"Olin terroristi" - kirja joka ei kerro terrorismista

Hankin ”Sieluni kyyneleet – olin terroristi” -nimisen kirjan eräästä divarista Barcelonan terrori-iskun jälkeen. Kuten montaa, myös minua kiinnostaa mitä terroristin mielessä liikkuu. Kun tulin merkinneeksi nettipankin maksuun viestiksi ”olin terroristi”, blokkasi pankin järjestelmä sen ja sen ansioista päädyin ihan oikein varttijulkuksi. Sellaiseksi, jotka tunnetaan etunimellä. Turun ilmeisesti Suomen ensimmäinen islamistinen terrori-isku tapahtui vain muutamia tunteja nettiostokseni maksamisen jälkeen. Vieläkään ei liene varmuutta siitä, oliko Turussa kyse terrorismista sellaisena kuin sen tunnemme, vaiko masentuneen, mielenterveysongelmaisen ja ehkä myös hieman uskonnollisesti kilahtaneen, näköalattoman ja itsetuhoisen nuoren teko. Saattoi olla jonkinlainen amok-juoksukin. Tai hän saattoi haluta tulla poliisin surmaamaksi. Vastikään on uutisoitu tämän löydetystä manifestista, mutta ei sen sisällöstä.

Kuten vähän saatoin etukäteen aavistella, osoittautui kirja huonoksi. Se on ohut, heppoisasti ja tunteisiin vetoavasti kirjoitettu. Tämä vaivaa melkein poikkeuksetta vastaavanlaisia kirjoja. Emotionaalisesti vetoavia ja epäuskottavan oloisia ”tosikertomuksia” ovat vaikkapa Nicky Cruzin omaelämäkerrallinen ”Juokse poika juokse”, jonka luin jo kauan sitten ja jonka vaiheet ovat osin epäuskottavia ja joka on lähinnä kristillistä propagandaa, tai ”Hamasin poika”, tarina Mosab Hassan Yousefista, Hamas-järjestön nuoresta aktiivista, joka päätyy Israelin tiedustelupalvelu Shin Bethin agentiksi ja kääntyy islamista kristinuskoon. Kirja tuntuu lähinnä Israelin masinoimalta propagandalta. Israel hyvä ja palestiinalaiset paha, ja Hamas on yhtä kuin palestiinalaiset.

Huyn Heen kirja vilisee epätarkkuuksia ja virheitä, jotka saattavat olla myös käännöksessä tulleita, mutta silti monet seikat, kuten äärimmäisen tarkasti kuvatut taistelukuvaukset testeissä ja tapahtumien tarkka kuvaus monine yksityiskohtineen vuosien jälkeen herättävät kyllä minussa epäluuloja. Ei sekään kummemmin vakuuta, kuinka hän kirjoittaa olleensa vakoojakurssinsa valio, kuinka kaikki kehuivat hänen kauneuttaan ja erinomaisuuttaan. Kiusallista luettavaa. ”Vasen jalka edellä suuntasin pari nopeaa iskua hänen kasvoihinsa. Hän torjui lyöntini käsillään, ja minä koukkasin vasemman jalkani hänen kantapäänsä taakse ja suoritin täydellisen pyyhkäisyn, joka vetäisi jalan hänen altaan ja kaatoi hänet lattialle.” Näin siis nuori tyttö loppukokeessa kokenutta taekwondon ja muiden itämaisten taistelulajien mestaria vastaan. Tuo oli vain lyhyt ote vastaavista. Uskoo ken uskoo. Varsin yksityiskohtaisesti hän muistaa tapahtumia ja pitkiä vuoropuhelujakin vuosia tapahtumien jälkeen. Huyn Heen täytyy olla varsinainen muistihirviö tai sitten hän on sepitellyt suurimman osa kirjasta.

