Poliittinen väkivalta. Nyt

BRITAIN FIRST! Näin huusi tappaja tappaessaan mielestään oikeutetusti ihmisen. Ensin hän puukotti monta kertaa ja sitten ampui ja potki maassa makaavaa uhriaan. Uhri oli väärää mieltä oleva poliitikko. Jo Cox oli pienten lasten äiti, joka oli omistautunut köyhien ja päähän potkittujen asialle ja onnettomuudekseen Britannian EU:ssa pysymisen puolestapuhuja. Hän sai tuta äkkipikaisen kenttätuomion ja sen täytäntöönpanon oikeamielisen keski-ikäinen miehen toimesta. Mitäs oli suvakki, turvapaikanhakijoiden hyysäri ja varmaankin matuille antautuva huora. Hän ansaitsi tuomionsa. Sai mitä tilasi.

Tappaja oli äärioikeistolainen. Kun hän huusi ”Britain first”, tuli äärioikeistolainen Britain First -puolue ilmoittamaan heti: ”Olemme järkyttyneitä”. Ja irtisanoutuivat tästä teosta. Se vain on turha huutaa enää jälkikäteen. Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi. Sitä saa mitä tilaa propagoimalla ja demagogialla. Tietysti he ilmoittavat järkyttyneisyytensä. Teko oli käsittämätön, eikä ketään eikä mitään palveleva. Mutta moraalinen vastuu on aivan ilmeinen. Puolue ei voi irtisanoutua ”yksittäistapauksista”, jos se on pitkään viestittänyt äärikansallismielistä sanomaa ilmaisten uhkakuvia ja myös uhkamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan.

Britain first Englannissa. Meillä Suomen vastarintaliike. Suomen Sisu. Rajat kiinni -ryhmä jne. Näitähän on. Meillä on myös eduskuntapuolue, jonka jäseniä vaikuttaa edellä mainituissa ryhmissä. Finland next? Milloin meillä tapahtuu tällaista? Monessa keskusteluketjussa hehkutettiin tapahtunutta tyyliin, että ”suvakki sai mitä tilasi”. Muutama poiminta:

"onks toi Labour joku suvakkipuolue? On juu. Sosialistinen/sos.dem. työväenpuolue.

Kaikki mihin liittyy tö niin on automat. suvakkeja.

Sosiaalidemokratia nyt vaan sattuu nykyään olemaan mamutusta.

Hahaa.

Ihan oikein!

Nonni! Way to go UK!"

Nämä ovat siis suomalaisten kommentteja tapahtuneesta, jossa 41-vuotias kahden pienen lapsen äiti tapettiin vain siksi, että hän oli mieltä. Monet ns. maahanmuuttokriittiset ovat aina muistuttaneet, että saahan olla mieltä.

Kun tapauksen tuoreeltaan kuulleena kirjoitin tästä facebookiin, tuli eräältä ”saahan mieltä” olevalta keskustelukumppaniltani kommentti välittömästi: ”Äärivasemmisto jo on hyökkäillyt Suomessa. Oikeampi kysymys on varmasti, siis äärivasureihin liittyvä.” Jäin miettimään, mikä on se äärivasemmisto, mikä on hyökkäillyt. Tiedän, kuten kaikki tietävät, että meillä on erilaisia anarkistisia ryhmiä, joilla on ollut tarve osoittaa olemassaoloaan ja mielipiteitään tekemällä typeriä vahingontekoja ja jotka ovat provosoineet erinäisiä lähinnä itsenäisyyspäiviin liittyviä marsseja. Jos se on äärivasemmistolaista toimintaa, niin olkoon sitten. En vain tunne tuollaisessa minkäänlaista vasemmistolaisuutta.

Mutta mikä on ikävää, tuo kommentti toi mieleen puolustautumisen argumentilla, että kun ”te, niin kyllä mekin”. Kysyin, että mikä on se äärivasureihin liittyvä kysymys. Sain vastaukseksi: ”äärivasemmisto on Euroopassa jo vuosikausia ollut selvästi edellä kaikissa väkivallan teoissa”. Tässä lienee kyseessä Punaiset prikaatit ja heidän terroriteot, mikäli oikein ymmärrän. Nämä varmasti ovat äärivasemmistoa, mutta uskoisin, että jokainen terveellä järjellä ajatteleva pitää moisia ryhmittymiä vastenmielisinä. Minulle tuosta kommentista tulee mieleen, että ikään kuin minä olisin heidän puolellaan ja hyväksyisin näiden teot. Mutta mikä oireellisempaa, tulee jälleen se ”kun nuokin, niin kyllä nämäkin” -ajattelu. Miksi jotain kammottavaa tekoa pitää asetella vasten toisen puolen kammottavaa tekoa? Oikeuttaako se toisen kammottavan teon jotenkin? Tai asettaa sen ”ymmärrettäväksi”?

Viime viikonloppuna YLE uutisoi haltuunsa saamistaan Soldiers of Odinin päällystön salaisista viestittelyistä. Niissä kehotettiin sumeilematta suoraan väkivaltaan. Eräs Kemin johtajistosta: ”Varmuuden vuoksi hakatkaa jokaikinen kuka nojaakin edes vasemmalle”.

Keskusteluista käy selväksi, että tuon ryhmittymän viha kohdistuu heihin, jotka eivät jaa heidän maailmankuvaansa; vasemmistoon ja ns. suvaitsevaistoon. Ja tietty anarkisteihin, keitä olivatkin. Ja listausta voi jatkaa. Seuraavaksi tulevat kai homot, lesbot ja muut epäilyttävät. Liputuspäivinä partioidessa tulee varmasti huomioitua talot, joissa ei lippu salossa liehu.

Tähän lainaan röyhkeästi lupaa kysymättä fb-ketjussa kommentoinutta Marko Tupamäkeä:

”Ns. tolkun ihmiset ovat suurin uhka tällä hetkellä. Tolkun ihmisten mielestä kaikki vasemmistoon liittyvä on kommunismia ja rajoittamista. Persuilu ja uusliberaali menestysteologia taasen edustaa järkeä ja totuutta. Kauas on tultu skandinavisen sosiaalidemokratian kulta-ajoista, jolloin siis meikäläisen eetos ja maailmankuva on muodostunut, jolloin nationalistiselle öyhötykselle ja aatteelliselle rasismille naurahdeltiin alentuvasti. Toki rasismia on ollut aina, mutta jopa rotutietoiset ksenofobit älysivät pitää suunsa kiinni julkisuudessa, koska siitä sai helposti ääliön maineen.”

Viisaita sanoja.

Kuollut ei enää mitään tunne, mutta jälkeen jääneille yksittäistapaus jää elinikäiseksi arveksi. Jokainen väkivallan teko ja surmatyö on aina yksittäistapaus väkivallan kohteille ja uhrien omaisille, suvulle ja ystäville. Ja kuten yleensä kriisipesäkkeissä on käynyt, väkivalta jatkaa kiertoaan pitkään ellei loputtomiin. Viha ja siitä johtuvat ratkaisut johtavat aina ikävyyksiin ja kauheuksiin. Riippumatta etnisyydestä, uskonnosta tai poliittisista näkemyksistä.

Milloin kuullaan huuto "SUOMI ENSIN" ennen jotain järjetöntä väkivallantekoa?