Pedofiilipappi – pyhitetty pahuus

(jatkoa kirjoitukselle Suojellut sysimustat likaisuudet. Äärimmäistä pahuutta)

Kirkkoa ja uskontoja on totunnaisesti pidetty hyvän, eettisyyden ja korkean moraalin vyöhykkeinä. Kirkot ja uskonnot julistavat omaa ”hyvää sanomaansa” ja varoittavat pahuudesta ja pahoista teoista. Ne ovat hyvyyden ja pahuuden ytimessä. Pahuus liittyy uskontojen käsitteistössä juuri moraaliin ja etiikkaan, syntiin, perisyntiin, lankeemukseen, noituuteen, demoneihin jne. Lankeemus tarkoittaa pääsääntöisesti jotain seksuaalista tekoa. Muut pahuudet, kuten sodissa tappaminen, ovat toissijaisia, ellei siunattujakin. Venäjän ortodoksipapit siunaavat tuon tuostakin tappoaseita vihkivettä huiskien.

Kirkot ja uskonnot ovat omineet moraalin ja etiikan. Ne katsovat itsellään olevan hyvän ja pahan asiantuntemus. Ja myös, että niillä vain on välineet torjua pahaa. Jumalanpalvelukset ja rukoukset ovat näkyvä osa sitä. Tosin siinä tunnustetaan se, että jumala on passiviinen olento, jota täytyy pyytää ja aktivoida toimimiseen. Vähän niin kuin työttömiämme. Mutta kun paha tapahtuu, ja aina se tapahtuu, on kirkko pyhittänyt senkin – se on jumalan tahto ja se on ihmisen käsityskyvyn ulottumattomissa, pidit siitä tai et.

”Sota, seksi ja seteli” on vanhan esseekirjan nimi, jossa käsiteltiin kirkon kantoja näihin topikkeihin. Kirkot esittävät kyllä mielihyvin moralisoivia näkemyksiään näihin, mutta itse asiassa ne juuri ovat sekaantuneet ja kietoutuneet näihin nyt ja aina. Kirkot ovat siunanneet sotimisia, jopa aloittamassa niitä, ne ovat haalineet seteleitä eli omaisuutta ja ne ovat erityisen hanakoita tarttumaan mihin tahansa seksiä vähänkään sivuavaan asiaan. Kirkot ovat vedonneet jumalan tahtoon asettaessaan seksin välttämättömäksi pahaksi ja kieltäessään ihmisen seksuaalisuuden, kieltäessään seksin ilman lisääntymistarkoitusta, Itsetyydytyksen, ehkäisyn ja myös abortin ja moralisoidessaan ihan kaiken, mikä liittyy vähäisemmälläkään tavalla ihmisen sukupuolisuuteen. Se on institutionalisoitua väkivaltaa.

Uskontokunnat ovat olleet ja ovat väkivaltaisia. Uskonnot ovat valtarakenteita. Uskonnot, uskon dogmaattiset rakenteet, kehitettiin aikoinaan hallitsemisen välineiksi. Myyttisistä kertomuksista ylimaallisine olentoineen muodostettiin moraalisia normeja ja pakkotapoja. Asetettiin uhkia. Jos et ole kunnolla ja tee niin kuin määrätään, ei hyvä heilu tuonpuoleisessa. Kirkot ovat harrastaneet henkistä väkivaltaa käännyttäessään, uhkaillessaan, aivopesussaan, manipuloidessaan ja rajoittaessaan vapautta. Seksi on ollut aina etusijalla rajoitteissa ja manipulaatiossa. Ja niin on edelleen Suomen auktorisoimassa uskonjärjestelmässä, evankelisluterilaisessa kirkossakin.

Kirkkojen ja uskontojen edeskäyvät ja papit ovat pahuuden asiantuntijoita ja eipä kumma, että väkivalta on ollut uskontojen arkea. Voi mainita loppumattomat uskonsodat, uskonnolliset joukkomurhat, joukkoitsemurhat, itsemurhapommittajat, kunniamurhat, kivitykset, ehkäisykiellot, ympärileikkaukset, mitä kaikkea... Kristinusko pitää niin ikään väkivallan historiaa moninaisine ilmentymineen, inkvisitioineen, uskonsotineen ym. peruuttamattomasti sisällään. Eipä kirkko omaa ”hyväänsä” voisi markkinoidakaan ilman pahuutta ja väkivaltaa.

