Mikä on yhtiöitettävissä on yksityistettävissä

Kaimani Yrjö Rautio kirjoitti kolumnissaan hesarissa, että yhtä hyvin voisi yhtiöittää koulut ja kirjastotkin, kun kerran väylät ja kunnallinen terveydenhuoltokin, mitä hallituksemme on nyt suunnittelemassa. Logiikka on: se maksaa joka käyttää. Ja joka maksaa, saa myös sen hienon ja mahtavan valinnanvapauden. Onhan väärin, että meillä ei ole valinnanvapautta olla maksamatta kouluja, vaikka emme kävisikään koulua. Eikö koulut kuuluisi maksaa ne, jotka koulua käyvät ja kirjastot ne, jotka aikaansa haaskaavat aikaa tekemisessä, joka ei tuota mitään mutta maksaa veronmaksajille? Niitä, jotka joutuvat osallistumaan kirjastojen ylläpitoon, on valitettavan paljon, eikä varmaan vähiten valtion hallinnossa.

Meillä on meneillään privatisoimisaalto. Yhteiskunnallista infraa on myyty jo ennenkin, mutta nyt liikemiehen johtama hallitus on tarttumassa toimeen rivakammin kuin kukaan ennen. Pääministerimme on ilmoittanut esittelevänsä pian aivan uusia järjestelyjä valtion omistuksissa. Näihin tulee kuulumaan mm. Postin halkaiseminen ja osittainen yksityistäminen. Sen tuottavan osan, nimittäin. Pääministerimme sekä toisen entrepreuner-poliitikon, ministeri Anne Bernerin mielestä yksityinen on tehokasta. Heidän mukaansa valtion toiminnot ovat tehottomia, kun ne ovat verorahoilla maksettuja. Kuin taikaiskusta ne muuttuvat tehokkaiksi heti, kun ne muutetaan toimimaan markkinaehtoisesti. Siinä unohtuu vain se, että yksityinen toimija voi valita, mitä se tekee ja mitä jättää muille hoidettaviksi. Yksityinen terveydenhuolto on toiminut näin. Se poimii rusinat pullasta; hoitaa helpot ja tuottavat tapaukset ja jättää yhteiskunnan hoidettaviksi vaikeat ja kalliit hoidot ja luuserit. Yksityisen terveydenhuollon tehokkuus on myös tehokasta veronkiertoa. Jokainen yksityinen lääkäriketju suunnittelee veronsa eli kiertää veronsa konsernilainoin ja muine keinoineen. Ne myös saavat kolmanneksen kassavirrastaan kelan korvauksina. Verorahaa veronkiertofirmoille.

Sipilä ja Berner ovat todenneet useasti, että yhtiöittäminen ei ole sama kuin yksityistäminen. Tässä on kyseessä vain huonosti peitelty totuus. Yhtiöittämistä seuraava looginen askel on yksityistäminen. Lähes kaikki se, minkä valtio on yhtiöittänyt, on myyty halvalla ja yleensä ulkomaisille ostajille, jotka sitten ovat alkaneet rahastaa valtiota.

Yksityinen on tehokasta. Näin meille uskotellaan. Näin onkin usein. Mutta silloin, kun toiminta on lakisääteistä eli tehdään sitäkin, mikä ei ole kannattavaa, ei mikään yksityinen firma saa toimintaa tuottavaksi, ellei sitten teettämällä työt työttömillä, kuten Bernerin firma Vallila Interiors on tehnyt. Se on käyttänyt häikäilemättömästi tukityöllistettyjä, nykyajan orjatyövoimaa. Tämä lienee Anne Bernerin käsitys yksityisestä tehokkuudesta. Hänestä yksityinen omistajuus ei sulje pois tehokasta tapaa rahastaa yhteiskunnan avustuksella. Vallila Interior on myös konsulttiyhtiö Eera Oy:n kokoamassa firmaryppäässä, joka vaatii nyt valtiolta useiden miljoonien tukea näille sähköautojen ja latausjärjestelmien hankkimiseksi.

Näitä tukia tarvitaan Teslojen hankkimiseksi. Yksi Tesla maksaa 140.000 euroa. TE-ministeriö muutti sähköautojen energiatukisääntöjä v. 2014 juuri näitä Tesla-autoja varten, kun sähköautotukia oli jäädä käyttämättä. Tukiehtoja väljennettiin, että sähköautot kävisivät kaupaksi. Teslan omistaja saa siihen valtionsossua kansaneläkkeen verran, 500 euroa kuukaudessa kolmen vuoden ajan. Hyvätuloiset saavat siis tukea luksusautoiluunsa, kun sairailta, köyhiltä ja eläkeläisiltä nipistetään. Tuet haetaan yritysten kautta. Yritysten nimissähän kaikki luksusautot ovatkin. Berner itse ajelee tuliterällä Teslalla. Sen toinen haltija on Vallila, toinen on salaisuus. IL kysyi Berneriltä, aikooko Vallila hakea tukea hänen Teslalleen. Hän ei vastannut.

Anne Berner avasi tiensä politiikkaan lastensairaalavedätyksellään. Hän on kuin troijan hevonen, elinkeinoelämän sillanpääaseman rakentaja, jonka tarkoitus on avata portit kaiken liiketoimintaan kelpaavan yhteiskunnallisen omaisuuden yksityistämiseksi ja rahastettavaksi. Lastensairaala on briljantti esimerkki siitä, miten yksityinen omistus rahoitetaan yhteiskunnallisesti. Berner toteutti tämän. Yritys, joka saa 3,5 miljoonaa euroa vuodessa vuokrina lastensairaalasta, sijaitsee samassa osoitteessa kuin Vallila Interior. Lastensairaalan rakentamis- ja rahastamiskuviot ovat oma juttunsa, josta olen kirjoittanut jo pari kertaa.

Yritystuet ovat hyväosaisten sossua. Nämä yrityssossut ovat valtaisia, melkein 5 miljardia vuodessa. Eivätkö yrittäjät tule toimeen ilman näin suurta sossua? Vertailun vuoksi: niille surkimuksille ja vetelyksille, joita yrityssossua kuittaavat rikkaat haukkuvat, maksettiin toimeentulotukia vuonna 2014 yhteensä 744,8 miljoonaa euroa bruttona. Alle viidesosa yritysten sossusta.

Sipilä tulee kertomaan meille, että uusissa järjestelyissä ei ole kyse yksityistämisestä. Mutta mikä on yhtiöitettävissä, on yksityistettävissä. Ja omistajavaihdos tapahtuu helposti. Esimerkkejä on. Neste, Fortum, Digita, Postipankki, Telelaitos, Partek, Caruna jne. Listalla ovat seuraavina VR, Posti, Finnair, Trafi, Alko…

Sitten kun TTIP-sopimus aikanaan saadaan, on kaikki pohjavesiä myöten yksityistettävissä. Näin kävisi, mikäli nykyisen kaltaisia hallituksia olisi jatkossakin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016050921534946_uu.shtml