maanantai 21. marraskuuta 2016

Kohtaaminen kirjastossa


Kävin kirjastossa. Palautin äänikirjan, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, jota jatkolaina-ajankaan jälkeen en saanut kuunneltua kolmannen cd:n alkua pitemmälle. Tein kierroksen hyllyjen välissä tutkien hajamielisesti kirjojen selkämyksiä ja miettien, miten kirjasto ja sen käyttäjät nyt tulevat toimeen, kun se ei voi tarjota "normaaleja" palveluja lomautusten vuoksi, kuten kyltissä luki. Tulin ajatelleeksi, tarjoaako se nyt epänormaaleja palveluksia? Tai mitäs, jos koko kirjastoa ei ylipäätään olisikaan. Olin suunnistautumassa salista jo pois päin, kun vastaani tuli Porilainen Kirjailija. Tunnistin hänet heti. Katsahdimme kohdatessamme toisiamme lyhyen hetken. Ajatukseni löi hetken tyhjää. Olin jo vuosia sitten tuuminut, miltä tuntuisi kohdata Porilainen Kirjailija, jota kukaan ei ole nähnyt ja jonka olemassaoloakin monet epäilevät. Mutta siinä hän oli. Ainakin kuvista saamani käsityksen mukaan. Kuvatkin voivat valehdella. Mutta nyt tahdoin uskoa. Oli pakko kiepahtaa ympäri ja seurata hetken, mitä Porilainen Kirjailija tuli toimittamaan. Todennäköisesti Porilainen Kirjailija ei piipahda kirjastossa muuten vain asiatta. Ja hänellä olikin lappu mukanaan ja hän nähtävästi tarvitsi kirjastovirkailijan apua. Sen, joka ei ollut pakkolomalla juuri tänään. Porilainen Kirjailija on kuin kuka tahansa meistä. Jos hän ei löydä hakemaansa kirjaa, kuten me yleensä emme löydä sitä mitä me etsimme, hän turvautuu kirjastovirkailijaan. No niin, olin siis nähnyt Porilaisen Kirjailijan, jonka olemassaolo ei siihen asti ollut ainakaan minulle varmaa. Nyt oli. Ainakin todennäköistä. Mietin miltä tuntui. Eipä kummemmalta. Lähdin takaisin toimistoon. Myöhemmin etsin hetken netistä erästä Porilaisen Kirjailijan kirjoittamaa kirjaa, jonka luin vuosia sitten kirjastosta sen lainattuani. Sitä ei juuri ole liikenteessä. Joku on sitä kuukausikaupalla myynyt Huutonetissä ällöttävään ylihintaan. Tein siitä jälleen tarjouksen. Kolmannen tai neljännen. Eräs divari myy sitä vielä ällöttävämpään ylihintaan. Eihän minun sitä silti ole mikään pakko saada.

(edit: myöhään illalla sähköpostiini kilahti viesti siitä, että se joku oli viimein hyväksynyt nyt tekemäni tarjouksen Porilaisen Kirjailija harvinaisesta kirjasta, vaikka se oli vain 1,80 euroa suurempi kuin edellinen jokusia viikkoja tekemäni tarjous)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti