Brex it or Fix it

Aamu oli kuin mikä tahansa sunnuntaiaamu. Söin aamiaisen ja pukeuduin mustiin, kuten yleensä. Olin tottunut mustaan vuosikymmen aiemmin postpunkkia soittavan bändini aikoina. Musta sopii mielikuvituksettomalle pukeutujalle. Oli sunnuntainharmaa kolea päivä. Äänestyspaikalla kaikki oli kuten aina vaalipäivinä. Eteisessä kolehdin kerääjä ja äänestyshuoneena toimivassa luokkahuoneessa pysähtynyt tunnelma. Sanottiin päiväät ja katselimme neutraalisti toisiamme. Sain lapun ja menin koppiin. Vaihtoehtoina oli vain ei tai kyllä. Tein merkintäni pikaisesti kuten aina. En halua näyttää epäröijältä. Merkkasin ei. Olin antanut ääneni neuvoa antavassa kansanäänestyksessä 16.10.1994. Kyllä -äänet voittivat. Juuri mikään ei muuttunut omassa elämässäni. Ei heti, myöhemmin kyllä. Muuttui raha ja työtehtäviin ilmaantui muutaman EU-rahoitteisen hankkeen vetäminen.

Äänestin ei EU:lle siksi, että näin tuolloin sen toimivan lähinnä talouselämän ehdoilla. Ja näinhän se pitkälti on toiminut. Jos se on tuonut lisää työpaikkoja, niin hyvä. Näin myös järjetöntä byrokratiaa ja absurdeja lillukanvarsidirektiivejä. Ja sitä EU:ssa onkin riittänyt. Itse perustamisajatusta kannatin. Ettei Euroopassa enää koskaan sodittaisi. EU on tuonut runsaasti myös hyviä asioita. Nyt eroamaan itsensä kansanäänestäneet Brititkin ovat hyötyneet. He ovat saaneet myös roimia alennuksia jäsenmaksuihinkin. Toisaalta Suomi taas tiettävästi on maksanut muidenkin jäsenmaksuja. Jopa miljardikaupalla. Suomen poliitikoilla on ollut kumman kiihkeä tarve esittää Suomea EU:n mallimaana, vaikka muut porsastelevat.

Me olemme osa EU:ta, joka on ennen muuta talousalue. Jos Britannia todellakin nostaa kytkintä, niin kyllä varmasti saamme Suomessakin tuta. Jäsenmaksu tulee nousemaan, talous vetää pakin päälle ja työttömyys kasvaa. Mutta niistä en paljon tiedä. Eikä kukaan. On vain valistuneita arvauksia. Talousennusteet ovat vain arvauksia.

EU on liian monisyinen asiakokonaisuus, että kansanäänestyksillä kannattaisi tehdä ratkaisuja. Harva kansalainen tietää edes mistä kaikesta on kysymys. Mennään tunne ja kansallistunne edellä kuin karhu perse edellä puuhun. Britit heräsivät Brexit-jysäriin heti seuraavana päivänä. He googlasivat vasta nyt, mikä se EU oikein on. Mitä kaikkea EU on heille tuonut. Miten Britannian hallitus on pompottanut EU:ta ja minkälaisia erikoisetuja se on vaatinut ja saanut. Suuri osa eroa äänestäneistä katuu.

"Kyllä kansa tietää”, toteaa Soini ja hänen opetuslapsensa. Sellaista vain ei ole edes olemassa kuin kansa. Vai onko meillä kollektiivitajunta ja -tietoisuus? Kansasta suurin osa tietää vain omat pienet asiansa. Soini sanoi MTV:n haastattelussa, että kansanäänestyksessä ei voi äänestää väärin. Miten niin? Jos demagogialla on johdettu harhaan, voiko äänestystulos oikea? Jos analyysiä ja syvällistä perehtymistä vaativia asioita ratkotaan kansanäänestyksellä, puhutaan silloin enemmistön diktatuurista edustuksellisen demokratian sijasta, joka taas on huonoista vaihtoehdoista paras mahdollinen käytäntö.

