Kaste on häröä toimintaa

Pappi lotraa vettä kolme kertaa vauvan päälaelle ja lausuu: ”minä kastan sinut Isän… ja Pojan… ja Pyhän Hengen nimeen.” Hän lausuu joko nukkuvalle tai hälinää ympärillään pällistelevälle vauvalle myös: ”Ota ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.” Vanhemmat pappi panee lausumaan: ”Kiitämme sinua lapsestamme. Anna meille vanhemmille rakkautta ja viisautta, niin että osaisimme kasvattaa häntä tahtosi mukaan. Pidä hänestä huolta koko elämän ajan.” Kummit ja isovanhemmat lukevat omat loitsunsa. Näin lapsen kastaminen suunnilleen menee. Ainoa, kuka ei tiedä mitä ollaan tekemässä, on teon objekti itse.

Mikäli pelätään kastamattoman lapsen kuolevan, eikä pappia saataisi ajoissa paikalle, joudutaan toimittamaan hätäkaste. Kuka vain kirkon jäsen voi tehdä toimituksen. Tämä vahvistetaan myöhemmin papin toimesta. Ilman hätäkastetta Jumala ei kai huoli vauvaa taivaaseen, mikäli pahin tapahtuu. Samoin Jumalan silmissä kastekaan ei ole validi ilman leipäpapin vahvistusta. Yleensä kastetilaisuuksissa lauletaan ”Jumalan kämmenellä”, jonka sanojen mukaan kukaan ei ole turvaton ja milloinkaan ei Hän hylkää, vaan on lastensa kanssa. Hätäkasteesta tulee mieleen vanhempien hätä lapsensa tilasta tai sairaudesta. Miksei Jumala tätä estänyt, jos Hän ei milloinkaan ketään hylkää. Tai no, oma poika nyt sai mennä, että kurjat luodut saisivat rötöksensä anteeksi. Toinen hankala asia on kuolleena syntyneet. Aiemmin kirkko katsoi nämä kastamattomina kuolleiksi, joten näitä ei saanut haudata ”siunattuun” maahan. Kirkkoisien mielestä kai Jumala ei valistanut kasvojaan näille. Vasta v. 1984 kirkon ohjeisiin tuli hautaaminen muiden vainajien tavoin.

Kristittyjen mukaan ristiäisriitissä Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lupaa anteeksiantonsa. Eli jo muutaman viikon ikäiselle lapselle luvataan, että saat anteeksi. Herra nähköön, mitä anteeksi pyydeltävää vauveli on jo ehtinyt tehdä? Taikauskon käsikirja Raamattu sen sitten sanoo: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Näin. Kaikki piltit ovat siis syntyjään syntisiä ja turmeltuneita. Kasteessa vesi symboloi syntien puhtaaksi pesemistä. Ristinmerkin piirtäminen liittää lapsen Jeesuksen pelastavaan tekoon, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ilman sitä siis Jesse ei pelastaisi lasta. Näin monet uskovat. Uskokoon, kunhan siitä ei ole haittaa kenellekään muulle. Monet kristityt uskovat edelleenkin, että kastamattomuus tarkoittaa kadotukseen joutumista. Jeesushan sanoi: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Että Jumala ei huoli sellaisia, joita ei ole veden kanssa lotrattu ja joille pappi on näyttänyt ristin merkin. Kirkkomme papit levittävät tätä uskomusta ja todistavat tätä surrealistista oppia joka ainoassa ristiäistilaisuudessa.

Kaste on eräs kirkon seurakuntalaisille määräämistä taikauskon riiteistä. Itse kaste on ikivanha riitti ja kristinusko on ominut sen pakanallisista kulttuureista niin kuin monet muutkin asiat. Kaste eroaa muista kirkon järjestämistä taikamenoista siinä, että se on kaikin puolin moraaliton. Viime viikonloppuna tulin osallistuneeksi kahteen eri taikamenoon; ensin kirkkohäihin ja sitten toisaalla kirkossa järjestettyyn kastetilaisuuteen. Aikuiset ihmiset saavat toki mennä alttarille antamaan lupauksia ja lausumaan Herransa kasvojen edessä taikasanoja. Ja taluttakoon isä tyttärensä sulhaselle, jos osapuolet tällaisen omaisuudenluovutusriitin haluavat. Näihin minulla ei ole nokan kopauttamista, mutta kaste on eri asia. Ei niinkään se vedellä lotraaminen eikä papin taikasanatkaan, mutta se, että lapsi osallistetaan uskon riittiin ilman tämän omaa tahtoa.

Ja sitten juridinen puoli; lapsi liitetään kirkon jäseneksi suit sait kätevästi. Eroamaan ei pääse ilman vanhempien lupaa ennen 18 täyttämistä. Rippikouluun on pakko osallistua, vaikka ei haluaisi. Samoin uskonnon opetukseen. Mikään muu yhdistys tai yhteisö ei voi menetellä näin. Tämä on kirkon itse itselleen ottama privilegio. Puolueisiinkaan ei oteta jäseneksi ennen kuin täyttää 15 vuotta. Näissä molemmissa on kyse maailmankatsomuksellisista asioista.

Rippikoulussa ei liene kerrottavan, että erota voi vanhempien suostumuksella. Miksi kerrottaisiin? Tässähän on kyse tulevista kirkon rahoittajista. Kirkko pitää näistä kynsin hampain kiinni. Jos nuori 16 täytettyään työllistyy, saa hän maksaa pappien palkkaa tahtomattaan pari vuotta. Lapsikasteesta luopuminen tarkoittaisi kirkon talouden romahtamista. Alle 18-vuotiaita pakkoliitettyjä on noin 900.000 eli ei pikkuasia. Vastaansanomattoman kätevä tuloutussysteemi. On absurdia, että vielä vuonna 2016 Suomessa yksi julkisyhteisö voi tehdä lainvoimaisen sopimuksen osapuolen kanssa, jolla ei ole mitään edellytyksiä ymmärtää sopimuksen sisältöä. Tällaistako moraalia kirkko noudattaa ja opettaa?

Kaste itse ei lasta vahingoita ja tilaisuus on perheelle ja suvulle varmasti mukava sosiaalinen tapahtuma, joka sinänsä on aivan paikallaan. Ilman taikauskon riittejä järjestettävä nimiäisjuhlakin ajaa kyllä myös sosiaalisen ulottuvuuden siinä missä ristiäisetkin. Mutta kirkon jäseneksi liittäminen kasteessa tulisi jättää tyyten pois. Tässä on lainsäätäjillä tehtävä. Jos heillä on joku käsitys moraalista, niin tämä eettisesti kestämätön käytäntö tulee kitkeä tyystin pois.