Paarialta äänioikeus pois!

Edellisessä tekstissäni mainitsin heikon signaalin, jonka voi havaita siitä, että köyhät ovat alkaneet tuntea vihaa, eräänlaista valkoista raivoa, päättäjiä kohtaan. Valkoinen raivo on termi, jota käytti itsestään eräs mies, joka oli tullut kiusatuksi ja suunnitteli ja valmisteli jo pitkälle joukkomurhaamista, kunnes terapia sai hänet raiteilleen. Arto Halonen teki hänestä erinomaisen dokumentin vuonna 2015 ja oli tästä juttua myös Suomen Kuvalehdessä. Kun ihmistä simputetaan riittävästi, hänestä voi kehkeytyä hallitsemattoman väkivaltaisesti käyttäytyvä. Näin voi käydä suurelle joukolle syrjäytettyjä. Ja silloin tarvitaan niitä panssaroituja autoja, joita Poliisi on hankkimassa.

Toinen heikko signaali on sellaiset typerät puheet, joissa esitellään näennäisesti mahdoton ja umpitolloja ideoita. Sellaisia kuten Kokoomusnuorten ex-varapj. Saul Schubak, joka joku vuosi sitten esitti, että lapsilisät on poistettava, koska on "järjenvastaista tukea heikomman aineksen lisääntymistä”. Viimeisin tällainen on ex-talousrikollisen ja nykyisen perussuomalaisten hovijuristi Kari Uotin ehdotus Twitterissä, että äänioikeus olisi kiinni veronmaksukyvystä. Kari Uoti oli veljensä Jussin kanssa niitä, jotka 80-luvun lopulla kasinojärjestelivät omiansa ja vähän muidenkin taloutta pimittäen miljoonia verottajalta. Kari sai kuuden vuoden linnatuomion veropetoksista, velallisen epärehellisyydestä ja avunannosta kirjanpitorikoksiin (istui ekakertalaisena puolet) ja rustasi siinä sitten ajan kuluksi oikeustieteen väikkärin ja ryhtyi juristiksi. Petostuomioita tuli myös sittemminkin. Pesunkestävä opportunisti ja oman edun tavoittelija.

Hän siis tarkoittaa samaa kuin Schubak, köyhältä kansanosalta tulee pidättää tiettyjä oikeuksia, etteivät nämä pääsisi joko lisääntymään tai vaikuttamaan, hmm, kunnon ihmisten asioihin. Hän kertoi Twitterissä tarkemmin: ”Jos heittäytyy toisten elätettäväksi, ei ole oikeutettu päättämään elättäjiensä asioista”.

Tietenkään hän ei nyt ajatellut ideaansa aivan loppuun. Nimittäin entä sitten ne rikkaat, joilla vain pieni osa tuloista, jos edes sitäkään on veronalaista? Poistettaisiinko heiltäkin äänioikeus? Tai jos äänioikeus sidottaisiin todistettuun halukkuuteen maksaa veroja? Entä ne työssäkäyvät, jotka saavat niin huonoa palkkaa, että heidän on haettava toimeentulotukea ja vuokratukea? Heiltäkin äänioikeus pois eikä asiaa osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon sillä ainoalla tavalla, mikä tavallisella kansalla yleensä on?

Heikko signaali tässä on se, että eliittiin kuuluva (vaikka onkin perussuomalaisten kaveri) ja verkostoja luonut esittää taloudelliseen asemaan perustuvaa kansalaisuutta. Kansalaisuuden asteita. Sellainen järjestelmähän meillä on ollutkin joskus kauan sitten – kun ei omistanut mitään eikä juuri tuloja ollut, ei ollut äänioikeuttakaan. Se taisi poistua vasta 1906. Siihen siis pitäisimän Uotin mukaan palattaman.

Sellainen järjestelmä meillä kyllä tosin jo tavallaan onkin. Kari Uoti ei liene ymmärtävän sitä, että nykyinen varsin heikko äänestysprosentti vaaleissa johtuu paljolti siitä, että syrjäytetyt eivät äänestä. Heidät on lannistettu. Toivoton ja lamaantuneeseen tilaan ajettu ei äänestä. Se on kyllä sellainen asiain tila, jota eliittimme myhäillen hyvänä pitää, vaikka julkisuuteen kannetaankin huolta huonosta äänestysprosentista. Mutta eliitillä ei ole kielessä se mikä on mielessä. Paitsi tietysti Kari Uotin tapauksessa.

Tosiasiassa päättäjät toivovat asian tilan säilyvän juuri tällaisena. Pärjääjät ja hyvin toimeen tulevat äänestäköön ja kyllä nämä juuri äänestävätkin. Ja yleensä juuri heitä, päättäjiä, uudelleen ja uudelleen niin kauan, kunnes nämä löytävät uusia ”haasteita” eli paremmin palkattuja duuneja lobbausfirmoista, etujärjestöistä tai pörriäisistä, joissa heidän tietonsa ja verkostonsa käyttöön saamisesta maksetaan mieluusti tukevat palkat. Kaikkihan sen tietävät – ei siihen tarvittu sitä Anders Blomin viime vuoden alussa tekemää väitöstä. Vaikka hyvä oli, että tehtiin. On siis oikein tieteellistä näyttöä siitä, että Suomessa vallitsee kaverikapitalismi ja eliitin pyöröovi, jossa elinkeinoelämä, etujärjestöt, eduskunta ja hallitus ramppaa edestakaisin ja jossa lobbareilla on suuri valta lainsäädännössä. Anders Blom on itsekin suurlobbari, mutta ilmoittaa suoraan, että elinkeinoelämällä on liian paljon valtaa Suomen lainsäädännössä.

Kari Uoti kertoi ääneen sen, mikä monella eliittiin kuuluvalla on mielessä, muttei tohdi julki tuoda. Kukapa näistä nyt haluaisi vassarien, vihreiden, SKP:n, kommunistisen työväenpuolueen ja ties minkä rupusakin edun valvojan saavan edustajiaan vastapooliksi hyvin toimeen tulevien päätösvallalle heittämään hiekkaa hyvin voideltuun päätöksentekosysteemiin?

Heikot signaalit voivat tuntua mitättömiltä ja mahdottomilta, mutta kukapa olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että maassamme marssii uusnatsien lippulinnat ja Helsingissä itsenäisyyspäivänä peräti näkyy Natsi-Saksan hakaristilippujakin? Heikot signaalit kannattaa panna merkille. Niistä voi nähdä, miten asiat mahdollisesti kehittyy tulevaisuudessa. Yksittäiset järjettömät heitot voivatkin muuttua todellisuudeksi.

Kari Uoti ottaa oman esityksensä vakavissaan. Kun hän sai tuulettimesta sitä ihteään takaisin, hän twiittasi: ”Poliittisten kantojen ottaminen Twitteristä aiheuttaa ihmeellisen aggression, joka purkautuu kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävänä alatasoisena ryöppynä, estän tällaiset, jatkossa pääsette käräjille”.