Joulun evankeliumi

On hanget korkeat nietokset – Saharassa. Meillä maa marto, kuten kuuluukin ja ansaittua on meille sekulaareille syntisille. Kouluissamme on ollut taas koulujen joulujuhlan kovin ydin, seimi, esillä muistuttaakseen meitä kurjia maallistuneita luopioita siitä, mikä on se evankeliumi, jota siis koulujen joulukuvaelmissa lapset nyt taas ovat esittäneet: surkeimmista surkein talli oli se, mistä Herramme Vapahtaja, maailman Valo ja Valkeus lähti. Näin meidän tulee uskoa: köyhät pääsevät kirkkauteen ja autuuteen. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi, viimeiset ensimmäisiksi ja köyhimmät rikkaimmiksi. Näin meidän armahtava hallituksemmekin meitä opettaa: kun annat enemmän, saat vielä enemmän. Saat sen mistä luovut.

Kävin nyt talvipäivänseisauksen iltana Lyttylän metsäkirkossa, joka tosin pidettiin pihalla, Lyttylän kartanon pihalla. Se suoritettiin sujuvasti, mutta suuremmitta ylistyksittä. Laulettiin yhdessä Maa on niin kaunis, pappi luki jouluevankeliumin, jossa todistetaan köyhimmistä synnyinsijoista maailman kuninkuuteen nousua, porin kielellä ja soololaulaja esitti Jouluyö, Juhlayön. Metsästysseuran puheenjohtaja julisti joulurauhan alkaneeksi metsän eläimille. Näillähän ei juuri rauhaa tätä ennen ollutkaan, kun saman seuran metsästäjät näitä olivat jaakanneet. Ja sitten paistettiin makkaraa ja juotiin lämmintä mehua. Tämä kävi hyvin Herramme Pyhästä Ehtoollisesta, vaikkakaan sitä ei papin toimesta pyhitetty. Mutta ulkotulet, yhteisöllisyys, rento rupattelu ja kaikinpuolinen rauhanomaisuus sen hyvin pyhittivät. Kelpaa meidän täällä, kun meidän ei tarvitse kalashnikovein, pommein ja rekka-autoin todistaa uskon oikeamielisyydestä ja paremmuudesta.

Jouluhysteria on tiivistynyt kuluvalla viikolla. Eivät tienneet ne itämaiset viisaat, minkä saivat aluilleen tuodessaan erääseen pilttuuseen kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Nyt noin 2016 vuotta myöhemmin on kyllä alkanut tuntua siltä, että Messiaamme olisi saanut valtakuntineen tulla todellakin silloin, kun Paavali sitä julisti, julisti sitä, että se oli lähellä. Meidän ei tarvitsisi kärsiä tästä hysteriasta, mielensä pahoittamisesta, pelosta aiheuttaa pahaa mieltä ja tunnelman pilaamista. Ja tämä toistuu joka jumalan vuosi.

Itämaan viisaat eivät tehneet viisaasti roudatessaan kalliita lahjoja sinne kurjaan talliin. Sama eetos jatkuu edelleen. Joulupukki otti viisaiden lahjavalinnoista vaarin. Tosin kalliiden lahjojen saajat eivät nykyään asu talleissa eivätkä betonilähiöissä, vaan kauniissa ja vauraissa taloissa, joiden talleissa on Audi tai BMW tai kenties molemmat.

Välttykäämme, me jotka emme siihen ole vielä ryhtyneet, jouluhysterialta ja kulutusjuhlan korkeimmalta veisuulta. Hengittäkäämme syvään hetken, rauhoittukaamme ja olkaamme hetki hiljaa. Jos unohdamme nyt tämän syvimmän kaamoksen hysterian, emmekä tee palvontamenoja kapitalismin, anteeksi vapaan markkinatalouden, alttarilla, ei siitä ole kenellekään mitään haittaa. Paitsi tietysti kauppiaille. Mutta he unohtavat sen pian. Kauppiaiden kiitosvirsi alkaa, kun alennusmyynnit alkavat heti pahimman jouluähkelmyksen jälkeen.

Muistakaamme, että joulun sanoma ei suinkaan ole se, että jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Muistakaamme tämä, vaikka Raamattumme ja hallituksemme näin ilmoittaakin. Muistakaamme myös näin joulun alla vanha sananlasku; ”ahne on hyvä ottaan mutta käs vapisee, jos antaa tarttis”.