Hoivabisnes. Mikä on äärimmäistä pahuutta?

Petteri Orpo ilmoitti, ettei hän usko lainsäädännön tuovan "oikeita tuloksia" vanhustenhoitoon. Siis, että lait eivät auttaisi siinä, että hoivafirmat tekisivät hommansa vähän paremmin kuin keskitysleirit. Niinpä niin. Normejahan pitää purkaa aina vain enemmän eikä säätää niitä. Petteri Orpo ja Kokoomus eivät toden totta lisää normeja vanhustenhuoltoon. He eivät kannata hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Petteri Orpo totesikin juuri: ”Desimaalit ovat lillukanvarsia itse asiassa. Ihminen ei ole desimaali”. Juuri näin. Paitsi silloin, kun tämä sattuu olemaan köyhä eläkeläinen, opiskelija, vammainen, lasten huoltaja, työtön tai muu luuseri. Silloin desimaalitkaan eivät riitä. Mutta nämä ovatkin kokoomuslaisessa ”isossa kuvassa” lillukanvarsia.

Petteri Orpo kaipaa ”desimaalien” sijaan ”velvoittavampaa hoitotakuuta”. Mitähän se sitten mahtaakaan ollakaan. On tietysti selvä, että Kokoomus on tätä mieltä. Kokoomuspoliitikkoja on siirtynyt liuta pörriäisiin ja lääketeollisuuteen. Nämä ovat tehokkaita lobbareita ja käyvät ahkeraan Kokoomuksen ryhmähuoneessa ja muissa kabineteissa. Kyllä sieltä on annettu selvästi ymmärtää, mitä kokoomuslaisen poliitikon pitää sanoa.

Iltasanomissa 30.1. kerrottiin erään eläkkeelle jääneen väkivaltarikostutkijan muisteluista yleisötilaisuudessa. Hän totesi 8-vuotiaan Vilja Eerikan tapauksesta, siis siitä, jossa lapsen isä ja äitipuoli olivat tukehduttaneet tytön, että kyse oli äärimmäisestä pahuudesta. Tottahan se on, että nuo käsittämättömän teon tehneet ihmiset ovat pahoja. Mutta kuinka pahoja? Ovatko vain onnettomassa typeryydessään pahoja tai luonnevikaisia?

Onko noiden tai vastaavien tekojen tekijöiden pahuus verrattavissa harkittuun ja järjestelmälliseen ihmisarvon loukkaamiseen vain voiton tekemisen vuoksi? Hoivajättien johtajat ja sijoitusfirmojen kasvottomat omistajat ovat aidon oikeasti pahoja. Sitä pahuutta ei voi muuksi selittää millään tavoin. Nämä ovat tienneet erittäin hyvin, mitä ovat olleet ja miten tekemässä. Heille ei vanhusten vointi ja kohtelu ole merkinnyt tyystin mitään. Eikä raskaitten hoitotöiden tekijöiden jaksaminen. Tuskin olen pahasti väärässä, kun väitän, että sitä äärimmäistä pahuutta ilmenee hoivajättifirmojen johtajissa, omistajissa ja sijoittajissa. Ei siinä auta "nöyrän koiran” ilme Attendo Suomen johtajan Pertti Karjalaisella A-Studion keskustelussa, eikä pahoittelut ja lupaukset korjata puutteet. Nämä johtajat ovat tasan varmasti tienneet kaikista ongelmista koko sen ajan, kun nämä ovat työtään tehneet ja miljoonansa sillä kuitanneet. He ovat uhkailleet epäkohdista valittavia hoitajia ja ovea näille näyttäneet. Kun Esperi Caren johtaja Marja Aarnio-Isohanni itsensä pois potki, jäi hän edelleen omistajaksi. Ja useiden Esperi-firmojen hallituksiin. Hän lienee usean kymmenen hoivafirman hallituksessa. Ja hän jäi edelleen myös Kokoomuksen sote-ryhmään. Siihen, joka ajaa ”valinnanvapautta” eli yksityisille firmoille yhteiskunnan raha-apajia.

Muistan miettineeni vuonna 1989, kun ns. vapaakuntakokeilu alkoi, että tästä ei hyvää seuraa. Kokeilu muuttui vähä vähältä uudeksi normaaliksi. Kunnat saivat vapauden itse päättää, mihin ja miten valtion osuutensa käyttävät. Ja kyllähän he sitten päättivätkin ja päättävät. Urheilun ja elinkeinoelämän edut lähinnä edellä. Useat kuntien päättäjistä ovat samalla kansanedustajia. Nämä päättäjämme, jotka ovat polvistuneet talouden alttarin äärelle ja kuuntelevat jariehrnrooteja, mattiapusia ja muita pääomatalouden ylipappeja, polkevat surutta vähävaraisia, eläkeläisiä ja työttömiä ja kuten viimeistään nyt on selvää - halveksivat vanhuksia. Usein poliitikoiksi valikoituu opportunisteja, narsisteja tai muuten arrogantteja persoonia, jotka kykenevät jyräämään asioita omiensa eduksi ja jotka myös istuvat ennen pitkää kahdella pallilla: kansanedustajan eli rahan jakajan ja rahan vastaanottajan. Korruptio on varmasti pahuutta ja rakenteellinen sitä varsinkin, kun yhteiskunnan varojen jaosta päätetään.

Vapaakunta-kokeilu viimeistään avasi ovet kuntapolitiikkaan myös pahuudelle. Siitä lähti liikkeelle nykyinen tilanne, jossa markkinavoimat on tieten tahtoen päästetty rahastamaan vapaasti ja jolle nykyinen hallituksemme on antanut kyytiä enemmän kuin 90-luvulla valtaan päässeet muut porvarihallitukset.

Lienen ollut jo vapaakuntakokeilun ajoista sitä mieltä, ettei terveydenhuoltoa saa antaa yksityisille firmoille, joita alkoi tuolloin tulla esiin. Vanhustenhuollon yksityistämisestä ei silloin vielä paljoa tiedetty, kun ei niitä vielä paljon ollut ja olivat pieniä ja paikallisia yrityksiä.  

Yksityisten yritysten tehtävänä pyörittää muuten yhteiskuntaa, käydä kauppaa, valmistaa tavaroita, hoitaa erinäisiä palveluja ja työllistää. Siinä niiden tehtävä on. Ja tehdä voittoa, mikä onkin oikein osakeyhtiölakiin kirjattu. Mutta ihmisen terveys ja vanhustenhoito ovat asioita, joilla ei pidä tehdä voittoa. Ne kuuluvat yhteiskuntainfraan.

"Kapitalistisella yrityksellä ei voi olla vallitsevia käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Yritys on yhden asian liike. Sen tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen." Tämä Björn Wahlroosin lausuma kertoo kaiken suurfirmasta eli kapitalistisesta yrityksestä. Suurfimalla ei ole minkään maan etiikkaa toiminnassaan. Sen säännöt ovat muut kuin muussa yhteiskunnassa. Sen lait ovat talouden lait. Markkinatalous sinänsä ei ole pahasta ja myrkkyä, mutta se mahdollistaa ahneuden ainoana arvona pitävät pahat toimijat. Hoivajätit ovat sellaisia.

Me etsimme kirjoista, TV-sarjoista ja elokuvista fiktiivistä pahuutta, koska se on mielenkiintoista ja luo jännitteitä. Todellinen pahuus, rakenteellinen pahuus, on kylmää, jäätävää ja ankeata.

EDIT: Iltasanomat julkaisi kaavion hoivafirmoista, joissa Marja Aarnio-Isohanni edelleen on hallituksessa. Niitä on kymmeniä. Attendon nöyräilmeinen hoivamiljonääri Pertti Karjalainen on vielä ehtivämpi. Hän on 129 Attendon yksikön jossain vastuuasemassa.
Alla IS:n julkaisema kaavio.