Populistisille puolueille enemmistön diktatuuri sopii. Perusteluista viis, jos tunteisiin vetoavalla ja tarkoituksenmukaisella argumentaatiolla saadaan haluttu lopputulos. Soinin mukaan Britanniassa ei syyllistytty populismiin. Hän ei lähtenyt ”ottamaan kantaa yksityiskohtiin”, vaikka brexit-kampanjoijat antoivat vääristeltyä tietoa, vaikka Britannian jäsenmaksuista. ”Vaalikampanjat ovat aina vaalikampanjoita”. Soinin mukaan oli valtamedian vika, jos se ei osannut puhkaista tällaista ”kuplaa”. Toisin sanoen siis kampanjoinnissa valehdella saa ja syyllinen on media, jos valhe menee läpi sen oikaisematta. Tai oikaisu ei mene perille. Kovaa tekstiä suomalaisen demokratian puolestapuhujalta. Katsokaamme vain, millainen on ensi vaaleissa ”persukupla”.

Perussuomalaiset korostavat hallitusyhteistyötä. Hallituksen takana seistään. Keskustan ja Kokoomuksen mukaan Brexit on onnettomuus. Pitäytyykö Soini tässä hallitusrintaman mukana? Soini, joka mielellään aina kertoo ennakoivansa asiat, ei ministeri-Audin nahkaistuimelle sovittautuessa tainnut tietää, että joutuu vielä ulkoministerinä myötäilemään Suomen virallista EU-linjaa ja puoluejohtajana taas vaatimuksia erota EU:sta. Eduskuntaryhmän johtaja Sampo Terho ilmaisi, että tämä vaalikausi mennään näin, mutta sitten katsotaan, pannaanko ero vireille. Sebastian Tynkkysen kansanäänestysaloitteesta Soini totesi vain, että ”nuoret ovat radikaaleja ja niin kuuluu olla”. Tynkkysen linja on täysin vastakkainen hallituksen kanssa. Plokissaan Soini toteaa, että ”Suomen linja on maltin ja tolkun linja”. Mikähän on ulkoministerimme linja?

Jos nyt vaihtoehtoina olisi EU ja sen kehittäminen tai kansallisvaltioiden eristäytyminen ja kansallistunteen kasvu, valitsisin EU:n. Parempi toimia yhdessä yhteisten päämäärien eteen kuin eristäytyä. Jos ryhdytään taas nostattamaan kansallistunnetta siellä täällä, on se tie se, mistä alkoivat maailmansodat. Jos nyt tulisi Fixit-äänestys, olisin ehdottomasti eroamista vastaan. - Muuten, ilman EU:hun liittymistä tai siitä eronneina olisimme siltikin liittoutuneita. Olemme nimittäin USA:n alusvaltio. Liittoutuneet sen kanssa. Ja melkein Natossa.

Team Orpo I

Meillä kokoomuslaisilla on ollut hyvä uutispäivä. Uusi puheenjohtajamme ja valtionkassan vartijaministerimme on julkistanut uudenuutukaisen joukkueensa. Me kokoomuslaiset olemme iloisia ja ylpeitä tasa-arvopuolueestamme. Persujen ja Keskustan, sopii ottaa mallia. Niillä oleelliset ministerit on äijiä. Ulkonäköä myöten. Ynnä muut -ministereiksi niillä kelpaa naiset. Meillä on 2 + 2.

Me saamme aikaan päätöksiä. Meillä on johtajuus hallussa, mutta niin että jokainen tuntee olevansa tärkeä. Ja oma sisäinen johtajansa. Valinnanvapaus on meille tärkeä arvo. Vapaus valita vapaasti ja oikein. Me voimme vapaasti valita mitä päätämme, ja siltikin ne päätökset ovat yksimielisiä. Ministerimme hallitsevat oman alueensa ja kaikki muutkin ja hän osaa valita vapaasti. Niinpä uusi ulkomaankauppa- ja kehitysministerimme on Kai Mykkänen. Hän on fiksu, nuorekas, eikä yhtään äijä. Moderni herrasmies, kuten meillä Kokoomuksessa tapaa olla. Hän on osannut valita vapaasti ja viisaasti osaamisalueensa. Venäjän ja energia- ja ilmastopolitiikan osaamisensa vuoksi kuin tehty ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi. Näin Orpo sanoi. Kai ajaa sähköautolla ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Stubbin pj-kampajan päällikölle tarpeellinen ominaisuus. Ja se on meille kokoomuslaisille tärkeä arvo: olla vapaasti erilainen ja kannattaa ketä haluaa. Siitä meistä saa muut puolueet ottaa oppia aivan vapaasti.

