On rasismi aina keskuudessamme

En ole millään muotoa Sofi Oksasen fani, mutta hänen kirjoituksensa 25.9. Hesarissa antaa hyvin perspektiiviä kiivaaseen ohihuuteluun pakolaisasiassa. Käytän jälleen sanaa ”pakolainen”, vaikka olen saanut moitteita sen käyttämisestä. Kuulemma johtaa harhaan. Pitää käyttää sanoja kuten ”turvapaikanhakija” tai ”kiintiöpakolainen”. Minä käytän sanaa pakolainen, koska turvapaikanhakijat ovat joutuneet pakenemaan. En väitä, etteikö joukossa silti olisi epämääräisin motiiveinkin matkaan lähteneitä. Kukapa sen kieltää?

Käytin itse joskus vertailuna Suomen omaa pakolaiskriisiä sodissa, kun 400.000 kotinsa jättämään joutunutta karjalaista täytyi asuttaa. Sain moitteita väärästä analogiasta. Ja nämä olivat EVAKKOJA, eivät turvapaikanhakijoita. Oksasen mukaan nämä eivät pitäneet sanasta evakko, jolla heitä kutsuttiin. He eivät jättäneet kotiaan vapaaehtoisesti. He olivat siis pakolaisia. Heitä tuli tänne meidän ”kantisten” joukkoon lyhyessä ajassa melkein puoli miljoonaa. Nyt monet katsovat, että meillä on katastrofi, kun tänne on tullut muutama kymmenen tuhatta usean kuukauden aikavälillä.

Monet ns. maahanmuuttokriitikot julistavat, että Suomi islamisoituu pakolaisten asuttamisen myötä. Mutta karjalaisista suurin osa oli ortodokseja. Suomi ei ortodoksistunut. Oksanen huomauttaa myös, että kun Neuvostoliitto miehitti ja hallitsi Viroa vuosikymmenet, ei Virosta tullut ateistista valtiota. Varsin useat tänne pakolaisiksi tulleista muslimeista lähtivät pakoon toisia muslimeja, jotka olisivat tappaneet väärin uskomisesta tai väärään heimoon kuulumisesta nämä. Ja tulihan tänne aikoinaan tataarejakin, mutta tiedossani ei ole, että nämä olisivat uskoaan levittäneet. Mutta sen sijaan me kantasuomalaiset nyrpistelimme nenäämme karjalaisille. Nämä haisivat ryssältä. Ja uskoivat väärin. Heillä oli ryssän usko.

Meillä on ollut keskuudessamme jo pitkään romaneja. Opin tuntemaan heidät pienenä mustalaisina. Romani -sanan opin paljon myöhemmin. Luulin, että heitä oli juuri alettu kutsua sillä nimellä. Romanit ovat aina olleet epäluulojen sekä syrjinnän kohteita. Mutta sotaan rintamalle he kyllä kelpasivat. Ja kaikki heidän hevosensa.  Saamelaisilla on ollut sama tilanne. Heidät on ajettu asuinsijoiltaan meidän ”kantasuomalaisten” tieltä. He ovat se alkuperäinen kansa tässä maassa. Mutta kun alkuperäiskansoja on ryhdytty nostamaan esille, tapahtuu se saamelaistenkin kohdalla omistussuhteisesti ja glorifioiden. He ovat MEIDÄN alkuperäiskansa. Saamelaisia on aiemmin syrjitty, mutta nyt heidän kulttuurinsa tunnusmerkit, kuten vaatetus, on valjastettu kaupan kohteiksi.  Neljän tuulen hattu turistimyymälässä ei ole muuta kuin kopio. Rihkamaa. Kulttuurinen riistäminenkin on rasismia.

Rasismin vastaisessa Peli poikki -mielenosoituksessa oli 15.000 ihmistä. Suuri joukko ei vielä kerro mistään. Monet voivat olla harhaanjohdettuja. Mutta tämä kertoo nyt vain siitä, että rasistinen esiintyminen ja retoriikka ovat kypsyttäneet ihmisiä. Toisaalta isänmaallisuuteen tai huolestuneisuuteen rasisminsa verhoavat pitävät määräänsä enemmän ääntä: musiikkitalon luona vastamielenosoitus sekä Narinkkatorilla Rajat kiinni -miekkari vetivät molemmat ehkä 30 osallistujaa. Tiedotuksesta ei ollut kiinni.

Petteri Orpo meni liian pitkälle. Timo Soinin mielestä. Hän hitsasi siitä, kun Orpo kehtasi mennä vaatimaan Perussuomalaisia sanoutumaan irti rasismista, selvittämään kytkynsä äärijärjestöihin ja irrottamaan ne. Soinin närkästymisen, kuten muutaman muunkin perussuomalaisen, ymmärtää. Heidän äänestäjäkunnastaan suuri osa on "maahanmuuttokriittisiä". Soini ja kumppanit voisivat kyllä rauhassa tehdä selväsanaisen pesäeron kaikkiin "isänmaallisiin" ryhmittymiin nyt. Se ei kannatuslukemia juuri muuttaisi. Maahanmuuttokriittiset ovat jo hylänneet perussuomalaiset. Nykyiset kannatuslukemat osoittavat sen.

Perussuomalaiset ovat usein tuominneet väkivallan ja rasismin, mutta nähtävästi on käytetty vain sanoja. Sanat  tilannearviosta, ei sydämestä. Samalla lukuisa joukko puolueen jäseniä flirttailee äärijärjestöjen kanssa tai ovat jäseniä niissä. Puolueen retoriikka on väljää ja jättää tilaa sellaiselle, mitä se ei sanojensa mukaan hyväksy. Se sallii ja ei hyväksy. Puolueella on kaksi kättä, joista toinen "ei tiedä, mitä toinen tekee”. Lainausmerkeissä siksi, että me kaikki tiedämme aina, mitä se toinen käsi tekee, antoi se sitten almua tai allekirjoitti jotain nuivaa manifestia tms.

"Elävä elämä on populismia!" Tämä kelpaa soinismiksi, totesi Timo Soini plokissaan, jossa hän Orpoa kurmuutti. Aiemmassa tekstissään hän kaipasi populismin määrittelyjä. Kyllä kansa tietää. Ja populismin ylimmäinen käskynhaltija tietää sen. Tämä oli Soinin mukaan paras tiivistys. Olen täsmälleen samaa mieltä. Kuollut elämä ei ole niin populistista. Sen nihilistisempää ei mikään ole.

Ainakin meillä on edes yksi puolue, joka ei käskytystä muilta puolueilta ota. Menköön vaikka hallitussopu kiville, kunhan itsekunnioitus ja oikeat arvot säilyvät. Sitä kansa arvostaa. Sen se tietää, sitä se tilaa ja sitä se saa. Kansa on bessewissereitten ansa.

Ainakin meillä on edes yksi puolue, joka rohkeasti luottaa kansalaisiin, varsinkin kehä III:n ulkopuolella asuviin, eikä ainoana suurena puolueena vaadi kuntavaaliehdokkailtaan erillistä sitoutumista rasismia ja vihapuhetta vastaan. Mihin mokomaa tarvitaankaan? Perussuomalaiset asettavat ehdokkaiksi vain asiallisia henkilöitä, jotka tietävät mikä on rasistista puhetta, mitä voi vitsillä heittää ja mitä ei. Asiapuolue ei häviä eikä lakoa POPULISMIN edessä.