Suomen itsenäisyyden
100-vuotisjuhlavuonna eriarvoistuminen on kaikesta päätellen vain jälleen
lisääntynyt. Jälleen siksi, että eriarvoisuuden ongelmia oli ratkottu hyvin
80-luvulle asti. Nyt on jo pitkään ollut nähtävissä, että eriarvoistuminen on
edistynyt hyvin. Juhlavuoden ”Yhdessä” -teema alkaa näyttää irvokkaalta ja
erittäin päälle liimatulta.
Vuosi 2017. Leipäjonoissa
20.000 kansalaista joka viikko. Suuri osa nuoria, mutta myös työssäkäyviä.
Peruspalveluministerimme toteaa, että jos nopeita ratkaisuja olisi, olisi
jonoista jo päästy. Itse asiassa jonot ovat jo vuosikausia sitten vakiintuneet.
Aikaa on ollut. Peruspalveluministeri Rehulan puolue on ollut nyt kaksi vuotta
hallitusvastuussa. Kaikki hallituksen tekemät päätökset ovat vain leipäjonoja pidentäneet. Viimeisin tällainen puoliväliriihen ruumen on asumistukien
leikkaus, maksimineliövuokrat. Siis tuen määrä leikkautuu, eivät vuokrat. Hallitus
perustelee sillä, että asumisen tuet kasvattavat kannustinloukkuja ja että tämä
hillitsisi vuokrien nousua. Siitä vain ei ole mitään näyttöä. Tämä aiheuttaa
sen, että ne joilta asumistukea leikataan, joutuvat muuttamaan aina vain
halvemmille alueille. Köyhien gettoutuminen kiihtyy. Tämä on sitä ”yhdessä”
-politiikkaa.
Rahan
määrästä ei ole kyse, vaan sen jaosta. Politiikassa on aina kyse valinnoista. Hallituksemme
on valintansa tehnyt. Yritystuet, suorat 1.3 miljardia ja kaikki verohuojennukset
mukaan lukien 8 miljardia, säilyvät. Pääministerimme niistä "ei ole mahdollista löytää
leikattavaa". Valtiovarainministeri: "Ei voida ottaa riskiä, että metsä- tai terästeollisuutta lähtisi
muualle. Ja kikysopimuksessa on sovittu tiettyjen tukien säilyttäminen tietyllä
tasolla". Toiseen lauseeseen sisältyy arvovalinta, joka on tehty
elinkeinoelämän ehdoilla. Yhdessä.
Hallituksemme viisaudessaan
esittää työttömyysturvan ”aktiivimallia”. Työttömyysturvan omavastuupäiviä
vähennetään työttömyyden alussa seitsemästä päivästä viiteen päivään ja
työttömyyden jatkuessa yli kolme kuukautta työkkäriin tulisi yksi
omavastuupäivä / kk. Sen voisi välttää olemalla ”aktiivinen”, mitä se sitten
tarkoittaakin. Ikään kuin suurin osa työttömistä ei olisi aktiivisia. Ikään
kuin työpaikkoja olisi pilvin pimein vain valita. Kannustinloukkuja puretaan aina
heikentämällä tukia, ei koskaan matalapalkkojen nostolla.
Puoliväliriihessä
tehtiin myös valintoja, joiden taustasta emme juuri tiedä. Hallintarekisterilaki tekee paluun kuin vieteriukko
puoliväliriihen yhtenä tuloksena. Laki tuodaan eduskuntaan. Sori siitä. Vielä joulukuussa
2015 Timo Soini ilmoitti, että ”hallintarekisteriä
ei viedä eteenpäin. Päätös on oikea ja vastaa perussuomalaisten linjaa. Tämä on
ollut johdonmukainen kantamme jo viime eduskuntakaudella”. Lakia jyrkästi
vastustanut, talousvaliokunnan pj. Kaj Turunen, ei vastusta enää. Politiikka on
tätä. Takki myydään sopivasta hinnasta. Joku hinta tässäkin oli. Vauraat
osakesijoittajat siis pääsevät kuin pääsevätkin piilottamaan omistuksiaan
hämärärekisterin taakse. Näin me saamme Suomen nousuun, YHDESSÄ.
”Kipeitä” leikkauksia ei
kukaan halua, puheista päätellen, mutta kun on kyse verohelpotuksista,
yritystuista tai hyväosaisten omistusten piilottamisen edistämisestä, on toinen
klangi kellossa. Ne ovat ”talouden vetovoimatekijöitä”. Niin on kuin halutaan ja
niin on miltä näyttää. Maassamme ei oikeasti mitään tehdä yhdessä, vaan
harvojen etuja ajaen. Viimeksi jotain yhdessä tehtiin silloin, kun kasinoissa
tukehtuneita pankkeja pelastettiin, niiden tappiot sosialisoitiin niin, että ne
pääsisivät taas yksityistämään voittoja – meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi.
Tosin silloinkin eräät pääsivät vähemmällä kuin toiset. Ja jotkut vähemmän
onnekkaat, mutta pankkiensa neuvoja uskoneet yrittäjät maksoivat silloiset
valuuttavelkansa sillä ainoallaan. Pankit taas tekevät nyt lihavia voittoja ja
jakavat kivat osingot omistajilleen. Yli miljardin voiton tahkonnut Nordea on muuten
hyvin kyennyt nyhtämään vanhoilta ja ymmärryskyvyltään alentuneilta ihmisiltä
säästöt sijoitusneuvoillaan.
Yksi hallituspuolueen
kansanedustaja on julkaissut omassa blogissaan huolestuneen kannanoton ns. homorummutuksesta.
Listalla on satoja yrityksiä ja yhteisöjä ja tärkeää nuorisotyötä tekeviä urheiluseuroja.
Kansanedustajan mukaan nämä listalla olevat toimijat tulisi panna tarkkailun
alle ”mahdollisen poliittiseen mielipiteeseen perustuvan syrjinnän vuoksi”.
Kyse oli ilmeisesti ”aito avioliitto” -ryhmän laatimasta listasta. Tämä kristillinen
ryhmä haluaa eriarvoisuutta erilaisille sukupuolisuuntauksille. Aito avioliitto nyt vaan ei kuulu kaikille. Miten tällaisen eetoksen ajaminen ja moisten listojen
laatiminen tukevat juhlavuotemme yhdessä -teemaa? Tällaiset listat kuuluvat
totalitaarisiin järjestelmiin. Se on kovaa diskriminaatiota.
Sampo Terhosta (ps)
tuli uusi kulttuuriministeri. ”Elävää, iloista ja kaikille yhteistä”, hän
totesi näkevänsä kulttuurin. Suomalaista identiteettiä vahvistavaa, totta kai.
Mitä se sitten on ja miten tätä toteutetaan, jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti