lauantai 18. helmikuuta 2017

Jos Jeesus olisi elänyt vanhaksi




Kuten tiedämme, on yksi varmimpia teitä ikuisuuteen kuoleminen varhain, noin kolmissakymmenissä. Kuolleena eläväksi legendaksi on päätynyt moni taiteilija, kirjailija, runoilija, säveltäjä sekä rock-muusikko. Jos Jimi Hendrix tai Janis Joplin olisivat välttyneet ennenaikaiselta eksitukselta ja jatkaneet uraa, olisivat he kaikkien arvostamia taitureita, mutta eivät legendoja. Kuten tiedämme, on Jeesus yksi maailmanhistorian kuuluisimmista henkilöistä, ainakin länsimaissa. Jeesus lienee kaikkein kuuluisin sellainen henkilö, jonka vaiheista ei ole juurikaan varmaa tietoa, vaan lähinnä huhupuhetta. Jeesus onkin maailman tunnetuin legenda.

Jeesus ei perustanut kristinuskoa, vaikka jotkut mahdollisesti niin kuvittelevat. Kristinuskon perustivat miehet, jotka kirjoittivat Uuden Testamentin. Paavali etunenässä. Jeesus historiallisena henkilönä on hyvinkin mahdollisesti ollut. Onhan tästä juutalaisen historioitsijan Josefuksen kirjoituksissa pari mainintaa. Tosin varmuutta ei ole siitä, etteivät Kristusfanit olisi pitäneet näppejään erossa teksteistä ja vähän muokanneet niitä. Vaihtoehtoinen fakta ei ole tämän päivän keksintö.

Nykyajan uskonnot, kuten mormonismi, skientologia, ufoismi, homeopatia, kommunismi ja talousliberalismi, perustuvat aatesuuntaan nimeltä höpsismi. Näiden perustajat ovat kuolleet, mutta eivät kovin kauan sitten. Mutta kun näiden uskontojen harjoittajat eivät juuri ole joutuneet kokemaan vainoa kuten alkuaikojen kristinuskon, niin voi olla, etteivät nämä uskonnot tule olemaan pitkäikäisiä. Paitsi tietysti homeopatia. Eikä näillä ole sellaista yli kaiken nousevaa marttyyriä, kuten kristinuskon Jeesus. Ollakseen katu-uskottava, vakuuttava ja pitkäikäinen, uskonnon tulee pitää sisällään keskeisenä hahmona marttyyrin, joka kokee kohtalonsa uhrina meidän kaikkien edestä. Mahdollisimman ikävällä tavalla. Mitä kauheammalla, sitä suuremmalla syyllä tulee tätä uhria arvostaa ja sitä miellyttävämpää on uhrin kantajan kauheata kohtaloa makustella. Jos ei ole tätä uhria ja marttyyriä, ei uskonnolla ole pitkää tulevaisuutta. Paitsi homeopatialla. Ja tietysti islamilla. Islam on selviytynyt hyvin pelon ja sanktion eetoksella. Kristinuskon perusta on myös pelolla. Jos et usko Suureen Uhriin ja syntien sovittajaan, joudut iankaikkiseen kadotukseen, tulijärveen tai pätsiin. Et pelastu. Olit vaikka kuinka hyvä, et omilla teoillasi pelastu. Pitää uskoa Vapahtajaan. Kristinuskon kannatus on silti heikentynyt. Yksi keskeinen syy on se, että pelottelu on kohdistunut hämärään tuonpuoleiseen. Islamissa pelotellaan tämänpuoleisella. Tehokkaasti. Jos syntiä teet, saat kivitystuomion. Sinua lyhennetään pään mitalla. Tiukassa sharialaissa ja imaamien kurissa ei ole tarvinnut ampua rivejä suoriksi. Vain vääräuskoisia ja uskosta luoujia. Kristinuskon oma sharia, Mooseksen laki, jäi pölyttymään jo aikoja sitten. Hyvä niin. Tosin Mika Niikko ja eräät muut sen nimeen vielä vannovat.

Kristinusko syntyi, koska Jeesus kuoli. Ristinkuolema on koko uskonnon perusta. Jumalan luomakunnan suunnitelma perustuu siihen. Mutta mitäs jos prokuraattori Pontius Pilatus olisikin jättänyt kätensä pesemättä? Mitä jos hän olisikin toiminut niin kuin hän itse oikeaksi koki ja vapauttanut Jeesuksen? Olisi noussut mellakoita lyhyeksi hetkeksi ja Pontius olisi erotettu, mutta Jeesus olisi kävellyt vapaana miehenä jonkun kaverinsa kotiin tämän vaimon passattavaksi. Hän olisi jatkanut opetuksiaan, joihin pian oltaisiin totuttu ja niille vähän hymyiltykin. Hän olisi mennyt kenties naimisiin ja elänyt mukavuudenhaluiseksi, valkopartaiseksi vanhukseksi. Jeesuksen opetuksia ja moraliteetteja olisi kirjattu enemmänkin kuin mitä evankeliumeissa nyt on. Evankeliumeja vain ei olisi kirjoitettu. Jeesuksen tarinat olisivat jääneet elämään vähän samoin kuin antiikin Kreikan filosofien puheet. Niitä arvioitaisiin, niistä kiisteltäisiin ja niistä tehtäisiin väitöksiä.

Mutta uskontoa ei olisi syntynyt. Ja kun ei sitä, ei todennäköisesti islamiakaan. Islam on ottanut suuren osan aineistoaan kristinuskosta, joka taas perustuu juutalaisuudelle. Me länsimaalaiset olisimme pakanoita ja juutalaisia. Ehkä buddhalaisuus ja hinduismikin olisivat saaneet tilaa levitä. Homeopatia tietysti voisi hyvin. Mutta enkelikultteja ei olisi, ei ainakaan sellaisina kuin ne nyt tunnemme. Juutalaisuudessa enkelit olivat aina miehiä, äijiä, eikä näillä ollut siipiä höyhenistä puhumattakaan. Juutalaisuuden enkelit olivat sanansaattajia, eikä siinä hommassa heikompi astia, nainen, tietenkään pärjää. Jäisivät juoruamaan ja vokottelemaan miehiä.

Jos kristinuskoa ei olisi tullut, ei olisi ollut 30-vuotista sotaa, yhtä kauheimmista sodista maailmanhistoriassa, ei myöskään maailmansotia, eikä monia muita. Ei katolisuutta sen aiheuttamine kaikkine kärsimyksineen. Ei olisi Saudi-Arabian salafismia ja sitä myöten ei al-Qaidaa, Talibania, Boko Haramia, Isistä ja muita islamistiroistojengejä. Ei amerikkalaisia TV-huijarisaarnaajia eikä pirkkojalovaaroja. Ilman kristinuskoakin meillä olisi silti hyvää tarkoittavilla ideologioilla huijaavia ja riistäviä uskoja ja ismejä. Ihmiskunta on paradoksi. Eläinkunnasta ihminen on älykkäin, mutta samalla epärationaalisin. Kuvittelu on lahja, mutta samalla kirous. Me uskomme, tulemme absurdisti huijatuiksi ja uskomme edelleenkin. Ilman kerrottua Pontius Pilatuksen ratkaisua ei olisi tullut ristin uhria, eikä kristinuskoa. Ammoisen vaihtoehtoisen faktan perusteella on tuntemamme länsimainen kulttuuri muotoontunut.

”Erään miehen ansiosta, hänen onnistuessaan vastoin kaikkia odotuksia olemaan rohkea, maailmaan ei kuitenkaan syntynyt kristinuskoa.” -Roger Caillois: Pontius Pilatus

5 kommenttia:

  1. Yki hei! Oletko ajatellut, että jos jotain yllättävää ja järjen vastaista tapahtuu,kysytään aina motiivia. Kristinuskon synty on tällainen ulkoapäin katsoen järjenvastainen tapahtuma: miksi ihmeessä opetuslapset jättivät varman ammattinsa ja läksivät ilman kuukausipalkkaa levittämään uutta oppia kirjaimellisesti oman henkensä vaarantaen? Aivan tolkutonta, ellei sittenkin tapahtunut sellaista, josta pääsiäis- kertomuksissa puhutaan. Tarkoitan tietysti ns. ylösnousemusta. Jeesuksen oppilaat ihan ilmeisesti näkivät useita kertoja ystävänsä ilmestyksiä. Aineellinen hän ei ollut, koska kulki seinien läpi, ilmestyi ja katosi yht´äkkisesti. Maria,siellä haudalla Ylösnousseen nähdessään ryntäsi halimaan, mutta sai yllättävän, jopa töykeän neuvon: "älä koske minuun". Selitys on siinä, että hän ei ollut aineellinen. No niin, jos nuo evankeliumeissa kerrotut tapahtumat olisivat ainutlaatuisia, voisin itsekin sivuuttaa ne olankohautuksella, mutta nytpä onkin niin, että kohtuu hyvin dogumentoituja vastaavia ilmiöitä on sattunut aina, kulttuureista tai uskonnoista riippumatta!
    Koska ihmiskunnan ikiaikainen kokemus on yhteneväinen evankeliumien kertomusten kanssa, lisää se huimasti niiden totuusarvoa. Tästä kaikesta seuraa sekin mielenkiintoinen havainto, että meidänkään tietoisuutemme ei sammu ruumiimme kuollessa.
    PS. Tästä aihepiiristä oli puhetta jo K24:ssä. Mahdollisilta vastaajilta toivon syventymistä tuohon opetuslasten motiivi-kysymmykseen.

