Häivähdys diktatuuria

Maailma menee koko ajan hullumpaan suuntaan. Niin luulisi. Mutta maailma on kaikkina aikoina mennyt hullumpaan suuntaan. Aina on ollut katastrofeja, luonnonmullistuksia, sotia, valtaan päässeitä luonnevikaisia despoottihallitsijoita. Historia toistuu syklisesti. Muisti vain on lyhyt. Uutisia hallitsevat alituiseen luonnehäiriöisten ja suuruudenhullujen yksinvaltiaiden ja despoottisten järjestelmien aiheuttamat ongelmat ja kriisit.

Yksinvaltiaita olivat aikoinaan kuninkaat, mutta heistäkin vain harvat täysin omavaltaisia. Nykyisin kuninkaat ovat koristeobjekteja eivätkä juuri muuta. Heti yhteisöjen järjestymään alettua ilmaantuivat yksinvaltiaat, diktaattorit. Narsisteja on ollut aina. Yksi ensimmäisistä tarinoiden hirmuhallitsijoista on Vanhassa Testamentissa kuvattu vanha kunnon Sebaot. Tämä tuhosi mielivaltaisesti kansoja, jopa omiansa, sekä langetti julmia ja sadistisia rangaistuksia mitättömistäkin rikkeistä. On vain luonnollista, että ammoin Jumalasta tehtiin tällainen. Vaikutteet otettiin suoraan sen aikaisista diktaattoreista. Jumalahan on diktaattori, kaikkivaltias, kuten ammoiset kuninkaat.

Ei meininki juuri muuttunut kristinuskon ja Jeesuksen ilmaannuttua. Näennäisestä hyvyydestään huolimatta tämä ilmoitti, ettei tullut tuomaan maan päälle rauhaa, vaan miekan. Ja että tuli nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Hän ilmoitti kylmästi, että joka häneen ei usko, hukkuu. Vapahduksella oli hintansa, hänen kumartaminen. Raamattu onkin täynnä kumartamisia ja nöyryyden vaatimuksia. Tarinoiden Jeesuksella onkin samankaltaisia piirteitä kuin nykyajan yksinvaltiailla. Nämä antavat ymmärtää olevansa lempeitä ja viisaita hallitsijoita, mutta joka ei ole hänen puolellaan, on häntä vastaan ja saa tuomion. Kim Jong-un, Vladimir Putin ja al-Assad tulevat heti mieleen. Heidän hymynsä on yhtä rauhoittava kuin aikoinaan oli Josif Stalinin.

Nykyiset yksinvaltiaat ovat näennäisten demokratioiden päämiehiä. Uusin yksinvaltias on Erdogan. Hänen otteensa ovat olleet näkyvissä jo kauan, mutta vallankaappausyrityksen jälkeen yksinvaltiuden tonava on auennut. Kuolemantuomion palauttaminen lienee ajan kysymys. Valtiaat surmauttavat aina heitä uhkaavat henkilöt ja väärää totuutta tunnustavat. Lehdistön vapaus on mennyttä. Nyt Turkissa on meneillään valtaisat ”puhdistukset”. Asiaankuuluvasti on irtisanottu tuomaristoa, opettajia sekä muuta sivistyneistöä. Kymmeniä tuhansia. Selvät diktatuurin merkit.

Perussuomalaisten Satakunnan piirihallituksen jäsen Riku Nevanpää on myös valmis puhdistuksiin. Hän kirjoitti vastikään fb-sivullaan, että maamme media kaipaa puhdistuksia. Hän valittelee sitä, että kansan kustantaman median toimittajissa on lukutaidossa ja kuullun ymmärtämisessä ongelmaisia henkilöitä. Hän käyttää tarkoittamastaan mediasta nimeä ”yleisvalhemedia”. Minusta kyllä se, jos yleisvalhemediassa olisi luetun ja kuullun ymmärtäviä, olisi ongelma. Sekä medialle itselleen että toimittajille, jotka ihmettelisivät mitä he siellä tekevät. Nevanpään intohimo on toteuttaa YLE:ssä suursiivous siksi, että sen tiedotustoiminta ei ole hänen mieleensä. Myös virkakuntaa tulisi puhdistaa. Näin toimitaan silloin, kun totuuksia on liian monta ja valta halutaan keskittää yhdelle totuudelle. Mikä YLE:n uutisoinnissa on valhetta, ei selvinnyt. Hän totesi myös, että hänen kirjoitustensa lainaaminen edes osittain on ehdottomasti kielletty ilman lupaa. Nyt lainasin jo monta sanaa. Tulee varmaan noottia.

”Yleisvalhemedia” välitti tämän uutisen, kuten senkin, että Anssi Joutsenlahti tyrmää puoluetoverinsa kirjoittelut. Lieneekö Yleisvalhemedia tässäkin tiedonvälityksessä valehdellut. Nevanpää on ilmoittautunut myös puheenjohtajaehdokkaaksi. Nykyinen kuulemma kumartaa vähän liian joka suuntaan. En ihmettelisi, jos hän seuraavassa puheenjohtajavaalissa tulisi saamaan kannattajia (mikäli häntä ei ole saatu luopumaan aikeestaan). Hänen mielipiteensä virkakunnasta sekä mediasta eivät ole ko. puolueessa mitenkään harvinaisia.

Suomi on demokratia. Meillä on sallittu useita totuuksia ja niiden välinen kilpailu ja dialogi. Jos fundamentalistiset kristityt, joita on myös kansanedustajina, saisivat päättää, olisi maamme Jumalan Totuuden mukaan hallittava teokratia. Noitavainot tulisivat takaisin ja synneistä rikoksia. Jos maatamme hallittaisiin niin kuin monien perussuomalaisten ja sen aateviitekehyksessä kylpevien epämääräisten järjestöjen puheissa ja kirjoituksissa tulisi, olisi maamme yhden totuuden maa. Sellainen maa ei olisi enää demokratia. Sellaisessa maassa ei olisi sanan eikä lehdistön vapautta.

Yksinvaltius eristää mutta myös yhdistää. Ilmankos Erdogan tuntee vetoa Putiniin. Myös yksinvaltiutta ihasteleva USA:n presidenttiehdokas Trump tuntee samoin vetoa Putiniin. Presidenttinä hän menisi metsälle mieluusti myös Erdoganin kanssa. Tämän muslimius ei mitään merkkaisi. Islamin hän julistaisi kai pian rauhanuskonnoksi.

Maailma ei mene hullumpaan suuntaan, vaan keskimääräisesti parempaan suuntaan. Absoluuttisesti se menisi, mikäli poliittisista ja uskonnollisista uskomusjärjestelmistä päästäisiin kaikkialla eroon ja annettaisiin enemmän tilaa tutkimukselle, tiedolle ja demokratiaan perustuvaan maailman parantamiseen. Kaikelle on aikansa ja diktaattorit väistyvät aina. Diktaattorit ovat Veikko Huovisen sanoin mölöjä pösilöitä. Eivät terävimpiä kyniä penaalissa. He eivät ymmärrä, että mikään diktatuuri ei ole kestänyt eikä tule kestämään milloinkaan.