Renessanssi

"Italiassa oli Borgioiden aikaan kolmekymmentä vuotta sotaa, terroria, murhia ja verenvuodatusta, mutta siellä syntyivät Michelangelo, Leonardo da Vinci ja renessanssi. Sveitsissä on ollut veljellistä rakkautta sekä 500 vuotta demokratiaa ja rauhaa, ja mitä he ovat tuottaneet? Käkikellon." Tämä lainaus on Orson Wellesin itse kehittämä repliikki elokuvasta Kolmas mies. Nuoruudessani kuuntelin Renaissance -nimistä klasaria ja rokkia fuusioinutta progebändiä. Yleensä tulokset tällaisissa ovat onnettomia. Silloin en vielä tiennyt kuuntelevani onnetonta lopputulosta. Jossain vaiheessa sen tajusin ja myin kaikki sen levyt. Uudelleenkuuntelut youtubesta eivät aiheuttaneet bändille renessanssia kohdallani. 

Renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymistä. Aikakautena se oli taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murros keskiajalta uuteen aikaan. Joku sen on näin määritellyt. Tuolloin syntyi moderni ihminen, kun uskonnon valta väistyi ja asioita ryhdyttiin tutkimaan tieteellisesti. Aikakaudella eli monia lahjakkaita ja monitaitoisia persoonia, kuten Leonardo da Vinci. Siksi yleisneroja henkilöitä sanotaan renessanssi-ihmisiksi. Renessanssi-ihmisiä meidän kaikkien tulisi olla nyt, kun työttömyys vaanii nurkan takana ja pitäisi olla heti valmis seuraavaan muutaman kuukauden työuraan.

Sivistykseni on huonolla tolalla, myös renessanssin suhteen. Siksipä kävin Kansallismuseossa asiaa paikkaamassa Renessanssi -näyttelyssä. Kannatti. Moni asia avautui.

Eipä ihme, että Jeesus pyyhki aikanaan kirjanoppineilla lattiaa. Kirja kädessä ja kaikkitietävä ilme jo taaperona. Ilme kertoo ikävää kieltään siitä, että ala-asteen opet ovat taatusti olleet näsäviisastelevan Jeesus-oppilaan kanssa helisemässä. (Francesco Francia: Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja Pyhä Johannes, 1490-1500)

Jeesus toppuuttelee huonoa naista kivittämään pyrkiviä hurskaita. Pitkäpartaista miekkosta kiinnostaa enemmän syntisen naisen paljastunut synnillisten himojen herättäjä. Alakulman poika katsoo tietävästi meihin, ymmärtäen sen mitä emme kai koskaan opi. Nuo hurskaat, kun eivät itse päässeet herkuille, päättivät, että tämä syntinen tuli hävittää. Kateus on ikävien tekojen polttoainetta. (Polidoro da Lanciano: Kristus ja avionrikkoja, 1540 – 45)

Jeesus teki meille selväksi, että me vielä tulemme vuohiksi ja lampaiksi erotelluiksi, vaikka lampaitahan me lähes kaikki olemme. Jeesus osoitti jo vauvana kiinnostusta lammasasioihin. Vuohea emme tässä kuvassa näe, mutta aasi on siellä enteellisesti kuvaamassa ihmiskunnan tulevaa tilaa. Ei tullut lottovoittoa. (Lorenzo Lotto; Paimenten kumarrus, 1530)

Raamatussa ei puhuttu Emmauksen illalliskuvauksesta mitään siitä, että siellä oli kissa pöydän alla. Huomasiko Jeesus edes sitä? Kissat on jätetty maailmankirjallisuudessa liian vähälle huomiolle. Olisi kyllä komeaa, jos Raamatussa lukisi, että "ja Jeesus nosti kissan pöydälle!" Jeesuksen opetukset menisivät varmasti vilkkaammin perille. (Moretto: Illallinen Emmauksessa, 1527)

Tuomarin työ on ollut aina koiranvirka. Joutuu setvimään kaiken maailman urveloiden kinasteluja ja kuuntelemaan kyllästymiseen saakka mussuttajia - "en minä paha, tuo paha poika". Tässä näkyy selvästi työn arki - tuomarille on noussut k..rpä otsaan. (Giovan Battista Moroni: Tuomarin muotokuva 1560)

Cumpi ja Campi tappelivat. Cumpi voitti, mutta Campi maalasi aikansa hävyttömiä kuvia. Tuomarit syyttävät Susannaa aviorikoksesta. Nuori Daniel, meidän kristittyjen tulevan Messiaan, Jeesuksen suvun kantaisä, osoitti Susannan syyttömyyden ja vääriä tuomareita rangaistiin. En saanut selville, oliko mahdollisen sukupuolirikoksen toisena osapuolena tuo muumio. Jos, niin kyse olisi ollut vielä vakavammastakin rikoksesta. Onneksi Daniel puuttui asiaan ja saattoi nuo likaiset ja irstaat vanhat miehet häpeään. Mielenkiintoinen lisä tuo taustan patsas. (Antonio Campi: Susanna ja vanhimmat, 1549 – 60)

Venus on edelleenkin kiehtova nimi. Sen mukaan on nimetty eräs kukkula Venus -planeetalla. Cupido oli Venuksen poika. Amoriksikin usein mainittu. En tiedä, kumpi minua häkellyttää enemmän, Venuksen ilmiselvä kyllästyneisyys kaikkeen, vaiko Cupidon, sen rakkauden lähettilään, ilme tämän katsoessaan äitiään. Ja tämän katseen ja kasvojen viesti, josta en tahdo päästä selville, enkä usko haluavanikaan. (Moretto: Venus ja Cupido, 1548 - 50)

Kuten tiedämme, on Vapahtajamme siinnyt synnittömästi. Tässä kuvassa SE tapahtuu. Isä Jumala on siinä silmiemme edessä. Nyt tiedän, miltä Hän näyttää. Tai ainakin pari tuhatta vuotta sitten näytti. Mielenkiintoisesti Marian jalkojen välissä kiemurtelee käärme. Luulin sen symboloivan aivan jotain muuta, mutta tulin tietämään, että kyse oli synnistä, jonka Maria polkee jalkoihinsa. Ja kuten me kaikki kristityt tiedämme, on synnillä naisen pää. (Luva Mombello: Isä Jumala ja perisynnitön sikiäminen, 1560 – 80)

Rafael maalasi Siunaavan Kristuksen 22-vuotiaana. Jälki ainakin on siunatun laadukasta. Kristuksen lievästi omahyväinen ilme lienee peilistä peräisin. Hannu Palosuo, jonka töitä oli myös esillä, teki työstä päivitetyn version.  Nykypäivään sopivasti siunaaja on cool ja lakoninen – ja haavoittumaton. Onneksi nykyinen pellebuumi ei ollut päällä Palosuon miettiessä lähestymiskulmaa Rafaelin työhön.