Väkivaltaisen alistajan valinnanvapaus

Esko Argillander oli hankala kaveri. Hän dokasi, veti huumeita, varasteli, pahoinpiteli vaimoaan ja poikaansa, piti pikkukriminaalijengiä hovinaan, oli kaiken kaikkiaan huonon ihmisen perikuva. Hän kuoli 30-vuotiaana ravintola Kiepin baaritiskillä ex-anoppinsa rintaansa iskemän puukon aiheuttamiin vammoihin ja verenhukkaan. Valkoinen paita muuttui siinä ravintolan lattialla punaiseksi. Hänen 13-vuotias poikansa Asko näki, kun isää yritettiin elvyttää ja tämä vietiin ambulanssiin. Tämä tapahtui 1995.

Nimet ovat oikeita, eikä niiden käytössä ole ongelmaa, kun Asko on halunnut tarinansa julkistaa ja siitä on julkaistu viime vuonna kirja, Katariina Vuoren ”Erään tapon tarina”, jonka juuri luin, kun sen sattumalta kirjastosta löysin. Tarinasta ja kirjasta luin jo viime vuoden puolella ja siksi kirjaan nyt kirjastossa tartuin.

Esko teki kaiken mahdollisen surkeuden avovaimolleen ja pojalleen vuosikausien painajaismaisen alistamisen aikana. Hän oli vähän väliä vankilassa eri rötöksistä ja pahoinpitelyistä. Hän pääsi lomille usein ja silloin aina pää täyteen ja avovaimolta rahaa hakemaan. Turpiin tuli, jos ei rahaa löytynyt. Avovaimo joutui vähän väliä lähtemään poikansa kanssa oman äitinsä luo turvaan. Tämäkin joutui muutaman kerran Eskon raivonpuuskien kohteeksi, mutta ei niin pahoin kuin avovaimo. Kerran, kun tämä oli erään vankilajakson aikana yrittänyt opiskella jotain ja vannoi jälleen muuttuvansa, sai tämä kärtettyä avovaimonsa menemään naimisiinkin. Sitä kesti muutama kuukausi. Yksipuolisen eron vaimo sai, kun tiedettiin miehen tavat ja toimet. Oli vankilassa silloinkin. Yhden antabuskuurin aikana kuukauden verran hän kykeni olemaan melkein kuin muutkin isät pojalleen. Mutta sitten hän kaivoi puukolla antabuskapselin käsivarrestaan. Ja entinen meno jatkui. Ryyppäämistä, ryyppyjengin kotiin tuomista, örveltämistä, perheen pakoon ajamista, uhkailua jne. Poika pakeni Elviksen maailmaan, kuunteli c-kasetilta Elviksen musiikkia.

Kerran ex-vaimo hyppäsi kolmannesta kerroksesta maahan, kun oli ensin juossut lasioven läpi puukko kädessä ollutta Eskoa pakoon. Vähän tämän jälkeen hän soitti äidilleen, että hän ei enää jaksa. Hän tekee itsemurhan. Hän oli mennyt äitinsä kotiin ja etsinyt kaikki mahdolliset lääkkeet. Äiti oli silloin miesystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Nämä lähtivät kovaa vauhtia. Tytär ei ollut vielä toteuttanut aikomustaan. 51-vuotias äiti ja Askon isoäiti otti keittiöstään puukon kassiin ja lähti baariin, missä tiettävästi ex-vävy oli jenginsä kanssa. Lyhyen väittelyn jälkeen tapahtui puukotus keskellä baariyleisöä. Ex-vävynsä puukottanut kehotti olemaan soittamatta ambulanssia, että Esko joutaa kuolla. Tuomiosta tuli lyhyt. Hän sai surmasta vähän yli kolme vuotta. Ahtisaari armahti yhden vuoden jälkeen. Kukaan ei paheksunut, ei tekoa eikä armahdusta. Päinvastoin.

Asko Argillander toteaa nyt aikuisena, että hänen isoäitinsä pelasti heidän elämänsä. Ennen pitkää Esko olisi voinut tehdä lopullisen kauheuden. Tappaa perheensä. Sen sijaan poliisit tilasivat mansikkakakun työmaalleen juhlistaakseen sitä, että Eskolle tuli noutaja. Nämä itse eivät kovin hanakasti olleet edes puuttuneet Eskon riehumisiin. Asko ja tämän äiti hakivat usein turhaan apua lähellä olleelta poliisiasemalta. Pohjois-pohjanmaalainen yhteisö tiesi muutenkin, mitä oli tapahtumassa, mutta sen annettiin jatkua vuosikaudet.

Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Esko itse joutui kokemaan kauhean lapsuuden. Isästä ei ollut tietoa, äiti huorasi, ja antoi kaikkiin nuhakuumeisiin ja kipuihin lääkkeeksi lämmintä kossua. Kotona ryypättiin, naitiin ja tapeltiin. Oli sijaiskoteja, rauhattomuutta, pikkurikoksia ja hylätyksi tulemista. Kerran Esko ryyppäysriehumisensa aikana oli romahtanut vessan lattialle ja kysynyt ryyppykaveriltaan, että miksi hän on sellainen kuin on. Asko oli kuullut tämän juuri tuolta kaverilta.
Asko oli sittemmin itsekin joutua isänsä tavoin tuuliajolle. Tuli riitaisa avioero ja sen myötä dokaaminen. Isän entinen jengi olisi kutsunut mukaan, mutta hän ei lähtenyt. Ja hän selvisi. Hän toteaakin, että hänellä oli se, mitä ei saanut noissa piireissä olla: omatunto.

Kun vapaasta tahdosta täällä tuli puimista enemmänkin kuin suurtilallisen pelloista, toin tämän tarinan nyt esille, kun tuo kirja sattumoisin käsiini sattui ja vuorokauden aikana sen luin. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun elämän valttikortit menevät muualle ja omaan käteen jää vain musta pekka. Eskolla oli joku käsitys siitä, miten olla ihmisiksi, mutta se jäi lapsuuden ja nuoruuden karheuksien jyräämäksi. Hänellä ei ollut vapaata tahtoa, vaan hänet oli ohjelmoitu pienestä pitäen väkivaltaan, hyväksikäyttöön ja yhteiskunnan katveessa kaikkine huonoine puolineen elämiseen. Esko vietti ensimmäisen joulunkin vasta 17-vuotiaana – tulevan anoppinsa ja sittemmin puukottajansa kotona. Hän oli alkanut seurustelemaan tyttären kanssa tämän ollessa 15-vuotias. Hän ei ollut tiennyt mitään joulukuusesta tai joululahjoista.

Asko, hänen äitinsä ja mummonsa voivat tätä nykyä hyvin ja elämä sujuu rauhallisesti. Mummo joutui lopulta olemaan vankilassa vain vuoden ja pari kuukautta. Hänen armahtamisekseen oli kerätty adressi. Surmatun Eskon lähes yhtä huonoa elämää viettänyt ja surmailtana paikalla ollut velipuolikin allekirjoitti. Presidentti Martti Ahtisaari armahti.

Kirja siis on ns. ”True crimea”, joten suhtauduin varovaisesti ja lievällä ennakkoasenteella. Mutta selvisi, että juuri poika, Asko, oli tarinan halunnut tuoda esille, eikä tämän äidillä sekä mummolla ollut mitään asiaa vastaan. Tapahtumien kuvaus on hyvin toteutettu ja se tuo silmille sen ankeuden ja hädän, mitä syrjäytyminen ja perheväkivalta todellisuudessa on. Sen, mitä pikku-uutiset tai iltapäivälehtien revittelyt tai murha.infot ja muut viemärit eivät kerro. Se on ahdistavaa luettavaa. Sellainen ei sovi iltapäivälehtiin.

Kuopion kouluhyökkääjä oli tiettävästi ollut yläasteella pahasti kiusattu. Lukiossa syrjäytynyt ja näkymätön. Oliko hänellä vapaa tahto tehdessään kauhean tekonsa? Entä oliko hänellä valinnan vapaus, kun hän ilmiselvästi halusi päästä hengestään hyökätessään poliisia kohti miekkansa kanssa?

