Huippu-urheilu on yksityistettävä

Ruotsin pääministeri ja pääsohvaurheilija Stefan Löfven peräsi taannoin ryhtiliikettä urheilevalta maailmalta. Hän tarkoittine, että moraalikato on käynyt. Sitähän se onkin. Moraalikato. Mutta se on tapahtunut siitä lähtien, kun urheilu on ollut huippu-urheilua, jossa menestys on yhtä kuin voitto ja vain voittajat muistetaan. Niin kauan kuin liiketalous on ollut urheilussa mukana, on bisnesvoitto ja kilpailuvoitto kulkeneet käsi kädessä. Väistämättömästi. Ja kun näin on, on moraalikatokin itsestäänselvyys. Se, joka perää ryhtiliikettä urheilulta, on sokea tosiasioille tai sitten täydellinen tekopyhistelijä. Huippu-urheilussa ei voi olla moraalia. Enää, jos milloinkaan.

Lofven oli järkyttynyt Therese Johaugin tapauksesta. Hänestä Johaugin ympärillä vellovat ”epäilykset” ovat ”potentiaalisesti” haitallisia koko urheilun kannalta. Pääministeri lienee elänyt umpiossa tai ei tiedä mistä puhuu. Jos joku nyt vielä pitää hiihtourheilua tai ylipäätään koko urheilua jollain tavalla jalona toimintana, niin kyllä usko on vahva. Tai sitten käsitys urheilusta ja sen toimintatavoista on täysin epärealistinen. Joskus sanottiin, että paras voittakoon. Nykyisin sanonta tarkoittaa, että paras apteekki tai paras voitelija voittakoon. Ja voitelu tässä ei tarkoita suksia kuin ei myöskään Johaugin huulia.

Urheilun tukeminen, jäähallien ja muiden areenoiden rakentaminen ovat vieneet yhteiskunnan voimavaroja kuin kaivo, johon kannetaan vettä. Mikään määrä ei riitä, mutta mitä yhteiskunta vastineeksi saa, on mitätöntä. Koko julkisen puolen tuki liikunnalle on joku 750 miljoonaa/vuosi. Suuri osa on perusteltua liikunnan tukea, mutta paljon menee piilossa huippu-urheilulle. Huippu-urheilun saama suora valtion tuki on 13 miljoonaa/vuosi. Lajiliitot saavat 22 miljoonaa. Lisäksi Valon ja Olympiakomitean tuki yhteensä on kuusi miljoonaa. Lasten liikuntaan lajiliitot jättävät rippuset.

Joskus urheilurakentaminen saa aikaan pahaa tai täydellistä tuhoa. Kansainvälinen olympiakomitea päättää, mitä ja mihin rakennetaan, mitä luontoa tai rakennettua ympäristöä tuhotaan ja kuinka paljon olympialaisten pitopaikkojen tieltä. Parhaan voitelun tarjoaja voittaa. Maavoitelua suorittavat kansalliset olympiakomiteat. Viimeksi Sotsissa tuhottiin luontoa ja alkuperäisiä kulttuuriympäristöjä valtavien urheilusuorituspaikkojen ja hotellien alta silmittömästi. Vladimir Suuren täytyi saada näyttää suuruuttaan. Yleensä sen jälkeen, kun kisat ovat menneet, jäävät rakennelmat seisomaan vuosikymmeniä huippu-urheilun likaisen rahan hiljalleen rapistuvina ja likaantuvina muistomerkkeinä. Lahdessa tuhottiin viime talvena MM-kilpalatuja rakennettaessa suojeltuja sisällissodan aikaisia juoksuhautoja. Urheiluun liittyy läheisesti ylimielisyys ja välinpitämättömyys muita kohtaan.

YLE lähettää joka ilta urheiluruudun, jossa luetellaan tuloksia. Metrejä ja sekunteja. Jääkiekko-otteluinserteistä saamme joka ilta esimerkkejä lätkän jalosta väkivallasta. Taklauksia ja tappeluita. Kuka ymmärtää, miksi. Entinen hieno puheradiokanava Yle Puhe on pyhitetty iltaisin jääkiekolle. YLE on vielä verovaroin maksettu mediatalo. Jääkiekko ja muu huippu-urheilu sen sijaan on liiketoiminnallistettu kauttaaltaan. Seurat ovat yrityksiä ja ne toimivat toisten yritysten kanssa.

Huippu-urheilu tulisi tyyten yksityistää. Julkiselle rahalle riittää tärkeämpääkin käyttöä. Säästyvistä rahoista tulee tietty suunnata tietty osa lasten liikuntaan ja kuntourheilun tukemiseen. Huippu-urheilu saisi hoitaa itse oman rahoituksensa, järjestää kilpailunsa tyystin itse ja päättää myös doping-käytännöistään. Järjestäköön testaukset omalla kustannuksellaan. Jos antavat doupata, niin siitä vaan. Ainoa asia, mikä tulee edelleenkin pitää kriminalisoituna, on korruptio. Vaikka kyllähän urheilun piirissä liikkuu paljon sellaisia fiksuja lakimiehiä ja liikemiehiä, jotka osaavat naamioida korruption liiketoiminnaksi.

Yhdistysmuotoiset seurat joutuisivat tietysti ahdinkoon. Mutta kun urheilu nyt on tyystin mädätetty korruptiolla ja dopingilla, on syytä miettiä, onko urheilu kilpaurheilupäämäärineen ollenkaan hyvä ajatus. Lapsille täytyy järjestää liikuntamahdollisuudet, mutta seuroihin heitä ei tulisi päästää ennen kuin täyttävät 18 ja saavat itse päättää mitä tekevät. Alkakoon sitten harrastaa kemiaa, jos niin mielii. Huipullehan ei ilman sitä pääse. Ja antautukoon sitten liiketaloudellisille saalistajille. Ilman niitäkään huipulle ei pääse. Oli laji melkein mikä hyvänsä.

Suomen olympiakomitean pian uuden puheenjohtaja Timo Ritakallion mukaan Suomen tulisi hakea vuoden 2026 talviolympialaisia. Ei kuulemma tarvitsisi edes paljon rakentaa. Justiinsa. Onnittelut vaan. Miten saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Ei ehkä Dale Carnegien opeilla, mutta ryhtymällä urheilutoimijaksi ja hankkiutumalla olympiakomiteaan. Kristillisten Sari Essayah saa pian ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa entistä enemmän tuoreena KOK:n jäsenenä. KOK pyörittää miljardeja. Kelpaa siitä maksella komitean jäsenille 800 euron päivärahoja. Tai sitten Essayah kunnon kristittynä heti siivoaa KOK:n synnin ja korruptioin pesän. Epäilemättä näin käy.