    VastaaPoista
  2. Yllättävät ja järjen vastaiset tapahtumat ovat sattumia, joilla on joku todennäköisyys, vaikkakin vähäinen. Itsellenikin on sellaisia sattunut. Mutta ei se vähäisen todennäköisyyden tapahtuminen ole saanut minua uskomaan yliluonnollisiin.

    Yliluonnollisilta vaikuttavia tapahtumia on tapahtunut ja tapahtuu joka puolella. Yhden tai kahden sattuman tapahtuminen samaan aikaan saa jutun tuntumaan yliluonnolliselta. Siinä ei ole mitään kummaa, kun muistaa ihmisen tarpeen saada selitys kaikelle. Jos ei muutakaan löydy, niin sitten sen on oltava yliluonnollinen juttu.

    Evankeliumeissa kerrotut yliluonnollisuudet ovat keksittyjä. Kukaan ei ole milloinkaan muuttunut todistettavasti eteeriseksi niin, että voi kulkea seinien läp. Kaiken maailman legendoissa näin tapahtuu, mutta ei todellisuudessa. Ihmiskunnan ikiaikainen kokemus on yhteneväinen sikäli, että joka kulttuurissa on ollut aina joku uskonto tai uskomusjärjestelmä. Niissä on paljon yhteneväisyyksiä ja niinpä Raamattuunkin on lainattu muista tarustoista juttuja ja elementtejä. Tämä ei todista mitään muuta kuin että ihmisellä on ollut aina tarve johonkin yliluonnollisen olemassaoloon uskomiseen. Se kaiken selittäytymisen tarve.

    VastaaPoista
  3. Niin, se toivomani opetuslasten toiminnan motiivi taitaa olla tosi vaikea pala purtavaksi ainakin Ykille, kun ei siihen paneutunut. Kaksitoista raavasta käytännön miestä jättäytyy tapettaviksi noin vaan, luulisi kiinnostavan ketä tahansa!

    VastaaPoista
  4. Uskonnolla on vahva voima. Kyseessä oli aivan uusi uskonto ja äijillä oli tietysti palava into asiaansa. Jos halusivat jättäytyä tapettaviksi, niin en ala arvailemaan miksi. Niistä ajoista on niin paljon aikaa, että metsään menisi arvaus.

    Toisaalta apostoleista ja heidän tekemisistään on niin vähän historiallisia todisteita, että on tyytyminen siihen mitä Raamatussa kerrotaan. Ja sehän tunnetusti on erittäin epätarkka. Ei ainakaan mikään faktalähde.

    VastaaPoista
  5. Muutama irtoajatus edelläolevaan: "äijillä" ei ollut "palavaa intoa" Jeesukseen pitkäperjantain jälkeen. Peloissaan pettyneenä piileskelivät lukittujen ovien takana. Kunnes alkoivat kokea ilmestyksiä, jotka muuttivat heidät.

    Suurin osa heistä koki marttyyrikuoleman vaihtelevin tavoin. Tosin vain yhden, Jaakobin kuolema on "päivätty": Herodes Agrippa teloitutti hänet vv.42-44. Historiotsija Josefus puhuu hänen kivittämisestään, Apostolien teoissa mainitaan sana teloitus. Suosittelisin kaikille Ap.tekojen lukemista. Erittäin mielenkiintoista ajankuvausta 1. vuosisadalta!

    Japanilaiset ovat tunnettuja älykkyydestään. Siitäkö johtuu, että siellä usko henkimaailmaan on yleisempää kuin missään muussa korkeamman sivistyksen maassa? He eivät ole kristittyjä, mutta tuskin kiistäisivät UT:n yliluonnollisuuksia.

    VastaaPoista