Eskonkin oirehtiminen paheni pahenemistaan ja hän näytti etsivän joko itselleen tapahtuvaa lopullista ratkaisua tai sitten sellaista rikosta, jonka jälkeen hänet suljettaisiin vankilaan vuosikausiksi.

Tuulivoima on likaista. Kaikin tavoin.

Nähtävästi yrityssossua, yritystukea, ei saada sitten millään alas. Sitä vaan lapioidaan laskentatavasta riippuen 4 - 8 miljardia vuodessa, suoraa ja verotukea. Suurin osa täysin turhaan. Yritystukea saavat käytännössä suuret, vakavaraiset ja paksusti voivat suurfirmat. Suurimpia tukia saavat firmat jakavat vuosittain omistajilleen myös tukevia osinkoja, varsinkin puunjalostusfirmat, jotka samalla myös riistävät paikallisten rikollisten avulla Brasilian ja Uruguayn köyhiä ja muuttavat sademetsiä puupelloiksi.

Varustamot ovat myös hyvin voivia suurfirmoja. Nekin saavat yrityssossua. Tiettävästi siksi, että suomalaiset saisivat halpoja laivareissuja ja risteilyjä. Voi vaikka mennä Tallinnaan hankkimaan verotonta brenkkua. Suomessa valmistettuakin. Noilla risteilyillä muuten eivät käy pienituloiset eläkeläiset tai muut köyhät. Siellä käy lähinnä se suuri harmaa keskituloisten massa.

Nyt 17.9. hallitus päivän kestäneen budjetin rustauksen jälkeen ilmoitti, että yritystukia leikataan peräti 120 miljoonalla - 2023 mennessä. Eli se siitä. Käytännössä ei siis oikein lainkaan.

Tuulivoimayhtiöt kuuluvat myös niihin suuriin yrityssossun saajiin. Mauri Pekkarinen tuon tuulivoimatuen, syöttötariffin, sai aikaan. Valtio siis maksaa uusiutuvalle energialle ns. tuotantotukea. Pekkarisen tytär ja vävy ovat mukana tuulivoimabisneksessä ja ovat saaneet hyvät fyffet syöttötariffeista. Vävy oli mukana Taaleritehtaassa, joka perusti Honkajoelle tuulivoimapuiston. Se myytiin ulkomaille. Suuri osa tuulivoimatuista meneekin ulkomaisille sijoittajille. Veronmaksajien rahaa. Joka kolmannen tuulivoimayhtiön omistus johtaa lopulta ulkomaisille sijoitusyhtiöille, vaikka suomalaisia nimiä myllyissä lukisikin.

Valtiotalouden tarkastusvirasto VTV:n mukaan tuulivoiman tukeminen tulee hintoihinsa. Tuet voivat nousta vielä 2–3 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Ja mitä me saamme? Hyvän mielen, kun hiilitase helpottaa ja maailma pelastuu? Puhdasta energiaa, jota voi suu messingillä käyttää vaikka sähköauton lataamiseen? (sähköauto muuten on suunnilleen yhtä ympäristöystävällinen kuin 300.000 km ajettu vanha dieselmersu)

Juu ei. Tuulivoima saastuttaa. Siitä on tehty Englannissa tutkimus, jossa osoitetaan, että pahin saastuttaja on muuntamoasemien ja kytkinlaitteiden eristeiden rikkihexafluoridikaasu, joka on 23 500 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Pelkästään vuonna 2017 tuon kaasun lisäys vain Euroopassa vastasi 1.300.000 henkilöauton päästöjä. Mietin jo vuosia sitten, kun tuohon lähelle Peittooseen niitä valtavia myllyjä pystytettiin, että milloin saisi nähdä jonkun taseen tuulivoimalasta, että kuinka paljon se on säästänyt hiilareita verrattuna siihen määrään, mikä on aiheutunut niiden rakentamisesta, teräksen valmistuksesta, harvinaisten metallien tuotannosta, perustusten betonivaluista, pystyttämisestä, jatkuvista huolloista ja öljynvaihdoista, siipien irrottamisista ja kuljettamisista Ranskaan korjattaviksi. Jo tuolloin mietin, ettei varmaan kovin hyvä tase olisi nähtävissä, kun niiden käyttöikä on joku 20 vuotta. Sitten ne täytyy vielä purkaa ja hajasijoittaa niiden ongelmajätteet, metallit, muovit ja lasikuidut... Silloin en tiennyt mitään noista eristekaasuista edes.

"Puhdas" tuulivoima on saanut pian miljardi euroa tukea veronmaksajilta. Tämä tieto on peräisin Energiaviraston uusiutuvan energian osaston johtajalta Pekka Ripatilta.

Että ei muuta kuin lisää tuulivoimaa - ilma puhdistuu ja maailma pelastuu! Pääsemme ympäristösynneistämme eroon, emme tarvitse enää edes puolestamme kärsinyttä ja ylösnoussutta! Kiitetty olkoon tuulivoima!

Läskit valtionyhtiöiden johtajien lompakot

Tässä Posti-Hessun, siis Heikki Malisen, jutussa on tullut jälleen hyvin esille yhteiskuntamme eliitin (poliitikot, pääomapiirit, yksityisten ja julkisten firmojen johtajat) täydellinen vieraantuminen realiteeteista siinä, mitä tulee tulonjakoon, rahoitukseen, mihin rahaa annetaan, mitä valtion tulee tukea ja mitä ei, ja miten valtion yhtiöiden hoidon on annettu mennä tähän pisteeseen. Kun valtionyhtiö Fortumin johtajien, varsinkin Mikael Liliuksen järjetön ja törkeä palkitseminen tuli kymmenisen vuotta sitten julkisuuteen, paruttiin kuorossa, että "ei näin, että kohtuutonta ja kyllä tähän pitää puuttua"... Ei puututtu. Ei eliitti toisiaan noki. Annetaan vain pölyn laskeutua ja mennään kuten on menty. Mikael Lilius, joka ryösti yhteisiä varoja yhtiön nimissä itselleen, on nykyisin Mehiläisen luxemburgilaisen holdingyhtiön eli verosuunnitteluyksikön yksi omistajista ja hallituksen jäsen.

Sama laulu kuin Fortumissa on jatkunut muissa valtion yhtiöissä. Stora Enson johtajan vuosipalkka on 1,6 miljoonaa. Onko tämä poliitikoista ihan okei? Aivan ilmeisesti on, kun ei mihinkään ole puututtu. Vähän voi leukoja louskuttaa, jos TV-kamera on paikalla, mutta siinä kaikki. Valtio on suurin omistaja tässäkin firmassa. Ja tämän firman tytäryhtiö Uruguayssa on pitkään ryöstänyt paikallisilta maita eukalyptusviljelmiä varten ja uhkaillut näitä köyhiä pitämään turpansa kiinni. Homma on ilmeisesti vain pahentunut vuoden kuluessa. Tämä siksi, että Stora Enson sellutehdas saa rapsakasti raaka-ainetta rahan tekoa varten. Ei kiinnosta. Onhan näiden firmojen johtajat mukavaa kokkariseuraa ja kenties näistä voi hyötyä vielä. Saada vaikka poliitikon uran päälle mukavapalkkaisen duunin.

Postin johto kiirehti tänään ilmoittamaan, että he "voivat keskustella" johdon palkitsemisesta. Olihan pakko, kun jäivät rumasti housut nilkoissa kiinni. Vielä pari päivää sitten Postin hallituksen johtaja (muutamasta kokouksesta palkkioita vuodessa 62.000) ilmaisi, että nyt vain on pakko tehdä näin ja että palkitseminen on ihan asiallista ja ansaittua.

