Sinä olet iljetys

”Sinä olet iljetys, niin kuin tekosikin. Toivottavasti tuonelassa kohtusi hakataan pois”. Näin joku hurskas on viestittänyt piispa Irja Askolalle, nimettömästi totta kai. Askola totesi YLE:n sivuilla julkaistussa jutussa, että hän joutuu miettimään, lähteäkö mukaan johonkin juttuun tai sanooko, mitä mieltä on, koska sen jälkeen posti on niin täynnä vihaa.

Arkkipiispa Kari Mäkinen kehui näkemäänsä Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalia. Tästä oli juttu Iltalehdessä. Hänen mukaansa ”musikaali on hyvä osoitus siitä, että suvaitsemattomuuden lisääntymisen rinnalle meille rakentuu yhä suvaitsevaisempi yhteiskunta”. Siihen on matkaa paljon. Heti oli Facebookissa eräiden hurskasten uskovaisten keskustelu, jossa Kari Mäkistä mätkittiin käsittämättömällä tavalla. Tyyli on kuin pahaisilla ”suvakkihuorittelijoilla” ja muilla loanheittäjillä. ”Taitaa olla myös mäkisen suuntaus...”, ”Paha  paimen panee lampaitaan henkensä edestä...”, ”Arkkipiispalle nahkaasu ja piiska käteen”, poimintoina. Jopa arkkipiispan tytärkin otettiin käsittelyyn. Nämä siis ovat uskovaisia. Kun kummastelin heitä törkeyksistä, oli siellä joku sitä mieltä, että arkkipiispan tulee kestää arvostelu. Vihapuhe on ilmeisesti tullut niin arkipäiväistä, ettei sitä enää pidetä vihapuheena, vaan kritiikkinä. Huomautin tästä ja totesin oltavan jo niin sokeita, ettei vihapuhetta tunnisteta enää. Sain vastauksen, että itse olen sokea ja kuvittelen vihapuheeksi sellaisen, mikä onkin vain arvostelua ja sarkasmia.

Arvostelu ei ole kiellettyä, mutta kommentointi oli ala-arvoista tölvimistä ja haukkumista. Ei kritiikkiä sellaisena kuin kritiikin tulisi olla. Arvostelu on sellaista, mistä syntyy keskustelua. Vihapuheesta ja toisen henkilöön käymisestä synny dialogia, eikä mitään rakentavaa. Sain kuulla vielä, että ”dialogin aika on tässä tapauksessa aika monta vuotta takana päin”. Suora lainaus eräältä kommentoijalta. Sangen huolestuttavaa. Mitähän hän sitten käyttäisi asian korjatakseen? Kun nimittäin dialogi loppuu, on helposti väkivallan vuoro astua esille.

Viha syntyy ideologioista. Viha synnyttää vihapuhetta, jolla on ainakin sanan tasolla yhtä julmat ja sadistiset piirteet kuin menneinä pimeinä vuosisatoina, jolloin jo melkein vääränlaisesta katseesta saattoi mennä henki. Sivistys on todellakin ohut pintakerros, joka on pienimmillekin kolhuille altis ja paljastaa synkkiä piirteitä sisältäpäin. Tosin on niin, että ne, jotka törkeyksiä toista mieltä oleville huutelevat, jos ovat sivistyneitä, ovat he sitä hyvin ohuesti. He ovat omaksuneet tietoa, mutta hyvin kapea-alaisesti ja valikoiden. Toisilla sivistyksen pintakerros onkin ohuempi kuin toisilla.

Uskonto on myös ideologia. Uskonto on erittäin poliittista. Siinä esitetään väite maailmasta aivan samoin kuin missä tahansa muussa ideologiassa. Missään ja milloinkaan ei ole esitetty ideologiaa tai väitettä, joka olisi yleispätevä ja jonka jokainen hyväksyisi. Jos joku kuvittelee, että uskonto on tie rauhaan, on hän väärässä. Itse asiassa globaalisti ja historiallisesti uskonnot ovat aiheuttaneet valtaisan määrän konflikteja ja kärsimyksiä. Ja tekevät yhä. Uskonnot törmäävät toisiinsa siinä missä muutkin ideologiat. Uskonnon sisälläkin tapahtuu yhtä pahoja yhteentörmäyksiä. Me Suomessakaan emme välty siltä. Jos pappi tai piispa sanoo parikin väärää sanaa, tulee kuraa. Piispa Askola siis joutuu nykyisin miettimään, mitä sanoo, kun tietää oman mielipiteensä sanottuaan postinsa olevan täynnä kammottavaa sylkemistä.

Papilla ei saa olla omia mielipiteitä. Saadakseen työrauhan papin on oltava kova synnille, mitä on suunnilleen kaikki mitä Raamatussa sanotaan. Saadakseen työrauhan papilla ”kyllä pitää olla kulkuset eli munat jalkojen välissä, eikä pimppaa" (Askolan saama viesti).  Papin tulee pitää kirkon ovet tiukasti kiinni vääriltä ihmisiltä, joita ovat homot, lesbot ja ns. laittomasti maassa olevat. Saadakseen työrauhan papin on rikottava Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia. Työrauhalla tarkoitan sitä henkistä koskemattomuutta, joka pitäisi olla jokaisen oikeus. Oikeus saada olla omaa mieltään ilman, että joutuu henkisen väkivallan kohteeksi, ilman että posti ja sähköposti olisi täynnä vihaviestejä ja pahantahtoisia, saastaisia vuodatuksia.

Vihapuhe on noussut ilmiöksi vasta muutama vuosi sitten. Kun vihapuhe muuttuu arkiseksi, ei siitä sitten pian ole kaukana puheiden muuttuminen tekojen tasolle. Oikeaksi fyysiseksi väkivallaksi. Tämä on ollut ja on kehitys suunnilleen kaikissa konflikteissa.