Kun työ herkkua on

“Jos työ herkkua olisi, herrat sen tekisivät itse”, näin sananlaskussa. Monet herrat paiskivatkin duunia puoli-ilmaiseksi, ellei peräti kokonaan ilman palkkaa. Jotkut herrat ovatkin todenneet, etteivät he ole maksaneet itselleen palkkaa aikoihin tai he tyytyvät muutaman tuhannen vuosipalkkaan. Tosin he unohtavat sitten mainita ne muutamien miljoonien eurojen pääomatulot. Joillakin rikkailla on verotiedoissa ollut palkkatulojen kohdalla pelkkä nolla. Joko he ovat työttömiä tai sitten he lauluin työnsä tekevät ilmaiseksi. Itse asiassa omistaminen ei ole työtä. Se on vain omistamista. Muut tekevät työn, jota omistamiseen kenties liittyy.

Meillä Suomessa on jo pitkään legitimoitu orjatyövoiman käyttö. Maassamme teetetään töitä työttömillä käytännössä ilmaiseksi. Näitä työsuhteita kutsutaan ”kuntouttavaksi työtoiminnaksi” tai ”työkokeiluksi”. Näissä tehdään töitä 9 euron päiväkorvauksella ja usein samaa työtä palkallisen rinnalla. Oma yhdistykseni on myös mukana tässä nykyajan orjakaupassa. Olen kyllä jokaisen  kanssa käynyt asian läpi niin, että me molemmat tiedämme mikä on name of the game. Useimmille työharjoittelu on kyllä oman näkemyksensä mukaan ollut hyvä vaihtoehto. Ja hyvä sitten niin. Palkkaisimmekin kyllä, jos voisimme, mutta yleishyödyllisenä kulttuurialan yhdistyksenä siihen on onnettoman heikot mahdollisuudet.

Palkkatukityöllistäminen on sekin tehty ylivoimaiseksi. Olisimme työllistäneet toiseksi vuodeksi erään meillä vuoden palkkatuella olleen, mutta ennen tavanomainen toisen vuoden työllistäminen peruspalkkatuella ei nyt käynytkään, kun määräykset. Muutaman viikon kuluttua tämä sama soitti ja kysyi, voisiko hän tulla meille työkokeiluun. Sovimme niin sitten todeten tilanteen absurdius. Hän tuli kokeilemaan sitä työtä, mitä hän oli tehnyt vuoden palkattuna. No, hänet olemme saaneet palkatuksi suoraan, mutta vain muutamaksi kuukaudeksi. Tänä keväänä tuli eräs työllistettäväksi kelpaava ja meillä harjoittelijana ollut kysymään töitä. Minä puhelimeen ja kysymään TE-toimistosta. Ei, oli vastaus. Yhdistys ei saanut tätä työllistää. Yritys ja kaupunki olisivat palkka- eli työllistämistuen saaneet. Perusteluita tiedustellessani sain vastaukseksi, että määräykset.

Eräs meillä harjoittelijana jonkun kuukauden ollut erittäin motivoitunut kaveri olisi joku aika sitten ollut tietääkseen työllistettävissä. Soitto jälleen. Ilmeni, että työllistäminen ei ollut mahdollista sellaisella palkkatuella, että yhdistys olisi kyennyt palkkaamaan hänet. Uudet määräykset. Hän ei ollut ollut vielä riittävän pitkään työtön. Piti olla täydet 500 päivää ja sitten vasta katsottaisiin. Alhaisella palkkatukiosuudella olisimme kyllä työllistäneet hänet, mutta kun rahoitus… Yhdistyksen varsinainen perusrahoitus, valtion elokuvakeskustuki ja kaupungin panostus, on suuruusluokkaa VR:n pääjohtajan kuukausipalkka bruttona.

Ministeri Jari Lindström (ps) esitteli 12.4. hallituksen uusia työllistämiskeinoja. Niistä voi helposti vetää sen johtopäätöksen, että työttömyys on työttömien oma vika. Ja kun nämä kurjille laistajille ei työ maita, niin pannaan heidät töihin väkisin ja ilman palkkaa. Sikäli uutta absurdeihin työkokeiluihin ei ole, että palkattomasta työn teettämisestä on kyse. Sitä Lindström ei suostunut kertomaan uutuutta esitellessään. Tätä työllistämisihmettä kutsutaan nimellä ”työnäyte”. Seuraavana päivänä tuosta esityksestä tuli uutta tietoa. Siis palkatonta työtä, ei lomaa, ei eläkettä eikä työterveyspalveluja. Työkokeilu on pakollinen. Jos siihen ei suostu, menee työmarkkinatuki. Työnäyte on kuulemma vapaaehtoinen, eikä TE-toimisto myöskään juuri valvo työnäytteen antoja. Näin oli myös työkokeilun ja kuntouttavan työtoiminnan kanssa. Vapaaehtoisuus muuttui pian pakolliseksi. Näin tulee käymään tässäkin. Ja kuka työnantaja ottaisi sellaisen työnäyttöä antamaan, josta hän tietää tämän kieltäytyneen työnäytöstä aiemmin? Sana vapaaehtoisuus tässä on käytännössä uuskieltä tarkoittaen pakkoa.

Tässä työnäytteessä työnantaja voi sitten palkata työnäytteen antajan, jos siltä tuntuu. Tai sitten sanoa thänx ja gud bai. Ja ottaa tilalle seuraavan ilmaisen työnäytteen antajan. Tämä on vähän kuin koeaika, joka toteutetaan vain ilman palkkaa. Jo nykyisin koeajalla olevalle työntekijälle ei tarvitse antaa lomaa, eikä hänelle kerry irtisanomissuojaa. Nyt tämä koeaika on jalostettu EK:n mielihyviksi sellaiseksi, ettei tarvitse maksaa edes palkkaa. 

Työn vastaanottamisvelvoitetta aiotaan myös tiukentaa, jolla tarkoitettaneen työssäkäyntimatkan pidentämistä. Pian tämä tulee koskemaan myös työnäytteitä. On siis lähdettävä toiseen kaupunkiin antamaan työnäytettä ilmaiseksi, maksoi mitä maksoi. Ja maksaahan se reissaaminen.

Kelan pääjohtaja Hyssälä kertoi joku aika sitten, että ”joissain tapauksissa” alle 2600 euron ei kannata mennä töihin. Nyt EK on kompannut ja ilmoittanut juuri, että ei yli 2400 euroa palkkaa saa, niin kannattaa jäädä pankolle makaamaan. Mistä hatusta nuo luvut tulevat, ei ole minulla selvillä. Mutta viesti on selvä: työttömät ovat ITSE laiskimuksia ja heitä täytyy potkia perseelle. Tätä viestiä tehostaakseen EK vaatii hallitukselta ”kovempia toimia kannustinloukkujen purkamiseksi”. Tämä tarkoittaa sossutukien leikkaamista kepiksi työtä vieroksuville sossupummeille.

Sote-ratkaisussa julkisten terveydenhuoltolaitosten kilpailukuntoon saattamisineen on selvästi havaittavissa sellaista, että yhteiskuntaamme ollaan saattamassa uusliberalistiseen TTIP-sopimuskuntoon. Julkinen sektori tässä pyritään saamaan niin pieneksi kuin mahdollista estämästä vapaata rahan tekoa. Tällaiseen maailmaan uusi orjakauppa, työnäytetyö, sopii kuin Ayn Randin kirja Elina Lepomäen hyllyyn.