Maaliskuussa kirjoitin: ”reipas työministerimme Lindström esittää, että laiskurilta pitää poistaa nykyisin voimassa olevasta kolmen kuukauden ammattisuojasta, vaikka puolet. Sen jälkeen hänen pitää ottaa mikä tahansa työ ja mistä hyvänsä, kun työssäkäyntialuettakin laajennetaan. Kun eläminen, nousevat maksut, hallituksemme toimet ja työmatkakustannukset vievät palkasta kaiken, ei se mitään. Nimittäin mitäs sitä enää taskurahoilla tekeekään, kun koko päivä menee työhön ja matkoihin.”
Ja niin on meille tiettäväksi tänään annettu, että työttömältä lähtee ammattisuoja kokonaan pois, mikäli työ- ja oikeusministerimme hyvä tarkoitus käy toteen. Ministerimme mukaan ei aivan kokonaan, vaan harkintaa voidaan käyttää. Eli insinöörin ei välttämättä tarvitse ottaa siivoajan työtä. Mutta missä ne rajat kulkevat, onkin varmaankin TE-toimistojen viisaitten virkailijoiden päätettävissä. Mutta näin saadaan insinöörien turhamaisuus omasta erinomaisuudestaan karisemaan: ei muuta kuin reippaasti luudan varteen, omaa työkuntoa ja Suomea nostamaan.
"Moi, minä lähden Tampereelle"
Työttömän on myös otettava työ mistä paikkakunnalta hyvänsä, kun sitä tarjotaan. Porilaisen vaikka Tampereelta. Ja nyt on myös oman työssäkäyntialueen ulkopuolelle mentäessä käytettävä omaa autoa, jos sellainen on ja jos ei bussit ja junat sovi aikatauluihin tai työn sijaintiin. Eipä siinä mitään. Työtähän se on ja hyvä niin. Kolme tuntia työmatkoihin ei voi olla mikään muu kuin tekosyy olla ottamatta työtä vastaan, vaikka tuhannen euron palkalla. Työ on siis otettava, vaikka palkka olisi pienempi kuin tuet työttömänä ollessa.
Eikä siitä ole kuin jokunen päivä, kun kelpo ministerimme lanseerasi aivan uuden menetelmän meidän kaikkien kunnottomien laiskureitten aktivoimiseksi: työnäyttely. Eli menemme töihin näyttämään työkuntoamme ilman palkkaa. Ilman lomaoikeutta. Ilman työterveydenhoitoa. Mutta pääsemme työpaikalle näyttämään siltä kuin tekisimme töitä. Me kaikkihan kykenemme parhaiten toteuttamaan itseämme ja elämän tarkoitusta, kun olemme ahkerina töissä. Ja ehkä joskus joku työnantaja saattaa jopa alkaa maksamaan meille oikein palkkaakin.
Tänään toinen kelpo ministerimme, tekstiiliyrittäjä, lastensairaalan kummi ja aivan tuore maamme kansalainen, viestintä- ja liikenneministeri Anne Berner esitteli aivan uuden briljantin tavan saada tiestömme dynaamiseen kuntoon: teitten yhtiöittämisen. Näin saamme dynamisoitua rahan kerrassaan nerokkaalla tavalla liikkeelle rapautuvaa tiestöämme kohentamaan. Me ryhdymme maksamaan tiemaksuja. Ja eliminoidaksemme sen vaaran, että tulisi kaksinkertainen tienhoidollinen rasite, kun ensin verotetaan ja sitten tiemaksutetaan, me vähennämme polttoaineverotusta vähäsen. Ja tietysti autoverotusta. Siis uusien autojen verotusta, ja pianpa me kaikki saamme uusia hienoja autoja entistäkin halvemmalla. Eri upeaa. Kuka vanhalla sutkulla viitsiikään suhata?
Vaikka kunnon Perussuomalaiset nousivat vastustamaan tätä hanketta, ei tämä sinänsä ole yhtään hallituksemme linjasta poikkeavaa. Onhan hallituksemme ollut jo tähänkin asti todennäköisesti libertaarimpi eetokseltaan kuin mikään aiempi hallitus. Verorasitus on tietysti meille kaikille aivan sietämätön. Ottakaamme mieluummin se linja, että se maksaa joka käyttääkin. Aivan kuten yhteisille metsillemme ja luontoreiteille on käymässä metsähallituksen yhtiöittämisen myötä. Aivan kuten terveydenhuollollemme on pian käymässä, kun julkinen terveydenhuoltomme tullaan yhtiöittämään ja panemaan kilpailutuskuntoon. Anne Berner, joka sai hienosti Uuden Lastensairaalan rahoitetuksi hallinnoimalleen säätiölle suunnilleen ilmaiseksi, ja jonka hallinnoima yhtiö kerää vuokratuloja yhteiskunnalta tämän uljaan lastensairaalan ylläpidosta, noudattaa vain omia libertaristisia näkemyksiään maailmasta sekä hallituksemme linjaa esittäessään yhtiöitettäviksi tiestömme ja rautatiemme, ja sitä myöten pian yksityistettäväksi. Valtion omistus haisee sosialismille ja sehän on tunnetusti tehotontakin kuin homeopatia erään Hunksin syövän selättämisessä.
Ja näin me saamme Suomemme kuntoon ja kelpo yrittäjämme virkistymään. Yrittäjillämme tulee olemaan 35.000 km2 työssäkäyntialuetta työttömineen käytettävissään saada työnäyttelijöitä. Ja näiden uuvahtaessa aina uusia vetreitä tilalle. Ja mikäs näillä työnäyttelijöillä on uudenkarhealla biilillä sadan kilometrin työmatkaa suhatessa, kun on omilla tiemaksuillaan saanut edesauttaa tiestön niin hienoon kuntoon, että matkan teko Suomea nostamaan on kuin silkkaa juhlaa. Kyllä kelpaa olla suomalainen.
Ei mulla muuta. Tai on: Anne-ministerimme korosti tiedotustilaisuudessaan, ettei yhtiöittämisessä ole kyse yksityistämisestä. Niin ei kai sitten. Ei, vaikka yhtiön rahoitukseen saataisiin ulkomaisia sijoittajia, hänen mukaansa. Ja jos tämä ei ole yksityistämisen alku, niin herran pelko ei ole myöskään viisauden alku. -Minusta kyllä ministerin toimien pelko on viisauden alku. Ainakin tämän nykyisen hallituksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti