Rahapajalta komea 100-juhlavuosiveto. Ja kolikon pois veto.

“Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto. Siitä syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu.” Näin sanaili ministeri ja yrittäjä Anne Berner joku aika sitten.

Kuin pisteenä tämän päälle Suomen Rahapaja julkaisi sivuillaan hienon Suomen 100-vuotisjuhlarahan. Sen kuva-aiheessa on hienosti kiteytettynä Suomen syntymisen alkuvaiheet, kun pääoma ja työväki teki liittoaan. Punaisia teloitetaan. Rahapajan sivuilla juhlarahoja kuvaillaan näin: ” 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan”. Rahaa ei vain koskaan julkaista. Rahapaja perääntyi, kun somessa nousi myrsky.

Meillä on nyt Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Venäjän kansankomissaarien neuvosto Lenin johdolla antoi sen itsenäisyyden, josta juuri kukaan ei edes ollut kiinnostunut vielä tuolloin. Nyt julkaisematta jääneen juhlarahan piti kuvata kevään 1918 tapahtumia. Siinä valkoiset voittavat vaikeuksia asein. Kuva-aihe on jäljennös aidosta kuvasta, jossa valkoiset teloittavat Tammisaaren punaisia vankeja, mahdollisesti itse aseeseen tarttumattomiakin, kuten useat teloitetut olivat. Eipä tienneet nuo kiväärien piippuja viimeisen kerran katselleet miehet melkein pääsevänsä juhlarahaan riemuitsemaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Tämä raha, jonka kuva-aiheessa siis on teloitettavia ja yksi jo tapettu punikki, oli olla sarjan ensimmäinen. Räväkkä alku olisi ollut, ei voi muuta sanoa. Luu kurkkuun heti.

Jos tässä on jotain symboliikkaa itsenäisyydelle haettu, niin mikä se oli? Mikä on se viesti mikä tällä piti välittää? Että teloittamalla vastustajat, usein ilman oikeudenkäyntiä, selvitään vaikeuksista? Jotain symboliikkaa on kyllä siinä, että Juhlarahan aiheineen hyväksyi vvm:n asetuksella valtiovarainministerimme Petteri Orpo, kokoomus. Asetuksessa on kuva rahasta ja kuvaus: "Vasemmalla on kaksi ihmishahmoa, joista sisimmäinen osoittaa pitkällä aseella oikealle. Keskeltä oikealle on seitsemän ihmishahmoa rivimuodostelmassa." Pitkä ase on sievistelevä ilmaus sotilaskivääristä. Rivimuodostelma tarkoittaa punavankeja, omia kansalaisia, isiä, veljiä, poikia, joita ruvetaan juuri ampumaan hengiltä, vaikka ovat antautuneet ja olleet vangittuina. Oikeudenkäynnit olivat, jos sellaisia ylipäänsä järjestettiin, erittäin ylimalkaisia ja tuomiot annettiin suunnilleen mutulla.

Asetus siis juhlakolikosta annettiin, mutta toteuttamatta jäi. Kun somemyrsky nousi, Orpo kommentoi: "Juhlaraha on mauton. Toivon, että se vedetään pois." Mutta hetkinen, hänhän itse oli allekirjoittanut asetuksen. Tästä voi päätellä vain, että joko hän ei aluksi nähnyt juhlarahassa mitään kummallista eikä sen mauttomuutta, tai sitten hän ei edes tutki niitä asetuksia, mitä allekirjoittaa. ”En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan, ja kokonaisuus harkitaan uudelleen”, toteaa Orpo. Mitähän kolikon suunnittelija mietti, kun hän ilmoitti, että aihe oli ”tarkkaan harkittu”?

Anne Bernerin näkemys itsenäisyyden ajan alusta on kyllä mielenkiintoinen. Suomessa siis käytiin heti itsenäisyyden alkajaisiksi raaka sisällissota, johon osallistui myös Saksa armeijaosastoineen sekä aseavustuksin.  Sotimiseen lähtivät sosiaalidemokraatit vaadittuaan turhaan työläisille parempia oloja ja torppareille helpotuksia ehtoihinsa. Molemmat ryhmät olivat sinnitelleet kohtuuttomien vaatimusten ja olojen kanssa pitkään. Huonot yhteiskunnalliset olot olivat yksi keskeinen syy maailmanhistorian tapahtumien ohella, miksi työläiset nousivat kapinaan. Jos olot olisivat olleet paremmat, ei olisi ollut mitään syytä lähteä aseelliseen kapinaan, joka sinänsä on raju ja kohtalokas päätös. Sellainen, johon ei tehdä kevyesti noin vain, kun se tuntuu jänskältä. Siinä sodassa toimitettiin raakuuksia puolin ja toisin ja suurimmat voitetulle osapuolelle teloituksin ja nälkään ja sairauksiin näännyttämisineen. Eikä sitä työvoiman ja pääoman liittoa tullut vielä sen jälkeenkään, vaan vasta talvisodan aikana tammikuussa vuonna 1940. Sodan, jossa Suomen rajoja puolustamassa olivat myös ne punaiset.

”Juhlarahan tunnuspuoli muistuttaa vuonna 1918 kansalaisia koetelleesta sisällissodasta, josta Suomi selvisi”, kuvailee Rahapaja. Kuka historiatiedoton tämänkin kirjoitti? Entä millä yhteiskunnallis-historiallisella tuntemuksella tätä kolikkoa saattaa luonnehtia ”nostalgiseksi”? Mitä nostalgiaa on teloituksissa, tekivät niitä sitten ketkä tahansa? Selvisikö Suomi siitä?

Juhlarahasivu, jossa tätä nostalgista ja upeaa juhlarahaa esiteltiin ja jonka sain tätä kirjoittamaan alkaessani auki, meni sitten kiinni. Sitä ei saanut enää uudelleen esiin.
 - - -

edit: myöhemmin Rahapajan sivu avautui, mutta juhlarahaosasto oli hävinnyt tyyten. Rahan suunnittelija ilmoitti ajatelleensa, että homma olisi Petteri Orpolle "sulka hattuun". Voiko "tarkkaan harkittu" juttu mennä enää pahemmin poskelleen
 - - -

edit 2: Tampereen yliopiston Suomen historian professorin Pertti Haapala epäilee, että juhlarahan mallina toiminut teloituskuva olisi lavastettu. Olen nähnyt sisällissodan teloituskuvia paljon ja jo monta vuotta sitten mietin itsekin kuvan asetelmallisuutta ja teloitettavien rauhallisuutta. Mietin kuten monet historioitsijat, että kuva olisi tehty propagandamielessä. Voi olla. Sama se, kuva-aiheen kyseenalaisuutta se ei poista.