Tuntuu omituiselta sekin, että ollakseen vuosia tiukassa koulutuksessa oppinsa saanut huippuagentti, Huyn Hee kertoilee, kuinka hän viimeistä tehtävää eli etelä-korealaisen matkustajakoneen pommiattentaattia suorittaessaan oli usein hermostunut, säpsähteli, värähteli ja kuinka hotellihuoneessa puhelimen odottamattomasti soidessa hän säikähti niin, että pudotti banaanin. Pommin koneeseen jättämisestä hän kertoo: ”Katselin hetken pommisalkkua. Se näytti kovin viattomalta. Oli vaikea uskoa, että siihen oli kätketty räjähdysaineita, jotka pystyivät tuhoamaan koneen. Värähdin ja käänsin sille selkäni ikiajoiksi.”  Niinpä. Tämmöisiä sepustavat lähinnä tunteita esiin heruttelevat viihdekirjailijat. Ja itselleen myötätuntoa heruttelevat entiset terroristit.

Pidätyksensä vaiheetkin hän kirjoittaa pikkutarkasti, kuin vakoojaromaanissa ikään. Ajat Etelä-Koreassa kuulusteltavana ja oikeudenkäyntiä odottaessa ovat kuin propagandaa. Etelä-Korea on Shangri-La, jossa ihmiset ovat onnellisia ja vapaita ja kuinka Soul onkaan niin ihmeellinen ja kaunis. Pidätyskeskuksessa tiedustelupalvelu kohtelee häntä kuin ystävää. Hän syö hyvin, he lauleskelevat korealaisia lauluja yhdessä ja häntä käytetään shoppailemassa ja katsomassa nähtävyyksiä.

Terrorismi on täydellisen irrationaalista ja järjetöntä. Aivan kuin sodankäynti. Terrorismilla ei koskaan saavuteta päämääriä. Korean Airin lento 858:n räjäyttäminen matkustajineen oli kirjan mukaan Kim Jong Ilin oma idea ja käsky. Syy on aika hämärä: piti luoda kaaoksen tuntua ja saada olympialaiset estetyksi Soulissa, kun muut maat eivät uskaltaisi lähettää joukkueitaan sinne. Ja poliittinen kuohunta saisi Koreat yhdistymään. Näin siis kirjan mukaan.

Terrorismi on organisoitua äärimmäistä propagandaa, jonka toteuttamista johtavat äärimmäisen pahat ja nihilistiset miehet. Yksittäiset terroristit lienevät useimmiten toiseudestaan kärsiviä, tehokkaasti uskonnolla tai ideologialla aivopestyjä ja epävakaita persoonia. Terroristilla täytyy olla aivan omanlaisensa ajatusmaailma ja näkemys maailmasta ja toisista, joko myötäsyntyisesti tai aivopesun tuloksena. Hyun Heen tarinasta vain ei saa irti mitään tästä, eikä siität miksi hän meni tekemään kauhean tekonsa. On selvää, että hänet oli kasvatettu uskomaan maansa ideologian ja pitämään Kim Il-Sungia Suuren johtajana, Suurena isänä ja Kansakunnan aurinkona.

Mutta mitä hän oikeasti tekoa tehdessään ajatteli tai miten hän vuosien jälkeen toimintaansa on käsitellyt, ei tullut ilmi. Ei evaluointia tai analyysin yritystäkään. Kirjassaan hän on kuin mikä tahansa nuori tyttö, joka on joutunut vähän eksoottisempaan ympäristöön ja toimintaan ja tekee kiltisti sen, mihin hänet on koulutettu. Maansa puolesta. Olin aivopesun tulosta, olin varttiterroristi. Säälikää minua. Huyn Hee ei kertonut kaikkea ja lopuistakin hän lasketteli runsaasti luikuria. Ja lopussa tuli sitten varsin selväksi, miksi kirja oli kirjoitettu: levittämään kristillistä sanomaa. Propagandaa. Lopun kristillinen paisuttelu ja armon sanoma ei jätä asiaa epäselväksi. Jos haluaa saada jotain irti terroristin olemuksesta, ei kannata sitä tästä hakea.

Trump, Putin ja Niinistö siinä välissä

Yleensä se menee niin, että myyntimies menee asiakkaan luo, eikä niin, että asiakas kutsutaan myyntimiehen luo. Mutta nyt näin kävi. Niinistön kutsun syy valkoiseen taloon tulikin sitten selväksi. Sinne pääsyn vaikeusaste on tiettävästi samaa luokkaa kuin on kamelin kulku neulansilmästä läpi. Mutta Trump siis toimi myyntitykkinä. Hän myy Suomelle runsaasti F18 -hävittäjiä ja muuta sotakalustoa. Näin hän totesi yhteisessä pressapressi-infossa. Niinistö tietysti kielsi asian näin olevan, onhan se selvä. Yle tiesi, että ”tarkka juristi kohtasi suurisuun”. Niinistö voi ollakin tarkka juristi, juristi ainakin, mutta tarkkanahan tai ainakin suppusuuna sitä pitää ollakin tällaisissa megalomaanisissa kaupoissa, kuten hävittäjähankinnassa, josta julkisuuteen ei ole kerrottu vielä mitään muuta kuin vaihtoehdot. Tottahan toki kilpailutukselta pitää näyttää. Tuskin silti on epäselvyyttä siitä, mistä ilmansuunnasta hävittäjät aikanaan tulevat. Kyse onkin lähinnä siitä, kumpi: Boeingin F18 vaiko Lockheedin F35. Trump ilmaisi nyt siis olevansa Boeingin myyntitykki. Mitähän sillä sitä Lockheedia vastaan on? Paitsi, että se ylihinnoitteli aluksi sen uuden ihmehävittäjän, F35:n.

Niinistöltä kysyttiin infossa, minkä neuvon hän antaisi Trumpille koskien Venäjän ja Kiinan harjoituksia Itämerellä. Niinistö sanoi, että Putin oli todennut hänelle, ettei tämä treenaus Itämerellä ole blokki ketään vastaan. Niinistö oli vastannut Putinille, että kun Suomi treenaa USA:n ja Ruotsin kanssa, ei sekään on ole mikään blokki ketään vastaan. Vähän tulee mieleen koulun piha välkällä, jossa on eri porukat, blokit, ja niiden nälvimisasettelut. Nälvitään ja huudellaan toisille, vaikka väitetään ettei tässä mitään blokkia ole.

Tässä Niinistön Yhdysvaltain visiitin tiimoilta USA:ssa on kummasteltu, miten pieni ydinaseeton Suomi voisi pärjätä Venäjälle, mahtavalle ydinasevaltiolle. No ei taatusti pärjäisikään – ilman Yhdysvaltain tai Naton apua. Kysymys olikin kai tarkoitetuttu juuri tuossa merkityksessä. Mutta muuten kysymys oli väärä. Pitäisi ennemminkin kysyä, miksi ihmeessä Venäjä tänne hyökkäisi. Ei Venäjällä niin hulluja olla, että siellä tehtäisiin aivan päättömiä päätöksiä, mitä Baltian maiden tai Suomen miehittäminen olisi. Valtaisa sotkuhan siitä tulisi. Yhdysvallat ja muut Natomaat eivät katsoisi sitä samalla tavoin kuin Venäjän nykyisiä omia turvallisia sotia, kuten Vuoristo-Karabahissa, Tšetšeniassa ja Itä-Ukrainassa. Nehän ovat vastaavanlaisia omia etupiirisotia aivan siinä missä Yhdysvalloillakin on, joita muuten on jatkuvasti ja vähän siellä täällä. Kartta, mikä ilmaisee Yhdysvaltojen läsnäoloa, käsittää suunnilleen koko maailman – Venäjää lukuun ottamatta. Venäjän lippuja karttaan ei ole merkitty. Mutta jos olisi, niin ei niitä juuri muualla olisi kuin omalla alueellaan ja siis tietysti sen itselleen ”palauttamassa” Krimillä. Ja pitäisi näkyä Itä-Ukrainassa. Ja tällä hetkellä Syyriassa, jossa se kalistelee USA:n kanssa, käyttää Syyriaa sijaissotatantereena. Mutta USA on käynyt suojelemassa etupiirejään ympäri maailman toisesta maailmansodasta lähtien.

