Hyvinvointi ja Nestlé

Toisinaan käyn lukemassa iltapäivälehtien nettisivuilta juoruja. En ole siinä erityisen poikkeuksellinen, nimittäin juorut kiinnostavat monia kummasti. Eiväthän Seiska ja Hymykään muuten pärjäisi, vaikka niitä ei kuulemma kukaan luekaan. Juoruaminen lieneekin ihmiskunnan ensimmäisiä ja viimeisiä viestinnän muotoja. Juoruilu alkoi kaiketi heti kun yhteisöllinen elo kehittyi.

Lauantaiaamuna tuli silmiini, että joku fitness-urheilija Mari Valosaari oli ilmoittanut blogissaan antaneensa rusinarangaistuksen lapselleen. Tämä oli kiukutellut Marin ja miehensä ”lapsiperhearkeaan helpottamaan” palkkaamalleen yhdysvaltalaiselle au pairille, Rochellelle. Au pairin kotimaa on tietysti tärkeätä mainita. Rusinarangaistusta oli paheksuttu. Valosaari kertoi hämmästyneensä ja huvittuneensa syytöksistä. Mutta Mari Valosaari on jämäkkä: ”Lapsia pitää mielestäni kieltää ja heille tulee pitää kovaa kuria. Totta kai pitää olla myös vapauksia ja ei meillä todellakaan ole mitään natsimeininkiä, mutta tietyistä asioista pidetään kiinni.” Valosaaresta monet vanhemmat kasvattavat lapsiaan liian lepsusti. No niinpä kai. Siitä asiasta ei sen enempää. Mari kasvattakoon lapsensa, miten lystää, kunhan ei riko lakia. Minulle se ei kuulu eikä se kiinnosta, mutta IS:n jutun varsinainen pointti kyllä. Tämä nobody (käytän sanaa siksi, kun en tiennyt koko ihmisestä mitään ja kun eräs kommentoija kerran käytti minusta sanaa nobody, mikä tietysti olenkin) tuli jututettavaksi Nestlén ja Suomen Urheiluliiton järjestämään hyvinvointi-iltapäivään. Hän saapui paikalle jutun mukaan aurinkoisena ja hyvinvoivana.

Tietenkään jutussa ei käsitelty ollenkaan Nestléä sen enempää. On kyllä erinomaista, että tämä ylikansallinen roistofirma, joka toimissaan on kaikkea muuta kuin aurinkoisuutta ja hyvinvointia edistävä (ellei sitten omistajilleen), toimii Suomen Urheiluliiton yhteiskumppanina. Tietenkään urheiluliiketoiminnassa ja hyvinvointialalla, mitä se sitten lieneekin, ei kiinnitetä huomiota sellaisiin pikkuasioihin, kuten kehitysmaissa edelleenkin tapahtuviin imeväisikäisten Nestlén tuotteiden käytöstä johtuviin lasten kuolemiin, siihen että Nestlé maksaa kehitysmaissa olemattomia palkkoja, irtisanoo liittoon kuuluvia työntekijöitä ja murhauttaa ammattiyhdistysaktiiveja kuten Kolumbiassa, kun ovat kritisoineet maitojauhetehtaan työoloja. Filippiineillä kymmeniä Nestlén tehtaan lakkoilijoita on tapettu armeijan toimesta lakkoja tukehduttaessa. Ei siihen että Nestlé ostaa Norsunluurannikon orjatiloilta kaakaota, eikä välitä pätkääkään lapsiorjien käytöstä kaakaopapujen keräämisessä, eikä siihen, että se riistää pohjattomalla ahneudella pohjavesivarantoja ja tekee pullovesibisneksellään hillittömiä voittoja. Se imuroi pohjavedet ympäri maailmaa niin tehokkaasti, että monien kylien omat pumput eivät enää nosta vettä. Ja sitten Nestlé tulee ja myy sitä muovipulloissa. Sillä on 70 eri merkkiä pullovesille. Todennäköisesti suuri osa mantereen kokoisista muoviroskalautoista, mitkä pyörivät valtamerissä, on muodostunut Nestlén vesipulloista.

Tämä superylikansallinen roistokapitalismin ylin ilmentymä aiheutti ensimmäisen vauvakuolemakatastrofin jo 70-luvulla myymällä äidinmaitovastikejauhopakkauksia kehitysmaihin, joissa äidit lopettivat liian aikaisin imettämisen ja alkoivat tarjota vauvoille likaiseen veteen sekoitettua äidinmaitovastiketta. Tuttipulloruokinta tekee pahaa jälkeä edelleen. Puhtaan veden puutteessa maitokorvike moninkertaistaa vauvojen riskin kuolla ripuliin. Ja jos vanhemmilla ei ole varaa ostaa riittävästi äidinmaidonkorviketta, on seurauksena vauvan aliravitsemus.  Maailman terveysjärjestö WHO ja Unicef arvioivat, että joka vuosi puolitoista miljoonaa vauvaa menehtyy rintaruokinnan liian aikaisin lopettamisen vuoksi. Nestlé ja ranskalainen Danone ovat tästä eniten vastuussa. Ibfan on järjestö, joka valvoo äidinmaidonkorvikkeiden markkinointia. Sen parin vuoden takaisessa raportissa on esimerkkejä Nestlén äidinmaidonkorvikkeiden markkinointisäännöstön rikkomuksista kymmenissä maissa peräti 43 sivun verran.

Vuonna 2013 Nestlén hallituksen puheenjohtaja Peter Brabeck ehdotti maailman juomavesien yksityistämistä. Aivan tosissaan. Nestlé on liikevaihdoltaan puolitoista kertaa Suomen kokoinen. Pelkästään sen puhdas liikevoitto vuodessa on viidesosa Suomen valtion budjetista. Tämän kokoinen toimija saa ennen pitkää tahtonsa läpi. Kun Suomi vielä nerokkaiden johtajiemme johdatuksella tulee olemaan osa TTIP-sopimusta, saamme huomata, että Nestlé hinnoittelee maamme pohjaveden ja omakotitalojen pihakaivoihin asennetaan vesimittari. Voi olla, että sadevedenkin kerääminen tulee luvanvaraiseksi ja maksulliseksi.

Muuten, ei ole niin yllättävää, että muuan kunnon pankkimies, Björn Wahlroos, tukee Brabeckiä. Kirjassaan ”Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta” hän kertoo, että luonnonvarojen riistäminen vähenisi, jos maat, vedet ja ilma yksityistettäisiin. Aivan tosissaan. Wahlroos tahtoo pelastaa maailman. Siitä hatunnosto ja syvä kumarrus hänelle.