Mielikuviteltu todellisuus

Mielikuvat hallitsevat meitä, halusimme tai emme. Mielikuvat tekeytyvät todellisuudeksi siitä, mitä näemme, kuulemme, tunnemme ja koemme. Tästä seuraa se, mikä on todellisuutta: on useita todellisuuksia, eikä yksikään ole se oikea todellisuus. Kukaan ei hallitse todellisuutta. Totuuksia on monta rinnakkain, limittäin ja päällekkäin. Mielikuva on kuin mustavalkoinen leima. Näin otsikoi Kari Enqvist kolumninsa Etelä-Suomen Sanomissa. Me muodostamme maailmamme perimämme, oppimamme, kasvuympäristömme, kulttuurimme ja kokemamme mukaan. Näistä varsinkin kasvuympäristömme sen arvoineen ja kokemamme syntesoivat meille sen totuuden, jonka mukaan katsomme maailmaa ja sen ilmiöitä. Enqvist esittää kysymyksen; ovatko mielikuvani todella oikeita? Eli totuus on lähinnä mielikuva totuudesta.

Tutankhamonin hauta löydettiin 1922. Pian sen jälkeen liikkeelle lähti huhuja ja lehtijuttuja arkeologien selittämättömistä kuolemista ja sairastumisista. Haudasta olisi löytynyt myös artefakti, jossa oli kaiverrus: ”Kuolema kohtaa nopeasti sen, joka häiritsee faraon rauhaa”. Tämä selitti siis nämä. Totuus oli kuitenkin tylsä. Lähes kaikki haudan löytäjät kuolivat korkeahkossa iässä ja itse pääarkeologi oli sairas jo ennen haudan avaamista. Sitä artefaktia, missä teksti oli, ei löydetty mistään. Sitä ei ollut edes olemassa. Itsekin elättelin tuota haudan kirous -mielikuvaa nuoruudessani.

Yhdysvaltoihin valitaan pian presidentti mielikuvien voimalla. Negatiivisia mielikuvia eivät toisistaan syydä vähiten ehdokkaat itse. Meilläkin presidentti valitaan mielikuvien mukaan, ei sen mukaan mikä on todellinen substanssi. Korkeasti palkattuihin virkoihin valitaan henkilöitä perustellen tämän ”asiaosaamisella”. Usein käyttämällä sanaa asiaosaaminen lähinnä luodaan mielikuva henkilön kyvykkyydestä. Jos meillä todella olisi kyvykkäitä henkilöitä hoitamassa kaikkea, olisi tämä varsin ongelmaton ja lunki maa. Poliitikkomme tekevät säästöjä tehokkuuden mielikuvilla. Yliopistojen jättileikkaukset ovatkin niiden tehokkuustamista. Tarjotun mielikuvan mukaan yliopistoissa on vain tuhlattu ja laiskoteltu. Mutta totuus onkin se, että professorit eivät enää ehdi tekemään sitä työtä, mihin he ovat kouluttautuneet ja mihin heidät on palkattu. He tekevät nyt aiemmin konttorityöntekijöille kuuluneita töitä.

Puolueetkin ovat mielikuvien vankeja. Kokoomus on täynnään individualisteja, riistäjiä ja mummonsakin sopivasta hinnasta myyviä. Vihreät hamppua kasvattavia ituhippejä, jotka koristautuvat aarniometsässä kettingillä. Vasurit vallankumousta vehkeileviä kommunisteja. Demarit kaiken ja vielä enemmänkin sosialisoivia. Kristillisdemokraatit 6000 vuotta vanhaan maailmaan uskovia jeesustelijoita. Ja Perussuomalaiset… niin, entä he? Jos ilmaisisin tässä mielikuvani puolueista, niin Perussuomalaisista se todennäköisesti menisi eniten vikaan. Kristillisdemokraateista se varmasti olisi eniten oikea. Me muodostamme poliittisia kannanottojamme mielikuvien mukaan. Mukaan tulee vielä yksi lajimme ominaispiirteistä, heimoutuminen. Heimo sementoi mielikuvamme inhotusta puolueesta, eikä siitä ole helppo irtautua. Heimoutuminen on luonnollista ja evoluution tulosta. Ryhmässä selviydyttiin ammoin paremmin. Nyt tästä on se haitta, että siinä samalla toiseutetaan omaan heimoon kuulumattomat. Ja sitten se estää tehokkaasti itsenäisen ajattelun. Heimon mielikuva totuudesta on ainoa oikea. Voin tunnustaa, että jos joku tietty poliitikko sanoo jostain asiasta kannan, josta olen samaa mieltä, eikä sellaista jota olisi tältä voinut odottaa, on se ollut epämukavaa. Mielikuvani poliitikosta on estänyt näkemästä poliitikon persoonan todelliset piirteet.

Olen pyrkinyt lukemaan kaikenlaista niin paljon kuin kykenen onnettoman huonon lukutekniikkani, omaksumiskyvyttömyyteni ja keskittymiskyvyn puutteeni puitteissa, että se ehkäisisi subjektiivisia mielikuvia tai jalostaisi niitä täsmäämään enemmän sellaisten totuuksien kanssa, joita voi pitää yleispätevinä edes vähän. Mutta silti olen reagoinut liian nopeasti eräisiin uutisiin. Nopeasti tehty johtopäätös on useimmiten väärä johtopäätös. Johtopäätöstä on ohjannut mielikuva, ennakkokäsitys.

On tullut mieleen tuolloin tällöin, että mitä vähemmän tietää, sitä enemmän tietää. Median jatkuva turboahdettu syöttö ahtaa mielemme täyteen mielikuvia, jotka tekeytyvät tajuntaamme tiedoksi ja viisaudeksi – ja samalla tekevät meistä tyhmempiä kuin saappaat. Saappailla ei ole viisautta, ei tyhmyyttä. Niillä on vain yksi totuus. Vedenpitävän pätevä. Ne pitävät veden koipien ulkopuolella. Paitsi jos niissä on reikä. Ja meidän omissa totuuksissamme on reikiä kuin eduskuntavaaliehdokkaiden lupauksissa. Totuudessa on aina madon mentävä reikä. Jospa eräiden kosmologien teoretisoimat madonreiät kertoisivatkin meille joskus kaiken totuuden?

Hyvä keino välttää mielikuvien harhaan johtaminen on sivistys. Meidät alleen hukuttava Informaatiotulva perustuu höttöön ja disinformaatioon, tietoon, jonka olennaisarvo on nolla. Sivistys on jäänyt tämän alle tyyten. Sivistys on tylsää. Se on vanhanaikaista, tunkkaista, tuottamatonta ja so last season. Mitä sillä tekee? Ei sillä saa Benaa (Cheekin lempinimi Bentleylleen, jonka hän romutti kaiteisiin ajettuaan vähän, saatanan saatanan saatana, liian kovaa).

Olemme mielikuviemme vankeja, vaikka kuvittelemme olevamme niiden yläpuolella. Harhaan johtavat mielikuvat estävät meitä näkemästä asioiden yhteyksiä, vivahde-eroja ja yhden totuuden pätemättömyydestä toisaalla. Erityisen vaarallista se on valtioiden johtajilla, jotka mielikuvien perusteella voivat tehdä kauheata jälkeä tuottavia päätöksiä. Ja valitettavasti tekevätkin niitä.

Mielikuva on havainnon kaltainen elämys, aivojen muodostama muistinvarainen todellisuuden representaatio, jolla on heikko kosketus todellisuuteen. Sen perusteella toimitaan usein todellisuuteen ikävyyksiä tuottavasti.