Niinistö on todennut vastikään, että ”tietyllä tavalla jännitteet ovat Itämerellä lisääntyneet”. Näin varmasti onkin, mutta sopii kysyä miksi. Olisiko niin, että Yhdysvaltain jatkuva läsnäolo Itämerellä ja sen tuntumassa olisi lisännyt Venäjällä ärtyisyyttä? Onko ihan mahdotonta ajatella niin? Putin tietysti on aina ärtyisä, oli asia mikä tahansa. Hän ärtyili siitäkin, kun Venäjää arvosteltiin Krimin valtauksesta ja Itä-Ukrainan sotaan osallistumisesta. Mitä ihmettä se muille kuuluu, mitä Venäjä tuolla tekee? No, eipä sitten juuri ole kuulunutkaan se, mitä Tšetšeniassa on tapahtunut. Siellähän on tapahtunut kauheita jo vuodesta 1994 lähtien ja homma jatkuu Kremlin asettaman nukkehallinnon toimesta. Mutta se on niin kaukana, eikä tsetseenit merkkaa juuri mitään länsimaille.

Hävittäjien hankinta Yhdysvalloista oli ja on edelleen turvallisuuspoliittisesti aika huono ratkaisu. Jenkkihävittäjät ilmaisevat puolen valintaa, aivan kuten se jatkuva harjoitusten järjestäminen Yhdysvaltojen kanssa, ei pelkästään Itämerellä, vaan myös Suomen maaperällä. Ja aivan kuten tiivis yhteistyö ja armeijan yhteensovittaminen Naton kanssa. Suomihan on lähes täysjäsen jo. Vain se yksi pykälä on allekirjoittamatta. Muutenhan maamme on Naton käytettävissä isäntämaasopimuksen ansioista. Sopimus, jota ei viitsitty muuten tuoda eduskuntaan, kun se katsottiin tarpeettomaksi. Kenraali ja pari poliitikkoa teki päätöksen kaikkien suomalaisten puolesta.

”Itämeri ei ole enää rauhan meri”, totesi puolustusministeri Jussi Niinistö pari vuotta sitten. Hän tarkoitti sillä sitä, että Venäjä haluaa esiintyä suurvaltana, jota pitää kaikkien kumartaa. Toisaalta hän tarkoitti sillä sitä, että Suomen pitäisi ryhtyä Ahvenanmaan puolustamiseen. Jaa, ketä vastaan? Itämeri, rauhan meri, muuten oli Neuvostoliiton aikainen toteamus, jota mielellään käyttivät vasemmistolaiset täällä. Näin se vasemmistolainen retoriikka sopii perussuomalaisenkin (tietysti siis silloisen) poliitikon suuhun. Puolustusministeri Niinistö on erittäin maanpuolustuseetoksellinen henkilö. Taatusti hän haluaisi puolustaa maatamme, vaikka koko maa tuhoutuisi. Niin, ketä vastaan? Onko muita mahdollisia vihollisia kuin se? Ja jos konflikti sen ja toisen suurvallan välillä tulisi, olisi Suomi pelkkä läpikulkumaa ja toimintatanner.

Tietysti voi sanoa, että USA ja Nato ovat tulleet Baltiaan ja Itämerelle Venäjän Itä-Ukrainan ja Krimin vuoksi. Onhan Nato ollut näillä raukoilla rajoilla jo ennen Venäjän noita typeriä toimiakin, mutta nyt varsinkin näillä on syy olla täällä. Luomassa rauhan tai levottomuuden tuntua, miten sen kukin sitten ottaakin. Pullisteluista lankeaa aina maksettavaksi kova hinta. Niin nytkin. Kaikille osapuolille ja ”puolueettomillekin”, kuten Suomelle. Ja sen hinnan maksaa aina kansa. Joka kerta. Rahalla tai verellä.