Mykkänen jatkaa Lenita Toivakan pestiä. Ei Lenitan toimissakaan mitään moittimista ollut. Ei ennen eikä jälkeen. Hän on vapaasti saanut valita, minkä roolin perheyhtiössään otti. Ja niin hänen miehelläänkin, joka laillisesti mutta vapaasti valitsi hoitaa yhtiön veroratkaisut. Puheenjohtajamme valitsi vapaasti, että hyvän ja kaikkien aikojen kokoomuslaisimman ulkomaankauppa- ja kehityspolitiikan jatkajaksi tulee uusi ministeri. Tietysti Orpo kävi ennen valintaansa hyvän keskustelun Lenitan kanssa. Ja he totesivat yhteisymmärryksessä, että päätös oli hyvä. Näin meillä Kokoomuksessa toimitaan. Yhteisymmärryksessä, vapaasti ja hyvin. No hard feeling. Ja Orpohan sanoi, että Lenita hoiti pestinsä erinomaisesti. Mutta vapaa rotaatio on meille tärkeä arvo. Ja Kailla on uskottava olemus.

Kuten me arvasimme, valitsi puheenjohtajamme sisäministeriksi Paula Risikon. Ja niin oikein. Hänhän on koulutukseltaan myös sisätautien sairaanhoitaja. Ja hän osaa sote-asiat. ”CV menisi iltaan asti”, kuten Orpo laittamattomasti sanoi. Sote-asiathan ovat muiden ministerien ja virkamiesten sössimiä, mutta nyt me kokoomuksessa tulemme panemaan hihat heiluen valinnanvapausasiat kuntoon. Ja tehottomien kuntien arvauskeskusten kilpailukuntoon ja yhtiöitettäviksi pano lähtee kybällä lentoon.

Sanni Grahn-Laasonen, jota joku on kuvaillut TET-harjoittelijaksi, jatkaa opetusministerinä. Ja mikäpäs siinä. Meillähän ollaan nuorekkaita ja me ymmärrämme nuoria. Koulutus- ja sivistyspuolueemme ansaitsee hyvin perusteellisesti ja syvällisesti yliopistomaailmaan ja koulutukseen itsensä sotkeneen, tai siis siihen perehtyneen ihmisen. Sannin johdolla me tulemme kyllä saamaan koulutuskarsinnat, ne joista emme ole onnellisia, vaikka ne on pakko tehdä, näyttämään vielä koulutuslupausten kunniakkaalta täyttämiseltä.

Me Kokoomuksessa olemme hyvin ylpeitä myös uudesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta, johon osallistuimme. Vaikka Ruotsin demaripääministeri antoikin meille rukkaset, on Ruotsi yhä erityisasemassa sotilasyhteistyössä, vaikka ei me niitä Jasseja tilatakaan. Kun niillä on taipumus muuttua hyrriksi. Tilaamme F-35 -monitoimikoneet USA:sta. Valinnanvapaus nähkääs. Me valitsemme syventää yhteistyötä USA:n kanssa monissa kansainvälisissä kysymyksissä. Olemmehan kansainvälisiä. Ja niin on USA. Se on yhtä kuin Nato ja mehän olemme jo melkein kuin Natossa. Ja sillä on kokemusta turvallisuuden luomisesta aivan ympäri maailman. Onhan se toisen maailmansodan jälkeen treenannut pommittamistakin 33 maassa melkein joka maanosassa. Näiden maiden asukasluku on 1/3-osa koko maapallon väestöstä. Eli referenssiä on. Mitäs Venäjällä on esittää rinnalle?

Kai Mykkänen tietää, että kokoomuksen onnistumisista viestintä ole mennyt perille. Ja niinpä uusi puheenjohtajamme omassa linjapuheessaan kertasi puolueemme linjauksia samoin sanoin kuin edellinenkin. Stubb linjasi pari vuotta sitten näin: ”Meillä on edessämme pitkä marssi. Mutta meillä ei ole aikaa paljon.” Orpo nyt: ”Meillä on edessämme uusi matka ja aikaa ei ole paljon.” Stubb aikanaan: ”meidän on uudistuttava maailman mukana.” Orpo nyt: ”Meidän on uskallettava uudistua.” Stubb aikanaan: ”Kokoomus on arvopuolue, ei etujärjestö.” Orpo nyt: ”Kokoomus on aatepuolue, ei etujärjestö.” Ja sitten Orpo väänsi rautalangasta eli toisti Stubbin parin vuoden takaisen linjauksen sanasta sanaan: ”Ympäristön, luonnon monimuotoisuuden ja maapallon tilan vaaliminen on tulevien sukupolvien vapauden ja tasavertaisten mahdollisuuksien puolustamista.”

Meidän kokoomuslaisten on uudistuttava maailman mukana. Mutta perinteitä kunnioittaen.

Poliittinen väkivalta. Nyt

BRITAIN FIRST! Näin huusi tappaja tappaessaan mielestään oikeutetusti ihmisen. Ensin hän puukotti monta kertaa ja sitten ampui ja potki maassa makaavaa uhriaan. Uhri oli väärää mieltä oleva poliitikko. Jo Cox oli pienten lasten äiti, joka oli omistautunut köyhien ja päähän potkittujen asialle ja onnettomuudekseen Britannian EU:ssa pysymisen puolestapuhuja. Hän sai tuta äkkipikaisen kenttätuomion ja sen täytäntöönpanon oikeamielisen keski-ikäinen miehen toimesta. Mitäs oli suvakki, turvapaikanhakijoiden hyysäri ja varmaankin matuille antautuva huora. Hän ansaitsi tuomionsa. Sai mitä tilasi.

Tappaja oli äärioikeistolainen. Kun hän huusi ”Britain first”, tuli äärioikeistolainen Britain First -puolue ilmoittamaan heti: ”Olemme järkyttyneitä”. Ja irtisanoutuivat tästä teosta. Se vain on turha huutaa enää jälkikäteen. Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi. Sitä saa mitä tilaa propagoimalla ja demagogialla. Tietysti he ilmoittavat järkyttyneisyytensä. Teko oli käsittämätön, eikä ketään eikä mitään palveleva. Mutta moraalinen vastuu on aivan ilmeinen. Puolue ei voi irtisanoutua ”yksittäistapauksista”, jos se on pitkään viestittänyt äärikansallismielistä sanomaa ilmaisten uhkakuvia ja myös uhkamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan.

Britain first Englannissa. Meillä Suomen vastarintaliike. Suomen Sisu. Rajat kiinni -ryhmä jne. Näitähän on. Meillä on myös eduskuntapuolue, jonka jäseniä vaikuttaa edellä mainituissa ryhmissä. Finland next? Milloin meillä tapahtuu tällaista? Monessa keskusteluketjussa hehkutettiin tapahtunutta tyyliin, että ”suvakki sai mitä tilasi”. Muutama poiminta:

"onks toi Labour joku suvakkipuolue? On juu. Sosialistinen/sos.dem. työväenpuolue.

Kaikki mihin liittyy tö niin on automat. suvakkeja.

Sosiaalidemokratia nyt vaan sattuu nykyään olemaan mamutusta.

Hahaa.

Ihan oikein!

Nonni! Way to go UK!"

Nämä ovat siis suomalaisten kommentteja tapahtuneesta, jossa 41-vuotias kahden pienen lapsen äiti tapettiin vain siksi, että hän oli mieltä. Monet ns. maahanmuuttokriittiset ovat aina muistuttaneet, että saahan olla mieltä.

