Rohkeus kiusata puskista

Koulukiusaajat toteuttavat sadismiaan joukolla. Yleensä on yksi pääkiusaaja, se nokkelin verbaalikko, jota seuraa tirskujien joukko. Yksin tämä pääkiusaaja ei uskaltaisi tehdä mitään. Monilla työpaikoillakin on joku tietty klikki, joka ottaa asiakseen ottaa hampaisiinsa jonkun yksinäisen, mielellään sellaisen, jolla ei ole keinoja puolustautua. Yksinkiusaajat työpaikoilla taas ovat oma lajinsa, psykopaatit.

Joukkokiusaamista on ollut aina, mutta nyt nettikeskusteluaikana, jolloin on mahdollista toimia puskistakin, on ilmiö ryöpsähtänyt valloilleen. Kiusaamisen ja halveksunnan kohteena netissä ovat sellaiset henkilöt, jotka ovat joistain yleisistä asioista eri mieltä tai poliittisesti toisella puolella. Turvapaikanhakijaongelman myötä on tullut aivan uudenlaista kiusaamista, sellaista, jossa ei tyydytä pelkkään härnäämiseen vaan uhkaillaan. Kuula kalloon -uhkailua. Ja mitä räävittömimmän uhkauksen onnistuu pusertamaan, sitä enemmän tulee peukutuksia, ilakointia ja selkään taputuksia.

Michael Dunn, joka vuonna 2012 Floridassa ampui huoltamon pihalla teini-ikäisen mustan Jordan Davisin, teki tekonsa yksin. Mutta hänkin oli pelkuri. Hän ampui aseettomia mustia poikia ja pakeni heti paikalta ja ilmoittautui vasta seuraavana päivänä poliisille väittäen toteuttaneensa oikeuttaan olla väistämättä. Norjan Utöyan saaren vuoden 2011 hirmuteon tekijä toimi myös yksin. Hän tiesi jäävänsä kiinni ja antautui heti. Mutta hän oli pahasti harhaisessa vihassa. Hän kuvitteli uhrautuvansa ja tekevänsä hyvän teon maansa puolesta. Ilmeisesti hän odotti poliiseiltakin ymmärrystä ammuttuaan 69 väärin ajattelevaa nuorta. Seppo "heilaa eduskunnassa" Lehto kirjoitti vastikään eri ryhmissä julkaistussa kirjoituksessaan närkästyneenä Breivikin kohtelusta vankilassa:

"On tämä niin väärin kuin voi olla. Breivik toimi kuten ennen oli tapana toiseuden edustajille. Me muut toimimme kuin orjat ja kusetettavat. Kun ajatellaan mitä Breivik teki oli se selkeästi oikeampaa kuin mitä tämä matuinvaasion hyväksyminen ja rahoittaminen."

Seppo Lehtoa tukee moni kansalaisistamme.

Kun joukkokiusaaminen ja uhkailukin tapahtuu sakissa, jossa on helppo nimelläkin esiintyä, on sitten nähtävästi nousemassa anonyymien yksintoimijoiden sektori. Mafia- ja rikoselokuvissa on nähty uhkauksia, jotka on toteutettu postittamalla kuollut eläin uhattavalle, tämän hevosen pää on vuoteen jalkopäässä tämän herätessä tai kilpailevalle jengille on toimitettu kala, joka tarkoittaa, että tietty kaveri on eliminoitu ja hän ”nukkuu kalojen kanssa”. Ilmeisesti joku, joko vihassaan sokaistunut tai vähän heilahtanut, on ilmeisesti ottanut mallia näistä ja lähettänyt postitse kuolleen hiiren erään bloggarin vanhalle äidille, joka asuu poikansa kanssa samassa taloudessa. Samana päivänä myös eräs toinen bloggari sai hiiripostia – osoitettuna hänen kolmevuotiaalle pojalleen.

Kyseessä on uhkaus, joka on voimistettu osoittamalla lähetys uhattavan äidille ja toisen uhattavan pienelle pojalle. Kyseessä on tietysti sama henkilö tai henkilöt. Tietenkään mitään tunnistetta ei ole. Viesti on selvä: ”tiedän missä asut ja keiden kanssa. Parempi olisi lopettaa.” Lopettaa siis maahanmuuttokriitikoiden, rajat kiinni -porukoiden, äärioikeistolaisten ja uusnatsien kritisoiminen. Nämä molemmat bloggarit ovat juuri sitä tehneet pitkään. Ja molemmat ovat joutuneet solvausten ja kiusanteon kohteeksi, nimellä ja ilman. Eräs kiusaaja oli peräti käräjäoikeuden lautamies. Siitä luottamustehtävästä hän joutui eroamaan herjaustensa vuoksi.

Kun joku postittaa kuolleen hiiren 81-vuotiaalle isoäidille ja kolmevuotiaalle pojalle, tulee miettineeksi, minkälainen ajatusmaailma lähettäjällä on. Minkälaisiin tekoihin tämä on valmis, jos ei ole kiinnijäämisen riskiä? Mitä seuraavaksi paketissa on? Pommi? Paketin lähettäjän motiivit ovat selvät. Hän haluaa vaientaa äänen, joka tuo ikävästi esiin vilpillisyyksiä ja absurditeetteja, mitä maahanmuuttokriittiset piirit julistavat ja levittävät. Kyse on vihasta. Se ei ole sellaista valkoista raivoa, jota saman nimisessä dokumentissa mahdollisena kouluampujana itseään pitänyt kiusattu koki tuntevansa, vaan sumeaa ja pimeää vihaa. Tällaista vihaa tuntee pelkurimainen henkilö, joka ei uskalla vastalausettaan sanoa suoraan face to face.

Joukko on helppo tapa tuoda itseään ja epämääräisiä ajatuksiaan esille tuomatta omaa persoonaa liikaa esille. Joukko on helposti myös tarpeeksi vahvan johtajan ohjattavissa. Tähän perustuu myös mainonta ja markkinointi. Ei tarvitse saada kuin muutama nopeasti innostuva, niin joukko lähtee mukaan. Ilman joukkoilmiötä ei ”ilmainen ämpäri” -houkutin tehoaisi.

Joukkovoimassa on tietty myös myönteinen ulottuvuus. Ilman joukkovoimaa ei olisi saatu työväen ja köyhien oloja sekä muita taloudelliseen ylivaltaan tai asemaan perustuvia epäoikeudenmukaisuuksia korjatuksi. On myös niin, että jos esimerkiksi työpaikalla esimies käyttäytyy sopimattomasti tai mielivaltaisesti, ei kenenkään kannata yksin mennä ylempään portaaseen asiaa selvittämään, ellei ylempi porras ole ehdottomasti luotettava. Jos näin ei ole, on syytä mennä joukolla, vaikka pienelläkin.

---
Lisäys: erään vihan sumentaman Facebookin lisäämässä "Nelkku" -ryhmässä kommentti tästä hiirijutusta: Johann Gambolputty Af Ulm: "Toivottavasti rotta kantoi mukanaan ruttoa." Nimi tuossa mukana, kun se on selvästikin keksitty. Tämä siis toivoi, että kuollut hiiri tai rotta tartuttaisi 81-vuotiaaseen ruton. En kehota käymään vilkaisemassa tuolla Nelkku -ryhmässä. Tulee tunkkainen olo. Se on vain tyypillinen tunkio, johon valeprofiileilla työnnetään saastepäästöä.