--------- 
Lisäys myöhemmin:

Yemenissä joka 10. minuutti kuolee lapsi nälkään tai sairauteen. Siellä riehuu pahin koleraepidemia vuosikymmeniin. Samaan aikaan Saudi-Arabia pommittaa Yemeniä ja estää kaiken avun perillemenon. Näistä asioista ei juuri tiedetä, koska Saudi-Arabia on potkinut kaikki ulkomaiset toimittajat maasta. Yhdysvaltojen ja muiden maiden asekauppiaat sen kun nauttivat tilanteesta. Saudeille ei raha merkkaa mitään, kunhan aseita saadaan.

USA:n johto tietää taatusti, mitä siellä on tapahtumassa, mutta sillä ei ole paskankaan väliä, kunhan Saudit toimittavat sen öljyn heille. Trump puhuu terrorismin vastaisesta sodasta ja lupaa tukea Suomellekin sen jouduttua kokemaan terroristi-iskun, vaikka vielä ei edes varmaksi tiedetä, mitä Turussa tapahtui. Trump ei puhu mitään siitä massiivisesta valtioterrorismista, mitä hänen maansa itse on viime aikoina harjoittanut Syyriassa ja mitä hänen liittolaisensa Saudi-Arabia harjoittaa Jemenissä. Jemenin sisällissota on tietysti uskonnollisperäinen shiiojen ja sunnien välinen kauhistuttavan typerä konflikti, mutta Saudi-Arabia ei tee mitään sen lopettamiseksi, vaan päinvastoin. Itse asiassa Saudi-Arabia on hakemassa hegemoniaa koko Arabian niemimaalla ja se tietää vielä lukuisia kauheuksia siellä. Yhdysvallat niihin ei puutu. Niin kauan kuin se saa öljynsä.

Ja me täällä Suomessa olemme polleita, kun oma presidenttimme sai kutsun valkoiseen taloon. Ja unohdamme nopeasti kuinka olemme naureskelleet Trumpille.

https://www.nytimes.com/interactive/2017/08/23/world/middleeast/yemen-cholera-humanitarian-crisis.html?mcubz=0&_r=0

Terrorismin tarkoitus

Nyt meilläkin, tällä tietoa (pe 18.8. klo 20.55). Jos se oli terroristinen teko, niin se oli vain ajan kysymys. Aloitin tämän kirjoittamisen ennen Turun tapahtumia.

Terrorismin tarkoitus on nimensäkin mukaan herättää kauhua ja pelkoa. Se on poliittista väkivaltaa, olivat ne poliittiset tms. hämärät tarkoitusperät sitten mitä olivat. Terrorismia on ollut aina. Häiriintyneitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään raukkamaisia massamurhia, on ollut aina. Historia vain unohtuu niin nopeasti ja monet asiat tuntuvat uusilta, vaikka ne olisivatkin vain vanhan toistumista. Ensimmäiset terroriteot kirjasivat muinaiset juutalaiset Vanhaan Testamenttiin. Heille ei tee kunniaa se, että he kertoivat jumalansa oikeuttaneen ja suorastaan velvoittaneen suorittamaan ne. VT:n mukaan jumala itse teki totaalisen terroriteon hukuttamalla koko luomakuntansa valittujaan lukuun ottamatta.

Väkivallassa mikään ei ole uutta. Nykyiset islamistiset terroriteot eivät ole periaatteessa poikkeavia mistä tahansa satojen vuosien aikana toteutetuista terroriteoista. Ensimmäiset terroriteot terrori -käsitteellä toteuttivatkin eurooppalaiset itse keskuudessaan. 70- ja 80-luvun terrorismiaallossa Euroopassa kuoli yli 4700 ihmistä. Suurimman osan näistä terrori-iskuista toteuttivat eurooppalaiset poliittiset järjestöt. Islamistit eivät ole nykyisen aallon aikana päässeet lähellekään sitä täällä Euroopassa. Toisaalta vuosien 2001 - 2014 välillä terrorismilla tapettiin pelkästään Irakissa yli 42.000 ja Afganistanissa yli 16.000 ihmistä. Runsaita tuhatlukuja on myös monessa muussa maassa Euroopan ulkopuolella. Terrorismi 70-luvun Euroopassa oli silloinen ”uusi” normaali, jota itsekin lapsena elin. Pommi-iskut ja murhat Länsi-Saksassa, Pohjois-Irlannissa ja Lontoossa olivat tavallista uutisointia.

Valtioterrorismi on oma lukunsa. Toisessa maailmansodassa jokainen maa, joka kykeni pommituksiin, syyllistyi valtioterrorismiin ja massamurhiin, joille ei toistaiseksi mikään sen jälkeen tapahtunut vedä millään muotoa vertoja. Saksan kaupunkeja pommitettiin silmittömästi Winston Churchillin ja muiden sotapäälliköiden käskystä. Siviiliuhreja satoja tuhansia. USA pommitti Tokion totaalisesti maan tasalle. Siviiliuhreja oli 100.000, mutta ilmeisesti runsaasti enemmänkin. Suurin uhriluku missään yksittäisen kaupungin pommituksessa. Sota alkoi jo olla tässä vaiheessa selvää kauraa USA:n eduksi ja Japanissakin tiedettiin tämä. Mutta se ei riittänyt. Vielä pudotettiin Hiroshiman ja Nagasakin siviilien niskaan atomipommit. Kuolleita yhteensä joku 150.000. Ja henkiin jääneiden uhrien ja näiden jälkeläisten kärsimyksiä näihin päiviin asti. USA:n aloittamassa Irakin sodassa on kuollut 100.000. Syyriassa valtioterrorismin aloitti maan presidentti. USA liittolaisineen ja Venäjä ovat sitten pommittaneet maata silmittömästi, toiset tukien hallintoa ja toiset kapinallisia, sama se kummat mitäkin. Siviiliuhreja kuitenkin sadoin tuhansin. Mikään yksittäinen terroristijärjestö ei pysty samaan. Tuskin koskaan kykeneekään.

Nykyiset islamistiterrori-iskut ovat suoraa seurausta Irakin sodasta. Voi sanoa, että George W. Bushin hallinnon ristiretki Husseinia vastaan olemattomien joukkotuhoaseiden eliminoimisen tekosyyllä on näiden terrori-iskujen äiti. Perussuomalaisten presidenttiehdokas kysyi nyt Barcelonan tapahtumien jälkeen Facebookissa, että ”kuka ottaa vastuun siitä, että Euroopassa joudumme elämään toistuvien iskujen kanssa?” Kysymys on sinänsä hyvä. Mutta niin, kuka ottaa vastuun? Tuossa ketjussa monet osoittivat Euroopan johtajia, EU:ta ja muita ”unelmoijia” vastuunkantajiksi. Mutta tässä ei kyllä osoiteta syytä. Ennemminkin näyttää siltä, että lähinnä käytetään hyväksi seurauksia. Hyvin perustellusti voi sanoa, että vastuunkantaja löytyy siitä maasta, jonka elämäntyyliä, maailmanpolitiikan eetosta ja nykyistä presidenttiä presidenttiehdokas itse ihailee. Sitä en tiedä, oliko Irakin sodan ja suurimittaisen sekasorron aloittaja, presidentti Bush, ihailun kohteena.