Kun tapauksen tuoreeltaan kuulleena kirjoitin tästä facebookiin, tuli eräältä ”saahan mieltä” olevalta keskustelukumppaniltani kommentti välittömästi: ”Äärivasemmisto jo on hyökkäillyt Suomessa. Oikeampi kysymys on varmasti, siis äärivasureihin liittyvä.” Jäin miettimään, mikä on se äärivasemmisto, mikä on hyökkäillyt. Tiedän, kuten kaikki tietävät, että meillä on erilaisia anarkistisia ryhmiä, joilla on ollut tarve osoittaa olemassaoloaan ja mielipiteitään tekemällä typeriä vahingontekoja ja jotka ovat provosoineet erinäisiä lähinnä itsenäisyyspäiviin liittyviä marsseja. Jos se on äärivasemmistolaista toimintaa, niin olkoon sitten. En vain tunne tuollaisessa minkäänlaista vasemmistolaisuutta.

Mutta mikä on ikävää, tuo kommentti toi mieleen puolustautumisen argumentilla, että kun ”te, niin kyllä mekin”. Kysyin, että mikä on se äärivasureihin liittyvä kysymys. Sain vastaukseksi: ”äärivasemmisto on Euroopassa jo vuosikausia ollut selvästi edellä kaikissa väkivallan teoissa”. Tässä lienee kyseessä Punaiset prikaatit ja heidän terroriteot, mikäli oikein ymmärrän. Nämä varmasti ovat äärivasemmistoa, mutta uskoisin, että jokainen terveellä järjellä ajatteleva pitää moisia ryhmittymiä vastenmielisinä. Minulle tuosta kommentista tulee mieleen, että ikään kuin minä olisin heidän puolellaan ja hyväksyisin näiden teot. Mutta mikä oireellisempaa, tulee jälleen se ”kun nuokin, niin kyllä nämäkin” -ajattelu. Miksi jotain kammottavaa tekoa pitää asetella vasten toisen puolen kammottavaa tekoa? Oikeuttaako se toisen kammottavan teon jotenkin? Tai asettaa sen ”ymmärrettäväksi”?

Viime viikonloppuna YLE uutisoi haltuunsa saamistaan Soldiers of Odinin päällystön salaisista viestittelyistä. Niissä kehotettiin sumeilematta suoraan väkivaltaan. Eräs Kemin johtajistosta: ”Varmuuden vuoksi hakatkaa jokaikinen kuka nojaakin edes vasemmalle”.

Keskusteluista käy selväksi, että tuon ryhmittymän viha kohdistuu heihin, jotka eivät jaa heidän maailmankuvaansa; vasemmistoon ja ns. suvaitsevaistoon. Ja tietty anarkisteihin, keitä olivatkin. Ja listausta voi jatkaa. Seuraavaksi tulevat kai homot, lesbot ja muut epäilyttävät. Liputuspäivinä partioidessa tulee varmasti huomioitua talot, joissa ei lippu salossa liehu.

Tähän lainaan röyhkeästi lupaa kysymättä fb-ketjussa kommentoinutta Marko Tupamäkeä:

”Ns. tolkun ihmiset ovat suurin uhka tällä hetkellä. Tolkun ihmisten mielestä kaikki vasemmistoon liittyvä on kommunismia ja rajoittamista. Persuilu ja uusliberaali menestysteologia taasen edustaa järkeä ja totuutta. Kauas on tultu skandinavisen sosiaalidemokratian kulta-ajoista, jolloin siis meikäläisen eetos ja maailmankuva on muodostunut, jolloin nationalistiselle öyhötykselle ja aatteelliselle rasismille naurahdeltiin alentuvasti. Toki rasismia on ollut aina, mutta jopa rotutietoiset ksenofobit älysivät pitää suunsa kiinni julkisuudessa, koska siitä sai helposti ääliön maineen.”

Viisaita sanoja.

Kuollut ei enää mitään tunne, mutta jälkeen jääneille yksittäistapaus jää elinikäiseksi arveksi. Jokainen väkivallan teko ja surmatyö on aina yksittäistapaus väkivallan kohteille ja uhrien omaisille, suvulle ja ystäville. Ja kuten yleensä kriisipesäkkeissä on käynyt, väkivalta jatkaa kiertoaan pitkään ellei loputtomiin. Viha ja siitä johtuvat ratkaisut johtavat aina ikävyyksiin ja kauheuksiin. Riippumatta etnisyydestä, uskonnosta tai poliittisista näkemyksistä.

Milloin kuullaan huuto "SUOMI ENSIN" ennen jotain järjetöntä väkivallantekoa?