Eurajoen Sydänmaa on
kuin mikä tahansa pitäjä Suomessa. Suomi on täynnä maaseutua, maaseutupitäjiä
ja kyliä ja ne ovat kaikki suunnilleen samanlaisia. On metsää, on peltoja, on
maataloja ja usean halki kulkee rautatie. Joskus rautateitä pitkin kulki kiskobusseja,
lättähattuja, jotka pysähtyivät joka pitäjän pysäkillä. Mutta ei enää aikoihin.
Nykyisin junat menevät 150 km/t nopeudella näiden pitäjien ja muinaisten
pysäkkien ohi. Maaseudun asukkaat saivat autot alleen ja aikaa myöten lähtivät
myös kaupunkeihin ja lähiöihin. Sinne, missä töitä oli tarjolla. Maaseutu oli
maaseutua vuosisatoja, kunnes aika nopeutui ja tuli nykyaika. Nykyaika toi
pakettipellot, traktorit, puimurit, kuivurit ja lopulta EU:n. EU toi
maatalouteen tulosvastuun eli kannattamattomuuden, mikä suurensi tilakokoja ja
hävitti suurimman osan tiloista. Toisten tilojen päärakennuksista tuli sukujen
kokoontumisajopaikkoja, toisista maatalouden murroksen hiljalleen rapistuvia
muistomerkkejä.
Maaseutu muuttuu
vääjäämättömästi. Maisemat pusikoituvat. Aiemmin asuttu ja työskennelty maisema
pysyi avarana funktionaalisesti. Asukkaat, karja, lampaat ja työnteko pitivät
pusikot kurissa. Nyt tienoille ei ole mitään funktionaalista käyttöä, kun
karjatalous on keskittynyt tehdasmaisiin valtaviin yksiköihin ja peltotilkut on
tehostettu kesämökin kokoisten traktorien ja puimurien mennä. Niitä käyttämään
ei montaa miestä tai naista tarvita. Polkuja ei kuljeta, kun naapureissa
käymiseen ei enää ole juuri tarvetta, maitoa ei käydä hakemassa naapuritilan
navetasta ja kaupassa käydään autoilla lähiöissä ja kuntakeskuksissa.
Kyläkaupat hävisivät jo kauan sitten.
Yllä olevissa kuvissa on eräs
aikoinaan suuren maatilan päärakennus ja talousrakennukset. Pellot on aikaa
sitten myyty. Talo on ollut vuosikymmenet tyhjillään ja nyt nähtävästi
korjauskelvoton. Samoin on valtava autioitunut navettarakennus. Sadan metrin
päästä kulkee nykyaika tuolloin tällöin 150 km/t vauhtia kuljettaen läppäriä edessään
tuijottavia opiskelijoita, business managereita ja muita lujaa ohi matkaavia.
Talon nurkalta lähtee ikivanha tie, joka aikoinaan ylitti rautatien. Tie näkyy alimmassa kuvassa. Tätäkin
tietä on aikoinaan kulkenut leikeissään talon lapsia ja näiden serkkuja. Kuten
lukemattomissa muissakin paikoissa, saattaa näitä puskittuneita raitteja kulkea
aikuisia, jotka saattavat aistia vielä vuosikymmenien takaisten kesien tuoksut.
He ovat nyt oman menneisyytensä muukalaisia. Talon pihapiirissä olevaa
uudempaa päärakennusta asustaa vielä yksi omistajasuvun jälkeläinen.
Taloa
vastapäätä sijaitsee Sydänmaan koulu, vuonna 1908 rakennettu, joka erinäisten
onnettomien remonttiratkaisujen vuoksi tullaan sulkemaan. Alapohja on nimittäin mennyt
pilalle ja on ilmaantunut sisäilmaongelmia. Pihapiiriin tulee parakkikoulu. Rakennusta ei pureta, muttei
korjatakaan. Siitä tulee varmaan kylätalo, kuten tuhansissa kylissä on käynyt. Koulu näkyy ylläolevista tilarakennuskuvista viimeisessä puskittuneen tien päässä.
Maaseudulla oli aikoinaan
paljon sahoja. Melkein joka pitäjässä oli omansa. Vuosikymmenien mittaan
monessa sahassa huomattiin, että on kannattavampaa realisoida palovakuutus kuin
jatkaa toimintaa, kun isot yksiköt olivat kustannustehokkaampia ja
dynaamisempia. Ja paloturvallisempia. Eurajoen Sydänmaallakin toimi saha.
Kaupparekisterin tietojen mukaan ainakin vuodesta 1939 lähtien. Se lakkautettiin vuosia
sitten. Osassa rakennuksia toimii vielä Kause Oy:n rakennustarvikeliike. Lopuille
rakennuksille käy, kuten jo vuosikymmeniä sitten hylätylle ja hiljalleen
maatuvalle saharakennukselle, josta tuo kuvakooste. Rata kulkee aivan tuon maatuvan saharakennuksen
vierestä. Olen kulkenut junassa lukemattomat kerrat sen ohi tietämättä, mitä pusikon
takana on.
Maaseudun muuttuminen
on yhtä vääjäämätöntä kehitystä, kuten oli lankapuhelimien muuttuminen
kännyköiksi ja niiden muuttuminen niiksi mitä ne nykyisin ovat. Kaikki kehitys toimii
vähän kuin evoluutio. Evoluutio on sokeaa ja tunteetonta. Evoluutio tuottaa
lajien muuntumista olosuhteiden mukaan. Sopivuus on ensimmäinen ehto ja
lopputulos voi olla joko progressiota tai regressiota. Joidenkin lajien ei ole
tarvinnut muuntua miljooniin vuosiin, kuten vaikka krokotiilien. Evoluutio ei
ole edistystä vaan sopeutumista. Tekniikan kehitys tulee taas tutkimuksen ja
tieteen kehityksen tuloksena ja tuottaa uusia asioita ja innovaatioita, joiden
mukaan ympäristön ja ihmisten täytyy muuttua ja sopeutua. Teknologian evoluutio
ei siis tuota vain meidän kaikkien elämää helpottavaa edistystä, vaan myös
talousmekanismien ja elinympäristön muuttumista. Teknologian ja talouden
kehittyminen ja muuttuminen ovat aina muokanneet interiöörejä joka puolella.
Sikäli EU ja maatalouden radikaali murros ei ole mitään uutta. Mikään ei ole
koskaan uutta. Asiat vain muuttuvat toisiksi. Asioiden muuttuminen on ollut
viime vuosina nopeaa. Kyläkaupat hävisivät historiallisesti todella nopeasti,
vain neljännesvuosisadassa. Samoin pienet sahat ja kyläkoulut. Samoin tulee
käymään työmarkkinoiden ja perinteisten ammattien kanssa. Ei aikaakaan, kun autolla itse ajamiseen ilman automatiikkaa tarvitaan erillinen lupa. Ajokortithan tulevat siirtymään historiaan tarpeettomina.
(Kävin Eurajoen Sydänmaalla työasioissa, eikä
siellä ollessani ollut aikomus kirjoittaa blogitekstiä. Kuvatkin näppäsin
kännykkäkameralla parista mielenkiintoisesta kohdasta. Tämän tekstin
kirjoittaminen tuli vasta myöhemmin kotona mieleen. Eurajoen Sydänmaalla on
varmasti paljon hienoja asioita, eikä tarkoitukseni ollut Sydänmaata ja sen
asukkaita sinänsä käsitellä. Mutta Suomessa on paljon sydänmaita ja jokaisessa
on nähtävillä nykyinen kehitys, josta voi olla ja ollaan montakin mieltä. Niin
aina kaikesta kehityksestä, joka siis aina ei tuo vain sitä hyvää mukanaan. Katseltuani rautatietä kuulin vähän ajan kuluttua uutisista, että VR:n matkustajaliikenne tullaan avaamaan kilpailulle eli yksityistämään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti