torstai 27. huhtikuuta 2017

Yhdessä kohti eriarvoisuutta




Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna eriarvoistuminen on kaikesta päätellen vain jälleen lisääntynyt. Jälleen siksi, että eriarvoisuuden ongelmia oli ratkottu hyvin 80-luvulle asti. Nyt on jo pitkään ollut nähtävissä, että eriarvoistuminen on edistynyt hyvin. Juhlavuoden ”Yhdessä” -teema alkaa näyttää irvokkaalta ja erittäin päälle liimatulta.

Vuosi 2017. Leipäjonoissa 20.000 kansalaista joka viikko. Suuri osa nuoria, mutta myös työssäkäyviä. Peruspalveluministerimme toteaa, että jos nopeita ratkaisuja olisi, olisi jonoista jo päästy. Itse asiassa jonot ovat jo vuosikausia sitten vakiintuneet. Aikaa on ollut. Peruspalveluministeri Rehulan puolue on ollut nyt kaksi vuotta hallitusvastuussa. Kaikki hallituksen tekemät päätökset ovat vain leipäjonoja pidentäneet. Viimeisin tällainen puoliväliriihen ruumen on asumistukien leikkaus, maksimineliövuokrat. Siis tuen määrä leikkautuu, eivät vuokrat. Hallitus perustelee sillä, että asumisen tuet kasvattavat kannustinloukkuja ja että tämä hillitsisi vuokrien nousua. Siitä vain ei ole mitään näyttöä. Tämä aiheuttaa sen, että ne joilta asumistukea leikataan, joutuvat muuttamaan aina vain halvemmille alueille. Köyhien gettoutuminen kiihtyy. Tämä on sitä ”yhdessä” -politiikkaa.

Rahan määrästä ei ole kyse, vaan sen jaosta. Politiikassa on aina kyse valinnoista. Hallituksemme on valintansa tehnyt. Yritystuet, suorat 1.3 miljardia ja kaikki verohuojennukset mukaan lukien 8 miljardia, säilyvät. Pääministerimme niistä "ei ole mahdollista löytää leikattavaa". Valtiovarainministeri: "Ei voida ottaa riskiä, että metsä- tai terästeollisuutta lähtisi muualle. Ja kikysopimuksessa on sovittu tiettyjen tukien säilyttäminen tietyllä tasolla". Toiseen lauseeseen sisältyy arvovalinta, joka on tehty elinkeinoelämän ehdoilla. Yhdessä.

Hallituksemme viisaudessaan esittää työttömyysturvan ”aktiivimallia”. Työttömyysturvan omavastuupäiviä vähennetään työttömyyden alussa seitsemästä päivästä viiteen päivään ja työttömyyden jatkuessa yli kolme kuukautta työkkäriin tulisi yksi omavastuupäivä / kk. Sen voisi välttää olemalla ”aktiivinen”, mitä se sitten tarkoittaakin. Ikään kuin suurin osa työttömistä ei olisi aktiivisia. Ikään kuin työpaikkoja olisi pilvin pimein vain valita. Kannustinloukkuja puretaan aina heikentämällä tukia, ei koskaan matalapalkkojen nostolla.

Puoliväliriihessä tehtiin myös valintoja, joiden taustasta emme juuri tiedä. Hallintarekisterilaki tekee paluun kuin vieteriukko puoliväliriihen yhtenä tuloksena. Laki tuodaan eduskuntaan. Sori siitä. Vielä joulukuussa 2015 Timo Soini ilmoitti, että ”hallintarekisteriä ei viedä eteenpäin. Päätös on oikea ja vastaa perussuomalaisten linjaa. Tämä on ollut johdonmukainen kantamme jo viime eduskuntakaudella”. Lakia jyrkästi vastustanut, talousvaliokunnan pj. Kaj Turunen, ei vastusta enää. Politiikka on tätä. Takki myydään sopivasta hinnasta. Joku hinta tässäkin oli. Vauraat osakesijoittajat siis pääsevät kuin pääsevätkin piilottamaan omistuksiaan hämärärekisterin taakse. Näin me saamme Suomen nousuun, YHDESSÄ.

”Kipeitä” leikkauksia ei kukaan halua, puheista päätellen, mutta kun on kyse verohelpotuksista, yritystuista tai hyväosaisten omistusten piilottamisen edistämisestä, on toinen klangi kellossa. Ne ovat ”talouden vetovoimatekijöitä”. Niin on kuin halutaan ja niin on miltä näyttää. Maassamme ei oikeasti mitään tehdä yhdessä, vaan harvojen etuja ajaen. Viimeksi jotain yhdessä tehtiin silloin, kun kasinoissa tukehtuneita pankkeja pelastettiin, niiden tappiot sosialisoitiin niin, että ne pääsisivät taas yksityistämään voittoja – meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi. Tosin silloinkin eräät pääsivät vähemmällä kuin toiset. Ja jotkut vähemmän onnekkaat, mutta pankkiensa neuvoja uskoneet yrittäjät maksoivat silloiset valuuttavelkansa sillä ainoallaan. Pankit taas tekevät nyt lihavia voittoja ja jakavat kivat osingot omistajilleen. Yli miljardin voiton tahkonnut Nordea on muuten hyvin kyennyt nyhtämään vanhoilta ja ymmärryskyvyltään alentuneilta ihmisiltä säästöt sijoitusneuvoillaan.

Yksi hallituspuolueen kansanedustaja on julkaissut omassa blogissaan huolestuneen kannanoton ns. homorummutuksesta. Listalla on satoja yrityksiä ja yhteisöjä ja tärkeää nuorisotyötä tekeviä urheiluseuroja. Kansanedustajan mukaan nämä listalla olevat toimijat tulisi panna tarkkailun alle ”mahdollisen poliittiseen mielipiteeseen perustuvan syrjinnän vuoksi”. Kyse oli ilmeisesti ”aito avioliitto” -ryhmän laatimasta listasta. Tämä kristillinen ryhmä haluaa eriarvoisuutta erilaisille sukupuolisuuntauksille. Aito avioliitto nyt vaan ei kuulu kaikille. Miten tällaisen eetoksen ajaminen ja moisten listojen laatiminen tukevat juhlavuotemme yhdessä -teemaa? Tällaiset listat kuuluvat totalitaarisiin järjestelmiin. Se on kovaa diskriminaatiota.

Sampo Terhosta (ps) tuli uusi kulttuuriministeri. ”Elävää, iloista ja kaikille yhteistä”, hän totesi näkevänsä kulttuurin. Suomalaista identiteettiä vahvistavaa, totta kai. Mitä se sitten on ja miten tätä toteutetaan, jää nähtäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti