(uusinta vuodelta 2012)
Rikkaitten harrastama hyväntekeväisyys tökki jo pienenä. En
ymmärtänyt silloin miksi, ehkä siksi, että hyvää tehdessään he olivat aina
pynttäytyneet parhaimpiinsa. Rikkaat harrastavat hyväntekeväisyyttä, mutta
eivät milloinkaan ponnistele rakenteellisten köyhyyttä torjuvien asioiden
eteen.
Maailman ”hauskin maaottelu” kehitysmaiden lasten hyväksi on
käynnistynyt. Nenäpäiväkeräys. Siihen
kuuluu olennaisesti köyhiin maihin roudattavat julkkikset ja heidän mediassa
esillä olonsa näyttämässä esimerkkiä hyvän tekemisestä meille taviksille –
”hauskalla tavalla”.
Aloituspäivän aamuna 17.10. YLE Puheen ylirento aamujuontaja
kysyi monilahjakkuus Katja Ståhlilta, joka kaiken muun toimittamisen ohella on
pian myös Nelosen uutisankkuri, miltä Malawissa näytti. Katja oli juuri
poikennut siellä nenäpäivämannekiinina. ”Köyhältä, sanotaan näin”, totesi
Katja. Niinpä. Mitenkähän toisin olisi voinut sanoakaan? Muut mannekiinit ovat
Jenni Pääskyvuori, Elastinen ja Axl Smith. Heidät kaikki lennätetään köyhien
keskelle nenä päässä ja takaisin kertomaan, kuinka mahtavia ihmisiä siellä on,
vaikka elävät niin köyhästi. Ja että meillä kaikilla on kauheasti opittavaa.
Toimittaja Ståhl esitti samana päivänä syvämietteisyyden
TV1:n syväanalyyttisen PS-ohjelman haastattelussa. Malawissa ihmiset ovat
onnellisempia kuin Suomessa. Me suomalaiset kun nimittäin olemme tehneet elämästämme monimutkaista,
niin ongelmammekin ovat monimutkaisia. Malawissa ongelmat siis ovat yksinkertaisia,
kun siellä ei ole mitään, mistä tulisi monimutkaisia ongelmia.
”Auttaminen on hauskaa, kun mukana on Nenä. Tyylikäs tapa
osallistua keräykseen on pukeutua Nenäpäivän uuteen t-paitaan.”
”Nenäpäivän
viettäminen koulussa tai päiväkodissa on hauskaa, helppoa ja hyödyllistä”,
sanotaan nenäpäivä-sivulla. ”Luokassasi tai ryhmässäsi voit
herättää keskustelua lasten oikeuksista, tasa-arvosta, myötätunnosta ja
oikeudenmukaisuudesta”, siellä neuvotaan. Otan heti seuraavalla kahvitunnilla
asian pöydälle. Me kaikki vakavoidumme hetkeksi. Mutta sitten vain punainen
nenä päähän ja iloiten kilvan kaivamme kuvetta! Ja olemme hyviä ihmisiä!
Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö. Sen perustivat vuonna
2004 Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen UNICEF. Henkilökuntaan
kuuluu toiminnanjohtaja, tiedotuspäällikkö, kampanjapäällikkö ja assistentti.
Kolmella palkat lienevät johtajatasoa.
Keräyskulut ovat 20 %. Vuonna 2011 noin 400.000 euroa.
Englannissa 2011 kerättiin 100 milj. puntaa. Jos keräyskulut olivat sielläkin
20%, lie jonnekin ohjautunut rahavirta euroissa 24,7 miljoonaa. Keräyssummat
itsessään ovat naurettavia. Euroopan maat käyttävät vuosittain satoja
miljardeja pelkkiin asemenoihin. EU:lle pitkää nenää näyttävä konkurssi-Kreikka
törsää aseisiin seitsemän miljardia euroa vuodessa. Siinä sitä nenäpäivää
kirvesvartta. Maataloustukiin EU käyttää kymmeniä miljardeja vuodessa. Tuki- ja
tullijärjestelmä on erittäin protektionistinen ja se ajaa suurtilojen etua
köyhien maiden pienviljelijöitä vastaan.
Nenäpäivä on sumutusta. Mitä sillä saatava pari milliä on
muuta kuin pisara epätoivon meressä? Sillä pestään länsimaissa asuvien huonoa
omatuntoa vuosisatojen ja edelleenkin jatkuvasta kehitysmaiden riistosta. EU
eli me eurooppalaiset tuemme menestyksekkäästi Afrikan maiden kalastajien ja
viljelijöiden riistoa. Sen riiston taloudellinen arvo ylittää hupsiljoonia
kertoja punanenäkeräykset. Me tavikset sitten keräämme toisiltamme julkkisten
nenäpelleilyn keralla pikkuhiluja hyvitykseksi. Nenä päähän ja pöljäilemään
päiväksi, niin se rikas pohjoinen – köyhä etelä -dilemmakin unohtuu taas
vuodeksi ja voi ostaa paperittomien siirtolaisten pakkaamia espanjalaisia
tomaatteja.
--
Joo tiedän. Elän hyvinvoinnissa ja on köyhiä maita ja niissä
köyhiä ihmisiä, en tiedä mitä oikea köyhyys on ja kyllä, heitä pitää auttaa.
Mutta minulle ei kannata tulla tyrkyttämään irtoneniä. Tottahan näinkin saa
auttaa, mutta minä haluan tietää myös keräysvälistävetäjien oman hyödyn.
Rakenteissa täytyy olla jotain vialla, jos pelkästään
yhdessä maailman rikkaimmista maista, nenäpäivän kotimaassa Britanniassa,
köyhien ruoka-apu on puolessa vuodessa kaksinkertaistunut, kun tuloerokuilu
läntisissä maissa on jatkuvasti syventynyt. Kaikki ei ole niin kuin pitää.
Suuryritysten toimintatavat ja eri maiden hallitusten valtapyrkimykset Afrikan
rikkauksien perään eivät nekään suinkaan ole muuttuneet kiltimmiksi. Miksei
Tiibetiläisiä ei auteta? Kiina kurittaa heitä, mutta se on liian hyvä
kauppakumppani. Kiinakin myös muuten riistää nykyisin Afrikkaa.
Kehittyvissä maissa on runsaasti rakenteellisia ongelmia,
jotka olisivat ratkaistavissa, jos länsimaiden hallituksilla olisi halua
siihen. Mutta jos oma elintaso on etusijalla, niin kymmenet miljoonat köyhät
lapset jäävät toiseksi. Mitä hyötyä siitä on, että joku julkkis menee pellenenä
naamassa Malawin köyhien keskelle lapsia naurattamaan ja tulee takaisin
kertomaan liikuttavia tarinoita? Julkkiksen oma myynninedistämistavoite kyllä
toteutuu.
Mitähän materiaalia muuten ne nenät on? Muovia? Mihin ne
joutuvat sen yhden päivän käytön jälkeen? Kuinka paljon niitä on jo tähän
mennessä tehty ja kaatopaikoille heitetty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti