Mikä on minulle uskonnottomalle pyhää? Sana pyhä jo on itselleni hankalasti
hahmotettava, mutta jos se katsotaan sellaiseksi, minkä arvon yli ei oikein
mikään voi mennä, on se sitten ihmiselämä. Ilman ihmistä ei olisi edes koko
käsitettä pyhä. Olisi vain luonto, jolla ei ole minkäänlaista itseisarvoa ja
joka on totaalisen tunteeton ja neutraali kaiken suhteen. Ilman kulttuurista ja
historiallista tietoisuutta, joka on ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus, ei
olisi minkäänlaisia arvoja eikä merkityksiä. Eikä pyhyyttä.
Daesh tai Isis on nyt viimeaikaisissa iskuissa Euroopassa ja
pitkäperjantaina Irakissa toteuttanut silmittömiä ja hirvittäviä joukkomurhia.
Ihmiselämällä ei tälle ultranihilistiselle roistojengille ole mitään muuta
arvoa kuin välinearvo, sen oman umpikieron ja absoluuttisen järjettömän
politiikan ajamisen ja sumeiden päämäärien toteuttamisen välikappale.
Samanlaisia ovat muut islamistiset muka-uskonnolliset ääriliikkeet. Boko Haram
on yksi kauheimmista. Sen tekemät hirmuteot eivät paljon täällä hetkauta, se
kun toimii syvällä Afrikassa.
Minulle pyhää edustavat myös ihmisen kulttuuriset aikaansaannokset,
varsinkin rakennukset. Uusista nyt ei niin ole väliä, koska jossain vaiheessa
rakentamisesta hävisi kaikki muut arvot paitsi taloudelliset. Aiemmin taloja ja
kirkkoja rakennettaessa ymmärrettiin tehtävän jotain perustavanlaatuista ja
tärkeää. Rakennuksista haluttiin tehdä paitsi tarkoitukseensa sopivia, myös
kauniita. Esteettiset arvot rakentamisessa työnnettiin sittemmin syrjään
tunkkaisena jäänteenä antiikista.
En tiedä, mikä on kauheinta kulttuurin tuhoamista: Isisin suorittama
Palmyran ikivanhan kaupungin tuhoaminen, kuntamiljöiden ja kaupunkien
vandalisointi, vanhojen rakennusten tuhoaminen ja korvaaminen betonista,
teräksestä ja lasista tehdyillä kuutioilla, vanhojen rakennusten ja kirkkojen
tuhopoltot vaiko sodassa tarkoituksella tehdyt kaupunkien tuhoamiset, kuten
esimerkiksi toisessa maailmansodassa liittoutuneiden tekemät Saksan kaupunkien
käsittämättömät pommitukset, joissa tahallisesti tapettiin valtavasti
siviilejä, mutta myös tuhottiin ainiaaksi kulttuurihistoriaa. Dresden, täynnä
vuosisatoja vanhoja rakennuksia ja kulttuuriaarteita, tuhottiin silmittömästi
ja totaalisesti. Ja tapettiin 25.000 ihmistä. Tosin, jos Hitler olisi voittanut,
olisi hän itse hävittänyt Berliinin ja Münchenin vanhat rakennukset uuden ja
uljaan kansallissosialistisen arkkitehtuurin tieltä.
Joskus Suomessa kunnat saattoi erottaa toisistaan omaleimaisine
rakennuksineen ja miljöineen. Nyt ne ovat kaikki samanlaisia, samasta betonista
valettuja. Sama omaleimaisuuden tuhovimma jatkuu edelleen kaupungeissa, joissa
ei juuri vanhaa ja eri aikojen kulttuurikerrostumia suvaita.
Ääri-islamilainen Taleban-liike tuhosi valtavat Bamiyanin parituhatta
vuotta vanhat Buddha-patsaat tarkoituksella. Ne olivat kuvia, joita islamin
tiukassa tulkinnassa ei suvaita - ja varsinkin väärän uskonnon kuvia.
Isis tuhosi Palmyran historiallisessa kaupungissa tuhansia vuosia vanhoja
monumentteja silkkaa pahuuttaan ja näyttääkseen, kuinka kovia jannuja he ovat.
Ilmeisesti he tekivät työn siksikin, kun ne olivat peräisin ajalta ennen
islamia. Eihän mitään voinut olla ennen Muhammedin saamaa ilmoitusta. Isis ehti
olla Palmyrassa vain muutaman kuukauden.
Pidän vanhoista kirkoista, vaikka niillä ei itselleni olekaan mitään
hengellistä merkitystä. Sen sijaan henkistä merkitystä sitäkin enemmän. Ne
rakennettiin aikoinaan yhteisöllisinä voimainponnistuksina. Niihin uhrattiin
valtavasti resursseja suhteessa niiden käytännön käyttöarvoon. Vanhat kirkot ovat
kauniita ja niissä on omanlaisensa ilmapiiri. Se on ollut tietoinen ratkaisu.
Niiden täytyikin tarjota jotain aivan muuta kuin mitä maallinen arki.
Muistuttaa taivaallisesta rauhasta ja tunnolliselle kirkossakävijälle luvassa
olevasta palkinnosta.
Kävin Tyrvään kirkossa sen jälkeen, kun se tuhopolton jälkeen oli
rakennettu uudelleen. Sen paanukatto oli uusittu talkoilla vasta vähän ennen
sen onnettoman varkaan jälkiensä peittämäksi sytyttämää tulipaloa. Tyrvääläiset
päättivät rakentaa sen uudelleen ja niin he tekivät. Ja se on hienoa, ajatteli
asiaa miltä kannalta tahansa. Sama kirkko se ei ole, mutta jotain on tavoitettu
vanhan kirkon ilmapiiristä. Pieteettiarvot ovat myös hyvä syy tehdä jotain
sellaista kuin vanhan kirkon uudelleen rakentaminen.
Vanhoissa kirkoissa on automaattinen sammutusjärjestelmä. Ylivieskan kirkko
paloi nopeasti kuin soihtu. Siellä oli kuivaputkisprinklerisysteemi. Se ei
toimi itsestään, vaan siihen täytyy kytkeä vesi, eikä palokunta enää voinut
mennä kytkemään sitä. Onneton sammutusjärjestelmäratkaisu. Ylivieskalaiset
haluavat rakentaa kirkon uudelleen. Mutta eivät he samanlaista enää saa. Vanhan
tyyppisen puukirkon rakentaminen hirrestä lienee nykyisin mahdotonta.
Lopputuloksena olisi muutenkin vain jäljitelmä. Kirkon tornissa oli museo, jossa oli
esineistöä yli 200 vuoden takaa. Yksi messukasukka oli 1600-luvulta. Menetykset ovat kaiken kaikkiaan kauheat.
Kirkkojen tuhopoltot tapahtuvat kahdesta syystä, joko katastrofaalisesta
nihilistisyydestä tai mielenvikaisuudesta. Mielenvikaisuuteen lasken myös sen
syrjäytyneen alkoholistin Tyrvään kirkon sytyttämisen, vaikka sytyttäjä ei
mielisairas ollutkaan. Mielenhäiriö kuitenkin. Ylivieskan kirkon polttaneen
teon taustalla lienee mielenhäiriö. Mutta mikäli tämä oli kenties
avohoitopotilas, voi miettiä, kuka tai mikä taho viime kädessä on vastuussa
tuhosta. Jos kyseessä on yhteiskunnalliset säästöt, kuten avohoidossa yleensä,
olisi säästön jälki kauheata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti