Uskonto on politiikkaa

Evankelisluterilainen kirkko on Suomen pääkirkko ja uskonto. Sitten on ortodokseja, katolisia, muslimeja ja vähän kaikkea muuta, mutta näitä hyvin marginaalisesti. Evluttikirkko on se joka rulettaa, on isiemme kirkko ja uskomme perusta. Mutta kaikesta päätellen se isiemme (ja äitiemme) kirkoksi se näyttää jäävänkin. Kirkon ovi kolisee kolkosti. Uloskäynti on kiivaampaa kuin sisäänkäynti. Suomessa on nyt 5,5 miljoonaa kansalaista. Vuoden 2015 kirkollisvaaleissa 4 958 230 suomalaista ei äänestänyt. Äänestysprosentti oli 15,6% noin 3,3 miljoonasta äänioikeutetusta. Mutta se ei kirkkoa haittaa. Uloskäynti näkyy taloudessa. Se haittaa.

Mutta kun kiinnostus kirkkoa kohtaan on selvästi olematonta, sitä miettii, miksi kirkko pitää itseään edelleenkin niin oleellisena osana yhteiskuntaa. Miksi kunnallisissa kouluissa edelleenkin käytetään selkeän tunnustuksellisia uskonnon oppikirjoja, miksi edelleenkin seurakunta pitää niissä säännöllisesti aamunavauksia, miksi monissa kouluissa edelleenkin ruokarukoilutetaan oppilaita (kuten pari viikkoa sitten todistin), miksi edelleenkin valtiopäivien avajaisiin ja itsenäisyyspäiviin kuuluu valtiollinen jumalanpalvelus? Miksi sillä on verotusoikeus ja miksi sille annetaan suoraan verovaroja hautaustoimeen, vaikka se ei kohtele uskonnottomia tasapuolisesti?

Kirkkoa ei juuri hahmoteta poliittiseksi toimijaksi eikä uskontoa politiikaksi. Mutta sitä kirkko on ja uskonto on vastaansanomattomasti. Uskovat tietysti vastustavat tätä ajatusta.  Politiikka on maallista ja likaista. Kirkon ja sen edustaman uskon tulee olla kaiken tämmöisen yläpuolella. Kirkko edustaa ylevää kaiken kattavaa moraalia ja eettistä opetusta. Näin monet mielellään ajattelevat. Nekin, jotka itse kirkossa käyvät lähinnä jouluna ja konfirmaatiossa.

Mutta uskonto on poliittista. Uskonnoissa esitetään väitteitä maailmasta, jossa me kaikki elämme. Ja jotka ne ilmoittavat paikkansapitäviksi. Jos tämä ei ole poliittista, niin mitä sitten? Aivan kuten poliittisten puolueiden ohjelmajulistuksissa esitetään maailma tietynlaisena, sen puutteita, sen mahdollisuuksia ja sen mitä tulee tehdä, että mahdollisuudet käyvät toteen, niin samoin tekevät uskomusjärjestelmät. Kirkko ja uskovat ottavat myös kantaa Suomen lainsäädäntöön. Politiikkaa jos mikä.

Ei ole sattumaa se, että USA:n presidentinvaalien tuloksen tultua ilmi, hyvin monet uskovat lankesivat polvilleen kiitosrukoukseen tai ratkesivat ylistämään valintaa Herran teoksi. Se, miksi monet uskovat eivät pitäneet Hillary Clintonista, ei suinkaan ollut tämän ”väärä” puolue (vaikka USA:n demokraatit vastaa lähinnä meikäläistä kokoomusta) tai kuuluminen poliittiseen eliittiin, vaan se, että mrs Clinton hyväksyy abortin, okkultistit ja noidat esiintyvät hänen tilaisuuksissaan ja vieläpä avustajana muslimi, jonka suvulla on kontakteja terroristeihin. Mutta Trump edustaa oikeita kristillisiä arvoja. Trumpin valinta oli rukousvastaus. Nähtävästi rukous on vahva poliittinen ase. Profetioitakin oli kuulemma tehty Trumpin voitosta. Olen minäkin yhden nähnyt. Se oli Simpsons-animaatiosarjassa 16 vuoden takaa. Siinä ”profetoitiin”, että USA tulee hulluksi ja valitsee Trump presidentiksi. Näin kävi.

”Trump on nyt maailman arvostetuin johtaja! Esivalta tulee Jumalalta!!” Tämä on suora lainaus elävästä elämästä. Tosin tämän logiikan mukaan Pohjois-Korean, Syyrian, Venäjän, Kiinan, Turkin jne. esivallat tulevat Jumalalta. Kysyinkin tästä eräässä keskustelussa. Ei vastausta. Samassa ketjussa oli tämä jäätävä argumentti: "Yksikään valtion päämies ei nouse valtaan ilman, että Jumala sen sallii. Sallihan Jumala Hitlerinkin nousta valtaan. Tämä oli osa prosessia jonka seurauksena syntyi Israelin valtio. Yksi Raamatun ennusteista." Että näinkin voi uskova siis ajatella. Kymmeniä miljoonia ihmisiä vievä ja silmitöntä tuhoa aiheuttava järjetön ja kauhistuttava sota vain siksi, että Raamatun ilmoittama valtio syntyy.

Trump on nyt alkanut koota tiimiänsä. Ja suuntaa-antavia nimiä on jo esitettykin: Sarah Palin, kreationisti, ehdolla sisäministeriksi. Ben Carson, ehdokas sosiaali- ja terveysministeriksi tai koulutusministeriksi, seitsemännen päivän adventisti, eikä usko evoluutioon. Varapresidentti Pencehän on kreationisti. Kunhan hallinto saadaan pystyyn ja järjestettyä korkein oikeuskin uuteen uskoon - kirjaimellisesti, niin eipä mene kauan, kun USA:n kouluissa kielletään evoluution opettaminen.

Jeesus, sikäli kuin hänet käsitetään historiallisena henkilönä, ei kärsinyt meidän syntisten pelastuksen vuoksi, vaan omasta poliittisesta toiminnastaan. Hän ärsytti valtaapitäviä julistamalla samankaltaisia oppeja, mitä nyt meidän inhoittavat viher-vassarit ja fillarikommunistit. Jeesus oli poliittinen henkilö, joka vastusti vallitsevia yhteiskunnallisia käytäntöjä. Nykyinen kirkko on eri tavalla poliittinen: se esittää väitteitä maailmasta, joiden mukaan tulisi elää. Kirkko myötäilee epäoikeudenmukaista hallitusta, mutta vastustaa sen todistamattomia uskomuksia vastaan sotivia päätöksiä.