Nujerrus ja armo

Kärsimys kirkastaa sielun. Näin totesi Timo Soini 7.7. plokissaan sen jälkeen, kun oli julkistettu silloiset puoluekannatusgallupin tulokset. Tulos ei ollut hääppöinen, kuten hän itse totesi. Nyt on julkaistu uusi gallup. Se lupaa Perussuomalaisille 7,6% kannatusta. Näyttää tulleen todeksi nyt se, että Perussuomalaiset ovat muuttuneet ”takiaispuolueeksi”. Tämä Timo Soinin lanseeraama termi tarkoittaa puoluetta, joka roikkuu hallituksessa surkeasta kannatuksesta huolimatta kynsin ja hampain kiinni kuin aikoinaan köyhä syntinen katolisen kirkon anekauppamarkkinoilla. Oikeaoppinen takiaispuolue roikkuu hallituksessa kuin hallituksessa, vaikka itse Jeesus astuisi alas taivaasta. Ehkä vuoden 2019 eduskunta- eli hallitusvaalien jälkeen PS ei ole hallituksessa. MOT: PS ei sitten ole takiaispuolue. Mutta sen aika on vielä kaukana.

Soini kertoi 7.7 plokissaan, että hän on nauttinut puolueen puheenjohtajana kaikesta, huonoista ja hyvistä hetkistä. Ja niin sitä pitää. Hän totesi myös, että se on ”nujerrus ja armo”. Ja että kärsimys kirkastaa sielun. Nyt lienee korkea aika niiden, jotka vielä ovat Perussuomalaisten kannattajia, ottaa tästä kannatussyöksylaskusta kaikki irti. Sielujen kirkastus on täällä meillä käsissä nyt. Hallelujaa! Ja varmasti he ottavatkin. Tulemme näkemään (jälleen) syytöksiä median valheista ja vääristelystä, puolueellisista gallupkyselyistä ja sitten uhriutumista. Ja asiaan kuuluvasti Soini kirjoittikin plokissaan: ”Perussuomalaiset ottavat nyt gallupiskua siitä, että Suomea käännetään raiteilleen.” Mutta gallupit ovat galluppeja. Ei niihin parane luottaa. Kuten Soini plokissaan totesi, että vain 58% vastasi, karkeasti joka toinen. Ja että se on vähän. En tiedä vieläkään, luottaako Soini gallupeihin vai ovatko ne hänestä huuhaata.

Mutta mitä täällä meillä nyt kesällä sitten on tapahtunut, että kannatus on edelleenkin laskenut. Ehkä ei mitään ja juuri siksi. Aina yhtä kainostelematon Pentti Oinonen kommentoi kannatuksen sulamista niin, että hän kaipaa puheenjohtajaa takaisin kentälle kansan pariin patojen ääreltä. Hänen mukaansa, jos kannatus vielä laskee, ”olemme pian satiaispuolue”. Niinpä niin. Suomen politiikassa kesä on ollut lenseän leppoista aikaa, mutta Euroopassa on tapahtunut paljon. Ja kun tapahtuu, niin se tarkoittaa yleensä ikävyyksiä. EU:n ulkoministerit pitivät kriisikokousta kesän tapahtumista, mutta yksi oli joukosta poissa – Suomen ulkoministeri. Hän lomaili. Hän kertoi olleensa eräillä synttäreillä jossain Euroopassa ja panneensa juoksupoikansa asialle. Mutta hänet bongattiinkin Suomen suloisesta suvesta pesäpallokatsomossa. Ehkä hän on keksinyt nopean tavan siirtyä maasta toiseen. ”Työt tehdään, niin kuin aina. Ei siihen gallupit vaikuta tai median moitteet.” Näin sitä pitää. Ja lomalla lomitaan, eikä paiskita duunia. Muut ministerit menkööt kaiken maailman palavereihin ja konfferensseihin, jos niin mielivät.

Kuulin radiosta (tosin YLE eli yleisvalhemedia), että PS:n kannatus on vähentynyt erityisesti hyvin toimeen tulevien, johtajien ja virkamiesten ym. keskuudessa. Puoluesihteeri Slunga-Poutsalo totesi A-studiossa asiasta siitä, että miksi puolueen kannatus naisten keskuudessa on alhaista, näin: "Perussuomalaiset on aina ollut asialinjalla oleva puolue ja asiakeskeisyys tavallaan erottaa meitä tunnepohjaisesta politikoinnista, ja aika useasti naisilla tuntuu olevan se tunne vahva, jonka mukana mennään mieluummin tai helpommin. Me ollaan ehkä vähän kylmän tuntuisia, koska keskitymme asioihin.” Näkökulma tämäkin. Ehkä hieman liian läheltä katsottuna. Kaukaa näkee toisinaan tarkemmin. Joku siellä kauempana voi ja varmasti näkeekin asian hieman toisin.

Mutta jos siis Perussuomalaiset keskittyvät asioihin ja siksi kannatuslukemat ovat mitä ovat ja naiset varsinkin puoluetta karsastavat, niin ovatkohan suomalaiset sitten tunne edellä menevää kansaa? Voi olla, että olen itse ymmärtänyt perussuomalaisen tavan tehdä politiikkaa ja puolueen eetoksen aivan väärin. Voi olla, että minulta on jäänyt puolueen asialinja lähes kokonaan huomaamatta, tiukkaa ulkomaalaislinjaa lukuun ottamatta. Voi olla, että olen ymmärtänyt lukuisten puolueen kansanedustajien ja muiden poliitikkojen lausunnot maahanmuuttajista ja toisuskoisista ihan väärin tunteenomaisiksi purkauksiksi, kun ne olisi pitänyt ymmärtää pragmaattisiksi kannanotoiksi. Voi olla, että poliisikaan ei ymmärrä sen tutkinnassa olevien kolmen eri PS-poliitikon kirjoituksien olevan tiukkaa asiaa, eivätkä ylitunteellista rasistista vuodatusta.

Soinin plokin loppuosa on dramaattinen: ”Pitää luottaa omaan tekemiseen. Tahto miehessä maksaa. Tuli mitä tuli. En ole politiikassa, arvoissani ja elämässäni etsinyt helpointa tietä. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys on tuonut tulosta. Tuo tulevaisuudessakin. En antaudu.”

Tämä on silkkaa sanataidetta ja ilmaisun jylhyyttä. Tahto miehessä maksaa. En antaudu. Siinä se. Mitäpä siihen lisäämään. Tässä galluptilanteessa. Nujerrus ja armo on osamme. Kärsimys kirkastaa kruunun.