Nykyinen omistajaohjausministeri Paatero tarttui asiaan tänään. Se nyt vain on onnetonta onttoudessaan, kuten myös pääministerimme "tuohtumus". Nämä molemmat ovat olleet politiikassa jo sen verran pitkään, että ovat taatusti tienneet, missä ahneuden ja hävyttömyyden asteikoilla valtion yrityksissä on menty jo kauan. Molemmat ovat kuuluneet jo tarpeeksi pitkään hyvätuloisiin, jolloin näkökulma on kapea kuin entisen valtion virkamiehen leipä. Ja äänet kuullaan vain läheltä, samankaltaisilta, omalta heimolta. Eliitiltä.

Poliitikot ovat itse olleet hyväksymässä valtion laitosten yhtiöittämiset, pilkkomiset, virtaviivaistamiset, järkeistämiset ja muut toimet, joilla yhteiskunnan varoja on saatu entistäkin tehokkaammin ohjattua muutamien yksityisten käsiin. Poliitikot ovat antaneet vapaat kädet nostattaa palkat taivaslukemiin. Vapaat kädet tehostaa niin, että vähistä työntekijöistä otetaan kaikki irti, eikä mikään enää oikein lopulta toimi kunnolla. Vaikka Suomessa moni asia toimii selvästi paremmin kuin muualla, on se lähinnä vain tunnollisten työntekijöiden ansiota. Joskus silloin, kun oli olemassa vielä Posti, Postipankki, Tele ym., asiat toimi siihen nähden, ettei ollut tietotekniikkaa ja digitalisaatiota, suhteessa nykyiseen varsin paljon paremmin. Ainakin johtajien palkat olivat jossain suhteessa työtehtäviin.

Paljon puhtaammat jauhot eivät ole, jos edes ollenkaan, ammattiliittojen johtajilla. He ovat itse Orwellin Eläinten vallankumous -allegorian puhtaimpia esiintymiä opportunismista. He ovat nostattaneet itsensä sellaisiin tuloluokkiin, joilla he ovat tehneet itsestään tasa-arvoisempia kuin edustamansa työläiset. Työläisiähän itse asiassa ei oikein sellaisena enää edes ole kuin joskus vielä ehkä 70- ja 80-luvulla. Ainakin kun puhutaan teollisuudesta. Ammattiliittojen edustamat tehdastyöläiset ovat hyväpalkkaisia ja tukevan keskiluokkaisia, mikäli vielä ajatellaan luokkaeetoksen mukaan eri populan segmenttejä. Ne, jotka nyt ovat entisaikojen duunareiden asemassa, ovat perushoitajia, siivoajia, nollatuntilaisia, työkokeilijoita ja osapäivätyöntekijöitä. Näiden asiaa eivät nuo lihavat kaikki veroedut itselleen varanneet liitot aja.

Tutkijat Anu Kantola ja Hanna Kuusela ovat tutkineet ja kirjoittaneet kirjan siitä, mitä ylin tulopromille ajattelee yhteiskunnasta. Ja köyhistä. Useiden mielestä meillä on ”kokonaan työtä vieroksuvia ja joutilaita ihmisiä”. Sellaisia luikeroita, jotka eivät ota vastuuta elämästään, vaan antaa muiden maksaa heidän makoilunsa ja bailauksensa. Yhtä moni ei kylläkään ole nähnyt, missä todellisuudessa miljoona suomalaista elää. Tuossa pulskasti voivien kuplassa ollaan tuohtuneita siitä, kun ei kelpaa työ. Kyllä pitäisi kelvata, ne muutamat tunnit viikossa. Tämä sama eetos oli läpikäypänä edellisen hallituksemme lausunnoissa ja toimissa. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä nykyinen hallitus tulee tekemään. Mutta tuskinpa mitään. Tähän on menty ja siitä on vaikea palata takaisin – ”saavutetuista eduista ei tingitä!”

Ministeri Paateron tyhjää kolkutteleva lausunto Postin johdon palkitsemisen kohtuuttomuudesta TV-kameran edessä tulee suhteisiinsa, kun samaan aikaan Turun Sanomat uutisoi: ”Ministeri Paateron linjaus tulee mielenkiintoiseen aikaan, koska Postin palkka- palkkioselvityksen mukaan joulukuussa on tulossa tavoitteiden täyttyessä maksuun 2X-kannustin. Siinä pienin mahdollinen palkkio on 12 ja maksimikorvaus 60 prosenttia vuosipalkasta.”

Turun Sanomat ei saanut Heikki Maliselta lausuntoa tähän.

Aseita Saudi-Arabiaan ja sieltä Jemeniin

USA:n ihailtu presidentti Trump haluaisi ostaa Grönlannin Tanskalta. Kun sitä on naureskeltu, ottaa Perussuomalaisten pj. kantaa ja toteaa, että ihan normihommaa. Onhan noita maita ja mantuja ennenkin osteltu. Porilainen meppi toteaa ylpeänä fanittamastaan presidentistä, että "hän tietää mitä tekee". No varmasti. Onhan Grönlannissa valtavat öljy- ja mineraalivarat odottamassa poimijaansa. USA ja Kiina näitä ovatkin kärkkymässä.  Alkuperäisasukkaiden mielipide ei tässä tietenkään mitään merkkaa. Onhan tuo Trumpin ehdotus ihan relevantti. Ihan yhtä lailla kuin se, että lähestyviä hurrikaaneja pitäisi torjua ydinpommeilla (Trumpin ajatus).

Kumma vaan, kun Suomen poliitikot nuo persut mukaan lukien eivät juuri piittaa siitä, että Trump on antanut Jemenin sodan jatkua koko virkakautensa ajan. USA on yksi Arabiliittouman suurimmista tukijoista. Saudi-Arabia on liittouman suurin toimija ja USA sen suurin kauppakumppani. Kauppa se on, joka kannattaa. Saudit kylpevät öljyssä ja rahassa. Jos ei, niin eipä sinne niitä aseitakaan sinne tyrkytettäisi. Rikasta kannattaa kohdella hövelisti. Saudi-Arabia on maailman toiseksi suurin aseostajamaa.

EU on hiljaa, vaikka sen kolme sen keskeistä valtiota, Englanti, Ranska ja Saksa, ovat EU:n suurimmat aseviejät Saudi-Arabiaan. Miljardeja per vuosi. Presidentti Macron ottaa hövelisti Saudi-Arabian kruununprinssin, narsistisen tulevan despoottihallitsijan, vastaan ja toteaa, että "Ranska haluaa turvata Saudi-Arabian turvallisuuden” ja vaatii siviiliväestön inhimillistä kohtelua. Niin justiinsa. Saudeissa naiset ajo-oikeuden heille myöntämisestä ym. huolimatta ovat edelleen alistettuja. Jemenissä on kuollut kymmeniä tuhansia siviilejä v. 2015 alkaneessa sodassa. Suurin osa nälkään kuolleita lapsia. Jemenissä palaa. Mutta kun Brasiliassa palaa, Macron ilmoittaa huolissaan, että "maailman keuhkot palavat" ja vaatii jämäkästi pakotteita Brasilialle (tosin pian hän muiden G7-maiden mukana tarjosi muutamaa miljoonaa palojen sammuttamiseen).

Ranskan asevienti Saudiliittoumalle alkoi jo ennen Jemenin sotaa, eikä se tietty loppunut sodan alettua, vaikka oman maan ja kansainväliset lait kieltävät aseiden viennin muuhun kuin puolustustarkoitukseen. Jemeniä on moukaroitu ja huthikapinallisia sekä siviilejä tapettu silmittömästi neljä vuotta eikä loppua näy. Lapsia kuolee edelleen nälkään, kun Saudiliittouma on saartanut Jemeniä ja estänyt avustuskuljetukset USA:sta ja EU:n maista ostetuin asein. Saudiliittouman maat eivät vaan ansaitse pakotteita.