Katolisella kirkolla on ollut jo pitkään salainen ohje sellainen, että jos pappi on hairahtunut ja nainen tulee raskaaksi, on tämän otettava vastuu lapsesta ja jätettävä pappeus. Mutta katolisten omat lait eivät sitä määrää, joten jos pappia kaikesta huolimatta papittaa, voi hän jatkaa papittelua. Ja naiselle lapsineen järkätään joku järjestely eli väärennetään isyys. Ja vastikään tuli ilmi, että katoliset papit ovat pitäneet pitkään nunnia seksiorjina. Moni näistä oli tullut raskaaksi, jolloin oli kaksi vaihtoehtoa, luostarista lähtö tai abortti. Monet valitsivat abortin. Raskaaksi saattaneen papin siunauksella.

Katolisten pappien selibaattivaatimus lienee peräisin jo 1000-luvulta. Kirkko perustelee sitä sillä, että papin on omistauduttava täydellisesti kutsumukselleen. Oikeampi syy perustuu siihen, että katolisella kirkolla oli jo tuhat vuotta sitten omaisuutta ja jos pappi avioitui, sai perilliset omaisuuden, joka papin toimessa oli kertynyt. Ei hyvä. Joten papin piti pysyä naimattomana, että ikuisuuteen siirtyneen palvelijansa omaisuuden sai kirkko itselleen. ”Selibaatti”… heh. Miehiä ne kardinaalitkin olivat ja ovat.

Eräs oppinut uskovainen esitti minulle kerran, että tuo selibaattivaatimus juuri on katolisen kirkon lasten hyväksikäytön takana. Enpä usko. Normaalijärkiset eivät juuri pedofiliaan syyllisty, jos se on yhteisöllisesti ja kulttuurisesti tuomittavaa (kuten modernissa maailmassa näin on ollut lähes kaikkialla). Kyseessä onkin vinoutuneen persoonan tietoinen hyvän ja eettisen yli meneminen. Papeiksi hakeutuu, kuten johtajiksi, usein narsistisia henkilöitä ja nämä voivat käyttää kuvittelemaansa karismaa hyväkseen vietellessään uhrinsa ja ottaessaan tämän hallintaansa. Ei ole ihme se, että kristinuskossa on ”paimen ja lammaslauma” esitetty vertauskuvana. Kristus on luomakunnan paimen. Pappi on seurakuntansa paimen. Ja niinpä moni paimen ottaa seurakuntansa eksyneen tai eksymättömänkin karitsan erityiskaitsentaan.

Kun katolinen pappi tai minkä hyvänsä uskontoyhteisön pappi tai opettaja syyllistyy lapsen hyväksikäyttöön, on uskonyhteisön ensimmäinen reaktio peitellä asia ja saada uhri antamaan anteeksi. Ja pysymään hiljaa. Vaikka maksamalla. Tämä on ollut katolisen kirkon toimintatapa ja on edelleen, sanoi paavi Franciscus mitä hyvänsä. Hänellä on ollut jo vuosia aikaa saada kitkettyä nämä, mutta vähän on tapahtunut. Voihan olla, että paavi onkin lähinnä vain keulakuva. Niin todennäköisesti on. Kardinaalit ovat se itse Vatikaani ja sen valta.

Viime vuonna paavi vieraili Baltiassa. Viron katolisen kirkon piispa totesi, että paavin sanat ”voivat tuoda apua Euroopassa elettävään epävarmuuden aikaan”. Mutta toivoi myös, että katolisen kirkon viime aikojen hyväksikäyttöskandaalit eivät varjostaisi liikaa vierailua… Mikä paradoksi. Kun katolinen kirkko on selvästi osoittautunut paitsi kansainväliseksi rahanpesulaitokseksi, niin myös kansainväliseksi pedofiilirenkaaksi. Ja tämän kirkon nokkamiehen pitäisi tuoda helpotusta epävarmuuteen.

Katolinen kirkko määritteli v. 2008 uudet seitsemän kuolemansyntiä näin: saastuttaminen, geenimanipulaatio, ylenpalttisen vaurauden kerääminen, köyhyyden aiheuttaminen, huumekauppa ja huumeiden käyttö, moraalittomat kokeilut ja ihmisen perusoikeuksien rikkominen. Paradoksaalisesti sama kirkko on tehnyt toiminnassaan lähes kaikki.

------

Käytin yhtenä lähteenä uskontotieteen dosentti Hannele Seitsosen esseetä ”Pyhitetty pahuus – uskonnon kosketuksia pahuuteen”. On Mauri Männistön toimittamassa esseekokoelmassa ”Pahuuden ongelma”.