kuin eräissä islamistin kulttuureissa.

Ilmeistä on, että suurin osa jehovistien lapsenraiskaajista on jäänyt tulematta ilmi ja jäänyt rangaistuksetta. Samoin kuin lapsia kohtaan henkistä väkivaltaa harjoittavat asosiaaliset ja persoonallisuushäiriöiset pelottelijat ovat saaneet ja saavat jatkaa sairaalloista toimintaansa. Uskontojen uhrien tuki ry on ilmoittanut, että heidän työsarastaan suuri osa on juuri Jehovan todistajien uhrien tukemista. Suomen valtio jatkanee näiden armeijasta kieltäytyjien pumpulista kohtelua ja jatkaa totaalikieltäytyjiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia.

Venäjä, vaikka onkin maailman parhaan uskonnon, ortodoksisuuden, kohteen eli ainoan ortodoksisen jumalan suojeluksessa, ei sekään silti luota tämän ylimaalliseen ja kaikkivoipaiseen varjelukseen, päätellen Itämerellä nyt toteutettavasta näytöksestä, jossa maailman kaikkein suurin ja kaunein sukellusvene Dimitri Donskoi saattajineen esittäytyy.

SuomisumutusAreena

Tätä ei tarvitse eikä kannata lukea, jos haluaa välttää negatiivisuutta. Kirjoittajan nimi kyllä takaa sen tietäville jutun laadun eli sen, että negatiivista marmatusta on luvassa.

Vuonna 2012 olin yksi SK:n huomioitsijoista. Juoksin ja pyöräilin monissa keskustelumestoissa ja kirjoitin 11 juttua, 47.223 merkkiä + otsikot ja virheet. Sen jälkeenkin olen käynyt vuosittain jokusessa keskustelussa ja kirjoittanut muutaman varjohuomioitsijablogitekstin. Nyt en enää jaksa. En ole käynyt enkä käy yhdessäkään. Jaksaisin muuten, mutta en jaksa enää niitä vaihtoehtoisia totuuksia ja asian vierestä jutusteluja, mitä keskustelu lähinnä on. En jaksa enää muka-hauskoja juontajia, jotka johdattelevat ansiokkaasti keskusteluja ohi aiheen ytimen ja nykypoliitikoille, johtajille ja firmoille epämiellyttävien totuuksien. En jaksa yleisön naurattamista kömpelöillä ja  heh-heh-keventävillä vitseillä. Suomi Areena on kuin Satakunnan radio; mukavaa ja kivaa ja jokaiselle jotakin eikä kenellekään oikein mitään. En kuuntele sitä juurikaan. Siksi en, että en jaksa uskoa, että kaikki olisi aina vain niin hiton mukavata ja leppoista.

Tälle ns. yhteiskunnalliselle ns. keskustelufoorumille sopisi hyvin nimi Suomilobbaussumutusareena. Poliitikot puhuvat mielevästi mitä yleisön kuultavaksi sopii ja mikä ei ole liian oleellista. Yleisöltä piilossa ja illemmalla lobbausteltoissa ja -saleissa skumppalasien äärellä puhutaan ja sovitaan sitten ne oleelliset. Ne sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joita ei yleisön ole soveliasta kuulla. Todellisia asiantuntijoita mikkien taakse päästetään harvoin, koska tieto ja skeptisyys on epämukavaa. Ja vaarallista. Päättäjille, korkeille virkamiehille, pääomalle ja yritysjohtajille. Sitä paitsi liika kriittisyys, skeptisyys ja masentavien aiheiden framille tuonti vähentäisi yleisöä, mikä taas ei ole hyväksi Porin kauppiaille. Kun viihdytään, siinä rahakin liikkuu. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. MTV3, joka on tapahtuman toinen tuottaja, ei myöskään voisi lähettää mukavata ohjelmaa mainosten täytteeksi.

Me elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Vielä. Meillä lienee keskipalkkataso jotain kolmen tonnin huiteilla. Mutta elämme niin hyvinvointiyhteiskunnassa, että poliitikoiltamme ja muilta hyvää tarkoittavilta edeskäyviltä jää näkemättä se, että keskipalkka tai mediaanipalkka ei kerro oikeastaan yhtään mitään hyvinvoinnistamme. Meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme on miljoona köyhää. Se tarkoittaa siis sitä, että meillä on yksi viidesosa kansalaisistamme toimeentulon rajoilla. Köyhyys tulee valinnoista ja sen poistamiseen tarvitaan valintoja. Kuinka monta köyhyyskeskustelua onkaan Suomiareenoilla käytykään? Monta. Niitä kuuluu käydä. Pitäähän siitä keskustella, totta mooses. Käymmehän yhteiskunnallista keskustelua sentään, hyvänen aika ja tavaton sentään. Köyhät ovat meillä aina keskuudessamme ja siitä on aina mukava rypistellä älykkään näköisesti otsaa ja tuoda fiksuja argumentteja framille. Tuo raamatullinen lause onkin mukava pitää mielessään keskustellessaan kanssaymmärtäjien kanssa otsa huolestuneessa rypyssä. Ja illalla drinksua mukavassa vertaisseurassa. Ehkä mennään kuuntelemaan oikein jatsiakin tai mitä siellä sitten onkaan. Sillä niin väliä ole, kun isännät huolehtivat trahteerauksesta.

Suomiareenan yhteiskunnallisen ns. keskustelun linjan ja eetoksen tiivistää esimerkinomaisesti se, minkä ministeri Mika Lintilä esitti juuri TV:ssä: että jokainen suomalainen tekisi yhden kotimaanmatkan. Se toisi 800 miljoonaa euroa lisää alalle ja noin 7 000 työpaikkaa. Hienoa. Aivan ylivetohienojuttu. Hän on keskustalainen. Hänen puolueensa on pääministeripuolue ja mitä se taannoin päättikään: leikataan lomarahoja. Ja kotimaassa matkailuhan se on edukasta kuin mikä. Ja meillä kaikillahan totta mooses on aina löysää rahaa käydä jukujukumaassa, puuhalandiassa ja Ähtärissä. Vai oliko meillä vielä jotain muuta, missä käydä haltioitumassa?

Tässä olen nyt esittänyt mielipiteeni SuomiAreenasta.  Se on omani ja muilla omat mielipiteensä. Se on hyvä näin. Itse asiassa on minulla myös omiin omituisiin ominaisuuksiini liittyvä syy välttää näitä sumutuspäiviä. Nimittäin paikkoihin, joissa on valtavasti kahjaa eli porukkaa eli ihmisiä, ei minulla luonnostaan ole vetoa, kun olen vähän sellainen harvapaikantukija. Viihdyn parhaiten paikoissa, joissa on vähän muita. Ja mitä vähemmän muita ympärillä, sitä vähemmän häiriötekijöitä, melua, ja on helpompaa päättää itse, mitä seuraavaksi tekee tai on tekemättä. Ja pääsee kulkemaan vapaasti.