Ranska teki v. 2014 sopimuksen Saudi-Arabian kanssa miljardimääräisestä kaupasta aseita, jotka jälkimmäisen mukaan piti toimittaa eteenpäin Libanoniin - puolustustarkoituksiin. Mutta sitten Saudi-Arabia ”päätti” aseiden jättämisestä Saudi-Arabiaan Ranskan suostumuksella. On tullut ilmi sitten sekin, että ranskalainen asevalmistaja oli kalibroinut aseet jo valmiiksi JEMENIN, eikä suinkaan Libanonin oloihin. Niiden elektroniikka täytyy säätää eri ilmasto-oloihin jne. Alun perin tarkoitus siis oli, että ne jäisivätkin Saudi-Arabiaan. Ja sitten alkoikin mitään kaihtamaton hyökkäys Jemenissä. Tämä oli mitä todennäköisimmin Ranskan hallituksen tiedossa. Ja USA:n hallinnon.

Eikä siinä kaikki. Ranskaan erääseen syrjäkylään perustettiin hieno koulutuskeskus. Tarkoitus oli kouluttaa saudisotilaita käyttämään Ranskan myymiä aseita. Se sai paikallishallinnolta 600.000 euron tuen. Samaan aikaan terveyskeskukselle myönnettiin 50.000 euroa.

Toisinajattelija Khashoggin Istanbulin Saudikonsulaatissa tapahtunut murha ei sekään hyydyttänyt asekauppaa. Vain vähän esitettiin paheksuntaa ja homma jatkui. Saksan Angela Merkel totesi, ettei aseita voi enää saudeihin viedä ”tässä tilanteessa”. Omituista vain, ettei kymmenet tuhannet siviiliuhrit, sadat tuhannet pakolaiset ja YK:n syytteet sotarikoksista riittäneet. Tarvittiin Euroopan maassa tapahtunut toisinajattelijan murha. Nähtävästi tämä oli vain näytelmää TV-kameroille. Saksa pitää hyviä suhteita kaikesta huolimatta Saudeihin. Ja eräs italialainen poliitikko sai sattumalta selville, että saksalaisen Rheinmetall -firman ammuksia ja aseita roudattiin edelleenkin Saudeihin. Se tehtiin vain Italian kautta. Italialla ei ollut ongelmia toimittaa aseita siviilien tappamista varten. Siis asefirmat ostavat muista maista tytäryhtiöitä. Ei se tappovälineiden vientikiellon kiertäminen muuta vaadi.

On se vaan kumma, kun perussuomalaiset hyväksyvät ihailemansa presidentti Trumpin toimet, kun maa pitää hyvät poliittiset, kaupalliset ja tietysti sotilaalliset suhteet Saudi-Arabiaan, tuohon wahhabistiseen eli ääri-islamilaiseen, absoluuttisen demokratiattomaan, teokraattiseen yksinvaltiusmaahan, jossa edelleen katkotaan käsiä varkaudesta ja kauloja homoudesta, aviorikoksesta tai miltei mistä hyvänsä.

On Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien aseviennistä Suomikin päässyt osalliseksi. Ilmeisesti kymmenien miljoonien arvosta. Mutta sitä ei tiedä. Salaisuus. Viime vuoden loppupuolella kyllä päätettiin, ettei enää uusia lupia myönnetä. Mutta sitä ennen asetarvikkeita, tarkkuuskivääreitä, ajoneuvoja ym. vietiin sinne siitä huolimatta, vaikka kuvissa näkyi Patrian valmistamia aseistettuja miehistökuljetusvaunuja ja hyvin oli tiedossa mitä Saudi-Arabia liittolaisineen sodassa teki.a

Jokainen maa, joka on vienyt aseita Saudi-Arabiaan ja sen liittolaismaihin Jemenin sodan aikana, on syyllistynyt sotarikokseen. Mutta näitä ei koskaan saada oikeuteen, vaikka Jemenissä on kerätty todisteita EU-maiden ja USA:n myymistä ja Jemenissä käytetyistä aseista.

Ylen Ulkolinjan esittämä Euroopan asekauppiaat, josta tietoja tähän poimin, on hyvä katsella Areenasta.