Minä tuon teille rauhan

Luin Porin seurakuntien Kirkkosanomat -lehden. Se on hyvin ja ammattitaidolla tehty lehti. Ei häpeä muiden vastaavien rinnalla. Mutta siinä onkin pitkän linjan ammattitoimittaja toimitussihteerinä. Oli juttu hammaslääkärien rukouspiiristä. Siinä tuli esille Matt. 28:19 ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” ja Mark 16:16 ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Nämähän ovat meille kaikille tuttuja juttuja. Itsekin olen tiennyt jo pitkään olevani kadotukseen tuomittu.

On selvää, että kristinusko oli alkujaan ekspansiivinen aate ja on sitä yhä. Lähetystyö on perimmältään juuri käännytystyötä. Ei tarvitse sikäli ihmetellä, jos jotkut islaminuskoiset ovatkin vähän herkkinä. En ihmettele, jos suurmoskeijan tuloa vastustetaan. Mutta senkin perustamisideaan sisältyy toisia totuuksia dissaava eetos – se nimittäin olisi sunnimoskeija. Shiioilla ei olisi sinne menemistä.

Joka ainoa uskonto on toisen uskonnon kannattajien mielestä vääräuskoisuutta. Kristinuskon levittäminen, opetuslapseutus, kastamisineen ynnä muine rituaaleineen, on ihmisvoimin tehtävää työtä. Ihmiset sitä tekevät. Levittävät omaa uskontoaan, kuten mitä tahansa aatetta, joka koetaan oikeaksi myös muille – ja jolle pitää saada kannatusta. Mutta jos oletetaankin, että on Jumala, joka on luonut kaiken ja meidät kaikki, ja tämä toivoo luoduillensa kaikkea hyvää, ylimaallisen hyväksihän Häntä on kuvailtu, niin kyllä varsin kummalliselta tuntuu, että tämä antaa kaikessa rauhassa Hänen nimissään huseerata jos minkälaiset häiriintyneet ja höyrähtäneet lahkot. Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittamassa Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa -kirjassa näitä on kuvailtu. Myös Janne Villan Hengellinen väkivalta -kirjassa on kuvauksia kaikenkarvaisista uskonyhteisöistä, joissa hengellinen eetos perustuu lähinnä henkiseen väkivaltaan. Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen arvostelee Miettisen ja Pellin kirjaa poleemisuudesta ja kapea-alaisuudesta. En tiedä, onko niin. Sama se. On selvää, että häiriintyneitä ja opportunistisia uskonnolla harhaanjohtajia ja henkiparantamisilla ym. rahastajia on. Tapani Koivuniemi ja Pirkko Jalovaara ovat hyviä esimerkkejä varsinkin niistä rahastajista meillä. Maailman mitassa näitä riittää. Kristinuskon laajin ja vaikutusvaltaisin haara, katolilaisuus, on vuosisadat harjoittanut henkistä ja taloudellista riistoa keräten Vatikaaniin runsaat rikkaudet, ja antanut suojissaan pedofilian rehottaa.

Kun kerran kaiken luoja on Jumala ja Hän lähetti poikansa Jeesuksen käskemään käännyttämään kaikki kansat Hänen seuraajikseen, ja Hänellä on kaikki voima, kunnia ja valta niin maan päällä kuin taivaissa, niin miksi ihmeessä Hän antaa nimissään tehdä käännytystyötään brutaaleilla ja typerryttävillä tavoilla? Ristiretketkin kaikkine julmuuksineen olivat Herran nimissä tehtyä työtä. Hän ei tullut väliin ja sanonut, että ei noin. Eikä tee sitä edelleenkään. Jumala on hiljaa. On ollut aina. Kävin katsomassa Martin Scorsesen Silence -elokuvan. Siinä pari jesuiittaa lähti etsimään kadonnutta opettajaansa Japanista 1600-luvulla. Siellä valtaapitävät pitivät kristinuskoa uhkana omalle valtajärjestelmälleen. Kiduttivat ja listivät kristittyjä ja lähetyspappeja urakalla. Päähenkilö, isä Sebastiao ihmetteli, miksi Jumala oli hiljaa kaikkien kauheuksien tapahtuessa. Ne saivat tapahtua. Jumala oli vaiti. Ei puuttunut. Tapahtui kristinuskon nimissä hyvää tai pahaa, on Jumala aina yhtä hiljaa. Ei reaktiota.

Helsingin keskustassa järjestettiin pääsiäiskulkue. Poliisi järjesti tiukat turvatoimet. Sen takana tietysti Tukholman tapahtumat. Ei olisi ollut yllättävää, vaikka joku olisikin yrittänyt iskeä juuri tuossa tapahtumassa. Siinä olisi ollut jotain symbolista ja jonkun islamistihöyrypään mielikuvitusta kiihottavaa. Saattaakin olla vain ajan kysymys, milloin Suomessakin tapahtuu islamistin tekemä hyökkäys. Islamistit saavat tehdä hirmutöitään mitenkuten vain itse päättävät ja haluavat. Aivan kuten minkä tahansa uskonnon nimissä tuhoa himoavat. Aivan kuten saivat Israelin puolustusministeri Ariel Sharonin suojeluksessa kristityt falangistit tehdä tappotalkoonsa Sabran ja Shatilan pakolaisleireillä tappaen joukoittain siviilejä. Jumala oli silloin ja on edelleen vaiti. Hiljaa kuin kusi sukassa.

Kaikki uskonnot väittävät tuovansa rauhan. Islam väittää olevansa rauhan uskonto. Niin myös kristinusko. Raamatussakin kerrataan usein Herramme viesti: ”Minä tuon teille rauhan”. On merkillistä, että vielä 2000 vuotta Herramme sijaiskuoleman jälkeenkin poliisin täytyy tehdä tiukat turvatoimet kristillisen juhlakulkueen voida edetä rauhassa.  -Varmaankin muuten tämä pääsiäiskuvaelma oli rienaava, siinä kun Jeesusta ja kaikkia muitakin rooleja esittivät naiset.

Entä Syyrian kristityt, jotka tukevat Bashar al-Assadia? Bashar ei tuonut Syyriaan rauhaa, vaan miekan, pommit ja sariinikaasun. Nosti kansansa omiaan vastaan. Vai tukeutuvatko he Jeesuksen sanomaan: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan, ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa”? Näinhän länsimaisesti sivistynyt, korrekti ja kristittyjä suvaitseva ja sikäläisten kristittyjen suvaitsema Bashar on toiminut.

Jeesus sanoi: Minä tuon teille rauhan. Milloin se tulee