Aidattu kulttuurikeskus

Kummastelin taannoin, mitä ihmeen karja-aitoja Anniksen pihalle on pystytetty. Niillä ei näyttänyt olevan mitään funktiota. Anniksen piha-alue on halkaistu kahdessa suunnassa. Vaikutelma on kuin vankilan piha-alueelta, jossa pidetään eri ryhmiä erossa toisistaan. SK:n uutisesta tuli tämä asia nyt sitten selväksi. Kiinteistöyhtiö haluaa ”rauhoittaa” tilannetta tontilla.

Mutta aidoilla ei rauhoiteta. Aidoilla ei rakenneta. Niillä osoitetaan epäluottamusta ja luodaan sitä lisää. Aidat eivät koskaan yhdistä. Ne erottavat vielä tehokkaammin toisistaan niitä, joita erottamaan ne ovat pystytetty. Aidat syntyvät epäluulosta ja ne luovat sitä tehokkaasti. Aita viestii pelkoa ja uhkaa, siitä mitä aidan toiselle puolelle aidataan. Vaikka aihetta pelkoon tai mitään uhkaa ei olisi lähimaillakaan. Aita ei ole vain fyysinen este. Aidat luovat myös henkisiä raja-aitoja. Aitaa pystyttäessä osoitetaan mielivaltaisesti toisen paikka. Osoitetaan ja käytetään valtaa. Aitoja rakennetaan, kun halutaan tehdä pesäeroja, eristää, valvoa, kontrolloida, näyttää valta-asema. Ja tietysti karjaa varten.

Annis on Porin kaupungin alaisuudessa toimiva kulttuurikeskus, josta on lähtenyt maailmalle runsaasti eri alojen kulttuurin ammattilaisia. Annis on yhteisö, joka perustuu yhteisöllisyyteen, yhdessä tekemiseen, kaikkien eri ikäluokkien luontevaan kanssakäymiseen, luovuuteen rohkaisuun ja vastuuseen. Annis on paikka, jossa on helppo oppia vastuuta. Olin itse 80-luvulla pitkään talon vakiokäyttäjä ja vierailen siellä edelleen tuolloin tällöin, joten voin todeta itselläni olevan pitkän aikavälin näkemys talosta.

Aidat keskellä kaupunkia, jotka siis eivät ole tarkoitettu karjaa varten, myös asettavat kysymyksen: keitä varten kaupunki on? Keitä varten aidat on pystytetty ja mitä palvelemaan? Nykyinen kaupunki, jossa rakennetaan aitoja, tuhotaan vanhoja kerrostumia uusien korkeiden kerrostalojen tieltä ja kaavoitetaan taloudellisten näkökulmien mukaan ja autoistumista edistäen, on pienoiskuva yhteiskunnan demokratian tilasta: sanan demokratian käyttö on irvikuva siitä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Kaupungissa, kuten yhteiskunnassa, vallitsee harvain valta. Kaupunkiympäristöä rakennetaan harvojen ehdoilla, niiden joilla on valtaa ja taloudellista mahtia. Aidoilla ja muureilla pyritään torjumaan valintojen seurauksista tulleita ongelmia, vaikka näiden sijasta pitäisi tarkastella syitä. Lainaus Tapio Solala eräästä kommentista facebookissa: ”Juteltiin joskus jonkun belgialaisen proffan kanssa luentosarjan jälkeen. Proffa totesi kysyen, että Pori on palanut joskus 60-luvulla. Kerroin, että viimeisestä Porin palosta on jonkun verran enemmän aikaa. Sanoi vaan päätelleensä rakennuskannasta.” Niin. Porin keskustasta on hävitetty vanha rakennuskanta, korvattu se aika tylyllä arkkitehtuurilla. Ja kaikki piha-alueet on aidattu ja portitettu.

Aidan pystytti samassa korttelissa olevan rakennuksen kiinteistöyhtiön hallitus. Perusteluna on, että ”Anniksen väki käyttää taloyhtiön tonttia läpikulkuun”. Mutta siinä on ollut selvä kulkutie talolle koko tontin historian ajan. Hallitus haluaa nyt ottaa tilan omaan käyttöönsä. Tämä tarkoittaa sitä, että pihatapahtumia ei voi enää järjestää. Yksi syy aitaan lienee se, että pihan graffitit ovat häirinneet eräitä kiinteistöyhtiön hallituksen jäseniä. On arvostuskysymys, miten suhtautuu graffiteihin. Joillekin nämä edustavat uhkaa ja epäjärjestystä. Nämä pitävät enemmän neutraaleista, puhtaista, harmaista ja turvallisista betoniseinistä. Myös aidan pystyttäminen on arvokysymys: toisista aidat ovat tarpeellisia ja jos ei aina hyvä asia, niin välttämättömyys. Toisista ne ovat hyödyttömiä ja vain hankaluuksia aiheuttavia. "Samanlaista aitaa ovat Porin päiväkodit ym. täynnä. Ihan ok kaupunkikuvassa", kirjoitti joku SK:n uutisen kommentissa. En tiedä, kuka jättäisi kaupunkialueella päiväkodin aitaamatta. Miten tulikin mieleen rinnastaa päiväkoti tässä? Tottumuksestakin on tullut toinen luonto, jos pitää aitoja ok-asiana kaupunkikuvassa.

Oireellista on, että Anniksen käyttäjiltä sekä siellä työssä käyviltä ei aitoja pystyttämään ryhdyttäessä kysytty mitään. Ei kysynyt kiinteistöyhtiöstä kuten ei teknisestä palvelukeskuksestakaan kukaan. Voikin miettiä, mitä sitten, jos siinä olisikin liikerakennus, seurakuntakeskus tai eläkeläisten harrastuskeskus. Tässä on siis nähtävissä selvää paikan osoittamista. Niiltä, joita asia koskee, ei tarvitse kysyä mitään, koska heiltä ei tarvitse kysyä mitään. Päätöksen tekijä tietää paremmin ja sillä hyvä. Tällaista eetosta vasten sopii kysyä, miksi nuoret vieraantuvat politiikasta eivätkä äänestä.

Aidat olivat joskus kauniita ja toimivat kaupunki-interiöörin jäsentäjinä. Hyvä esimerkki on Raatihuoneen pihan valurauta-aita. Nyt aitojen tarkoitus on olla rumia ja tehdä esteitä. Me länsimaalaiset puistelimme päätämme aikoinaan, kun Berliiniä jakoi muuri. Me nyökyttelimme hyväksyvästi, kun USA:n presidentti Ronald Reagan puhui muurilla: Mr. Gorbatsov, purkakaa tämä muuri. Nyt Porista on tullut muurien, aitojen ja kiinni olevien porttien kaupunki.