Kuitenkin on ilmeistä, että nimenomaan USA:n tekemä Irakin miehitys sai aikaan sen, että sunnien ja shiiojen välille syntyi katastrofaalinen konflikti. Ennen USA:n miehitystä nämä islamin eri suuntaukset kykenivät elämään rinnakkain, vaikka Husseinin sunnien suosiminen aiheuttikin kitkaa. Al-Qaida ei ollut riittävän radikaali sen riveissä sotineen jordanialaisen rikollisen Abu Mus’ab al-Zarqawin mielestä. Hän vihasi eritoten shiioja. Hän perusti oman ryhmittymänsä, josta sitten syntyi ISIS tai Daesh, kumpi hyvänsä. USA käytti Irakin miehityksen aikaan hyväkseen al-Zarqawia ja lietsoi näin sunnien ja shiiojen välirikkoa. Ja sai näin tieten tai tahtomattaan helvetin irti. Lienee syytä mainita myös, että USA tuki aikanaan Osama bin-Ladenia Afganistanin sodassa ja tuki sittemmin myös al-Qaidaa Syyrian hallinnon kaatamiseksi. Voi sanoa, että tavallaan USA tuki myös ISIS:n syntyä. USA on siis taistellut itse synnyttämiään hirviöitä vastaan. Ja ottaa opportunistisesti aina kunnian voitoista. USA on myös hyvää kamua öljyrikkaan Saudi-Arabian kanssa, joka taas tukee ISIS:iä. Tämä on ollut uutta normaalia vuosikaudet, mutta nämä tahtovat aina jäädä taka-alalle.

Terrorismi keinona saavuttaa poliittinen päämäärä on täysin järjetön ja irrationaali. Jatkuviin terrori-iskuihin turrutaan. Vaikka iskut koskettavat välittömästi tuhansia ihmisiä, muut miljoonat kauhistelevat hetken ja unohtavat nopeasti jopa ne kaupungit, missä iskuja on tehty. Tuho on silmitöntä ja kauheata, mutta vaikutus olematon. Ei toista maailmansotaakaan voitettu sillä, että siviilejä murhattiin massoittain. Saksan kaupunkien massapommitukset jatkuivat jatkumistaan ilman sitä vaikutusta, mitä sillä kenties ajateltiin. Natsi-Saksa oli tuhoon tuomittu jo silloin kun Hitler veti Neuvostoliiton mukaan. Kahden rintaman sotiminen hyydytti Saksan. Sen häviö olisi ollut varma ilman järjettömiä pommituksiakin. Samoin USA oli käytännössä jo voittanut Japanin atomipommeja käyttäessään. Pommit ilmeisesti pudotettiinkin oikeasti koemielessä. Voittajavaltiot eivät joutuneet tilille terroriteoistaan, vaan nämä pistivät Saksan edeskäyvät oikeuteen, mikä tietysti oikein olikin. Kaikille pitäisi tietty olla selvää, että Natsi-Saksan hallinto oli valtioterrorismissa toistaiseksi ylivertainen.

Jos tarkoitus on täysin irrationaalinen, se ei ole tarkoitus ensinkään. Terrorin keinot, syyt, tarkoitus ja seuraukset eivät tee kunniaa kenellekään, olivat toteuttajina sitten jihadisti- ym. roistojengit tai valtiot. Toisaalta terrorismi jatkuu aina niin kauan kuin on moraalista ja kunniasta saarnaavia uskontoja tai aatteita välineinään käyttäviä luonnehäiriöisiä vallan- ja verenhimoisia despootteja ja näiden aivopesulle alttiita. Ja unohtamatta myöskään globaalia taloudellista riistoa, mikä myös on terrorismille hyvää kasvualustaa. Maailmasta tulisi varmasti parempi paikka, jos luonnonvaroja ja niistä koituvaa hyvää jaettaisiin oikeudenmukaisesti ja uskonnot poistettaisiin hallintomuodoista kaikkialla ja jätettäisiin yksityisasiaksi, jona niiden kuuluisi olla ja joita sellaisena myös kunnioitettaisiin ja suvaittaisiin, jos tätä sanaa suvaitaan käytettävän. Tämä on tietysti pelkkää punavihreää unelmahöttöä.

Alla saksalaisen tilastopalvelun Statistan marraskuussa 2016 laatimat grafiikat terrori-iskuista.