SuomisumutusAreena

Tätä ei tarvitse eikä kannata lukea, jos haluaa välttää negatiivisuutta. Kirjoittajan nimi kyllä takaa sen tietäville jutun laadun eli sen, että negatiivista marmatusta on luvassa.

Vuonna 2012 olin yksi SK:n huomioitsijoista. Juoksin ja pyöräilin monissa keskustelumestoissa ja kirjoitin 11 juttua, 47.223 merkkiä + otsikot ja virheet. Sen jälkeenkin olen käynyt vuosittain jokusessa keskustelussa ja kirjoittanut muutaman varjohuomioitsijablogitekstin. Nyt en enää jaksa. En ole käynyt enkä käy yhdessäkään. Jaksaisin muuten, mutta en jaksa enää niitä vaihtoehtoisia totuuksia ja asian vierestä jutusteluja, mitä keskustelu lähinnä on. En jaksa enää muka-hauskoja juontajia, jotka johdattelevat ansiokkaasti keskusteluja ohi aiheen ytimen ja nykypoliitikoille, johtajille ja firmoille epämiellyttävien totuuksien. En jaksa yleisön naurattamista kömpelöillä ja  heh-heh-keventävillä vitseillä. Suomi Areena on kuin Satakunnan radio; mukavaa ja kivaa ja jokaiselle jotakin eikä kenellekään oikein mitään. En kuuntele sitä juurikaan. Siksi en, että en jaksa uskoa, että kaikki olisi aina vain niin hiton mukavata ja leppoista.

Tälle ns. yhteiskunnalliselle ns. keskustelufoorumille sopisi hyvin nimi Suomilobbaussumutusareena. Poliitikot puhuvat mielevästi mitä yleisön kuultavaksi sopii ja mikä ei ole liian oleellista. Yleisöltä piilossa ja illemmalla lobbausteltoissa ja -saleissa skumppalasien äärellä puhutaan ja sovitaan sitten ne oleelliset. Ne sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joita ei yleisön ole soveliasta kuulla. Todellisia asiantuntijoita mikkien taakse päästetään harvoin, koska tieto ja skeptisyys on epämukavaa. Ja vaarallista. Päättäjille, korkeille virkamiehille, pääomalle ja yritysjohtajille. Sitä paitsi liika kriittisyys, skeptisyys ja masentavien aiheiden framille tuonti vähentäisi yleisöä, mikä taas ei ole hyväksi Porin kauppiaille. Kun viihdytään, siinä rahakin liikkuu. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. MTV3, joka on tapahtuman toinen tuottaja, ei myöskään voisi lähettää mukavata ohjelmaa mainosten täytteeksi.

Me elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Vielä. Meillä lienee keskipalkkataso jotain kolmen tonnin huiteilla. Mutta elämme niin hyvinvointiyhteiskunnassa, että poliitikoiltamme ja muilta hyvää tarkoittavilta edeskäyviltä jää näkemättä se, että keskipalkka tai mediaanipalkka ei kerro oikeastaan yhtään mitään hyvinvoinnistamme. Meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme on miljoona köyhää. Se tarkoittaa siis sitä, että meillä on yksi viidesosa kansalaisistamme toimeentulon rajoilla. Köyhyys tulee valinnoista ja sen poistamiseen tarvitaan valintoja. Kuinka monta köyhyyskeskustelua onkaan Suomiareenoilla käytykään? Monta. Niitä kuuluu käydä. Pitäähän siitä keskustella, totta mooses. Käymmehän yhteiskunnallista keskustelua sentään, hyvänen aika ja tavaton sentään. Köyhät ovat meillä aina keskuudessamme ja siitä on aina mukava rypistellä älykkään näköisesti otsaa ja tuoda fiksuja argumentteja framille. Tuo raamatullinen lause onkin mukava pitää mielessään keskustellessaan kanssaymmärtäjien kanssa otsa huolestuneessa rypyssä. Ja illalla drinksua mukavassa vertaisseurassa. Ehkä mennään kuuntelemaan oikein jatsiakin tai mitä siellä sitten onkaan. Sillä niin väliä ole, kun isännät huolehtivat trahteerauksesta.

Suomiareenan yhteiskunnallisen ns. keskustelun linjan ja eetoksen tiivistää esimerkinomaisesti se, minkä ministeri Mika Lintilä esitti juuri TV:ssä: että jokainen suomalainen tekisi yhden kotimaanmatkan. Se toisi 800 miljoonaa euroa lisää alalle ja noin 7 000 työpaikkaa. Hienoa. Aivan ylivetohienojuttu. Hän on keskustalainen. Hänen puolueensa on pääministeripuolue ja mitä se taannoin päättikään: leikataan lomarahoja. Ja kotimaassa matkailuhan se on edukasta kuin mikä. Ja meillä kaikillahan totta mooses on aina löysää rahaa käydä jukujukumaassa, puuhalandiassa ja Ähtärissä. Vai oliko meillä vielä jotain muuta, missä käydä haltioitumassa?

Tässä olen nyt esittänyt mielipiteeni SuomiAreenasta.  Se on omani ja muilla omat mielipiteensä. Se on hyvä näin. Itse asiassa on minulla myös omiin omituisiin ominaisuuksiini liittyvä syy välttää näitä sumutuspäiviä. Nimittäin paikkoihin, joissa on valtavasti kahjaa eli porukkaa eli ihmisiä, ei minulla luonnostaan ole vetoa, kun olen vähän sellainen harvapaikantukija. Viihdyn parhaiten paikoissa, joissa on vähän muita. Ja mitä vähemmän muita ympärillä, sitä vähemmän häiriötekijöitä, melua, ja on helpompaa päättää itse, mitä seuraavaksi tekee tai on tekemättä. Ja pääsee kulkemaan vapaasti.