Kommentteja maailmanmenoon, mihin uskomme, mihin luulemme uskovamme, mihin meitä patistetaan uskomaan ja mikä meitä liikuttaa.
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Uskonnot eivät edistä tasa-arvoa
Sunnuntaina vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Tasa-arvon päivänä, mutta muulloinkin, on hyvä muistaa se, että valtauskonnot ovat peruseetokseltaan aina hyvin epätasa-arvoisia. Meidän länsimaisten oma uskontojärjestelmämme, kristinusko, on edustanut ja edustaa myös sitä eetosta, että nainen on alempiarvoinen mieheen nähden. Se on kirjoitettu uskon teksteihin ja sitä monet omankin kirkkomme toimijat noudattavat - he eivät hyväksy naispappeutta. Koska Jumala on niin määrännyt ja se lukee Raamatussa. Katoliset, joihin nykyinen ulkoministerimmekin kuuluu, ovat tässä täysin ehdottomia. Ministerimmekin siirtyi evluteista katolisiin välittömästi, kun Suomessa sallittiin naispappeus. Vapaasti levitettävässä Raamatun Vanhassa Testamentissa määrätään aviorikoksen tehnyt nainen kivitettäväksi. Samoissa teksteissä nainen käsitetään lähinnä omaisuuseräksi.
En juuri pidä suunnitelmista perustaa suurmoskeijaa Helsinkiin. Sen perustamisajatukseen sisältyy jo uskonnon oma sisäinen epätasa-arvoisuus - se hyväksyisi käyttäjiksi vain sunnimuslimit, shiiat saisivat mennä muualle. Mutta ylipäätään islam kaikkine suuntauksineen on ortodoksijuutalaisuuden ohella ehkä naisia eniten sortava valtauskonto. Meillä on nyt korkeimmassa oikeudessa kesken Suomen ensimmäinen kunniamurhaoikeudenkäynti. Onneksi pahinta ei tapahtunut eli että veli olisi surmannut uhkauksensa mukaisesti sisarensa, mutta todennäköistä on, että Suomestakin on viety tyttöjä ja naisia muualle perheen kunniaa hengellään palauttamaan. Ruotsissa on tehty kunniamurhia, jotka on naamioitu mm. parvekkeelta putoamisiksi ja on maallistumaan päässeitä tyttöjä myös viety muualle murhattaviksi. Vinoutunut kunniakäsitys on ikivanha heimoperinne, jonka islam on institutionalisoinut. Se on voimassa, eikä se hevin lähde pois. Se on syytä muistaa.
Norjalaisen toimittajakirjailija Åsa Seierstadin kirjassa Groznyin enkelit hän haastatteli erästä nuorta tsetseenimiestä, joka oli tappanut sisarensa, koska tämä oli kuulemma näyttäytynyt sukuun kuulumattoman miehen kanssa. Hän oli 18-vuotias tekonsa tehdessään. Sisar kolme vuotta vanhempi. Kun Seierstad kysyi tältä, että eikö hän edes varmistanut huhujen paikkansapitävyyttä, vastasi hän kylmäävästi, että pelkkä huhukin on yhtä paha. Eli vain se, että on liikkeellä huhu, aiheuttaa se perheen kunnian menetyksen. Tytär, sisar tai äiti tulee tappaa, että voidaan osoittaa kykenemään toimimaan niin kuin pitää. Oli se huhu sitten paikkansa pitävä tai ei.
Kunniamurhan alkuperä ei siis ole islamin uskossa, mutta islam on ottanut sen suvereenisti käyttäytymisnormeihinsa. Samoin kuin pukeutumissäännöt, jotka koskevat lähinnä naisia. Tai tyttöjen käsittämättömän brutaali ja kammottavan typerä ympärileikkaus. Kulttuurirelativismi, jota eräät viher- tai vasemmistoliberaalisti ajattelevat harrastavat ilmeisesti käsityksensä mukaan humanismin hengessä, edistää naisten epätasa-arvoa. Minkään kulttuurin sellainen tapa tai traditio, joka on selvästi jotain väestöryhmää sortava, ei voi olla millään tavalla hyväksyttävissä. Se, joka tällaiset kulttuurin rikkauden tms. vuoksi haluaa sallia, syyllistyy sorron hyväksymiseen sekä tunkkaiseen ja sumuiseen ajatteluun.
Mikä tahansa ajattelu, missä kielletään todellisuus tai katsotaan sitä jonkun ”suhteellistamisen” tai ”suvaitsevaisuuden” filtterien läpi, on vakavasti otettava juttu. Tällainen vinoutunut suvaitsevaisuus, kulttuurirelativismi, on äärimmäisen maahanmuuttokriittisyyden vastinpari toisesta päästä. Molemmat ovat suunnilleen yhtä vakavia ja hankaluuksia aiheuttavia asioita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti