On Karvianjoen vesistössä
vettä virrannut bifurkaatisti eli kahtaalle runsaasti ja pankkien pimeissä
konesaleissa lyöty lujasti bittirahaa niistä ajoista, kun isotätini Laina
Hagelberg oli Noormarkun postikonttorin hoitaja. Hän nukkui yönsä pistooli
tyynyn alla, koska vielä niihin aikoihin raha oli rahaa, eikä bittejä ja sitä
kuljetettiin myös postikonttoreiden kautta. Laina-täti aloitteli postin hoitajan
uraansa jo toisen maailmansodan aikaan Liinahamarissa Petsamossa. Kerran sinne pihaan
tuli Norjan kuningatar seurueineen välietapille maanpaossaan. Laina joutui
komentamaan prinssi Haraldia pysymään kaukana apinasta, jonka eräs merimies oli
jättänyt postineidille hoitoon. Isoäitini taas keräsi postimerkkejä. Joissain
laatikoissa ja kansioissa on edelleen tallella iso ryjä merkkejä ja kuoria,
vanhimmat niiltä ajoilta, kun Suomen lyhyeksi jäänyt itsenäisyys oli vielä
kansallismielisten kaunista unta. Minä varhaisnuoruudessani yritin jatkaa
harrastusta, muttei se natsannut. Postin murros alkoi kai jo tuolloin.
Nyt postikortit ovat
joulukortteja, raha muovikortteja ja bittejä. Postinkantajat
ruohonleikkaajia, lumenluojia, vanhusten ulkoilukavereita ja kai koirankusettajiakin.
”Posti etsii kiivaasti
poliisin kadonneita kirjeitä. - Näin ei ole koskaan ennen tapahtunut" -Otsikko vuoden takaa.
Postin ongelmat alkoivat pari kolme vuotta sitten, kun kustit pantiin polkemaan
kotiin.
Suomen Postissa
meneillään eeppinen sotku. Yt-neuvotteluja, rikosilmoituksia hylätyistä
posteista, kerran 10.000 kpl Demokraatti-lehden painos oli hetken hukassa,
hukkunutta postia on ollut milloin junassa ja milloin löytötavaratoimistossa,
jakelua kuuden aikaan illalla, välipäiviä jakelussa ja joskus peräti vuokraposteljooni
on vienyt jakamattomat postit kotiin, kun ei enää hotsittanut jakaa ja kun Salkkaritkin
alkoi. ”Jakamaton posti” on uusi termi, jota on käytetty vasta 2014 lähtien.
Sitä ennen posti jaettiin yleensä ajallaan.
”Liian paljon herroja, liian vähän postinkantajia” -eläkkeelle jäänyt postin työntekijä nykyisestä sotkusta.
Posti on liiketoimija,
totesi A-talkissa Postin tuotantojohtaja Yrjö Eskola, joka 11.000 kuukausipalkallaan
on pienipalkkaisin johtoryhmän jäsen. Päähänpotkituinkin kai ja siksi varmaan
joutui A-talkiin altavastaajaksi. Postin johtajilla on palkat kohdillaan:
toimitusjohtaja Heikki Malisen ansiotulot ovat lähes 600.000, josta osa
"tulospalkkiota". Ainakin kymmenellä postipomolla on kovemmat palkat
kuin pääministerillä. Kovapalkkaisia pomoja on kymmeniä. Johtoryhmää on palkittu
kiitettävästi. Ja tulokset todella tuntuvat. Mutta miksi ihmeessä Posti piti
yhtiöittää silloin vuonna 1994? Mitä se hyödytti? Sitä ennen oli Posti- ja
telelaitos. Siitä erkaannutettiin Tele, josta tuli Sonera, joka osti miljardeilla
ilmaa Saksasta ja on nyt ruotsalaisten omistuksessa. Kaikki infra ym. toiminnot,
jotka yhtiöitetään, häviävät maailman tuuliin ja ulkomaiset omistajat
rahastavat ja nauravat suomalaisen typeryydelle.
Posti tekee nyt hyvää
tulosta. Kyllä. Pitkälti yli 2 miljardia lähetystä vuosittain. ”Niin se tekee hyvää tulosta, kun se on
joutunut vähentämään porukkaa, kun postin määrä on vähentynyt”, totesi
Postin hallintoneuvoston jäsen Eeva Maria Maijala (kesk). Hän on koulutettu ja
ymmärtää hyvin asioita. Kirjeposti on kyllä todellakin vähentynyt, mutta paketteja
kulkee koko ajan sitä enemmän, mitä enemmän me ostamme kotona netissä.
Kun haluat
yksityistää, vähennä resursseja. Siten varmistat, että asiat eivät toimi.
Ihmiset tulevat kiukkuisiksi. Näin opetat ihmisille, että julkinen palvelu ei
toimi. Sitten sen yksityistäminen on helppo perustella tehokkuudella. Yritysjohtaja
Sipilän hallituksen norminpurkutalkoot ovat ilmeisesti massiivisin
yhtiöittämis- sekä yksityistämisprojekti, mitä maassamme koskaan on ollut. Jos
se onnistuu, se sellaiseksi jääkin, kun julkista sektoria ei juuri enää
yksityistettäväksi jäisi.
Kun valtion toimintoja
on yhtiöitetty, on tuloksena ollut vääjäämättä ja aina pomojen määrän
lisääntyminen, näiden palkkojen roima nousu ja suorittavan portaan
vähentäminen. Tästä on kyse Postinkin tapauksessa. Ei siitä, että jaettava
olisi vähentynyt. Postin tulee tietty mitoittaa toimintansa tarvetta vastaavaksi, mutta nyt
Posti ei tee sitä, vaan sitä ollaan valmistelemassa pilkottavaksi ja myytäväksi.
Ei siihen montaa vuotta kai mene.
Tätä kehitystä
kiihdyttämään on tarkoitus säätää uusi postilaki,
joka tulee tarkoittamaan sitä, että posti saattaa viipyä matkalla viikon. Monilla
se kestää nyt jo sen. Posti saa hinnoitella itsensä markkinaehtoisesti, joten
lehdenjakelu siirtynee paikoin yksityisille jakelijoille. Posti on 400 vuotta
vanha laitos ja ilmeisesti hallituksemme näkemyksen mukaan työnsä tehnyt. Muut saavat
tulla apajille. Postista on tehty liiketoimintaa ja pian siitä tulee yksityinen
jakelufirma, joka työllistää ns. itsensätyöllistäjiä eli pakkoyrittäjiä, joilla
on työntekijän velvollisuudet, mutta ei mitään oikeuksia.
Toivottavasti edes ei enää tuolloin tarvitse katsella niitä onnettomia ”Postinen”
-mainosroskalehtisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti